Lapsena katselin seurapenkissä usein pariskuntaa, joka istui aina kahdestaan. Heillä ei ollut lapsia. Ihmettelin tätä. He näyttivät jotenkin erilaisilta. Aikuisena olen ymmärtänyt, että ehkä he kokoivat erillisyyttä muusta laumasta.
Nyt olen itse elänyt lapsettomassa avioliitossa hetken aikaa. "Normaali" aika on mennyt jo aikoja sitten, ja olemme nyt kuin tuo lapsuuteni katseiden kohde.
Onko se kipeä asia? Ehei. Olemme ottaneet sen Jumalan suurena lahjana. Emme kuitenkaan voi siitä iloita isosti, se olisi epäkorrektia. Eikö totta?
Olen joskus ajatellut, mahtaakohan moni (uskovaiset ovat inhimillisiä) arvella meidän ehkäisevän. Sitten kuitenkin olen muistanut, etten itsekään ole niin ajatellut tuntemistani lapsettomista. En voisi myöskään kuvitella kenenkään uskovaisen ystäväni ajattelevan meistä niin. Ihan tosi! Olen käynyt heidät kaikki mielessäni läpi, ja en kenenkään usko ajatuksiaan saastaavaan siinä kurassa.
Uskovaisen virallinen käytöskoodi sallii
-Iloita lapsista, jokaisesta erikseen ja yhdessä
-Väsyä arkitaakan alla
-Kipuilla lapsettomuudella
Meille, jotka iloiten otamme jokaisen lapsettoman päivän avio-onnea lahjana Taivaan Isältä, ei ole virallista ilo-oikeutta. Toivottavasti meidän ei silti odoteta kantavan suruhuntua asian vuoksi, mikäli lapsettomuus jatkuu.
Lauluntekijää siteeraten: Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta jota elin aikanani olen saanut tuntea. Armoa ja lahjoja on monenlaista. Jos tunnistat minut, tai jonkun kaltaiseni, älä oleta, että suren tilaani. Ole ystäväni. Voin leikkiä lapsesi kanssa, ilman että tunnen pistoa sydämessä. Älä kadehdi asemaani, en minäkään kadehdi perheidylliäsi. Elämämme on nyt erilaista, mikä ei tarkoita, ettei meillä olisi annettavaa toisillemme.
Lopuksi haluan toivottaa voimia kaikille väsyneille vanhemmille. Samoin lapsettomille, jotka kärsivät asiaa. Jumala antaa kaiken, ja kaikella on tarkoitus.
Nyt olen itse elänyt lapsettomassa avioliitossa hetken aikaa. "Normaali" aika on mennyt jo aikoja sitten, ja olemme nyt kuin tuo lapsuuteni katseiden kohde.
Onko se kipeä asia? Ehei. Olemme ottaneet sen Jumalan suurena lahjana. Emme kuitenkaan voi siitä iloita isosti, se olisi epäkorrektia. Eikö totta?
Olen joskus ajatellut, mahtaakohan moni (uskovaiset ovat inhimillisiä) arvella meidän ehkäisevän. Sitten kuitenkin olen muistanut, etten itsekään ole niin ajatellut tuntemistani lapsettomista. En voisi myöskään kuvitella kenenkään uskovaisen ystäväni ajattelevan meistä niin. Ihan tosi! Olen käynyt heidät kaikki mielessäni läpi, ja en kenenkään usko ajatuksiaan saastaavaan siinä kurassa.
Uskovaisen virallinen käytöskoodi sallii
-Iloita lapsista, jokaisesta erikseen ja yhdessä
-Väsyä arkitaakan alla
-Kipuilla lapsettomuudella
Meille, jotka iloiten otamme jokaisen lapsettoman päivän avio-onnea lahjana Taivaan Isältä, ei ole virallista ilo-oikeutta. Toivottavasti meidän ei silti odoteta kantavan suruhuntua asian vuoksi, mikäli lapsettomuus jatkuu.
