ero?

Onko taalla kohtalotovereita? Meille/minulle on tulossa lapsi joulukuussa ja ilmeisesti ero edessa miehesta/tulevan lapsen isasta.

Mies ei osoita mitaan kiinnostusta tulevaa lasta kohtaan ja viettaa kaiken vapaa-aikansa kavereiden kanssa baarissa. Mina olen kuulemma tyranni kun en anna hanen viettaa aikaansa nain. Meno tuskin tulee muuttumaan vauvan syntyman jalkeen. Olen siis ajatellut etta minun on parempi yksin lapsen kanssa kuin alkoholistimiehen, joka ei osoita minkaanlaista kiinnostusta meita:tulevaa perhettaan kohtaan.
Onneksi minulla on ihanat vanhemmat ja kaksi ihanaa siskoa, jotka tukevat minua vaikeassa paatoksessani. Yksin en siis lapsen kanssa jaisi.
Onko muita vaikeassa tilanteessa olevia tai samankaltaisen probleeman kanssa murehtivia.
Kertokaa kokemuksianne. Se antaa minulle voimaa kestaa tuleva mahd. ero ja yksinhuoltajuus!
71006
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

aattelin vaa sellasen kommentoida, että ei kai oo mitenkää harvinaista että isä ottaa omaa tilaa raskauden aikana. se voi tuntuu äidistä välinpitämättömyydeltä, vaikka mies ei sitä niin tarkottaiskaa. saattaa olla että synnyttyään vauva sulattais isäsä sydämen ja sais rauhottumaa kotiiki. :)

Äänestä
  • No just joo, eiköhän noita baarissa viihtyviä miehiä ymmärretä jo aivan liikaa. Itse en ainakaan katsoisi moista menoa.

    Äänestä

  • loputtomiin kirjoitti:

    No just joo, eiköhän noita baarissa viihtyviä miehiä ymmärretä jo aivan liikaa. Itse en ainakaan katsoisi moista menoa.

    Kaikki pettämiset johtuvat yleensä aina noista baarijuoksuista. Se on kumma, ettei parit osaa käydä yhdessä porukalla hauskaa pitämässä vaan sinne pitää mennä aina erikseen ja sitten on aina flirttiä ja muuta pientä, josta kehkeytyy isompaa.

    Ootteko muka itse törmännyt monesti varattuihin miehiin baarissa, jotka ei tuijota akkojen perseitä ja pyri juttusille keinolla millä hyvänsä. Mun pari ystävää ovat eronneet just sen takia, että kulkivat aina eri teitä, kunnes alkoi paljastua enemmänkin kuin flirttiä. Nyt on sitten hirveä valitusvirsi, että miksi ero tuli ??????

    En väitä että pelkästään miehet iskee, sillä ompahan nähty niitäkin naisia, jotka ovat pillahtaneet itkuun baarissa, kun miehet ovat olleet kiinostuneita hänen sinkkuystävistään, mutta kukaan ei hänestä (ihan käsittämätöntä varatulta ihmiseltä).

    Arvostan itse kovasti muutamaa tuttavapariskuntaa, jotka meidän perheen lisäksi käyvät aina yhdessä tai isolla porukalla ulkona. Miehet voivat olla hieman erikseen välillä, mutta kaikki ovat kokonaisuudessaan yhdessä. Aina on kivaa ollut ja huumorin kukka on ollut korkealla (tosin meidän piirissä kaikki kestävät rajumpia/rivompiakin juttujakin ja osataan nauraa samoille asioille.Avoimuus on myös yksi tärkeä piirre kaikissa).

    Äänestä

olet vaikeassa tilanteessa ja kun sanot että miehesi tuskin muuttuu suosittelen sinulle että lähdet hyvissä ajoin ennen vauvan syntymää siis mahdollisimman pian.

miehesi käytös vaikuttaa sinun mielialaasi ja myös vauva aistii sen. puhun kokemuksesta vaikka täysin samassa tilanteessa en ollutkaan. oma vauvani syntyi ennenaikaisena luultavasti siksi että olin niin stressaantunut ja masentunut. minä tajusin katkaista välit kunnolla vasta kun vauva syntyi ennenaikaisena ja tämä isä (emme seurustellleet)kohteli minua ja vauvaa huonosti.

