auttaisivat..:(..?
Nyt vuoden ajan kamppaillut terveyden kanssa, luullut tietty kuolevani montakin kertaa (vaikka nyt kun ajattelee taaksepäin niin eiköhän se oo ollu paha paniikkikohtaus)ja elämänhalu on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Keväällä oli tosi kurjaa, monia flunssia ja keuhkoputkentulehduksia, pahensivat olotilaa varmastikin. hakeuduin psykiatrille joka pyysi kokeilemaan remeronia, otin yhden, pelästyin ja en suostunut enää ottamaan. Pikkuhiljaa olo parani ilman lääkkeitä ja tieto siitä että temestaa varalla jos tarvitsee, (en ole niitäkään vielä ottanut), kesäloma meni suht ok mutta nyt alkoivat työt, iski taas flunssa ja behold, eiköhän ahdistus ole taas nostamasa päätään. Luultavasti tämä on sitä sillä taasen koko ajan "itsetutkiskelemassa" oloa, tunne epätodellista ja pelko koko ajan kaikesta taas päällä..ei oikein naurata enää mikään. olen nyt siis miettinyt josko kuitenkin alkaisin lääkkeitä syömään koska luettuani joitain keskusteluja voipi olla että turhaan kärvistelen tän kurjan oloni kanssa. jotenkin ei vaan pysty itselleen myöntää että tää on ahdistus/paniikkihäiriötä vaan esim fyysisestä hengenahdistuksesta johtuvaa..ehkä olisi aika jo luovuttaa.? Eli voisiko joku kultainen ihminen joka samaa käynyt läpi antaa tsemppiä ja toivoa siitä että lääkkeillä olo tosiaan voisi "korjautua"..? Tiedän että kaikki erilaisia mutta pienikin toivon kipinä auttaa tästäkin viikonlopusta yli.:) Kiitos.. Ps. Pahentavatko flunssat paniikkihäiriötänne?
Nyt vuoden ajan kamppaillut terveyden kanssa, luullut tietty kuolevani montakin kertaa (vaikka nyt kun ajattelee taaksepäin niin eiköhän se oo ollu paha paniikkikohtaus)ja elämänhalu on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Keväällä oli tosi kurjaa, monia flunssia ja keuhkoputkentulehduksia, pahensivat olotilaa varmastikin. hakeuduin psykiatrille joka pyysi kokeilemaan remeronia, otin yhden, pelästyin ja en suostunut enää ottamaan. Pikkuhiljaa olo parani ilman lääkkeitä ja tieto siitä että temestaa varalla jos tarvitsee, (en ole niitäkään vielä ottanut), kesäloma meni suht ok mutta nyt alkoivat työt, iski taas flunssa ja behold, eiköhän ahdistus ole taas nostamasa päätään. Luultavasti tämä on sitä sillä taasen koko ajan "itsetutkiskelemassa" oloa, tunne epätodellista ja pelko koko ajan kaikesta taas päällä..ei oikein naurata enää mikään. olen nyt siis miettinyt josko kuitenkin alkaisin lääkkeitä syömään koska luettuani joitain keskusteluja voipi olla että turhaan kärvistelen tän kurjan oloni kanssa. jotenkin ei vaan pysty itselleen myöntää että tää on ahdistus/paniikkihäiriötä vaan esim fyysisestä hengenahdistuksesta johtuvaa..ehkä olisi aika jo luovuttaa.? Eli voisiko joku kultainen ihminen joka samaa käynyt läpi antaa tsemppiä ja toivoa siitä että lääkkeillä olo tosiaan voisi "korjautua"..? Tiedän että kaikki erilaisia mutta pienikin toivon kipinä auttaa tästäkin viikonlopusta yli.:) Kiitos.. Ps. Pahentavatko flunssat paniikkihäiriötänne?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan ensiksi sanon oman kokemukseni lääkkeistä, että ilman en tulisi tällähetkellä toimeen. Syön 30 mg aamuisin SEPRAM-lääkettä. Aloitin Cipramililla vuonna 1999 mutta Serpram korvasi Cipramilin. On aikoja että paniikkeja ja ahistuksia tulee lääkkeistä huolimatta, kuuluu kuulema "taudinkuvaan". Tällähetkellä meneillään tutkiskelu suussa, kun olen saanut hoidettua hampaani kuntoon niin kyttään niitä monesti päivässä että ovatko vielä ehjät. Rassaavaa, mutta on muistettava että se paniikkipeikko tätä aiheuttaa, vaikkakin se pukkaa aina unohtumaan. Vuosien mittaan on aina ollut joku sairaus mitä olen itselläni pelännyt.. Ja välillä saattoi mennä jopa vuosi että ei ollut mitään! -arvaa vaan vetikö mielen matalaks ja masennuinko kun kaikki tää palasi! -Eli tän kans on vaan elettävä, on vain odotettava että tulee aikoja jolloin on helpompaa. Mutta suosittelen lämpimästi lääkehoitoa, elämänlaatu paranee sen myötä, kun löydät juuri sinulle sopivat lääkkeet. Tsemppiä!
