Mä en tajua mua. Mä luulin jo parantuvani tästä mun bulimiasta, mut tänään se taas tapahtu. Edellisenä päivänä mulla oli kisat, mulla oli siellä 800m ja sinä päivänä tuli syötyä vähän niukasti. Seuraavana päivänä mulla oli kauhee nälkä ja söin aamupalaksi aika moniupuolisen ja terveellisen aterian, tervejärkisen ihmisen aterian. Kun oli lounaan aika, otin ensin aika niukasti ruokaa, mutta sen syötyäni mulla oli edelleen nälkä, oten otin lisää ja söin itseni ähkyyn. Vähän ajanpäästä mulla oli taas nälkä ja söin TAAS itseni ähkyyn. Söin ihan hirveet määrät suklaata, leipää, rinkeleitä ja vaikka mitä, sen jälkeen menin lenkille jotta välttäisin lihomisen, mutta kuitenkin lihoin jonkinverran ja se masensi. Niinpä päätin syödä taas itseni ähkyyn, koska ajattelin, että kun kerran aloitin, niin mitä väliä sillä enää on vaikka syö, ku pitäähän ihmisen syödä ja edes joskus hemmotella itseään, mutta tätä kierrettä jatkuu koko ajan. Mä en tajua mua, enkä enää kestä tätä touhua!
No, taidanpa mennä taas vaikka tekemään vähän vatsoja, että sais poltettua tota rasvaa ja yrittäis huomenna alottaa puhtaalta pöydältä ja jättää typerän syömishäiriön menneisyyteen. Pitäis varmaan mennä puhumaan tästä jollekin, mutten ole vielä "ehtinyt".
Mulla oli tätä bulimiaa ennen ortoreksia, mutta olin niin monen mielestä laihtunut ja sitä rupes vähän itsekin miettimään että kannattaako tää ja rupesin syömään paremmin, mutta kuitenkaan en päässyt syömishäiriöstäni eroon, vaan se muuttui toisenlaiseksi. Joskus tuntuu että mulla ei ole mitään bulimiaa tai anoreksiaa tai mitä vaan ongelmaa, mutta mun on useimmiten pakko sen kuitenkin myöntää. Nyt on vaan nyrhdistäydyttävä
No, taidanpa mennä taas vaikka tekemään vähän vatsoja, että sais poltettua tota rasvaa ja yrittäis huomenna alottaa puhtaalta pöydältä ja jättää typerän syömishäiriön menneisyyteen. Pitäis varmaan mennä puhumaan tästä jollekin, mutten ole vielä "ehtinyt".
Mulla oli tätä bulimiaa ennen ortoreksia, mutta olin niin monen mielestä laihtunut ja sitä rupes vähän itsekin miettimään että kannattaako tää ja rupesin syömään paremmin, mutta kuitenkaan en päässyt syömishäiriöstäni eroon, vaan se muuttui toisenlaiseksi. Joskus tuntuu että mulla ei ole mitään bulimiaa tai anoreksiaa tai mitä vaan ongelmaa, mutta mun on useimmiten pakko sen kuitenkin myöntää. Nyt on vaan nyrhdistäydyttävä
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi voi..Et oo yksin.Tässä on yksi bulimia/anoreksia/ortoreksia-epäonnistuja.
Luulin varsinkin bulimiasta jo parantuneeni, kunnes tänään taas...Jäin nyt illaksi kotiin yksin, ja sen vaan tapahtu taas.En pystynyt estää sitä...Tai kai mä oisin voinu, mut jotenkin homma vaan levisi taas käsistä.Mulla oli mennyt tätä ennen niiin hyvin syömäpuolella..Mut jotenkin se vaan...Kuuks kuukautta oli lähestulkoon tullu jo täyteen ilman oksentelua!
Vannoin itselleni viime kerralla, etten enää KOSKAAn ahmisi ja oksentais.Että se ois nyt niin taakse jäänyttä elämää...Ja uskoinkin sillon siihen!!Oli pakko kun tuntu että pyörtyy ja sydän posahtaa rinnasta ulos kun nousin pytyn eestä.Mä lupasin itselleni!Olin niin peloissani sillon, että kuolen siihen paikkaan ja porukat tulee myöhemmin ja löytää mut siitä...
Uskoin niin itseeni sen jälkeen, et sitä ei koskaan missään olosuhteissa enää tulis tapahtumaan...
Kunnes sit tosiaan tänään.Äsken...Samalla kun kurkku kipeenä väkivalloin mpakotin kaiken sen moskan ulos musta, tajusin mitä RAISKAUSTA tää oikeen on.Miten mä annan itseni tehä mulle näin?En mä antas kenekään muunkaan kohdella mun vartaloo näin!!
Taas mua pelottaa..Et sydän vaan poksahtaa puhki tästä kaikesta..Tai lamaannun.Heittää päästä...Hullua touhua...En halua enää.Mä oon iloinen et sain ne kaikki ulos itsestäni, mutta oon tietty tosi surullinen ja vihainen itselleni, et ylipäätänsä aloin ahmimaan taas.Mä olin ollu jo jonkun aikaa suht.niukkaruokasella "dieetillä" ennen tätä päivää..Ehkä se sit jotenkin provosoi..En tiedä.
Mut se hetki kun oot siinä, seisaalleen vedät jo kahdeksatta kulhoo muroja tai mitälie, istumatta kertaakaan ees alas, sitä vaan ihmettelee siinä kauheessa tohinassa, että mitä helv...mut ei pysty lopettaan.Just niinku joku robotti vaan toimittaa sitä tehtävää loppuun...tietäen et se on jossain vaiheessa saatava myös ulos.Tajuaa että tää on SAIRASTA, mutta jatkaa vaan.
Ei tää oo minä.En minä tee tällasta!
En ainakaan enää, mä jo parannuin!
?? Ei pysty käsittään.
Mut eikai täs auta, kokoaa itsensä jälleen kerran ja toivoo varpaatkni ristissä, et nyt TÄÄ oli se ratkaseva viimenen kerta, tähän se jää.Pakkohan se on uskoa, mitä järkee millään muuten enää on?
Hei jos muuten tahot kirjotella, voit pistää sitä ossaan : [email protected] jos tuntuu siltä...
..sori, ei tuo osote olekaan enää voimas.
Uus on [email protected] heh mulla on obsessio ilmeisesti ananakseen..:D
et jos tahdot mailailla..
jooo....kuulostaa ihan multa....ahmimista vaa ku oli ollu ortoreksian tapasta ja hoikka ja mäki oon yleisurheilija (tosin entinen) lopetin sen kun kesä alko.Tosin itekseni juoksen viel,, kova päätös oli mutta tuntu et en jaksa ja se vaan pahentaa syömisongelmia...haluun olla TERVE! enää mitään paineita ei oo ja se on ihanaa,mut ompa tyhjä olo..