Olen tutustunut yhteen tyyppiin, jossa siinä on yksi paha vika: se ei osaa jutella, tai oikeestaan kuunnella. Aina kun koitan kertoa sille jotain mitä mulle on tapahtunut, mitä mieltä olen jostain mua itteäni koskevasta asiasta tms., se vaihtaa heti puheenaiheen johonkin muuhun. Tyypillinen keskustelu menee vähän tähän tapaan:
(ensin jutellaan kaverin asioista)
Minä: "Mä muuten näin yhen mun entisen luokkakaverin tossa eilen, sellasen Annan. Se tuli kaupungilla vastaan ja päätettiin mennä kahville. Oli tosi kiva ju..."
Kaveri (keskeyttää): "Mä en varmaan ees tunnistais enää ketään entistä luokkalaista, paitsi sellasen Samin joka on mukana politiikassa ja sen kasvot on tutut vaalimainoksista."
(kaveri siirtää keskustelun politiikkaan. Sopivan tauon tultua:)
Minä: "Niin mä siis kävin siellä kahvilla sen Annan kanssa, oli mukava vaihtaa kuulumisia kun ei oltu nähty moneen vuoteen. Sillä on samanikänen lapsi kuin meidän kuopus."
Kaveri: "Vanhojen tuttujen tapaaminen on kivaa. Mä tapasin yhden viimeksi viime vuonna, se oli mun entinen naapuri Tiina jonka kanssa vietiin usein yhdessä koiria lenkille. Oon varmaan kertonutkin siitä jo aiemmin. Mehän..." (kaveri jatkaa juttua Tiinasta ja koirista)
Voin siis koittaa ottaa jonkun asian puheeksi monta kertaa ilman, että pääsen alkua pidemmälle. Lopulta luovutan, koska tuntuu siltä että kaveri ei vaan välitä. Uskon kyllä että se on kiinnostunut musta ja mun asioista, se ei vaan osaa jutella. Sillä on ollut mielenterveyshäiriöitä ja se on sen seurauksena menettänyt sosiaalisia taitojaan, tai niin yksi meidän yhteinen tuttu on mulle kertonut.
Onko kukaan muu ollut koskaan samanlaisessa tilanteessa? En tahtoisi lopettaa kaveruutta, mutta toisaalta mulle tulee tätä tyyppiä tavatessa usein paha mieli, kun mä olen aina se joka kuuntelee toisen juttuja. Voisinko mitenkään hienovaraisesti saada kaverin ymmärtämään, että sellainen jatkuva keskeyttäminen on ärsyttävää?
Kaveri joka ei osaa
25
3102
Vastaukset
- lopeta, lopeta
Minulla on kokemus asiasta. Tuo on yksinkommunikointia! Tuollaista ei kenenkään täytyisi kestää. Olen ollut vuoden verran erään ihmisen kanssa tekemisissä, jonka sosiaaliset taidot ovat tasan yhtä surkeat kuin tuolla mainitsemallasi ihmisellä. Se KIDUTTAA toista, jos jatkuvasti keskeytetään ihan aiheetta!!!!!!!
Jos jatkat tuota menoa, niin makaat parin vuoden päästä suljetulla osastolla. Et tiedä kuinka paljon tuo raastaa, jos jatkaa sitä pidempää. Tämä ei ole huumorintajuani, vaan raivoisasti näppäimistöä hakkaen tämän kirjoitan tähän. Et tee tuolla sinun kaverillasi paskaakaan. Älä ole säälistä tuollaisen ihmisen kanssa tekemisissä. minä olin säälistä ja toisaalta myös siksi, etten viitsinyt nähdä sitä pienen pientä vaivaa että olisin tutustunut johonkin uuteen ihmiseen hänen sijaan. Joka kerta, joka helvetin kerta (!!!), tuli surkea väsynyt, alakuloinen olo kun näin tuollaisen "autistisen", yksikseen puhujan joka ei osannut kuunnella toista. Se raastaa voimia! Aluksi sen ottaa kevyesti ja anteeksiantavasti mutta vuoden päästä inhoaa sellaista ihmistä enemmän kuin ketään muuta. Usko minua ja pistä poikki, jos toinen on sosiaalisilta taidoiltaan täys pelle! Ansaitset parempaa seuraa. Tuollaiset ihmiset puhuvat ihmisten kanssa kerrallaan yleensä hyvin vähän, koska kukaan ei tule heidän kanssaan toimeen pidemmän aikaa oltuaan. Tuollaisia ihmisiä ei tarvita yhtään mihinkään.- -----------
lopeta, lopeta: "-- Tuollaisia ihmisiä ei tarvita yhtään mihinkään."
Minun melkein tekisi mieleni sanoa samoin kaikille, jotka viitsivät "lyödä" noin sanoen toisia. En kuitenkaan sano, sillä uskon, että kaikille on tehtävä ja paikka maailmassa. Jopa sinulle, vaikka en ilkeyttäsi käsitäkään. - "lopeta,lopeta"
----------- kirjoitti:
lopeta, lopeta: "-- Tuollaisia ihmisiä ei tarvita yhtään mihinkään."
