Vanhurskattamis oppi on yksin uskosta; sovinto Jumalan kanssa Jeesuksen lunastustyön tähden. Katuva syntinen saa uskoa syntinsä anteeksi annetuksi, eikä Jumala näe meissä yhtään syntiä Poikansa Vanhurskauden tähden, jonka me siis saamme omistaa uskolla.
Mitä on siis pyhitys? Se tuntuu sotkeutuvan tuohon ed mainittuun ainakin itselläni ja näkyy täällä olevan muitakin.
Mitä on siis pyhitys? Se tuntuu sotkeutuvan tuohon ed mainittuun ainakin itselläni ja näkyy täällä olevan muitakin.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Hengestäå syntynyt on Jumalsta syntynyt. Kristukse Jumalan Pojan veri pesee meidät synnistä ja vääryydestä, jo me tuon veren peson USKOLLA OTAMME VASTAAN. Kristuksen verellä pesty syntinen on vanhurskautettu, vanhurskas on pyhitetty Jumalan omaksi Kristuksen veriuhrilla.
Tämä on pyhitys.
Toinen osa pyhitystä on OMAN elämänsä erottamista Herran käyttötarkoituksiin, evankelioimiseen, sanan tutkimiseen ja kuulemiseen USKOSSA. Rukouksissa me lähestymme pyhää Jumalaa anomisten ja kiitosten kanssa. Rukoilemme toistemme puolesta, tuemme ja vahvisamme heikkoja Jumalan sanan lupauksilla, ja myös heidän ajallisia tarpeitaan täyttämällä.
Sairaiden luona käynti ja rukoukset heidän puolestaan, kaikki tämä Jumalan palveleminen lähimmäisissä on siis osa pyhityselämää tässä ajassa. Esimerkkinä tästä lepopäivän pyhittäminen
edellä mainitsemaani käyttöön ja toimintaan.
Pyhä= on sama kuin Jumalle erotettu.
Viittaan muuten Agrippan kirjoitukseen.
Pyhyys on Jumalan ainaista läsnäoloa.
Muuta Herraa ei ole.
Hän ilmoittaa nimekseen JHVH Minä Olen Herra. Hän on Pyhä Kolmiyhteinen Herra Isä poika ja Pyhä Henki.
Luulet itsesi viisaaksi, mutta olet tyhmä. Vastustat töitä, mutta tuot ne pyhitykseen.!!!!!!!!!!!!!!!!!
Mikäpä sen mukavampaa laiskalle ihmiselle kuin tulla pyhitetyksi makoilemalla ja kylkeä kääntämällä. Minulle se sopii ainakin oikein hyvin. Kuitenkin sanassa sanotaan, Jaak. 2:26:
"Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."
Mistä sinä muuten tiedät, että toinen luulee itseään viisaaksi? Keskustelemaanhan tänne on tultu eikä viisaina olemaan.
Sille hän ei taas mahda mitään, jos sinä pidät häntä viisaana. Ja olet sitten pahastunut, kun oletkin jostakin asiasta eri mieltä hänen kanssaan. Koska ilmeisesti pidät itseäsikin viisaana.
Ei se välttämättä ole "pimeyttä" tai "tyhmyyttä", että on eri mieltä tai katsoo jotakin asiaa eri näkökulmasta.
USKO ilman tekoja on kuollut.
Mutta jos sinun pyhityksesi on jäänyt sinun itsesi varaan, niin sinulle ei ole elävää uskoa Kristukseen ENSINKÄÄN, vaan elät lain teoissa hengellistä huoruutta harjoittaen. Sinustaan ei ole itsesi pyhittäjäksi.
Onko se ollut Kristuksen helppoa pyhittää sinua, joka olet murhaaja nainen, ja roisto? Sietäisi miettiä ennen kuin Kristuksen vaivoja alkaa pilkkaamaan.
Voi P.Kyssärin omaa tuikkua ja oman viisauden ihastelua. Siinähän lillut pyhitettynä muiden yläpuolella. Passiivisena ja pyhänä - kuin rasva keiton pinnalla. Mutta lillu minun puolestani.
Et tunne minua, mutta silti olet tietävinäsi minusta kaiken.
En tietääkseni ole syyllistynyt mihinkään henkirikokseen, vaikka luultavasti minun pitäisi sinun mielestäsi tuntea syyllisyyttä jo siitä, että olen syntynyt ihmiseksi.
En ole myöskään pilkannut Kristuksen vaivoja.
Mutta laiskaa lihaa olen hiukkasen pilkkannut. Ja sekös on P. Kyssäristä paha se.
Niitä on valoja ja valoja - eikä jokaista tuikkua kohti ole hyvä pyrkiä.
Mistähän johtuu, että tämän P. Kyssärin tuikku tuntuu minusta enemmän vihollisen valolta kuin Hyvän Paimenen lyhdyltä?
En silti väitä, että hän on vihollisen asialla, koska en tunne häntä enkä hänen uskoaan.
Voin vain toivoa, että sitä USKOA on.
... minun viisaudekseni? Se on Jumalan viisautta.
Ja kun minä sen otan uskolla vastaan, niin minä pelastun taivaaseen.
Se on viisautta ottaa Jumalan sana vastaan eikä lähteä räpeltämään oman vanhurksuden liivassa ja tervassa omin voimin.
Kuvottavaa tekstiä.
Oma ahkeruusko se Elseä pyhittää?
Kristus on meidän pyhittäjämme, ja me pyhitymme uskossa Häneen. Vain siitä tulee voima taistelussa syntiä vastaan.
Lukekaa rakkaat ystävät Lutherin Galatalaiskirjeen selitystä, vaikka eräät ovatkin sen lukemisen turhana kieltäneet.
Selviää tämä asia teillekin.
Ihan ystävyydellä Elselle.
Sinun opetuksesi ja puheesi Kyssärille - kuka hän sitten lieneekin - on aivan sopimatonta.
Törkeää nimittelyä ja hengellisesti pimeää.
Minä ehdottomasti EN opeta P. Kyssäriä.
Minusta on erittäin loukkaavaa nimitellä Kyssärin lailla toista "pimeäksi" tai päivitellä "voi pimeyttä" - aivan kuin omat ajatukset ja näkemykset olisivat niitä oikeita ja kirkkaita valoja, joita seurata. Mikä oikeus P. Kyssärillä on sanoa minulle rumasti?
Täällä näyttää joillakin olevan sellainen huumorintajuton, aggressiivinen tyyli, että sanoi mitä hyvänsä ja miten ystävällisessä hengessä hyvänsä, niin joku mielestään oikeaoppinen hyökkää.
Täältä kristittyjen sivulta saa nykyään lähes takuuvarmasti pahaa mieltä, jos tänne erehtyy kirjoittamaan.
Ja sitten on näitä "ihan ystävyydellä Else" - ihmisiä, jotka ovat oma lukunsa. Minä en tunne mitään ystävyyttä heitä kohtaan, vaan oman henkisen hyvinvointini vuoksi tunnen tarvetta pitää heihin henkistä hajurakoa. Kuten muuten P. Kyssäriinkin.
Kun puhutaan KÄYTÄNNÖN tasolla, vaikkapa Marian sijaan Marttana olemisesta, muuttuu tilanne usein toiseksi. Usko näkyy teoissa.
Ilmeisesti pidät Jaakobiakin "omavanhurskaana", kun hän kehtaakin kirjoittaa (Jaak. 2:26):
"Sillä niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut."
Kerrassaan paksua tekstiä Jaakobilta vai mitä? Kuvottavaa! Kerrassaan inhottavaa.
Valitan, että tulin häntä siteeranneeksi.
Vain Jumala, joka on itse vanhurskas, voi vanhurskauttaa ihmisen. Vain vanhurskas on pyhä.
Syntinen on pyhä ainoastaan sillä tavalla että hän uskoo Jeesukseen. Uskoo siis että Herra Jeesus Kristus on uhrattu minun syntieni tähden ja saan ottaa USKOLLA VASTAAN syntien anteeksiantamuksen hänen nimessään ja veressään.
Kristus pyhittää. Hänen veriuhrillaan syntinen on erotettu Jumalan omaksi, eli syntinen on syntynyt Jumalan lapseksi.
Jeesus aivan korostaen sanoo, että hän sotki Jumalan vihan viinikuurna YKSINÄNSÄ, ketään ei ollut hänen kanssansa.
Elset sun muut samassa uskossa olevat opettavat pimeyttä, eli luottamusta itsepyhitettyyn lihaan ja ihmisponnistuksiin autuuden asiassa. Tämä on tyystin Kristuksen oppia vastaan, se on pimeyttä.
Raamattu erityisesti mainitsee, JEESUS ITSE, että liha ei mitään hyödytä.
Nyt jos joku harjoittaa itsepyhitystä, eli on rakentanut säännöstön, jota kykenee vaivoin noudattamaan. Ja jota noudattamalla kuvittelee pyhittyvänsä, silloin hän elää omassa vanhurskaudessa.
Kristuksen vanhurskaus ja pyhyys ovat kokonaan lahjatavaraa syntiselle, eikä kukaan kukene lakia täyttämään, vaan olemme koko lain rikkojat.
Siis samalla viivalla kaikki.
On vain kahdenlaisia syntisiä. on armahdettuja syntisiä, ja niitä jotka eivät armoa katso tarvitsevansa. Yksi ryhmä jota hylkäävät armon,ovat ne joilla on nämä naurettavat säännöstönsä, itse keksityt, ja isiltä perityt. Niitä he noudattavat, ja ovat siksi itseensä tyytyväisiä. JA TUOMITSEVAT JEESUKSEN VERELLÄ JUMALALLE LUNASTETTUJA JUMALAN LAPSIA.
On se kumma ettet selkeätä tekstiä ymmärrä?
Ei Jaakob puhu sanallakaan siitä miten ihminen voisi omilla töillään vanhurskauttaa taikka pyhittää itsensä.
Jaakob kirjoittaa nimenomaan USKOSTA KRISTUKSEEN.
Ja totta kai elävä usko Kristukseen tulee esiin laupeuden työssä ja lähimmäisenrakkaudessa.
Lestadiolaiset (eivät kaikki) sen sijaan rakastavat vain itsensä kaltaisia ja tuomitsevat muut, erottautumalla fariseusten lailla omaksi itsepyhitetykdi ryhmäksi, jossa leuhkitaan omia tekoja ja ponnistuksia ja tuomitaan muita.
Sen sijaan että lähdettäisiin viemään evankeliumia Kristuksesta kaikille syntisille, julitetaankin ihmisen itsepyhitysoppia ja omavanhurskautta.
Asia on jämpti. Näin se menee. Mutta vihollinen on kiivas, kiukkuinen ja julma hirmuinen. Se tulee sekoittamaan, kiusaamaan ja ottamaan, jos mahdollista, armoa pois.
Tässä asiassa on vakava kilvoittelemisen paikka itselleni.
Ov-kehno syöttää niin salakavalasti tuota tieninkioppiaan, jottei sitä tahdo huomatakaan. Kun kuuluu selkeä SANA, huomaa, että TAAS oli saatana verkkoa kutomassa.
Uskon, että olen saanut syntini anteeksi. Mieleeni tulee usein sellainen ajatus, että pitäisi sen jälkeen, kun tuon armahduksen olen saanut, pystyä elämään paremmin, kiittämään enemmän, rakastamaan runsaammin ja useammin ym. Siihen en ole kyennyt, siispä vihollinen sanoo: "et sinä oikein ole uskomassa, koska sinussa on tuota ja tuota vikaa.."
Tälläistä tarpomista on minun vaellukseni.
Eihän vihollinen omiaan kiusaa. Kannattaa lukea päivittäin Jumalan sanan armolupauksia Raamatusta. Ja rukoilla voimaa uskomaan VAIN siihen mitä Jumala itse sanassaan sanoo, eikä sitä mitä vihollinen valehtelee.
Tarvitseeko meidän puhua vanhurskauttamis-, pyhitys- ja seurakuntaopista erikseen. Eikö Kristuksen oppi riitä. Se opettaa meille mitä on vanhurskauttaminen ja pyhittäminen ja mikä on Kristuksen seurakunta. Kannattaa tutkia asiaa jo Vanhasta testamentista. Sieltä nousee näkyville Kristuksen opin perusteet. Luomiskertomus kuvaa selkeästi pyhityksen alkua seuraavilla sanoilla: "Ja Jumala oli päättänyt seitsemänteen päivään työnsä, kuin hän tehnyt oli, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan kuin hän tehnyt oli. Ja siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, että hän lepäsi hänessä kaikista teoistansa, jotka Jumala loi ja (täydellisesti) teki.(Biblia v. 1776)
Näiden sanojen mukaan Jumala oli se, joka ensimmäiseksi pyhitti. Pyhittäminen tapahtui lepäämällä seitsemännessä päivässä. Näiden sanojen mukaan Jumala ei kuitenkaan levännyt täydellisissä teoissaan.
En löydä Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta muuta pyhitys sanaa. Siellä puhutaan kyllä vanhurskaudesta ja hurskaudesta. Toisesta Mooseksen kirjasta alkaa varsinainen pyhän ja pyhittämisen selvittäminen Israelin kansan vaiheiden avulla. Heidät opetetaan kuitenkin ensin tuntemaan Herra heidän Jumalansa ja Israelin kansan pyhittäjäksi mainitaan Herra.
1. Piet. 1:
1. Pietari, Jeesuksen Kristuksen apostoli, tervehtii valittuja, jotka asuvat hajallaan, muukalaisina Pontoksessa, Galatiassa, Kappadokiassa, Bityniassa ja Aasian maakunnassa
2. ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina. Tulkoon armo ja rauha yhä runsaampana teidän osaksenne.
Tässä mielestäni Pietari on sanonut asian laittamattomasti.
Pyhitys siis merkitsee Pyhän Hengen vaikuttamaa kuuliaisuutta Kristukselle.
Kuuliaisuus Jeesukselle Kristukselle seuraa pyhitystä, mutta ei ole sen merkitys. Tunnemme pyhityksessä armoa ja rauhaa.
Totisesti, Hengen ilmoitus.
Ai, et niinku tyä ensin, ni sit tulee kuuliaisuus vastalahjana.
Sull menee väärinpäin. Olet siis katolilainen?
Se on ennalleen eli takaisin asettamista. Siis paratiisin mukaiseen olotilaan hengellisesti.
Oikea itsensä tunteminen ja oikea elävä synnin tunteminen, siinä on meidän pyhityksemme. Kaikki nämä ovat Jumalan työtä sulasta armosta meitä syntisiä kohtaan.
Ei itsensä tunteminen, eikä syntiensä tunteminen pyhitä ketään, vaan Kristuksen tunteminen.
Sen uskominen todeksi, että kuolleista ylösnoussut Jeesus on minun edestäni annettu ja ON vuodattanut Pyhän verensä minun syntieni sovitukseksi.