raskausmyrkytyksen

Itsellä normaali synnytys takana, mutta kuitenkin mietin sitä melko pitkään päivittäin. Sinulla synnytys ei mennyt "niin kuin piti" ja on varmasti ollut huoli omasta ja vauvan terveydestä sekä ennen synnytystä että sen jälkeen. On ihan luonnollista, että joudut sitä käsittelemään näin jälkeenpäin. Ja niin kuuluukin tehdä jotta mieleen ei jää mitään kaivelemaan ja aiheuttamaan ahdistusta. Viimeistään suunnitellessasi/odottaessasi seuraavaa lasta nämä asiat olisi käytävä läpi.

Ehkä pystyt käsittelemään asiat hiljaa mielessäsi, ehkä tarvitset jonkun keskusteluapua. Puhu miehesi kanssa. Myös hänellä voi olla samansuuntaisia ajatuksia. Tilanne on varmasti ollut vaikea myös hänelle. Mieti kenen muun kanssa voisit puhua. Äitisi? Ystäväsi? Onko joku kokenut jotain vastaavaa? Neuvola on paikka jossa tällaisista asioista voi myös puhua. Voit myös ottaa yhteyttä sairaalaan jossa synnytit ja pyytää päästä sinne vielä synnytyksestäsi puhumaan.

Puhu asiat halki (tai kirjoita tai mitä vaan) niin ne lakkaavat kummittelemasta.

minulla oli tilanne erillainen,mutta kumminkin..
Synnytys ei mennyt ihan niinkuin piti,ja tunsin että minut unohdettiin synnytyksen jälkeen sinne perimmäiseen huoneeseen esikoiseni kanssa.

Ajattelin että kirjoitan sairaalan johdolle kirjeen kohtelustani.
kirjoitin sairaalan johtajalle,ja osaston johtalle kirjeen.
Sain ne kirjoitettua,laitoin kuoreenikin,muttei minulla ollut enää tarvetta lähettää niitä.
Sain purettua pääni paperille.
Kokoeile.

Sama juttu,minulla myös raskausmyrkytys.Kerkesin
makaamaan viikon sairaalassa,ennenkuin käynnistivät
synnytyksen.Ja ei tuo synnytyskään mennyt kuin olin
ajatellut,puhumattakaan jatkosta..Vielä vietettiin
synnytyksen jälkeen reilu viikko sairaalassa.Kyllä
se asia melkein joka päivä mielessä on,mutta onneksi
poitsu on tällä hetkellä terve:)kaikesta huolimatta,mitä joutui kokemaan.

Minullakin oli raskausmyrkytys,ennen lapseni syntymään jouduin olemaan sairaalassa 3 vkoa,eikä se ollut mukavaa.Lapseni laitetiin syntymään 38 vkolla,pieni poika sieltä tuli,mutta nyt on jo ikäistään pitempi mutta solakka.Aikaa on kulunut jo 8vuotta,mutta ei ole ollut mielessä toisen lapsen hankkiminen.(sen verran tuo kokemus teki "HALLAA")Minulle sanotiin jos homman toisen lapsen joudun käymään ainoastaan keskussairaalassa,en pääse neuvolaaan.

Niin kyllä mielessä käy ja en tiedä onko raskausmyrkytyksen syytä vai että kaikki ei mennyt nk.piti,mutta lisää lapsia en toistaiseksi ainakaan halua. Poika syntyi rv. 36 5. Synnytys käynnistettiin tipalla,mikä ei siis millään ensinnäkään meinannut käynnistyä. Väkeä synnytyssalissa oli kuin Esson baarissa,kun supistuksen olivat alkaneet, siinä ei paljoa minulta kysellyt saako harjoittelijalääkäri olla paikalla harjoittelijakätilön lisäksi, vaan käsiä oli alapäässä enempi kuin tarpeeksi. Eka epiduraali meni väärään paikkaa, ja kun toinen yritys saatiin oikeaan paikkaa,se oli vähän jo ns.liian myöhästä että olisi saanut levättyä. Synnytys asentoa vaihdettiin kolme kertaa kun ei alkanut tulemaan, näkyi kyllä jo,mutta karkasi aina taakse päin ponnistuksen jälkeen. Lopulta voimat alkoi uupua,koska ei ollut saanut syödä eikä juoda mitään yön 12 jälkeen ja yritettiin vielä imukupilla avustaa,jolloin lääkäri vasta toteaa,että ei tämä täältä tule ikinä mahtumaan, että lähdetäänpä sektioon. ja sektiolla syntyi poika maailmaan äidin ollessa unten mailla väsymyksestä.Synnytyksestä jäi jotenkin ilkee fiilis ja en vieläkään vaikka poika nyt jo 7 kk,pysty katsomaan telkasta mitään missä on raskausjuttuja saatikka lukemaan mitään kyseiseen aiheeseen liittyviä juttuja. Mutta ehkä tämä menee aikanaan ohi, vaikka synnytys kuvio käytiin kätilön kanssa läpi,niin kaikki tämä fiilis alkoikin vasta kotona.