Minun melkein tekisi mieleni sanoa samoin kaikille, jotka viitsivät "lyödä" noin sanoen toisia. En kuitenkaan sano, sillä uskon, että kaikille on tehtävä ja paikka maailmassa. Jopa sinulle, vaikka en ilkeyttäsi käsitäkään.koska raivostutti niin kovasti, mitä tuonkaltainen ihminen on minulle aiheuttanut!
Totta, kyllä kaikille ihmisille on paikka maailmassa, sanoin tuon yhden lauseen kokonaan tunteen vallassa. En siis tarkoittanut sitä.
- arkipäivää
Esim. koulussani kaikki juttelee vaan ittestään. Joku sanoo jotain, toinen sanoo "joo mullekin kävi tollai jne." Jos on iso porukka kyseessä niin kaikki suorastaan huutaa, että saa äänensä kuuluville. En tunne oloani kovinkaan kotoisaksi siinä ryhmässä, joten olen hiljaa. Sitte ne pitää jotenkin epäsosiaalisena kun ei puhu mitään. Pari muutakin hillittyä onneksi löytyy.
- ei vaarin housut
Sinä siis haluaisit jatkaa juttua Annasta. Ettei nyt vain olisi tarvetta juoruiluun, johon kaveri ei viitsi osallistua. En minäkään viitsisi.
- 123
Ja Tiinasta ja koirista jutteluko ei ole juoruilua, jos käytetään tollaista älyttömän tiukkaa mittapuuta? Älä nyt viitsi, tollaisia kommentteja asiallisiin kysymyksiin kirjoittaa.
- 123
123 kirjoitti:
Ja Tiinasta ja koirista jutteluko ei ole juoruilua, jos käytetään tollaista älyttömän tiukkaa mittapuuta? Älä nyt viitsi, tollaisia kommentteja asiallisiin kysymyksiin kirjoittaa.
Siis onhan se kumma, jos toiselle voi kertoa vain sellaisista asioista joihin ei liity kukaan ulkopuolinen, kun muu mielletään heti juoruiluksi. Et voi olla tosissasi. :)
- Lopettamisen kannalta
Voit ottaa asiasi esille vaikka ziljoona kertaa, mutta kaverisi ei tule sitä koskaan kuulemaan. Ongelma ei puheen tuottamisessa saati mielenterveyshäiriön takia menetyistä sosiaalisista taidoista (Siis haloo - maalaisjärki peliin, jos ei muuta ole!), vaan kaverisi itsekeskeisyydessä, joka on kupla, jonne toisia ihmisiä ei mahdu ja muu maailma ei kiinnosta. Ei edes sinun asiasi, ikävä kyllä. Tulet olemaan loppuikäsi taukoamattoman monologin kuuntelija, jos tee asialle jotain. Mieti haluatko elämääsi moista? Omaa itseään pitää arvostaa, kaikenlaista kulkijaa ja hyväksikäyttäjää ei kannata ottaa elämäänsä.
- ASIASTA
TÄSMÄLLEEN SAMAA MIELTÄ. Siinä vasta kirjoittaja, jolla leikkaa! :) Ihmisiä ei pidä yrittää muuttaa, koska se ei ole kenenkään vastuulla minkälainen egoisti toinen on ja toisekseen, ihmisiä ei aina edes pysty muuttamaan vaikka kuinka haluaisi. Tuollaiset narsistikaverit pistä menemään! Olen täsmälleen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa.
- tämä!
Mua ottaa niin päähän kun kaikki käskee vaan jättää sellaisen "muka-kaverin" yksin ongelmiensa kanssa ja on niin tietävinään, että kyseessä on pelkkä itsekeskeisyys ja kiinnostuksen puute. Olen itse vähän samanlainen kuin se kaveri josta täällä puhutaan, kuvauksen perusteella en ihan yhtä paha tapaus mutta mulla on myös häiritsevää taipumusta kääntää puheenaihe aina omaan itseeni - koska olen niin huono keskustelija enkä muuten keksi mitään kommentoitavaa nopeasti. Olin nuoruusvuosista alkaen vuosia erakkona, ilman yhtään kaveria tai edes moikkaustuttua, ja ei siinä paljon keskustelutaidot päässyt kehittymään kun ei ollut ketään kenen kanssa jutella. Mua itseänikin häiritsee tämä keskustelutaitojen puute, totta kai, koska tiedän antavani muille sellaisen kuvan ettei mua kiinnosta niiden asiat. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa! Olen aidosti kiinnostunut muista, en vaan osaa ilmaista sitä läheskään yhtä hyvin kuin useimmat muut.
