Paska maailma

ihan saman... ja pohtinut aivan samoja asioita. Mutta olen onnellinen, että itse en ole lähtenyt samaan kärrynpyörään, lähdin sairaslomalle kun huomasin, kuinka työpaikalla meitä työntekijöitä käytettiin vain pelinappuloina.
Tulot pienenivät huomattavasti, mutta kyllä kannatti kuitenkin.
Me olemme huomanneet tilanteen ja saamme olla ylpeitä siitä.
Ehkäpä näillä kirjoituksilla saamme hiukan ihmisiä ajattelemaan ja siinä on jo yksi hyvä syy elää...

Voih kuule (=lue!) Sinä alkup. kirjoittaja, meitä on MONIA, jotka kärsivät ihan samoin tässä maailmassa! Mielestäni Sinä elät hyvin reaaliteeteissa ja kantsii hakeutua samanmoisten ihmisten pariin. En tässä tyrkytä mitään, mutta kun nuorena olin seota ahdistuksesta samoista syistä kuin Sinä, niin sitten lopulta mua auttoi, kun raamattu aukeni niin, että sain tajuta siellä olevan kaikki tämä saastainen soppa etukäteen kirjoitettuna ja, mikä upeinta, sieltä löytyi ratkaisukin ja just minulle. Rauhoituin ja nyt vain aivan kuin sivusta seuraan tietätäen, että itse ja monet tuntemani ovat turvassa, lopulta!

Eipä kantsi heittää kesken, siirrytään ns. sivusta kattomaan kuin lopulta käy. Ei meistä kenenkään tarvii omille harteilleen tätä maailman hömppä-hätää ottaa. Metä todella ON paljon Sinun kanssasi! Osa meistä on löytänyt ratkaisun ja ns. toivon tähän kaikkeen. - Psssst, tänne ne jäävät rahat, rakkaat, rakennukset, kauneus, pari-suhteet, ikävä kyllä! Mutta toisaalta, ihminen itse... Alastomana tultiin, alastomana lähdetään, sumplitaan jotenkin tämä väliaika. Ei kannata olla katkera ja kateellinen, jos vain voi hillitä. Kantsii ns. laajentaa näkökulmaa. Maailma ON pahassa jamassa kaikkineen, kuten alkup. totesi... !

Meitä on muitakin, jotka ajattelee tismalleen kuin sinä. Paskahan tää maailma on, mutta oletko ajatellut asiaa siltä kantilta että me saatetaan olla avain tilanteen muuttamiseen, koska sentään tiedostetaan se. Useimmat kun ei edes huomaa koko asiaa.
Tsemppiä ja voimia!

Olen tapellut Etelän suurissa duunipaikoissa itselleni säällisen elämän.
Erilaisuuteni takia syrjäydyin, erakoiduin. Vaikeuteni niin pahat, että
lähdin etsimään elämänhalua itämaisilta guruilta.

Nämä löytyivät kirjastojen avulla. Elän oman suojakupuni alla. Zombienako?
Ei sinne ihmisten ivalliset katseet, säälivät hymyt yllä. Ellei joku iske katuun.

Näin on käynytkin. Päästän helvetin irti. Raivolla ei ole tolkun määrää.
Ihmiset vaistoavat nurkkaan ahdistetun eläimen tyyneyteni, kavahtavat.

On hyvät hetkensä. Autan silloin lajitovereitani, kanssaihmisiä
Kosmisen Energian välittäjänä. Mestarit neuvovat; et ole oikeutettu saamaan apua, ellet
ENSIN anna sitä ympäristöösi.

Synnynnäinen depressioalttius ei katso aikaa ei paikkaa kun se iskee.
Tähän auttaa parhaiten opitut meditaatiotekniikat. Niitä voi soveltaa vaik tyrmässä.

Niinpä, mikä peittää ihmisten silmät?? Heikoimmat häviävät, vahvimmat selviävät. Tällä menolla kaikki häviävät.

Ehkäpä syy sairaalle maailmalle on se, että kaikki ovat oikeasti tyhmiä. Ihminen.....niin fiksu laji, mutta niin äärettömän tyhmä!!!!!!! Useimmat haluavat tehdä omasta elämästään mahdollisimman hyvän. Osa matkustaa junassa katsomatta kertaakaan ympärilleen.

Miksi muuten vähemmistöä ja tällaista "sairautta" vastaan puolustavia ihmisiä pidetään kiihkoilijoina tai hulluina? Miksi eläinten oikeuksia puolustavat ovat vähemmistö? Ja kaikki tuntuu "hyvinvointivaltioissa" pyörivän rahan ympärillä. Yleinen kaava: Menestys = varakkuus. Jos hankit itsellesi koulutuksen = enemmän rahaa = parempi elämä - enpä usko. Ja sitten voivotellaan ja valitellaan ja pelastetaan maailmaa kun sattuu jotain pahaa omalle kohdalle.

Valitettavasti keksinnöt keksittiin ja ihmiset ajavat autoja ja käyttävät kaikenlaisia vempaimia, joiden mukavuudesta on valitettavan vaikea päästä eroon. Pakoon todellisuudesta.

Mietin silti juuri samaa kuin sinä - olenko minä sairas......todetakseni kuitenkin että maailma taitaa olla sairas. Ihana että muutkin ajattelevat samalla tavoin :-). Minua masentaa koska en halua olla menestynyt sillä tavalla kuin yhteiskunta määrittelee menestyneet. Haluaisin että kaikilla olisi hyvä olla ja että kaikki ainakin tajuaisivat maailman menon. Että kilteilläkin olisi mahdollisuus. Toisaalta, katson ihan mielelläni humpuukiohjelmia.....vievät pois realiteeteista. Ajan ihan mielelläni autoa myös.

Haluaisin hoitaa vanhuksia, mutta luonteeni ei sovi alalle. Olen kiltti ihminen ja silti kaikkein viekkaimmat ja itsekkäimmät ihmiset "voittavat" töissä ja minä saan haukut. Aivan väärällä alalla......haluaisin hoitaa lapsia, mutta en haluaisi hoitaa itsekkäiden paskiaisten lapsia.

Niin. Eipä täällä haluaisi olla,mut poiskaan ei pääse ja en uskalla itsemurhaa ja aina toitotetaan että kyllä syitä elämään löytyy. Oon kohta 50v ja joo on mulla lapsia ja lasten lapsia,mut harvoin näen heitä.