Sisareni sai äkillisen aivoverenvuodon pari päivää sitten.
Hänet leikattin heti. Leikkaus kesti n. 7 tuntia. Leikkaus onnistui. Lääkärit pelastivat sisareni hengen. KIITOS.
Kysymys: Arvoisat lakiasioista ymmärtävät; pohtikaa.
Lääkäri sanoi sisarelleni (joka ennen leikkausta oli tajuissaan) että "tila on vakava ja on mahdollista että menehdytte leikkauksen aikana."
Aviomiehelle kerrottiin sama ja kysyttiin "leikkauslupa." Leikkauslupa tuli.
MUTTA. Entä jos ei olisi tullut?
Eivätkö lääkärit olisi saaneet aloittaa leikkausta JOKA OLISI JOHTANUT SISARENI MENEHTYMISEEN.
KYSYMYS: Entä jos aviomies ei olisi antanut leikkauslupaa. Mitä olisi tapahtunut?
Tiedettiin että sisareni menehtyy ilman leikkausta. Kysymys on omaisuusarvoista (perinnöstä) joissa aviomies on edunsaaja.
Kertokaa rakkaat lakiasiantuntijat jotain.
Jäi vaivaamaan mieltäni. Onko puolison mahdollista käyttää ikäänkuin tilaisuutta hyväkseen (laillisesti.)
Sisareni oli siis tajuissaan ja olisi kyennyt tekemään leikkauspäätöksen myös itse, mutta sitä ei häneltä kysytty. Sen sijaan aviomies sai tuon päätöksen teon tehtäväkseen.
Kysymys on hieman sekava mutta toivon vastauksia ja annan lisätietoja jos tarvitaan.
Hänet leikattin heti. Leikkaus kesti n. 7 tuntia. Leikkaus onnistui. Lääkärit pelastivat sisareni hengen. KIITOS.
Kysymys: Arvoisat lakiasioista ymmärtävät; pohtikaa.
Lääkäri sanoi sisarelleni (joka ennen leikkausta oli tajuissaan) että "tila on vakava ja on mahdollista että menehdytte leikkauksen aikana."
Aviomiehelle kerrottiin sama ja kysyttiin "leikkauslupa." Leikkauslupa tuli.
MUTTA. Entä jos ei olisi tullut?
Eivätkö lääkärit olisi saaneet aloittaa leikkausta JOKA OLISI JOHTANUT SISARENI MENEHTYMISEEN.
KYSYMYS: Entä jos aviomies ei olisi antanut leikkauslupaa. Mitä olisi tapahtunut?
Tiedettiin että sisareni menehtyy ilman leikkausta. Kysymys on omaisuusarvoista (perinnöstä) joissa aviomies on edunsaaja.
Kertokaa rakkaat lakiasiantuntijat jotain.
Jäi vaivaamaan mieltäni. Onko puolison mahdollista käyttää ikäänkuin tilaisuutta hyväkseen (laillisesti.)
Sisareni oli siis tajuissaan ja olisi kyennyt tekemään leikkauspäätöksen myös itse, mutta sitä ei häneltä kysytty. Sen sijaan aviomies sai tuon päätöksen teon tehtäväkseen.
Kysymys on hieman sekava mutta toivon vastauksia ja annan lisätietoja jos tarvitaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei se mitään olisi vaikuttanut... olet katsellut liikaa amerikkalaisia sarjoja.
MUTTA:
Kaikki me kuollaan ja ei kuolemaa saa pelätä, tuli se sitten 5 min. päästä tai 110 vuoden päästä.. "elä niinkuin eläisit viimeistä päivää"
Sisaresi tajunnantaso ei varmaan ole ollut tavanomaisella tasolla aivoverenvuodon takia. Aviopuolisolta tai lähisukulaiselta tiedustellaan onko jotain syytä joka voisi estää leikkauksen. Näitä voisivat olla muu hyvin pitkälle edennyt vakava sairaus jne. Tarkoitus on siis kartoittaa että potilaan muut taustatekijät ovat kunnossa (muuten terve, hoitotestamentit jne). Ennen leikkaupäätöstä on kohteliasta puhua asiasta omaisten kanssa ainakin tämäntyyppisissä taudeissa/leikkauksissa joissa riski on suuri. Jos aviomies olisi kieltänyt leikkauksen niin tähän olisi lääkäri kysynyt perusteluja ja mahdollista kirjallista ajan tasalla olevaa hoitotestamenttia. Ellei näyttöä ole potilaan tosiasiallisesta tahdosta hänen hoitamisekseen (tai hoidotta jättämisekseen) niin ei lääkäri voi olla hoitamatta muuten kuolevaa potilasta.
Kiitos asiallisesta vastauksesta.
Nimimerkki "Kuolevainen," sinua en kiitä muusta kuin nasevasta nimimerkistä. Toivottavasti se realisoituu pian.
Onko siis kysymys pelkästään korrektiudesta leikkauslupaa kysyttäessä?
Ymmärrän että lääkäri asetettaisiin hankalaan tilanteeseen jos lupaa ei tulisi.
Onko niin että jos hoitotestamenttiä ei ole niin aviopuolisolta kysyminen on pelkkä muodollisuus?
Mikä on aviopuolison oikeus sitten jos hän kertakaikkiaan haluaa estää leikkauksen johon sisältyy riski?
Potilas päättää aina hoidostaan (haluaako/ei halua) jos hän kykeneväinen päättämään eli siis tajuissaan ja ei psykoottinen. Lääkäri hoitaa potilasta yhteistuumin hänen kanssaan ja lääkäri on konsultin asemassa siinä että miten kannattaisi tehdä. Resurssipulan aikana pitää sitten miettiä kuka hyötyisi eniten hoidosta (esim kaksi vakavasti vammautunutta).
Tajuttoman potilaan kohdalla hengen säilyttävä hoito järjestetään aina vaikka potilaan tahtoa ei pystytä selvittämään. Jos on tietoa potilaan tahdosta niin hoito pyritään järjestämään tämän mukaan. Tällöin omaiset ovat tärkeä tietolähde muodostettaessa kuvaa potilaan elämäntilanteesta ja muusta terveydestään. Hoitotestamentti on ehkä enemmän ajankohtainen jo edenneen vakavan sairauden kohdalla. Siis jos ei ole näyttöä että potilas ei haluaisi häntä hoidettavan parhaalla mahdollisella tavalla niin kyllä hoito pitää antaa. Leikkausriski pitää kuitenkin ottaa huomioon niin ettei tehdä enempää haittaa kuin on odotettavissa hyötyä.