Taas yksi päivä takana samaa paskaa...Miten paras ystävä voi olla samalla pahin vihollinen?Onkohan muilla samankaltaisia kokemuksia...kun tärkeä ja rakas ihminen jonka kanssa on kokenut lukemattomia ihania ja onnellisia asioita, on samalla ilkein ja pahin ja tekee elämästäsi helvettiä...Jos en tee hänen tahtonsa mukaan, hän suuttuu ja minulle tulee pahamieli..Jos teen niinkuin hän haluaa, minulle tulee pahamieli tai joudun muuten kärsimään..Hän vaatii minua palvelemaan itseään..Kahdesta ystävyksestä on tullut valtias ja orja...Itse en koskaan voisi kuvitella tekeväni hänelle pahaa,joudun kuitenkin valehtelemaan joskus hieman,jotta edes hetken saan olla rauhassa, ja itkeä masennustani.Ja valehtelun takia tulee entistäkin masentuneempi olo.Hän hukuttaa minut omiin ongelmiinsa,lähinnä mieshuoliinsa ja muuhun turhanpäiväiseen..Itse mietin kuinka jaksan huomiseen,kuinka voisin edes hetken olla onnellinen..Hän ei välitä vaikka itku silmässä sanon kuinka kärsin..ei,hän tarvitsee minua liikaa omaan käyttöönsä,omaksi sylkykupikseen.Välitän tästä ihmisestä ystävänä todella paljon,mutta en uskalla/onnistu sanomaan hänelle EI.Olen liian heikko,en jaksa kuunnella enää...Jos vietän päivän hänen kanssaan,ja pääsen illalla kotiin, en voi kuin itkeä..Silti hän on ainut joka kuuntelee minua,ei välitä mitä kerron,mutta edes kuuntelee.Tuntuu kuin olisin umpikujassa,ja tiedän jo mitä tähän vastaukseksi saan..Ikuinen kynnysmatto olen,kun ei edes paras ystävä anna kättä, kun hapuilen kohti valoa elämäni synkkyyden keskellä...
Ystävä pahin vihollinen...
-kynnysmatto-
8863
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jo mitä vastaukseksi saat, mutta tiedätkö mitä. Mielestäni sinun tilanteessasi yksinäisyyskin tekisi parempaa kuin pomottava "ystävä". Hän ilmeisesti on aika lailla hajottanut itseluottamustasi ja jos itseluottamus on noin alhaalla, eihän uusia kavereita voi saadakaan. Ja kierre jatkuu..
Luulin että saan vastauksia joissa sanotaan että: mitäs oot semmosen kaveri, ite oot paikkas valinnu. Yksinäisyys ei oo kivaa, mutta ei huono seurakaan, pattitilanne. No onneksi kyseinen kaverini taitaa olla suuttunut eikä pidä nyt yhteyttä..Suuttumisen syy on tietysti minussa.. :s
on todennäköisesti persoonallisuushäiriöinen. Jätä tuollainen ystävyys. Yksikin on parempi olla.
Itse elin melkein 10 vuotta samantyylinen ihmisen kanssa, joka on sitten myöhemmin määritelty rajatila persoonallisuushäiriöiseksi. Suhteessa sairastuin vakavaan masennukseen.
elämässä on narsisteja, jotka ottavat kaiken, mutta eivät anna mitään. Puhu ystävällesi suoraan masennuksestasi ja siitä miten taakoitut hänen seurassaan ja jos hän jättää sinut, niin hyvä, mutta jos tekee parannuksen, niin hyvä.
pistitpä hankalan kysymyksen.
musta tuntuu ,että se ystäväsi kaipaa sun läheisyyttä tosi paljon. siinä on varmaan kyse siitä, että hän kokee samalla tarvitsevansa sua ja sun ystävyyttä mutta haluaa hallita sua. vähän niinkuin mäkin kaverini suhteen.
Ei se varmaan halua loukata sua mutta ei voi itselleen mitään koska haluaa koordinoida kaiken oman mielensä mukaan ja siksi suuttuu sul kun asiat ei suju kuin hän olettaa. ei se sun vikasi ole. kuten varmaan tiedätkin.
mä annan vaan vihjee. älä hylkää häntä. hän on todella aidosti sun kaveri vaikka tapa näyttää on huono. kyllä se tietää, että kohtelee sua väärin. kannattaa olla kaveri vaan ja yrittää ymmärtää sitä. asianhan voi esittää toisella tavalla myös. mitä jos sä olisit hän ja sut hylättäisiin. tue silloin kun sitä eniten odottaa. älä käännä selkää nyt. typerää mutta näin se vaan on.juttele asiasta sen kanssa kun tilanne otollinen , ei muuten.
hän vaatii ja saa aina kaiken huomion itselleen. Hänelle kaikki ovat vähän kateellisia ja hän toivookin näin olevan. Hän on sanonut olevansa valoisa luonne, toisin kuin minä, joka otan kaiken itseeni.
En tiedä johtuuko masennuslääkkeestä, mutta olen alkanut ajatella paljon asioita, mieleen muistuu tapahtumia kaukaa lapsuudesta, nuoruudesta. Ikäviä ja loukkaavia tapahtumia, monesti äiti on minut nolannut, saanut tuntemaan oloni mitättömäksi.
Olen ajatellut, että alan toimia aivan päinvastoin kuin äitini haluaa kuin kostoksi, hyvittäisikö se mielipahaa monen vuoden jälkeen...
Älä jää kynnysmatoksi. Parempi yksin kuin toisen ihmisen kynnysmattona. Toivottavasti hän tajuaa joskus miten on sinua kohdellut ja pyytää anteeksi. Jos hän ei sitä koskaan tajua, niin se on hänen häpeänsä.
Itse tein aikoinaan sen ratkaisun, että kävelin ulos kertomasi kaltaisesta ystävyyssuhteesta ja hyvä niin. Alussa se tekee kipeää ja olo voi olla entistä kamalampi, mutta aika tuo helpotuksen ja uuden näkökulman asiaan. Muutos tekee aina kipeää, mutta monesti se kipu tuo jotain paljon parempaa. Vuosien päästä voit katsoa taaksepäin ja olla kiitollinen siitä, että lopulta ajattelit itseäsi. Jos sinä et itse ajattele itsesi parasta, ei sitä kukaan muukaan tee sinun puolestasi.
Kiitos vastauksista, olivat tosi hyödyllisiä...Ihan tottahan se on että ei hyvää ystävää voi tuon takia jättää, mutta jotenkin pitää koittaa hienovaraisesti mutta jyrkästi sanoa miten asia on...Päivä kerrallaan vaan mentävä... ja häntä pystyyn vaikka hitsaten =)