Lauluntekijää siteeraten: Kiitos sulle, Jumalani, armostasi kaikesta jota elin aikanani olen saanut tuntea. Armoa ja lahjoja on monenlaista. Jos tunnistat minut, tai jonkun kaltaiseni, älä oleta, että suren tilaani. Ole ystäväni. Voin leikkiä lapsesi kanssa, ilman että tunnen pistoa sydämessä. Älä kadehdi asemaani, en minäkään kadehdi perheidylliäsi. Elämämme on nyt erilaista, mikä ei tarkoita, ettei meillä olisi annettavaa toisillemme.
Lopuksi haluan toivottaa voimia kaikille väsyneille vanhemmille. Samoin lapsettomille, jotka kärsivät asiaa. Jumala antaa kaiken, ja kaikella on tarkoitus.
Vastaukset 8
Vanhimmat
3-vuotias lapsi. Emme ole nuoria. Vaimo haluaisi saada toisenkin lapsen
pelkkä lasten teko koneisto.
Parisuhteessa toinen voi pitää toista hyvänä muutenkin,kuin vain lapsia tehdäkseen.
On luvattu myötä ja vastamäki rakkautta.
Mitä se olisi jos ei rakastaisikaan toista?
Eikös se olisi petos lupausta kohtaan joka Jumalan silmien alla luvataan?
Mies on velvollinen rakastamaan naistaan ja nainen miestään.Se on rakkautta tai sen osa-aluetta oikeasti.
Ihmiset vaan pyrkii määrittelemään toistensa rakkauttakin ,ikäänkuin omassa ei olisi tarpeeksi.
Eletään omaa elämää,niin kaikilla on parempi olla.
Että ette saa iloitakin tilanteestanne? Mielestäni saatte, meillä on lupa iloita kaikesta, jonka Jumalan sallimana saamme osaksemme. Meillä on lupa myös surra surun hetkillä, elää ihmisen elämää, kuitenkin vapaina armolapsina, uskon kuuliaisuudessa valvoen.
Olen joskus kirjoittanut iloon ja suruun liittyvää. Kun laadin galleria sivuani, kopioin vanhan tekstini sinne. Jos kiinostaa, käypä lukaisemassa.
Tietenkin iloitsemme onnestamme. Kuitenkaan en rohkenisi keskusteluillassa seurakunnan eteen iloitsemaan vaan noudatan kansanlaulun kehotusta "kell onni on, hän onnen kätkeköön, ja olkoon onnelinen onnestaan" ; )
Mutta ymmärrän sisälläni, että meidän lahjamme, ja se että otamme sen lahjana emmekä ristinä, saattaa tuntua jostain pahalta. Joskus kuitenkin tekee mieli laulaa tästäkin lahjasta, ja nyt tein sen tällä palstalla.
että osaatte nauttia juuri siitä elämäntilanteesta, joka kohdalla on. Näin Jumala on elämän tarkoittanut elettäväksi!
Ohittakaa pää pystyssä lapsettomuuttanne "säälivät" katseet ja eläkää vain omaa elämäänne, kuten vahvasti elättekin. Kaikkea hyvää teille.
kommentti. Ja tosi. Nauttikaa yhteiselostanne täysin rinnoin. Tällä palstalla se vain tahdotaan tulkita väärinkin. Taitaa hyvä tarkoitus upota väärinkäsitys-suohon.
Erinomainen kirjoitus avaaja. Tällaiset asialliset kirjoitukset ovat tarpeen tällä palstalla. Harni ku niitä vaan on niin luvattoman vähän. Iloitaan ja nautitaan elämästä ilman lapsia. Ja jos ei omasta takaa saa, ainahan voi pelastaa jonkun lapsen tulevaisuuden adoptoimalla. Yhtä ihania ne on esim.Thai-lapsetkin...
Kauniisti ja tasapuolisesti kirjoitettu! :)