Aloittajalle antaisin sellaisen vinkin, että parempi kertoa vaikka vähän töksäyttäen kuin olla kertomatta ollenkaan. Kerran se vaan kirpaisee, ja mitenkäs sitä kukaan voisi edes yrittää päästä haitallisesta tavasta eroon, ellei tiedosta tavan haitallisuutta? Mullakin kesti kauan ennen kuin tajusin, miksi niin moni vältteli seuraani. Jos joku olisi kertonut syyn, olisin alkanut kiinnittää huomiota asiaan paljon aiemmin ja olisin nyt parempi keskustelija. Mutta kun kukaan ei kertonut, pysyin yhtä huonona keskustelijana kuin aina ennenkin ja ihmettelin, mikä mussa oikein on vikana kun kukaan ei halua jutella kanssani...- kommentti sulta
Miten muuten oppia, jos kukaan ei sano mitään. Itse yritän kaivella epäonnistuneista suhteistakin omat virheeni esiin, että onnistui seuraavalla kerralla ehkä paremmin.
- emliS
On varmaan sinunlaisiasi, jotka haluaisivat sen palautteen ja haluaisivat tietää, jos voisivat.
Mutta ainakin itse olen tavannut todella vakuuttavalla itsetunnolla varustettuja tyyppejä, jotka tekevät tuota. Tuntuisi hölmöltä sanoa, edes kiertoteitse, "voisit olla välillä hiljaa" tai "voisit joskus yrittää keskustella puhumisen sijaan".
Nopeasti tulee sellainen olo, että jos muiden jutut ei kerran kiinnosta, ei tarvitsekaan kiinnostaa. En mä jaksa taistella puhevuorosta enkä varsinkaan tyrkyttää asioitani ja juttujani muille. Aika nopeasti ja huomaamattomasti katoan tai muutun umpihiljaiseksi itse, jos toinen on äärimmäisen itsekeskeinen ja rasittava..
Tämä kaikki erotettava siitä, että tottakai sopii puhua itsestään ja asioistaan keskusteluissa, ihan jokaisen. Jotkut vain tekevät sitä ihan joka väliin ja pyrkivät aina ryöstämään huomion ja puheenvuoron itseensä. He eivät ymmärrä, että heissä ei ole muiden silmin mitään erityistä. - nimetön.
emliS kirjoitti:
On varmaan sinunlaisiasi, jotka haluaisivat sen palautteen ja haluaisivat tietää, jos voisivat.
Mutta ainakin itse olen tavannut todella vakuuttavalla itsetunnolla varustettuja tyyppejä, jotka tekevät tuota. Tuntuisi hölmöltä sanoa, edes kiertoteitse, "voisit olla välillä hiljaa" tai "voisit joskus yrittää keskustella puhumisen sijaan".
Nopeasti tulee sellainen olo, että jos muiden jutut ei kerran kiinnosta, ei tarvitsekaan kiinnostaa. En mä jaksa taistella puhevuorosta enkä varsinkaan tyrkyttää asioitani ja juttujani muille. Aika nopeasti ja huomaamattomasti katoan tai muutun umpihiljaiseksi itse, jos toinen on äärimmäisen itsekeskeinen ja rasittava..
Tämä kaikki erotettava siitä, että tottakai sopii puhua itsestään ja asioistaan keskusteluissa, ihan jokaisen. Jotkut vain tekevät sitä ihan joka väliin ja pyrkivät aina ryöstämään huomion ja puheenvuoron itseensä. He eivät ymmärrä, että heissä ei ole muiden silmin mitään erityistä."Tämä kaikki erotettava siitä, että tottakai sopii puhua itsestään ja asioistaan keskusteluissa, ihan jokaisen. Jotkut vain tekevät sitä ihan joka väliin ja pyrkivät aina ryöstämään huomion ja puheenvuoron itseensä. He eivät ymmärrä, että heissä ei ole muiden silmin mitään erityistä."
Nimenomaan. Nuo ovat kaksi eri asiaa, joita ihmiset eivät osaa läheskään aina erottaa. On todella tylsää puhua 'persoonattoman' ihmisen kanssa, joka keskustelee asioista niin objektiivisella ja ei-omaa-jälkeä jättävällä tasolla. On ihanaa sen sijaan kuulla, kun toinen päästää omia ajatuksiaan myös toisen tietoisuuteen. Kertoo itsestään, toiveistaan, mielikuvistaan ja mielipiteistään asioihin. Sellainen seura on mukavaa ja ei-pinnallista (ei teennäistä eikä "virallista"). Se on totta tosiaan täysin eri asia kuin se että höpöttäisi holtittomasti toisen päälle, kohdistaen huomion jälleen kerran itseensä. Tiedän erään ihmisen, joka tekee niin, mutta eräs asia on hänessä todella yllättävää. Vaikka hän huutaa keskustelussa päälle, keskeyttelee jatkuvasti ja on koko ajan korostamassa omaa erikoisuuttaan (vetämässä huomiota itseensä), niin hän onkin yllätys-yllätys samalla myös 'persoonaton'! Ei mitään mielipidettä ikinä mistään asiasta, ei tuo keskusteluun mitään omaa koskaan. Mutta sen sijaan on varastamassa alituiseen puheenvuoroja ja riistämässä kaiken huomion väkisin itseensä. - emliS
nimetön. kirjoitti:
"Tämä kaikki erotettava siitä, että tottakai sopii puhua itsestään ja asioistaan keskusteluissa, ihan jokaisen. Jotkut vain tekevät sitä ihan joka väliin ja pyrkivät aina ryöstämään huomion ja puheenvuoron itseensä. He eivät ymmärrä, että heissä ei ole muiden silmin mitään erityistä."
