Mitähän tässä tekisi?

Juhani... kirjoitti:

Päätinpä minäkin tänne kirjoittaa asiasta, joka tapahtui jokin aikaa sitten. Tai toisaalta, on se vieläkin ajankohtainen. Ja tästä saattaa tulla aika pitkä juttu, toivottavasti joku jaksaa lukea. :) Here is goes...

Jokin aikaa sitten tutustuin kaverini kautta erääseen hienoon naiseen. Oikeastaan koko homma sai alkunsa, kun kaveri yhtenä iltana soitti ja sanoi, että minun pitäisi soittaa tälle naiselle. Noh, hetken mietittyäni soitin ja tulihan siinä jotain juteltua. Huomasin heti, miten hyvin tulimme juttuun. No siinä sitten parisen viikkoa tuli soiteltua säännöllisesti ja kun menin tämän kaverini luokse kylään viikoksi (ei asu ihan lähellä), tapasin sitten ensimmäistä kertaa livenä tämän naisen.

Hiukan myöhemmin juteltuamme heitin tämän kaverin kotiinsa ja lähdin tämän naisen kanssa kaupungille aikaa viettämään. Tulimme hyvin juttuun. No seuraavina päivinä luonnollisesti vietimme jonkin verran aikaa yhdessä ja sitten yhtenä päivänä menin kertomaan hänelle tunteistani, jotka olivat syttyneet viimeisten päivien kuluessa. Hän oli aluksi hiukan hämillään mutta uskoin, että oli jotenkin asian aavistanut. Hän lupasi miettiä asiaa. Tässä vaiheessa pelkäsin, että olisin liian aikaisin kertonut mutta tiesin, etten olisi kestänyt seuraavaan kertaan, jos en olisi mitään sanonut tunteistani.

Lähdettyäni pois paikkakunnalta pidimme säännöllisesti yhteyttä ja keskustelimme kaikesta. Nyt sitten sain kuulla, että hän on varattu. Tiesin kyllä aiemmin, että joku toinen mies oli kuvioissa mutta siinä vaiheessa se oli vaan ystävyyttä, joten en välittänyt asiasta pahemmin. Ja nyt tämä nainen haluaa olla ystäväni ja tapaankin hänet taas pian, kun menen kaverilleni jälleen kylään. Mutta nyt minulla on ongelma. Toki arvostan hänen ystävyyttään mutta miten pystyn olemaan se ystävä, kun minulla olisi enemmän tarjottavaa? Jotenkin minulla on vaan sellainen tunne, että tämän naisen ilmestyminen elämääni ei todellakaan ollut mikään ohimenevä sattuma. Meillä on paljon yhteistä ja hän on juuri sellainen, jonka kanssa voisi ajatella jotain pitempää suhdetta. Ja uskon, että ehkä jossain tällä naisellakin on jotain minua kohtaan mutta nyt se on piilossa. Asumme hiukan kaukana toisistamme mutta en näe sen olevan mikään este, jos on tarpeeksi paina syy. Tilanne on yksinkertaisesti sietämätön. Toivoisin niin kovasti, että joku päivä voisimme olla yhdessä. Ja lisäksi minusta tuntuu, että jos olisin aiemmin ollut kuvioissa, olisi voinut tilanne olla nyt toinen. Luonteeni ei salli luovuttamista ja haluan taistella hänestä. Miten ihmeessä saisin hänen huomionsa ja tajuamaan? Olisi mielenkiintoista ottaa selville, toimisiko homma...

Onko kenelläkään mitään järkevää neuvoa? Nyt tuntuu siltä, että jos ei tämä homma onnistu, masennun täysin. Ja pelkään masennusta, sillä 'sairastin' sitä n. kolme vuotta, enkä enää jaksaisi sitä helvettiä. En halua edes ajatella, mitä sitten tapahtuisi... Kiitos, jos joku jaksoi tämän vuodatuksen lukea ja osaa jotain vastata. :) Ja anteeksi, jos tämä vaikuttaa jotenkin sekavalta...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä