Missä mennään, tyttökulta? Sinua näkee nykyään vain harvoin, ja
silloinkin ihan sattumalta. Mietinkin jo, että yritätkö vältellä..
Mitä ihmettä mahdat ajatella :/ Vaikutat aika etäiseltä nyt. Teinkö
jotain väärin? Oletko vain suuttunut?
Kysymyksiä kyllä riittää, mutta ei ole miestä esittää niitä suullisesti
eikä kirjallisesti...
Oma arvaukseni on, että olet "suuttunut".. Ehkä ihan syystäkin.
Olen ollut typerä..
Älä viitsi pitkittää enää turhamaisuudella tätä. Mennään jo asiaan!
silloinkin ihan sattumalta. Mietinkin jo, että yritätkö vältellä..
Mitä ihmettä mahdat ajatella :/ Vaikutat aika etäiseltä nyt. Teinkö
jotain väärin? Oletko vain suuttunut?
Kysymyksiä kyllä riittää, mutta ei ole miestä esittää niitä suullisesti
eikä kirjallisesti...
Oma arvaukseni on, että olet "suuttunut".. Ehkä ihan syystäkin.
Olen ollut typerä..
Älä viitsi pitkittää enää turhamaisuudella tätä. Mennään jo asiaan!
Vastaukset 28
Vanhimmat
jos tää ois mulle:)
Mä en oo suuttunut, mä olen nolostunut.
minä tätä sinulle selittäisin? En oikein enää tiedä miten sinuun suhtaudun? On vaikea olla ajatelematta sinua joten mielummin välttelenm koko tilannetta..
Koska muuten näit minut viimeksi?
Muistin vasta äsken tämän avaukseni, joten en ole hoksannut vastailla tätä
ennen. Jos kysyn tällä palstalla, että voisiko hän olla varattu, mutta
tuskin hän siinä tapauksessa täällä kirjoittaisi...
En muista päivälleen, milloin näin hänet viimeksi. Muistaakseni kuitenkin
parin viikon sisällä.
Luulen, että ajattelet minun olevan tyyni ja rauhallinen sinut nähdessäni,
mutta se on vain pintaa.. Et varmasti näe sen pinnan läpi.
Taidat käyttäytyä samalla tapaa..
että käyttäydymme samallatavalla toisiamme kohtaa, mutta en vain tiedä haluanko enää ajatella sinua.. Haluasinko vain pitää tuon tunteen itselläni ja mokata sillä tavalla koko jutun
taidan pelätä vain sitä, että mokaan itseni, eikä mikään ole varmasti sen
jälkeen niin kuin ennen...
Juuri nyt en keksi mitään hyvää konstia tehdä tätä juttua luontevasti.
Ainoa mahdollisuus on se, että ajaudutaan tiiviimmin samoihin ympyröihin.
Uskoisin, että homma sujuu nyt aika kivuttomasti...
Älä enää edes ajattele, ettenkö minä olisi täysillä mukana!
Oletko koskaan ajatellut, mitä tuo tunne voi tuottaa, kun tutustutaan
paremmin?
ole joutanut ajattelemaan. Pää hajoaa kohta tuhansiksipalasiksi......
saisin taas täthänkin ketjuun jatkaa tuon äsköisen kommentin antajan jälkeen.
Olen ajatellut samoin siitä etten uskalla tehdä mitään, jottei asiat muutu liian nopeasti.
MInusta tuntuu että tässä jutussa ei ole mitään luonollista, mutta aika näyttää kuinkapaljon ajaudumme erilleen. Vai ajaudummeko todellakin viellä samaoihin ympyröihin
Tämä odottomaninen tuntuu välillä tuskaiselta.
Ajattelin vielläkin itseasiassa ettet ole täysillä tässäkään mukana ja sekin harmittaa. MIstä minä voin tietää loppujenlopuksi mitään varmaksi?
JOs meidän kahsen tunteet ovat samankaltaiset tulee siitä elämästä jotain niin kaunista ja niin täydellistä, että elämältä ei voisi toivoa enempää.
Sekin kyllä on ettei kaikki sitä tule koskaan hyväksymään...
entä jos se etäisyys onkin pelkoa? itsellä saman tapainen tilanne ja en uskalla olla muuta kuin asiallinen ja pinnallinen, sen takia kun pelkään liikaa.
kummallista kun tuntuu silti, ettei voi katkaista yhteyttä.
jättäneensä pallon sulle viimeksi?
ap:lle piti mennä tuo eka viestini
teit jotain väärin. Käyttäydyit aivan käsittämättömän typerästi ja en jaksa enää katsella semmoista.
Ja todellakin yritän vältellä sua, ettei tarttis taas kuunnella jotain ihme juttuja ja solvauksia. Kuka nyt haluisi kuulla semmosta? Käytökses on jokseenkin ristiriitaista, eikä mua kiinnosta jäädä ottamaan selvää mistä se johtuu.
Jos todella välität, pyydät anteeksi. Ennen sitä ei mitään tapahdu. Vakavasti epäilen ettet ole oikea henkilö (kuinkas muutenkaan), mutta koita edes ensi kerralla tajuta että naisia ei noin kohdella. Kaiken löytää vielä edestään.
sinuakin. Missä piileskelet? Mutta se mitä mietin ... Asetu asemaani, mieti miltä sinusta tuntuisi samanlainen käytös, niin tiedät mitä voisin ajattelen. Niin ehkä ihan syystäkin olen...
Kysymyksiä riittää, en tosiaankaan tiedä mitä sinä mahdat ajatella?
Et tiedäkään miten usein sinua ajattelen..
samat sanat. Jos saisin vastata kysymyksiin,
itselläni ei ole enää kysymyksiä. On vain nämä ajatukset ja tunne.
tässä ja nyt. Kuuntelen. Löytyykö sen verran miestä tehdä se..
...
kerro miksi pakenit, en nyt niin pelottava voi olla, vai olenko...
no joo, pelotti vähän aikanaan :/
ei parane vastailla monivalintakysymyksiin. Tulee sellanen käppyrä proffalle analysoitavaksi, että menee vaan sekaisin. En pidä siitä, että mua laitetaan lokeroon. Ei tuu onnistumaan. Luonnonlasta ei kesytetä :D
mahdat ajatella minusta, oikeesti? Niin pelottava kuitenkin, että hävisit kokonaan.. :(
vaan, olet vapaa... lennä pois!
Tule tänne luokseni ja näytä tunteesi.Mitään sanoja siihen ei tarvita.Riittää tuntea ihosi vasten ihoani.Lämmin hengityksesi huulillani.Kaipaan kosketustasi :)
tilanne, että vaikka sä tekisit miten päin, niin aina menee pieleen?
aina. Ihan aina.
aina ja koko ajan.
sellanen oikeen on tullu?
Miksi haluamme pitää tietyn etäisyyden. Miksi sinä haluat pitää?
Olemme kai molemmat jollain tapaa ylpeitä tms... Ei kai sitä sopisi
mokailla tässä... ;)
Vai mokataanko molemmat?
mokailija mahtuu :) lupia pyytämättä ja sen ihmeempiä kutsuja odottelematta.
tyypiltä, mutta siitä kuin hänet näin viimeksi on jo kuukausia..