Nimenomaan. Nuo ovat kaksi eri asiaa, joita ihmiset eivät osaa läheskään aina erottaa. On todella tylsää puhua 'persoonattoman' ihmisen kanssa, joka keskustelee asioista niin objektiivisella ja ei-omaa-jälkeä jättävällä tasolla. On ihanaa sen sijaan kuulla, kun toinen päästää omia ajatuksiaan myös toisen tietoisuuteen. Kertoo itsestään, toiveistaan, mielikuvistaan ja mielipiteistään asioihin. Sellainen seura on mukavaa ja ei-pinnallista (ei teennäistä eikä "virallista"). Se on totta tosiaan täysin eri asia kuin se että höpöttäisi holtittomasti toisen päälle, kohdistaen huomion jälleen kerran itseensä. Tiedän erään ihmisen, joka tekee niin, mutta eräs asia on hänessä todella yllättävää. Vaikka hän huutaa keskustelussa päälle, keskeyttelee jatkuvasti ja on koko ajan korostamassa omaa erikoisuuttaan (vetämässä huomiota itseensä), niin hän onkin yllätys-yllätys samalla myös 'persoonaton'! Ei mitään mielipidettä ikinä mistään asiasta, ei tuo keskusteluun mitään omaa koskaan. Mutta sen sijaan on varastamassa alituiseen puheenvuoroja ja riistämässä kaiken huomion väkisin itseensä.En mäkään jaksa persoonatonta ihmistä, joka kenties itse kuvittelee puhuvansa sivistyneesti, mutta ei sano koskaan mitään omaa, rohkeaa tai persoonallista. Sievistely tympäisee ja yleensä vaikuttaa ulospäin äärimmäiseltä miellyttämisen tarpeelta, jossa "mielipiteetkin" tuntuisivat vaihtuvan kuulijakunnan koostumuksen mukaan
Ehkä toisessa ääripäässä on sellainen, joka höpöttää koko ajan omista asioistaan ja mielellään muiden päälle.
Ei jaksa kumpiakaan, tylsää. - nimetön.
emliS kirjoitti:
En mäkään jaksa persoonatonta ihmistä, joka kenties itse kuvittelee puhuvansa sivistyneesti, mutta ei sano koskaan mitään omaa, rohkeaa tai persoonallista. Sievistely tympäisee ja yleensä vaikuttaa ulospäin äärimmäiseltä miellyttämisen tarpeelta, jossa "mielipiteetkin" tuntuisivat vaihtuvan kuulijakunnan koostumuksen mukaan
Ehkä toisessa ääripäässä on sellainen, joka höpöttää koko ajan omista asioistaan ja mielellään muiden päälle.
Ei jaksa kumpiakaan, tylsää.eräs tuntemani ihminen onnistuu olemaan molempia!
"Ehkä toisessa ääripäässä on sellainen, joka höpöttää koko ajan omista asioistaan ja mielellään muiden päälle."
Hän juuri tekee noin. Höpöttää omista asioistaan koko ajan toisen päälle ("ostin sen ja sen paidan sieltä"), mutta omat mielipiteet puuttuvat kokonaan keskustelusta. Usko tai älä, mutta on ihmisiä, jotka imaisevat itseensä kummatkin huonot puolet molemmista ääripää-käyttäytymisistä. Tämä on kyllä aivan ihme!!
Tämä oli todella hyvin kirjoitettu: "Sievistely tympäisee ja yleensä vaikuttaa ulospäin äärimmäiseltä miellyttämisen tarpeelta, jossa "mielipiteetkin" tuntuisivat vaihtuvan kuulijakunnan koostumuksen mukaan". Olen samaa mieltä! :) - emliS
nimetön. kirjoitti:
eräs tuntemani ihminen onnistuu olemaan molempia!
"Ehkä toisessa ääripäässä on sellainen, joka höpöttää koko ajan omista asioistaan ja mielellään muiden päälle."
Hän juuri tekee noin. Höpöttää omista asioistaan koko ajan toisen päälle ("ostin sen ja sen paidan sieltä"), mutta omat mielipiteet puuttuvat kokonaan keskustelusta. Usko tai älä, mutta on ihmisiä, jotka imaisevat itseensä kummatkin huonot puolet molemmista ääripää-käyttäytymisistä. Tämä on kyllä aivan ihme!!
