Vaimo ei puhu

etkä turhaan.

Näytä tämä kirjoituksesi hänelle.

Kerro, että olet vakavissasi, etkä suostu enään jäämään tuleen makaamaan.

Hakekaa keskusteluapua, perheneuvolasta tai tms.

Löydätte varmasti kultaisen keskitien ongelmaan, kun se on tunnistettu.

Kaikkea hyvää, jaksakaa yrittää. Siunausta teille.

voisin väittää että olen itse kirjoittanut tuon tekstisi. Pakko kommentoida.

Pohdit sitä, miten pitkään kestät tilannetta? Kestät aikasi tai sit masennut jne. ja jatkat suhteessa vaikka "vituttaa".

Itse kärsin aikani samoista jutuista lähes 1/1 kanssasi. Jokin aika sitten tein päätökseni, johon ilmeisesti kohtalokin(en kommentoi tarkemmin)on ollut vaikuttamassa. Päätin alkaa itsekkääksi ja tehdä niinkuin itse haluan, niinhän meillä se toinen osapuolikin on tehnyt jo vuosia. Nyt menen ja tulen ilmoitusperiaatteella. VALITETTAVASTI minulla on toinen nainen vaikka entinen suhde ei ole päättynyt. Jos se ei olisi tämä nainen - voisi olla useampi "hoito", sillä en olisi enää oikeasti jaksanut tätä tilannetta kotona näin.

Tällä jutulla olen saanut itselleni aikaa hengähtää ja saanut virtaa itselleni. Miinuspuolena on se, että oma oloni on tämän myötä parantunut niin, ettei kotona enää vituta niin paljon. En kyllä nykyään kaipaa enää vaimon kosketusta - eihän sitä ole saanut aiemminkaan, vaikka olisin todella halunnut. Hänkään ei ole sitä kertonut suoraan miksi asia on ollut näin. Ei vaan jostain syystä halua päästää lähelle fyysisesti(kään). Olen yrittänyt saada tilannetta paremmaksi vuosien ajan - tuloksetta. Kun olen totaalisesti "repinyt pelihousuni" on tilanne korjaantunut vähäksi aikaa, mutta palautunut ennalleen..

Olen kirjoittanut hänelle niin raakan kirjeen asian tilasta, että ajattelin kotiin tullessani hänen lähteneen sillä aikaa. Kuitenkin oli kotona. Siitä huolimatta mitään ei ole tapahtunut. Hänellä ei ole mitään yritystä korjata tilannetta. Mennään niinkuin ennenkin. SIIS MINÄ OLEN OSANI YRITTÄNYT!!!

EN YMMÄRRÄ!!!

Hän on kertonut haluavansa vain minut. Itse olen kertonut, että minulle on tällä hetkellä aivan sama mitä tapahtuu...

Niin että kirjoituksesi näyttäminen ei välttämättä auta - voi olla että hän vetää herneen nenään, kun olet mennyt TEIDÄN asioita levittelemään nettiin saakka?? Tai sitten auttaa?? Kokeile ihmeessä jos aidosti vielä välität..

Teillä ei kuitenkaan ole kovin pitkä liitto takana vai ootteko olleet yhdessä kauemmin kuin tuo naimisissaoloaika? Onko vaimosi aina ollut tuollainen?

Jotenkin voisin kuvitella, että häntä joku asia painaa. Naiset ovat aika herkkätuntoisia olentoja eivätkä aina kerro suoraan mikä ottaa päähän. Kysy suoraan mikä mättää, näin minä neuvoisin.

Naiset on omituisia olentoja, sen takia niin ihanakian. He eivät kerro vaan käytöksellään antavat ymmärtää, että jokin on pielessä ja odottavat miesten tajuavan. Mutta ei me tajuta! :)

puhua vaimollesi, jos olet valmis, mene vaikka perheterapiaan yksin ja koita suostutella vaimo vaikka myöhemmin mukaan.

Yleensä kommunikaatio jos ei toimi, suhteessa on jotain vikaa. Jos viestintä ei pelaa, läheisyyskin katoaa. Ne on kytköksissä toisiinsa.

Jos vaimo on haluton selvittämään tilannetta, mieti ennen kaikkea, mitä sinä haluat. Onko parempi elää vuosikymmeniä epätyydyttävässä parisuhteessa lasten takia, jotka nekin aistii jos suhde ei ole kunnossa. Vai olisiko parempi erota ja voisiko joku muu nainen tehdä sinut onnelliseksi.

Loppujen lopuksi ihminen on yksin vastuussa omasta onnestaan ja pahinta on vanha ja katkera vanhus, jolla elämä jäi elämättä.

Onko mahdollista että olet ehkä jollain tavalla loukannut vaimoasi joskus? Ja siitä lähtien kaikki oli toisin....

Väität , että ainoastaan hänessä on vika ja sinäkö olet täydellinen?

Silloinhan ihminen ei toimi normaalisti. Täytyy lääkärin laittaa välittäjäaineet kuntoon.

No ainakaan et ole yksin ongelmasi kanssa.
Meilläkin on aika tarkkaan samanlainen tilanne, kuin mistä sinä kirjoitat.
Kaikki aloitteet läheisyyteen tulevat minulta ja vaimo puolestaan tuntuu vaan pirun kylmältä.
Asiasta on puhuttu ja itketty monet kerrat, mutta hetken kuluttua ollaan taas ihan samassa tilanteessa.
Asian tekee vielä vaikeammaksi se että itsellä olisi vientiä, mutta rakastan vaimoani enkä haluaisi aloittaa mitään pettämistouhuja.
Nyt ajatukset ovat sen suuntaisia, että elän näin siihen asti kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä, jatkosta ei tietoa.

Tunnistan tekstistä itseni. Vielä muutaman vuosi sitten olin juuri sellainen kuin tekstistä sai lukea. Missä sitten oli vika???

Olin masentunut vaikken sitä tajunnut eikä miehenikään. Lopen uupunut. Tunsin itseni huonoksi äidiksi, puolisoksi. Aika ei riittänyt ulkonäön hoitamiseen. Kaipasin ystäviä, jotka vähitellen olivat kaikonneet jonnekin.

Ehkä tältä pohjalta osaat vaimoasi auttaa ja ohjata vaikka lääkärille, perheneuvolaa tms...

sana sanalta tuntuu iteltä samasta,miten voi olla mahollista?aivan kuin omasta kynästä.kiitos kun toit ajatukset julki.

10 vuotta katselin samaa. Sitten kirjauduin deittipalveluun.

Ei meilläkään liikoja höpisty ihan tavallista oli. Sitten ne viikonlopun menot ja kuinka ollakaan eräs hyvää tarkoittava tuttu näytti että tuo poika joka on äitinsä kanssa leikkikentällä on sinun ukkosi aikaan saama. En koskaan saanut varmuutta kun kielsi kaiken kaikista mutta ero tuli.