Niin siis kun rakastuin 16 vuotiaana koulussa yhteen poikaan ja sekosin häneen aivan totaalisesti. eikä kyseessä ollut edes mikään ns komea poika, omissa silmissäni kyllä jumalainen mutta oikeastihan hän oli pullukka ja tavanomaisen näköinen.
Hänestä tuli kuin ylijumala minulle ja kaverini soittivat hänelle tehden tunteeni selviksi, parikin kertaa, mutta ei hän oikein lämmennyt ajatukselle joskaan ei täysin torjunutkaan......
No nyt olen jo lähes 30v ja edelleenkin uneksin vain hänestä.
Hän tuskin muistaa edes minua, on varmaan jo ollut monen kanssa ja löytänyt elämänsä naisen ja saanut tai kohta saamassa lapsia..
Seurustelin pari vuotta sitten vain päästäkseni eroon tästä piinasta muttei siitä mitään tullut..
Minun on oltava yksin koska ajattelen vain aina sitä teinirakkauttani, kenen kanssa en koskaan edes jutellut, en suudellut, en edes pidellyt kädestä..
Kai tämä on sairaus, mutta en mahda sille mitään.
On parempi että olen yksin kuin otan miehen jota en kuitenkaan rakasta kuten tätä tosirakkauttani.
Annan hänelle anteeksi ettei hän tahtonut minua, unissani saan olla hänen kanssaan ja odotankin aina malttamattomana yötä..:)
Hänestä tuli kuin ylijumala minulle ja kaverini soittivat hänelle tehden tunteeni selviksi, parikin kertaa, mutta ei hän oikein lämmennyt ajatukselle joskaan ei täysin torjunutkaan......
No nyt olen jo lähes 30v ja edelleenkin uneksin vain hänestä.
Hän tuskin muistaa edes minua, on varmaan jo ollut monen kanssa ja löytänyt elämänsä naisen ja saanut tai kohta saamassa lapsia..
Seurustelin pari vuotta sitten vain päästäkseni eroon tästä piinasta muttei siitä mitään tullut..
Minun on oltava yksin koska ajattelen vain aina sitä teinirakkauttani, kenen kanssa en koskaan edes jutellut, en suudellut, en edes pidellyt kädestä..
Kai tämä on sairaus, mutta en mahda sille mitään.
On parempi että olen yksin kuin otan miehen jota en kuitenkaan rakasta kuten tätä tosirakkauttani.
Annan hänelle anteeksi ettei hän tahtonut minua, unissani saan olla hänen kanssaan ja odotankin aina malttamattomana yötä..:)
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sairaus se on- pahinta laatua. Eikä parannuskeinoa ole keksitty.. Itse erittäin pahasti sairaana--päädyn varmaan ennenaikaiseen hautaan tätä menoa.
että kirjotat noin??? häh ??? se sä olet .. inhottavin otus maan päällä , haluat masentaa ja onnistut siinä tosi hyvin, et varmaan edes ikinä tajua haluta sitä että menis hyvin, esim että olis ok eikä mikään pullukka, vittu tajua jo!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Sulla on nyt joko tosi pahoja luetun ymmärtämisen vaikeuksia.. tai sitten on aamulääkkeet jääneet ottamatta??
Jokatapauksessa- toivon sinulle rakkautta;)
Kun lukee noita kommentteja, joita pahasti häiriintyneet ihmiset kirjoittelevat. Ei kannata alentua samalle tasolle, Tiina. :)
Sanomattakin selvää se on Tiina , terveisin Juhani-78.:)
Rakkaus ei oo sairaus, mutta skaalan ylittävä rakkaus ymmärrettävästi vaikuttaa siltä joistakin heistä, jotka eivät ole sellaista kokeneet. Ymmärrystä siis häiriköillekin, Tiina. :)
Eipä tuolle mitään voi. Jos ei ois missään tekemisissä niin unohtaisin henkilön. Toisaalta aloittaja teki selväksi ettei tarvitse olla tekemisissäkään. Eli loppuelämän sairaus tää tunne. Raatelee. Vaikka rakastan jo toista niin tää piru iskee jostain aina tunteisiin kiinni. 😞
Koomista, tragikoomista. Kiitos nostosta 😌
kaksoisliekki se vaan on
No niin on t:me
Vain perfektionisti kuvittelee, ettei voisi elää onnellista elämää toisen kuin haaveilemansa ihmisen kanssa.