Tämä oli todella hyvin kirjoitettu: "Sievistely tympäisee ja yleensä vaikuttaa ulospäin äärimmäiseltä miellyttämisen tarpeelta, jossa "mielipiteetkin" tuntuisivat vaihtuvan kuulijakunnan koostumuksen mukaan". Olen samaa mieltä! :)tai siis yritän kuvitella. Monenmoista kohdannut olen, vaan en tuommoista muista tavanneeni. :)
eli kyseessä on äänekäs, huomionkipeä sievistelijä *naurr* - nimetön.
emliS kirjoitti:
tai siis yritän kuvitella. Monenmoista kohdannut olen, vaan en tuommoista muista tavanneeni. :)
eli kyseessä on äänekäs, huomionkipeä sievistelijä *naurr*Juuri sellainen!
- samanlaisen tavan sukulaise...
Loppupeleissä menee niin, ettei sen juttuja jaksa kuunnella. nähdään harvemmin ja sitä rataa. voisit mainita asiasta, ehkä siitä voi olla apua.
- tytsy~*
Mulla oli ystävä, joka oli vähän ton kuvailemasi kaltainen..
Mä sain kaks uutta lemmikkiä ja totta kai puhuin niistä aika paljon.. Sitten tää "ystävä" töksäytti mulle epäkohteliaasti, että mä puhun niistä liikaa. Sitä ei kuulemma kiinnosta. Seurassa oli kyllä niitäkin joita kiinnosti. Tottai kai halusin puhua uusista lemmikeistäni, olivathan ne "vauvojani"!!
Pian tämä "ystäväni" sai uuden pikkusiskon. Voitte varmasti arvata, että hän puhui siitä _todella_ paljon. Minä olin todella loukkaantunut siitä että minä en saanut puhua haluamastani aiheesta, mutta hän lörpötteli siitä jatkuvasti. Minua ei kiinnostanut aihe pätkääkään. Miksi minä välittäisin jostain vauvasta, jota en tunne? Omat vauvani ovat minulle miljoona kertaa tärkeämpia!
Minä olen itse todella "kohtelias" ihminen, enkä millään halua loukata muita ihmisiä, joten en uskaltanut sanoa asiasta mitään. Se oli ehkä virhe näin jälkeen päin ajateltuna.. Tosin henkilön tuntien hän olisi suuttunut siitä älyttömästi.. Vaikka loukkaannuinhan minäkin!!! Hän ei vain huomannu sitä. (kuten koskaan aikaisemminkaan!)
Hän oli aina oikeassa. Hänelle ei väitetä vastaan mistään. Hän osaa kaiken ja on paras kaikessa...
Näin hän kuvitteli!
Tässä ko. henkilössä olikin myös se vika, että häneltä puuttui (minun näkökulmastani) empatia. Hän ei koskaan ajatellut että joku saattaisi loukkaantua/suuttua jostain _hänen_ tekemästään/sanomastaan jutustaan. Mutta vielä tätäkin ärsyttävämpää oli se, että _hän_ suuttui jatkuvasti (noin kerran viikossa) jostain ja mökötti aina päivän tai pari. Ymmärtäisin kyllä, jos hänellä olisi ollu joku syy suuttua, mutta ei! Minä ja muut ystäväni emme keksineet mitään järjellistä syytä miksi hän vähän väliä raivosi meille. Yleensä vain kahdelle meistä ("parhaille ystävilleen") hän suuttui ja muille oli kuin enkeli. Yritimme toistuvasti kysyä, että miksi hän on vihainen, mutta takaisin tuli vain ärjyntää ja v*ttuilua.
Häpeän (melkein) myöntää, mutta mitä kauemmin tätä kesti, sitä vähemmän aloin välittää ko. ihmisestä. Aloin jopa hävetä hänen rähjäistä pukeutumistaan ja kamalia hiuksia. (Jotain viishaarasia pää täynnä..) ja ennen kaikkea käyttäytymistä! Todella törkeää ja ylimielistä, ei mitään kunnioitusta auktoriteettaja kohtaan. Opettajia hän halveksi, samoin vanhempiaan.
Loukkaannuin hänelle muistaakseni siitä, että hän _jälleen kerran_ suuttui meille ilman syytä ja olin erittäin vaitonainen häntä kohtaan. Olimme kuitenkin puheväleissä ja vietimme aikaa samassa seurassa. Hän kuitenkin kännissä loukkasi minua niin törkeästi (ei verbaalisesti, vaan eräällä teolla) että suutuin hänelle. Luottamus meni aika pahasti.. eikä välimme edes ollut kunnossa ennen tätä!!! Sain kuulla kännissä itkuiset anteeksipyynnöt. En näihin kuitenkaan reagoinut millään tavalla. (jotekin ei vakuuttanut..) Tämän jälkeen en ole puhunut hänen kanssaan.. muuta kuin pari sanaa, jostain välttämättömästä koulujutusta.
Olen loukkaantunut myös siitä, että hän ei ole edes yrittäny sopia asiaa selvinpäin! Tosin, en kyllä antaisi hänelle anteeksi, vaikka hän pyytäisi.. sen olen jo päättänyt. Oikeastaan olen helpottunut että "pääsin eroon" hänestä. Toivoisin, että minun ei tarvitsisi edes nähdä häntä enää, mutta valitettavasti olemme samassa koulussa.. :/
Kuulostaa ehkä aika rajulta suhtautumiselta, mutta jos vain tuntisitte hänet! Valitsen mielummin oman mielenterveyteni kuin hänen! btw. hänellä on jotain mielenterveysongelmia..