uskon että pärjäät hienosti kun sinulla on omaa perhettäsi tukena. vauvasi ja sinä ansaitsette jotain aivan muuta kuin ryyppäävän ja välinpitämättömän miehen/isän. itse olen pärjännyt hyvin yksin ja suren ainoastaan sitä että edes yritin pitää lapsen isää mukana odotuksessa sillä seuraukset olivat tosi huonot niin minulle kuin vauvallekin.

pidä siis huolta itsestäsi ja toimi niin että olet tyytyväinen ja onnellinen. lähde heti jos mieltäsi painaa koko ajan miehesi käytös. vauva ansaitsee äidin joka odottaa häntä hyvällä mielellä :) voimia sinulle, pärjäät varmasti!

Äänestä

Ikävä kyllä.Itse katselin vauvan kanssa sitä juomista vuoden verran ja sain pariin otteeseen turpiini...Voin sanoa että etenkin hyvän tukiverkon avulla se yksinhuoltajuus on paljon helpompi vaihtoehto kuin alkoholisti miehen katsominen.Siinä joutuu olemaan pelko perseessä koko ajan, myös silloin kun tämä on selvinpäin, kun ei ikinä tiedä missä vaiheessa taas lähdetään...Sitten varoitus!ÄLÄ IKINÄ OTA SITÄ TAKAISIN!Vaikka olis vuoden ollut ihan OK...Minä otin ja tässä sitä ollaan.Raskaana ja mustelmilla.Yhteinen asunto ja taas pitäis muuttaa.Avun pyytäminen toiseen kertaan ja ongelman myöntäminen on sata kertaa vaikeampaa nyt.Tuntuu siltä että joka suunnasta ajatellaan "mähän arvasin" tai "kyllä toi on tyhmä"...No tyhmäksi sitä itsensä tunteekin...Sä oot tehnyt hyvän päätöksen ja vielä ajoissa!Tsemppiä sinne!Ensimmäiset kolme kuukautta voi mennä ku koomassa mutta siitä se arki rupee rullaamaan!

Äänestä

siltä et on parempi lähtee, ni LÄHDE, ja pysy päätöksessä! Voit varautua manipulointiin ja ruikuttamiseen ja lepertelyyn ,ei pidä antaa periksi.

Kokemuksesta puhun myös mie! lapsi on puoltoista vuotta, ja menee todella hyvin meidän uusioperhe kuviossa :) Entinen ukko ei kuulu meidän elämään, ja hyvä niin.

Äänestä

Ystäväni oli raskaana ja seurusteli miehen kanssa joka oli alkoholisti ja häntä kiinnosti vain viina ja kaverit.. Ystäväni jätti miehen.Mies ei suostunut isyyden tunnustukseen. Tästä on nyt 4 vuotta ja hän elää onnellisessa parisuhteessa. Viime kesänä tanssittiin häitä ja nykyinen mies on virallisesti joonan isi... Nyt entinen lapsen biologinen isä haluaisi lapsen itselleen. Mutta nykyinen mies on adoptoinut joonan.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tuleva yh? kirjoitti:

Onko taalla kohtalotovereita? Meille/minulle on tulossa lapsi joulukuussa ja ilmeisesti ero edessa miehesta/tulevan lapsen isasta.

Mies ei osoita mitaan kiinnostusta tulevaa lasta kohtaan ja viettaa kaiken vapaa-aikansa kavereiden kanssa baarissa. Mina olen kuulemma tyranni kun en anna hanen viettaa aikaansa nain. Meno tuskin tulee muuttumaan vauvan syntyman jalkeen. Olen siis ajatellut etta minun on parempi yksin lapsen kanssa kuin alkoholistimiehen, joka ei osoita minkaanlaista kiinnostusta meita:tulevaa perhettaan kohtaan.
Onneksi minulla on ihanat vanhemmat ja kaksi ihanaa siskoa, jotka tukevat minua vaikeassa paatoksessani. Yksin en siis lapsen kanssa jaisi.
Onko muita vaikeassa tilanteessa olevia tai samankaltaisen probleeman kanssa murehtivia.
Kertokaa kokemuksianne. Se antaa minulle voimaa kestaa tuleva mahd. ero ja yksinhuoltajuus!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu