Pahoinvointi...?

Se on ongelmallinen vaiva johon on niin monta helpottavaa ratkaisua riippuen mikä kullekin sopii ja mikä ei. Lääkkeet ovat ainoa pakotie toisille. Silloin ei "luomukeinot" auta muuta kuin voivat lievittää oloa hieman. En häpeä sitä, että käytän rauhoittavia. Pakko myöntää että tälläkin hetkellä olen "pillerihumalassa" kun tätä kirjoitan. Kun rauhottavat alkoivat vaikuttaa niin johan vatsakin siitä tasaantui ja rentous palasi uomiinsa. Nyt kun saisi vielä unen päästä kiinni niin hyvä olisi. Mulla on terapeutti (vai oliko se psykoli, tai mikä lie) jonka kanssa saan aika paljon puhuttua näistä asioista. Ystävä kuuntelee toisinaan, mutta hänelläkin on ne omat murheensa niin en uskalla niin kauheasti "avautua". Täytyy kyllä myöntää, että sekin, että juttelee ystävän kanssa on myös terapiaa omassa muodossaan. Käytän siis sitä Opamoxia ja en todellakaan itse usko/ anna toisten ihmisten väittää minua väärinkäyttäjäksi. On hyvä kuulla, että olet silti halukas taistelemaan elämän ongelmakohdissa vaikka se nousu pohjakohdissa onkin työlästä. Oletin, että serotiinipohjaisen lääkityksen olet saanut masennuksen vuoksi. Minulla on ollut vaihtevaa masennusta synnytyksestä lähtien jota alettiin tosissaan hoitamaan vasta muutama kuukausi äitiysloman päättymisen jälkeen. Syön mielialaa tasaavaa lääkettä ja masennuslääkettä tasaajan rinnalla. Ahdistus on tääs lisääntymään päin, mutta minulla on lääkäriaika ensi tiistaina. Vähän on ollut puhetta avo-osastohoidostakin. Kävin tutusmassakin siellä ja se ei vaikutta yhtään hullummalta paikalta. Sieltä löytyy jopa taideterapiaa joka on minun mieleeni. Kärsin siitä oksennuskammosta pakkomielteen lailla ja se vaikeuttaa jo perheenikin elämää sillä en pelkää ainoastaan oksentamista vaan kaikkia pöpöjäkin. Eli kammoja lötyy joka lähtöön. Minä en ole vieläkään keksinyt mikä minulle ahdistuksen oikeastaan aiheuttaa!? Tänäänkin touhusin paljon ja olin hyvällä tuulella ja masiskin on pysynyt loitolla jo muutaman päivän. silti ahdistus ei helpota ilman, että ottaa rauhottavaa. Olen sitä mieltä jotakuinkin näin tiivistettynä vielä, että olen kanssasi ehdottomasti samalla aaltopituudella siinä, että oman hyvinvointinsa eteen kukin tekee omat päätöksensä, toiset selviävät lääkkeillä, toiset ilman, that´s it! Voimia myös sullekin, oli kuulla, ettei ole ihan yksikseen onkelmiensa kanssa :)! Jos kaipaat juttu seraa niin minä pyörin tällä sivustolla nimimerkillä Bipo joten jos tulee jotain mikä mieltä kaihertaa niin jutskaa ihmeessä!!

Bipo kirjoitti:

Se on ongelmallinen vaiva johon on niin monta helpottavaa ratkaisua riippuen mikä kullekin sopii ja mikä ei. Lääkkeet ovat ainoa pakotie toisille. Silloin ei "luomukeinot" auta muuta kuin voivat lievittää oloa hieman. En häpeä sitä, että käytän rauhoittavia. Pakko myöntää että tälläkin hetkellä olen "pillerihumalassa" kun tätä kirjoitan. Kun rauhottavat alkoivat vaikuttaa niin johan vatsakin siitä tasaantui ja rentous palasi uomiinsa. Nyt kun saisi vielä unen päästä kiinni niin hyvä olisi. Mulla on terapeutti (vai oliko se psykoli, tai mikä lie) jonka kanssa saan aika paljon puhuttua näistä asioista. Ystävä kuuntelee toisinaan, mutta hänelläkin on ne omat murheensa niin en uskalla niin kauheasti "avautua". Täytyy kyllä myöntää, että sekin, että juttelee ystävän kanssa on myös terapiaa omassa muodossaan. Käytän siis sitä Opamoxia ja en todellakaan itse usko/ anna toisten ihmisten väittää minua väärinkäyttäjäksi. On hyvä kuulla, että olet silti halukas taistelemaan elämän ongelmakohdissa vaikka se nousu pohjakohdissa onkin työlästä. Oletin, että serotiinipohjaisen lääkityksen olet saanut masennuksen vuoksi. Minulla on ollut vaihtevaa masennusta synnytyksestä lähtien jota alettiin tosissaan hoitamaan vasta muutama kuukausi äitiysloman päättymisen jälkeen. Syön mielialaa tasaavaa lääkettä ja masennuslääkettä tasaajan rinnalla. Ahdistus on tääs lisääntymään päin, mutta minulla on lääkäriaika ensi tiistaina. Vähän on ollut puhetta avo-osastohoidostakin. Kävin tutusmassakin siellä ja se ei vaikutta yhtään hullummalta paikalta. Sieltä löytyy jopa taideterapiaa joka on minun mieleeni. Kärsin siitä oksennuskammosta pakkomielteen lailla ja se vaikeuttaa jo perheenikin elämää sillä en pelkää ainoastaan oksentamista vaan kaikkia pöpöjäkin. Eli kammoja lötyy joka lähtöön. Minä en ole vieläkään keksinyt mikä minulle ahdistuksen oikeastaan aiheuttaa!? Tänäänkin touhusin paljon ja olin hyvällä tuulella ja masiskin on pysynyt loitolla jo muutaman päivän. silti ahdistus ei helpota ilman, että ottaa rauhottavaa. Olen sitä mieltä jotakuinkin näin tiivistettynä vielä, että olen kanssasi ehdottomasti samalla aaltopituudella siinä, että oman hyvinvointinsa eteen kukin tekee omat päätöksensä, toiset selviävät lääkkeillä, toiset ilman, that´s it! Voimia myös sullekin, oli kuulla, ettei ole ihan yksikseen onkelmiensa kanssa :)! Jos kaipaat juttu seraa niin minä pyörin tällä sivustolla nimimerkillä Bipo joten jos tulee jotain mikä mieltä kaihertaa niin jutskaa ihmeessä!!

Hei!

Joo sama täällä. Aivan sairas oks.kammo..ja todennäköisesti paniikkihäiriö, koska tulee kohtauksia. Ja kuinka ollakaan pahoinvointi pääoire. En ole kyllä kertaakaan niissä o:nut, mutta lähellä ollu. Maha reagoi monilla tavoilla.

Välillä kyllä tuntuu, että ensin oire ja sitten kohtaus, mutta saattaa olla (toivottavasti) että yleensä kyse on kuitenkin ahdistuneisuudesta, jonka seurauksena maha reagoi, jonka seurauksena..pahoinvointiahdistuspaniikkikohtaus. Ja aivan hirveä levottomuus.

Oon täs miettiny kauan mistä mokoma fobia johtuu ja ei liene vaikea päätellä, että se lienee johtua lapsuuden paniikkikohtauksista..jotka muistutti lapsen milessä sitä tautia. Jooh. tällasta.

Voimia!