Ja muuten nyt mun elämä on mukavempaa ja helpompaa ilman häntä!! Suuri taakka katosi harteilta. Joskus oikeasti kannattaa miettiä itseäänkin, eikä vain aina uhrautua muiden puolesta!!!
No joo, pitäis varmaan mennä nukkumaan.. :) Tuli taas raapusteltua vähän liikaa..- kaverillesi että haluat ker...
asiasta tai tapahtuneesta?Jokin pointtihan siinäon että haluat kertoa jostain Annasta?Tunteeko kaverisi edes tätä kyseistä ihmistä?
En ymmärrä kirjoitustasi, taidat muuten kokea itse jääväsi ihmisten alle?Kyllä ne keskustelutaidot ovat vuorovaikutteisia,kokeile kuinka saisit ihmiset kiinnstumaan asioista, joita haluat heille kertoa?
Jaaritteletko pääsemättä itse asiaan?Ystävsihän vie keskustelua eteenpäin? Mikset palaa seuraavassa lauseessa takaisin annaan ja sano ystävällesi että haluat kertoa loppuu, että kävit annan kanssa kahvilla?Jaa.
Ovatko keskustelusi muuten yhtä "syvällisiä"?Mihin kertomasi asia ylipäätään liittyi, oliko kyseessä tarkoitus pohtia annaa vai sitä miten mukava sinusta on käydä kahvilla?En itsekään tietäisi mitä vastata jos joku kertoisi minulle tuntemattomasta ihmisestä?Vai tuntevatko anna ja kaverisi? Onko heillä riitaa? Kierrätkö puukkoa toisen ihmisen haavassa? MIKÄ ONKAAN JUTTUJESI POINTTI???
Muu kuin, että et saa sanaa suustasi.Kokeile joskus aukaista se.Mieti miten saisit tarinoillesi hieman lisäpontta, että niitä EI KESKEYTETTÄisi?Vai haluatko sinä olla huomion keskipisteenä? Oletko kateellinen verbaalisesti lahjakalle kaverillesi?
miten haluausit ihmisten käyttäytyvän kun he kuuntelevat sinua?Olevan hiljaa vai osallistuvan? Jos haluat heidän osallistuvan niin suosittelen valitsemaan ympärillesi ihmisiä, joita kiinnostaa kahvituokiosi Annan kanssa. GOOD LUCK! - "jutella"
kaverillesi että haluat ker... kirjoitti:
asiasta tai tapahtuneesta?Jokin pointtihan siinäon että haluat kertoa jostain Annasta?Tunteeko kaverisi edes tätä kyseistä ihmistä?
En ymmärrä kirjoitustasi, taidat muuten kokea itse jääväsi ihmisten alle?Kyllä ne keskustelutaidot ovat vuorovaikutteisia,kokeile kuinka saisit ihmiset kiinnstumaan asioista, joita haluat heille kertoa?
Jaaritteletko pääsemättä itse asiaan?Ystävsihän vie keskustelua eteenpäin? Mikset palaa seuraavassa lauseessa takaisin annaan ja sano ystävällesi että haluat kertoa loppuu, että kävit annan kanssa kahvilla?Jaa.
Ovatko keskustelusi muuten yhtä "syvällisiä"?Mihin kertomasi asia ylipäätään liittyi, oliko kyseessä tarkoitus pohtia annaa vai sitä miten mukava sinusta on käydä kahvilla?En itsekään tietäisi mitä vastata jos joku kertoisi minulle tuntemattomasta ihmisestä?Vai tuntevatko anna ja kaverisi? Onko heillä riitaa? Kierrätkö puukkoa toisen ihmisen haavassa? MIKÄ ONKAAN JUTTUJESI POINTTI???
Muu kuin, että et saa sanaa suustasi.Kokeile joskus aukaista se.Mieti miten saisit tarinoillesi hieman lisäpontta, että niitä EI KESKEYTETTÄisi?Vai haluatko sinä olla huomion keskipisteenä? Oletko kateellinen verbaalisesti lahjakalle kaverillesi?
miten haluausit ihmisten käyttäytyvän kun he kuuntelevat sinua?Olevan hiljaa vai osallistuvan? Jos haluat heidän osallistuvan niin suosittelen valitsemaan ympärillesi ihmisiä, joita kiinnostaa kahvituokiosi Annan kanssa. GOOD LUCK!Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että haluan kertoa asiasta johon palaan aina uudestaan ja uudestaan? "Tahtoisin kertoa sulle tästä asiasta" toimii tietysti toisinaan, mutta ei kai sitä voi joka ikisen asian kohdalla sanoa...
"Jokin pointtihan siinäon että haluat kertoa jostain Annasta?"
Haluan kaverini tietävän, mitä mulle on tapahtunut ja miten se kaikki muhun vaikuttaa. Eikö siinä ole kertomisen aihetta, että on tavannut vanhan ystävänsä ja aikoo taas tutustua siihen ja sen perheeseen uudelleen monien, monien vuosien tauon jälkeen?
"Tunteeko kaverisi edes tätä kyseistä ihmistä?"
Ei yhtään sen enempää kuin minä sitä Tiinaa, josta kaveri kertoilee ummet ja lammet. Erona on tosin se, että olen aikeissa ystävystyä Annan kanssa, jonka tapahtuessa kaverinikin tapaa varmasti Annan ennemmin tai myöhemmin. Tiina puolestaan on muuttanut pysyvästi ulkomaille, joten sen tapaaminen on paljon epätodennäköisempää.
"Kyllä ne keskustelutaidot ovat vuorovaikutteisia,kokeile kuinka saisit ihmiset kiinnstumaan asioista, joita haluat heille kertoa?"
Yleensä saankin ihmiset kiinnostumaan ja kuuntelemaan, mutta tämä yksi kaverini on poikkeus.
"Ovatko keskustelusi muuten yhtä "syvällisiä"?"
Luottamusta ei rakenneta hetkessä ja pienestä sitä aloitetaan aina... Eli vastaan sanomalla, että tutustumisen alkuvaiheessa keskusteluni on lähes aina melko pinnallisia (kenellä ei olisi?). Olen kyllä tuntenut tämän kaverini jo jonkin aikaa, mutta kun se ei kuuntele edes tyhjänpäiväisiä asioita, ei kai kukaan voi odottaa mun yhtäkkiä avautuvan sille kovin syvällisistä? Siihen vaaditaan luottamusta, joka tulee pikku hiljaa.
"Mihin kertomasi asia ylipäätään liittyi, oliko kyseessä tarkoitus pohtia annaa vai sitä miten mukava sinusta on käydä kahvilla?"
Oli tarkoitus vaihtaa kuulumisia. Sitähän kavereiden kanssa tehdään, eikö vaan?
"En itsekään tietäisi mitä vastata jos joku kertoisi minulle tuntemattomasta ihmisestä?"
Siinä tapauksessa ei ainakaan kannata alkaa jaarittelemaan pitkiä pätkiä jostain omasta tutusta, jota toinen ei myöskään tunne yhtään...
"MIKÄ ONKAAN JUTTUJESI POINTTI???
Muu kuin, että et saa sanaa suustasi.Kokeile joskus aukaista se."
Saan kyllä sanoja suustani ja olen myös äänessä. Kun kaveri vaihtaa puheenaihetta, kommentoin hänen juttujaan. Jos palaisin takaisin omiin asioihini, toimisin aivan yhtä töykeästi ja välinpitämättömän oloisesti kuin hänkin.
"Vai haluatko sinä olla huomion keskipisteenä? Oletko kateellinen verbaalisesti lahjakalle kaverillesi?"
En tahdo olla huomion keskipisteenä, en vaan halua olla KOKO AJAN se joka pelkästään kuuntelee toisen juttuja. Enkä ole kateellinen kaverilleni, joka ei osaa kuunnella toisen juttuja... Eihän se riitä tekemään kenestäkään verbaalisesti lahjakasta, että osaa olla äänessä, vaan kyllä siihen vaaditaan paljon muutakin.
"Jos haluat heidän osallistuvan niin suosittelen valitsemaan ympärillesi ihmisiä, joita kiinnostaa kahvituokiosi Annan kanssa. GOOD LUCK!"
Mulla on kuitenkin sellainen periaate, että kaveria ei jätetä. Jos toisella menee huonosti, sitä koitetaan auttaa eikä siirrytä heti uusille vesille kalastelemaan mielenkiintoisempaa seuraa... - nimimerkitön.
"jutella" kirjoitti:
Eikö sen pitäisi olla itsestäänselvää, että haluan kertoa asiasta johon palaan aina uudestaan ja uudestaan? "Tahtoisin kertoa sulle tästä asiasta" toimii tietysti toisinaan, mutta ei kai sitä voi joka ikisen asian kohdalla sanoa...
"Jokin pointtihan siinäon että haluat kertoa jostain Annasta?"
Haluan kaverini tietävän, mitä mulle on tapahtunut ja miten se kaikki muhun vaikuttaa. Eikö siinä ole kertomisen aihetta, että on tavannut vanhan ystävänsä ja aikoo taas tutustua siihen ja sen perheeseen uudelleen monien, monien vuosien tauon jälkeen?
"Tunteeko kaverisi edes tätä kyseistä ihmistä?"
Ei yhtään sen enempää kuin minä sitä Tiinaa, josta kaveri kertoilee ummet ja lammet. Erona on tosin se, että olen aikeissa ystävystyä Annan kanssa, jonka tapahtuessa kaverinikin tapaa varmasti Annan ennemmin tai myöhemmin. Tiina puolestaan on muuttanut pysyvästi ulkomaille, joten sen tapaaminen on paljon epätodennäköisempää.
"Kyllä ne keskustelutaidot ovat vuorovaikutteisia,kokeile kuinka saisit ihmiset kiinnstumaan asioista, joita haluat heille kertoa?"
