Oon tosissani alkanu ihmettelemään yhtä asiaa. Pyrin yleensä olemaan kaikille ystävällinen ja mukava, "älä tuomitse jos et tunne".. :) Vihaan kiusaamista enkä ymmärrä sitä, onneksi itse en ole koskaan joutunut sen uhriksi. Jos nään jonkun joka näyttää yksinäiseltä (on vaikka aina kaikki välitunnit koulussa yksin), tai niin ujolta ettei uskalla tutustua ihmisiin, menen yleensä juttelemaan ja yritän tutustua. Mut nyt oon alkanu huomaamaan et ihan älyttömän monet sellaset ujot ja yksinäisen näköset ihmiset, kun heille menee juttelemaan mukavasti saa takaisin niin epäystävällistä ja itsekeskeistä käytöstä ettei voi ymmärtää. Ja seuraavana päivänä ne jo kirjottaa aineen siitä kuinka heitä kiusataan ja kukaan ei halua olla heidän kanssaan. Mut aina kun yrittää olla kiva niin takasin tulee vaan kiukkuilua ja vihaa. miks pitää käyttäytyä ku idiootti ja sit viel valittaa ettei kukaan haluu kaveerata? Ja näin käyttäytyy just tosi monet sellaset ihmiset jotka vaikuttaa sellasilta älyttömän ujoilta ja yksinäisiltä..
Kertokaa joku jos tiedätte et mikä siihen on syynä et valittaa ettei oo kavereita ja sit ku niin tarjoutuu ni ei viitti ees olla ystävällinen?
Kertokaa joku jos tiedätte et mikä siihen on syynä et valittaa ettei oo kavereita ja sit ku niin tarjoutuu ni ei viitti ees olla ystävällinen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ne ehkä usko että haluat olla ystävä vaan meet pärrään niille tavallaan muistuttaaksesi, että he ovat yksin. Moni yksinäinen on kokenut sellasta kiusaajilta, että välillä kiusaajat on muka niin ystävällisiä jne.. Eli eivät sitten erota tarkoitustasi.
Jos henkilö on todellakin äärimmäisen ujo ja sisäänpäinkääntynyt, hän helposti yrittää peitää todellisen minänsä töykeän kuoren alle. Ja sitten on myös mahdollista, että nämä muihin ihmisiin negatiivisesti suhtautuvat ihmiset tulevat yksinäisiksi, koska harva jaksaa yrittää murtaa heidän kuortaan. Ja tietty on mahdollista myös se, että he kerjäävät sääliä. "Voi kauheeta, ku mulla on paha olla, kun mulla ei oo ollenkaan kavereita" yms, ja sitten, kun kavereita on/joku yrittää tutustua, ollaan kauhean ilkeitä, että marttyyrin rooli pysyisi uskottavana. :)
""Voi", sanoi siili,
"Olen tunteellinen siili,
niin hyvä, kiltti, hellä",
ja kenelläpä kellä
oli vastaan sanomista?
Se vain on surullista,
että piikkikuoren alla
siilin hellyys piili.
"Voi", sanoi siili,
"Olen surullinen siili,
niin yksinäinen jotta",
ja se oli aivan totta.
Se yksinänsä eli
ja piikein piikitteli,
ja piikkikuoren alla
se sitten itkeskeli."
He eivät enää usko, että joku todella olisi kiinnostunut heistä aidosti. On niin huonoja kokemuksia entuudestaan. Tunnen erään tytön jota oli kiusattu koko kouluajan ja hän on sanonut: "Ettei luota enää kehenkään."