Bipo kirjoitti:

Se on ongelmallinen vaiva johon on niin monta helpottavaa ratkaisua riippuen mikä kullekin sopii ja mikä ei. Lääkkeet ovat ainoa pakotie toisille. Silloin ei "luomukeinot" auta muuta kuin voivat lievittää oloa hieman. En häpeä sitä, että käytän rauhoittavia. Pakko myöntää että tälläkin hetkellä olen "pillerihumalassa" kun tätä kirjoitan. Kun rauhottavat alkoivat vaikuttaa niin johan vatsakin siitä tasaantui ja rentous palasi uomiinsa. Nyt kun saisi vielä unen päästä kiinni niin hyvä olisi. Mulla on terapeutti (vai oliko se psykoli, tai mikä lie) jonka kanssa saan aika paljon puhuttua näistä asioista. Ystävä kuuntelee toisinaan, mutta hänelläkin on ne omat murheensa niin en uskalla niin kauheasti "avautua". Täytyy kyllä myöntää, että sekin, että juttelee ystävän kanssa on myös terapiaa omassa muodossaan. Käytän siis sitä Opamoxia ja en todellakaan itse usko/ anna toisten ihmisten väittää minua väärinkäyttäjäksi. On hyvä kuulla, että olet silti halukas taistelemaan elämän ongelmakohdissa vaikka se nousu pohjakohdissa onkin työlästä. Oletin, että serotiinipohjaisen lääkityksen olet saanut masennuksen vuoksi. Minulla on ollut vaihtevaa masennusta synnytyksestä lähtien jota alettiin tosissaan hoitamaan vasta muutama kuukausi äitiysloman päättymisen jälkeen. Syön mielialaa tasaavaa lääkettä ja masennuslääkettä tasaajan rinnalla. Ahdistus on tääs lisääntymään päin, mutta minulla on lääkäriaika ensi tiistaina. Vähän on ollut puhetta avo-osastohoidostakin. Kävin tutusmassakin siellä ja se ei vaikutta yhtään hullummalta paikalta. Sieltä löytyy jopa taideterapiaa joka on minun mieleeni. Kärsin siitä oksennuskammosta pakkomielteen lailla ja se vaikeuttaa jo perheenikin elämää sillä en pelkää ainoastaan oksentamista vaan kaikkia pöpöjäkin. Eli kammoja lötyy joka lähtöön. Minä en ole vieläkään keksinyt mikä minulle ahdistuksen oikeastaan aiheuttaa!? Tänäänkin touhusin paljon ja olin hyvällä tuulella ja masiskin on pysynyt loitolla jo muutaman päivän. silti ahdistus ei helpota ilman, että ottaa rauhottavaa. Olen sitä mieltä jotakuinkin näin tiivistettynä vielä, että olen kanssasi ehdottomasti samalla aaltopituudella siinä, että oman hyvinvointinsa eteen kukin tekee omat päätöksensä, toiset selviävät lääkkeillä, toiset ilman, that´s it! Voimia myös sullekin, oli kuulla, ettei ole ihan yksikseen onkelmiensa kanssa :)! Jos kaipaat juttu seraa niin minä pyörin tällä sivustolla nimimerkillä Bipo joten jos tulee jotain mikä mieltä kaihertaa niin jutskaa ihmeessä!!

..tietenkin minulle tuli,olin jo valmiiksi täysin ulkopuolella itseni,koska vanhempani olivat melkein juuri ennen lapsen syntymää kuolleet.Elin epätodellisuudessa.
Siitä on kaksikymmentä vuotta aikaa,kun lapsi syntyi,eikä todellakaan tiedetty mikä se sellainen masis vois olla.Terveyskeskuksessa sain B-VITAMIINIA,sijaislääkäriltä.Tiesin sen verran,että etsin psykologin.Siitä lähtien olen vaihtelevasti syönyt pamia,ja käynyt myöhemmässä vaiheessa pitkää terapiaa.Ilman muuta vaikuttaa mielialaan,jos en syö serotoniinitabuja.se on myös geneettistä perimää.
Mutta nyt olen oivaltanut vielä lisää tässä kauhujeni maailmassa,ei aina toki,olen hyvin huumorintajuinen kun olen vireessä ja ihan symppiskin.Eli,jos haluat kts.linkin.http://www.saunalahti.fi/msiivola/omia/depersonalisaatio.html
sain täältä linkin ja siinä on kipukauhuni,sen myötä kaikki muut.Tsemppiä sullekin!!!