Jos haluat vaihtaa lisää kuulumisia, voit mailata [email protected]
Hei!
Itselläni paniikki/ahdistushäiriö palasi tänä keväänä elämänmuutosten myötä lähes 10 vuoden tauon jälkeen. Masensi todella. En uskonut, että lääkkeetkään auttaa ja taoin päätäni seinään ja pelkäsin kuolevani outoon oloon ja kohtauksiin aivan niin kuin ensimmäisellä kerralla.
Aloitin sepramin 20 mg/vrk ja Xanor depot 0,5 mg tarvittaessa, neljäkin kertaa päivässä. Kesti pari viikkoa ja olo alkoi parantua. Sairastin koko kevään vielä päälle flunssaa ja se iski takaisin, olo oli tosi väsynyt. Silti yleisolo alkoi parantua ja aloin vähennellä lääkityksiä, liian aikaisin. Seurauksena paniikkiahdistuksen uusiutuminen ja entistä pahempana. Taas aloitin sepramin, nyt 30 mg/vrk ja Xanor depot myös takaisin. Jälleen meni pari viikkoa ja olo alkoi parantua. N
yt on menty koko ajan parempaan suuntaan ja olen kestänyt työstressiäkin, mikä keväällä oli lähes mahdotonta. Ja kyllä, mulla ainakin flunssat on aina pahentaneet kohtauksia. Suosittelen siis lääkitystä pahaan paniikkihäiriöön, eikä niitä kannata lopettaa heti kun tuntuu paremmalta!
Hei! Joo kyllä tuo kaikki niin tuttua on!!!! paniikin kanssa on toisinaan kyllä yhtä helvettiä suoraan sanoen. Minulla lääkityksenä pelkästään xanor 0,25 4kertaa pv. Vähemmän jos pärjää..muttta kun olen välillä ottanut 3 xanoria pv.niin huomaan jo pulssi nopea aamulla kun herään ja sellainen hermostunut olotila. Mutta aion silti vain taistella tätä paniikkia vastaan ja toivon että joskus pääsen eroon noistakin lääkkeistä.Hyvää syksyn odotusta sinulle ja kaikille paniikista kärsiville.
toivoa on:) Lauantaina menin sitten kiltisti töihin ja palvelin asiakkaita hymyssä suin (tuntu et ois pilvessä siis..)kunnes laitoin ovet säppiin. Siitä se itku sit alkoi, tuntui että ei uskalla sieltä tuolilta mihinkään liikahtaa. tajusin onneks että ehkä se temesta ei olekaan huono vaihtoehto ja vetäsin puolikkaan. Istuin sitten siinä hysteerisenä tunnin kuin tatti kunnes uskalsin lähteä kotiopäin. tietysti taksilla, ei tullut mieleenkään lähteä yleisiin.. mistä johtuu että vaikka ikinä ei ole kohtausta tullut yleisissä niin niitä haluaa välttää kuin ruttoa? mulla menny omaisuus tänä vuonna takseihin. ja ymmärsin että teillä jotka vastasitte voi myös olla koko aikaista levottomuutta ja ns ahdistusta, eli ei niinkään kovia ns.paniikkihyperventilaatiokohtauksia? Ja vielä kyselisin että mistä tiedätte että "nyt taidetaan olla menossa huonompaan suuntaan"..?Kiitos taasen ja kaikille voimia..koetan jotenkinpäin tänään olla ilman nappia..katsotaan. luultavasti haluankin nyt kuitenkin kokeilla jotain "kuuria". PS. Kiitos cat77, mielelläni meilaan piakkoin.
postiasi =)