Olen varmaan lähes parikymmentä vuotta käyttänyt alkoholia reippaaseen tahtiin, eli lähes joka ilta.
Nyt olen jo parinkuukauden ajan tehnyt työtä sen eteen, että lopetan kokonaan alkoholinkäytön.
Kerralla en ole uskaltanut, pelkään vieroitusoireita.
Olen vähentänyt nyt pikkuhiljaa juomistani.
Nyt olen tilanteessa, että otin vaan kolme olutta ja huomenna tarkoitus ottaa yksi, tai korkeintaan kaksi.
Mantaina sitte pitäis olla kokonaan ilman.
Mien olette päässeet nämä eka viikot kunnialla läpi?
Kertokaa kokemuksistanne.
Nyt olen jo parinkuukauden ajan tehnyt työtä sen eteen, että lopetan kokonaan alkoholinkäytön.
Kerralla en ole uskaltanut, pelkään vieroitusoireita.
Olen vähentänyt nyt pikkuhiljaa juomistani.
Nyt olen tilanteessa, että otin vaan kolme olutta ja huomenna tarkoitus ottaa yksi, tai korkeintaan kaksi.
Mantaina sitte pitäis olla kokonaan ilman.
Mien olette päässeet nämä eka viikot kunnialla läpi?
Kertokaa kokemuksistanne.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ne vieroitusoireet kestää jotenkin hammasta purren, mutta unettomuus (viekkari sekin) on pahin, ja unihäiriöt voivat kestää kauan, viimeksi toista kuukautta. Se tulee vielä sinullekin.
Itse jamassasi marssisin lääkärille, ja selvittäisin suoraan, mistä on kyse, ja pyytäisin nukahtamislääkkeet (vähintään).
Ainakin noi nukahtamislääkkeet joita joku jo suositteli pitäis saada. Niitä ei ole pakko ottaa jos pärjää ilmankin, mutta jos ei saa unta niin sitten menee päin honkia oikein reippaasti.
Myös varoiksi jotain rauhoittavia. Vieroitus on yllättävän rankkaa ja ahdistavaa puuhaa joten kemiallinen tuki ei ole mikään synti ja häpeä vaan ikäänkuin viimeinen oljenkorsi joka kannattaa olla varoilla. Jotkut kestää ilman, jotkut ei. Itselleni ilman rauhoittavia olis ollut ensimmäinen viikko mahdoton ja olisin karannut mäyriksen ääreen hyvin nopeasti... kokemus puhuu.
Kaikkein tärkein on mun mielestä kuitenkin alkoholittoman elämän opettelu, mulla on kaatunut kymmenen yritystä siihen että sain juomisen lopetettua mutta en kehittänyt mitään siihen tilalle! Sitä "ei-mitään" jaksoin kärvistellä korkeintaan 3 kuukautta ja sitten tuli sellainen olo että "Nyt jotain säpinää" ja sen säpinän laadunhan kaikki varmaan jo arvaa. Kun tajusin ottaa holin tilalle harrastuksen; puukäsityöt - niin tyhjää aikaa on paljon vähemmän ja vaikka tekis mieli juoda niin voi sanoa : "Empä taida vaan meen verstaalle" ja kuivanapysymispäätös on paljo helpompi.
Onnea matkaan, toivottavasti on helppoa mutta olkoot millaista tahansa niin kannattaa pyrkiä onnistumaan kaikin mahdollisin keinoin!
viinasta vapautumisena ja helpotti kovasti, kun uskalsin mennä AA-ryhmään eli nykykielellä vertaistukiryhmään. Ryhmän palaverissa vastatullut auttaa pidempään olleita ja pidempään olleet vastatullutta raittiuden kivikkoisella polulla.
Viikko on vierähtänyt.
Alkoholi on käynyt aina tietyissä tilanteissa mielessä, muttei sanottavaa ongelmaa.
Mulle sopi hyvin se kahdenkuukauden ns "alasajo"
Siis lopetin kahdenkuukaudenaikana koko ajan vähentäen vuorokausiannostani.
Uni on ollut kokoajan ok, en tarvi mitään lääkkeitä ainakaan vielä, toivottavasti en jatkossakaan.
Työrintamalla nyt kiirettä taas, joten en paljon varmaan tänne ennätä kirjoitella.
Kiitti kaikille myötäeläville.