Väittämä lukemattomien muiden subjektiivisien mielipiteiden joukossa.
1.vaihe. Nuoruus. Itseluottamus ja omanarvontunto eivät kehity normaaleiksi pääosin ympäristön vaikutuksesta. Kielteiset ympäristötekijät voivat olla mitä moninaisempia; esimerkiksi rikkinäinen ja riitaisa perhe, koulukiusaaminen, kannustuksen puute - pahimmillaan väheksyminen, alkoholismi lähipiirissä, syrjintä kaveripiirissä, menestyksen puute, välikappaleena repivässä vanhempien erossa, hyväksikäyttö, väkivallan kohteena jne.
2.vaihe. Aikuistuminen ja aikuisuus.
Heikon itsetunnon omaava nuori kokee alkoholin vapauttavaksi ja heikkoudet korjaavaksi instrumentiksi. Alkoholin myötä kokee itsensä hyväksytyksi, ja muiden vertaiseksi. Käyttö lisääntyy, ja aikuistuttua myöhemmin alkoholi muuttuu ongelmaksi koko kirjollaan. Tulee sosiaalisia välirikkoja, masennusta, jne. Alun itsetunnon voimistumista seuraa sen heikkeneminen entisestään, ja se muuttuu pysyväksi vajeeksi. Vielä myöhemmin saavutaan umpikujaan, ja on pakko lopettaa keinolla millä hyvänsä alkoholin käyttö kokonaan, koska se alkoi hallitsemaan elämää.
3.vaihe. Raittius.
Kokee pitkänkin raittiuden jälkeen ahdistusta ja levottomuutta. Itsenäisesti omalla päätöksellä raitistuneelle kehittyy ylikorostunut itsetunto, joka ilmenee jopa ahdasmielisyytenä, tuomitsevuutena, ja jyrkkyytenä mielipiteissä.
Ulkopuolisen avun, lähinnä AA:n kautta raitistunut potee edelleenkin huonoa itsetuntoa, jota liikkeessä harjoitettavat itsetilitykset ylläpitävät. Syntyy riippuvuus liikkeeseen, ja raittius säilyy vain sen piirissä.
1.vaihe. Nuoruus. Itseluottamus ja omanarvontunto eivät kehity normaaleiksi pääosin ympäristön vaikutuksesta. Kielteiset ympäristötekijät voivat olla mitä moninaisempia; esimerkiksi rikkinäinen ja riitaisa perhe, koulukiusaaminen, kannustuksen puute - pahimmillaan väheksyminen, alkoholismi lähipiirissä, syrjintä kaveripiirissä, menestyksen puute, välikappaleena repivässä vanhempien erossa, hyväksikäyttö, väkivallan kohteena jne.
2.vaihe. Aikuistuminen ja aikuisuus.
Heikon itsetunnon omaava nuori kokee alkoholin vapauttavaksi ja heikkoudet korjaavaksi instrumentiksi. Alkoholin myötä kokee itsensä hyväksytyksi, ja muiden vertaiseksi. Käyttö lisääntyy, ja aikuistuttua myöhemmin alkoholi muuttuu ongelmaksi koko kirjollaan. Tulee sosiaalisia välirikkoja, masennusta, jne. Alun itsetunnon voimistumista seuraa sen heikkeneminen entisestään, ja se muuttuu pysyväksi vajeeksi. Vielä myöhemmin saavutaan umpikujaan, ja on pakko lopettaa keinolla millä hyvänsä alkoholin käyttö kokonaan, koska se alkoi hallitsemaan elämää.
3.vaihe. Raittius.
Kokee pitkänkin raittiuden jälkeen ahdistusta ja levottomuutta. Itsenäisesti omalla päätöksellä raitistuneelle kehittyy ylikorostunut itsetunto, joka ilmenee jopa ahdasmielisyytenä, tuomitsevuutena, ja jyrkkyytenä mielipiteissä.
Ulkopuolisen avun, lähinnä AA:n kautta raitistunut potee edelleenkin huonoa itsetuntoa, jota liikkeessä harjoitettavat itsetilitykset ylläpitävät. Syntyy riippuvuus liikkeeseen, ja raittius säilyy vain sen piirissä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllähän tuo esittämäsi asia kehittyy useassa tapauksessa kertomallasi tavalla, mutt mutt enpä sanoisi, että asia joka kerta ihan noin menee. En esimerkiksi löydä itseäni noista joka vaiheesta. MIetin lisäksi kuinka usein tämä tapariippuvuus iskee täysin normaaleihin jopa lahjakkaisiin ja hyvin koulutettuihin henkilöihin, joilla on ollut jo lapsena kultalusikka suussa. Ympäristö ja sen tuomat (työ)paineet on useimpien jollain tavoin saatava purettua. Alkoholi on helppo vaikkakin turmiollinen ratkaisu.
Yhteenvetona sanoisin: alkoholismi on enemmän tapariippuvuus kuin kolmivaiheinen vamma.