Yleensä saankin ihmiset kiinnostumaan ja kuuntelemaan, mutta tämä yksi kaverini on poikkeus.
"Ovatko keskustelusi muuten yhtä "syvällisiä"?"
Luottamusta ei rakenneta hetkessä ja pienestä sitä aloitetaan aina... Eli vastaan sanomalla, että tutustumisen alkuvaiheessa keskusteluni on lähes aina melko pinnallisia (kenellä ei olisi?). Olen kyllä tuntenut tämän kaverini jo jonkin aikaa, mutta kun se ei kuuntele edes tyhjänpäiväisiä asioita, ei kai kukaan voi odottaa mun yhtäkkiä avautuvan sille kovin syvällisistä? Siihen vaaditaan luottamusta, joka tulee pikku hiljaa.
"Mihin kertomasi asia ylipäätään liittyi, oliko kyseessä tarkoitus pohtia annaa vai sitä miten mukava sinusta on käydä kahvilla?"
Oli tarkoitus vaihtaa kuulumisia. Sitähän kavereiden kanssa tehdään, eikö vaan?
"En itsekään tietäisi mitä vastata jos joku kertoisi minulle tuntemattomasta ihmisestä?"
Siinä tapauksessa ei ainakaan kannata alkaa jaarittelemaan pitkiä pätkiä jostain omasta tutusta, jota toinen ei myöskään tunne yhtään...
"MIKÄ ONKAAN JUTTUJESI POINTTI???
Muu kuin, että et saa sanaa suustasi.Kokeile joskus aukaista se."
Saan kyllä sanoja suustani ja olen myös äänessä. Kun kaveri vaihtaa puheenaihetta, kommentoin hänen juttujaan. Jos palaisin takaisin omiin asioihini, toimisin aivan yhtä töykeästi ja välinpitämättömän oloisesti kuin hänkin.
"Vai haluatko sinä olla huomion keskipisteenä? Oletko kateellinen verbaalisesti lahjakalle kaverillesi?"
En tahdo olla huomion keskipisteenä, en vaan halua olla KOKO AJAN se joka pelkästään kuuntelee toisen juttuja. Enkä ole kateellinen kaverilleni, joka ei osaa kuunnella toisen juttuja... Eihän se riitä tekemään kenestäkään verbaalisesti lahjakasta, että osaa olla äänessä, vaan kyllä siihen vaaditaan paljon muutakin.
"Jos haluat heidän osallistuvan niin suosittelen valitsemaan ympärillesi ihmisiä, joita kiinnostaa kahvituokiosi Annan kanssa. GOOD LUCK!"
Mulla on kuitenkin sellainen periaate, että kaveria ei jätetä. Jos toisella menee huonosti, sitä koitetaan auttaa eikä siirrytä heti uusille vesille kalastelemaan mielenkiintoisempaa seuraa...tuon suunsoittajan kommentteihin.
- jonkun kaveri
Mitkä on nimesi kaksi ekaa kirjainta? Oletko nainen vai mies? Muutkin samanlaisen kaverin omaavat saa vastata jos vaikka kaveri lukee ja kolahtaa.....
- Ehdottaja
Tässä yksi ehdotus: Koita joskus ottaa joku asia poikkeuksellisen monta kertaa esiin. Sitten, kun et enää millään jaksa yrittää, sano kaverillesi että tahtoisit oikeesti jutella siitä asiasta ja susta tuntuu pahalta, kun et saa mahdollisuutta kertoa asiaa loppuun asti - olethan sä jo monta kertaa koittanut kertoa siitä. Siitä voit sitten jatkaa tilanteen mukaan. Ehdotukseni ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta toivottavasti siitä on apua.
- se on vastata
täysin typerään ja itse aiheutettuun ongelmaan kehoittamalla tarkastelemaan itseään peilistä?
Mikäs sin olet nostamaan itseäsi jalustalle, mielipiteitä ja neuvoja pyysit ja niitä myös sait, eikö kelpaa kun niissä ei haukutakaan kaveriasi?
kasva aikuiseksi:=
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ensi kesänä
Näin kesän viimeisenä minuutteina ajattelen sinua. Olisiko seuraava kesä "meidän" kesä? Tänä vuonna ei onnistuttu, mutta643315Tukalaa kuumuutta
Tietäisitpä vaan kuinka kuumana olen käynyt viime päivät. Eikä johdu helteestä, vaan sinusta. Mitäköhän taikoja olet teh433127- 432508
Anne Kukkohovin karmeat velat ovat Suomessa.
Lähtikö se siksi pois Suomesta ? Et on noin kar? mean suuret velat naisella olemassa1112406- 311933
Okei, myönnetään,
Oisit sä saanut ottaa ne housutkin pois, mutta ehkä joskus jossain toisaalla. 😘271820- 481626
Mihin hävisi
Mihin hävisi asiallinen keskustelu tositapahtumista, vai pitikö jonkin Hannulle kateellisen näyttää typeryytensä851435- 391300
- 821169