Tällä palstalla puhutaan että lihavat on rumia, laihat ruipeloita ja vielä rumempia, ja en menisi sänkyyn lihavan kanssa jne jne.
Onko nyt tosiaan niin ettei sisäinen kauneus merkitse yhtään mitään? Kumpi on tärkeämpää? Sisäinen vai ulkoinen? Itse olen sisäisesti komea mies, ja kovasti hämmästelen sitä miten pinnallisia ihmiset ovat! Ei mitään kestävää voi rakentaa ulkokuoren varaan. Todellinen rakkaus ei katso ulkonäköön. Todellinen rakkaus ei näe pieniä ulkonäöllisiä puutteita eikä suuriakaan! Todellisesti rakastunut ei häpeä kulkea kumppaninsa kanssa missään.
Olen aivan aktiivisesti pyrkinyt katsomaan ihmisen sisimpään, vaikka olisi kuinka lihava ihminen kyseeseen, ja olen hämmästynyt, että kun tosissaan ja ennakkoluulottomasti yrittää nähdä toisen ihmisen sisimpään arvioimatta ulkonäköä, se onnistuu.
Ulkokuori ei ratkaise yhtään mitään.
Onko nyt tosiaan niin ettei sisäinen kauneus merkitse yhtään mitään? Kumpi on tärkeämpää? Sisäinen vai ulkoinen? Itse olen sisäisesti komea mies, ja kovasti hämmästelen sitä miten pinnallisia ihmiset ovat! Ei mitään kestävää voi rakentaa ulkokuoren varaan. Todellinen rakkaus ei katso ulkonäköön. Todellinen rakkaus ei näe pieniä ulkonäöllisiä puutteita eikä suuriakaan! Todellisesti rakastunut ei häpeä kulkea kumppaninsa kanssa missään.
Olen aivan aktiivisesti pyrkinyt katsomaan ihmisen sisimpään, vaikka olisi kuinka lihava ihminen kyseeseen, ja olen hämmästynyt, että kun tosissaan ja ennakkoluulottomasti yrittää nähdä toisen ihmisen sisimpään arvioimatta ulkonäköä, se onnistuu.
Ulkokuori ei ratkaise yhtään mitään.
Vastaukset 205
Vanhimmat
Kun puhutaan seksistä ja seksuaalisesta viehätyksestä, lihava vartalo ei todellakaan miellytä kaikkia. Voisi jopa sanoa, että harvassa ovat ne, joita se miellyttää.
Sen sijaan kun puhutaan filosofoinnista, yhteisestä arjesta yms., niin eihän vartalo näihin asioihin vaikuta.
Entäs tällainen retorinen tilanne, jossa kaksi tuntematonta ihmistä keskustelee puhelimessa ja ennenpitkää alkaa tuntea toistaan kohtaan suunnatonta seksuaalistakin vetoa. Veto perustuu nimenomaan älyyn, keskustelutaitoon, ääneen eli hyvin pitkälle juuri siihen ns. sisäiseen kauneuteen.
"Sen sijaan kun puhutaan filosofoinnista, yhteisestä arjesta yms., niin eihän vartalo näihin asioihin vaikuta." Tästä kommentista päätellen olet hyvin nuori tai kokematon ihmissuhdeasioissa. Filosofointi, keskustelu ja yhteinen arki on mitä suurimmassa määrin seksuaalista parisuhteessa. Seksi on seksiä, mutta seksuaalisuus on sen lisäksi paljon muutakin ja normaalissa, hyvinvoivassa parisuhteessa sitä löytyy ihan kaikesta ja todellisuudessa seksuaalisuudella ja ihmisen ulkoisella olemuksella ei ole kovinkaan tieteellistä korrelaatiota löydetty.
Moni poika ja mies menii mielellaan sankyyn lihavan naisen kanssa, mutta ei vaan kehtaa tehda nain, koska pelkaa, etta kaveri naljailee siita.
No joo. Mutta sitten nähtäessä saattaa kiinnostus lopahtaa siihen paikkaan ja toivotellaan hyviä jatkoja. Oli kiva jutella mutta pitääpä nyt mennä.
Semmoista.
Olen 58v nainen 30v naimisissa, tammikuussa painoin 83kg ja nyt tänään painan60kg, olen vain 154 pitkä.Täytyy myöntää että jotakin todella tapahtui meidän suhteessa positiiviseen suuntaa kun laihdutin.Mieheni kiinnostui minusta taas erilailla kuin moniin vuosiin, olen jopa huomannut pienoista mustasukkaisuutta kun minusta tuli 10vuotta nuoremman näköinen.Mitä tämä sitten kertoo, mutta minulla on komea mies, ja taisin pelästyä että voin menettää hänet jos en ala tekemään mitään kilojeni kanssa.Kaikki muuttui paremmaksi, alkaen minun positiivisuuteni lisääntyessä, siis onkohan niin että kiva näkö plus iloinen luonne ne ovat hyvä yhdistelmä.Jos joku haluaa tietää miten näin voi laihtua, kannattaa ostaa kirja nimeltään:Hyvät Hiilihydraatit.
Et kuule sinäkään miellytä minua, olitpa kuinka solakka tahtojaan, jo yksistään noi lapselliset kommenttisi kuvottavat minua.
Miksi Sinua pitäi kaikkien vartaloinen miellyttää ? Kuvitteletko olevasi kaikkivaltias, ylivertainen ?
Nimittäin oon äärettömän paljon miehiä, joita nimeenomaan viehättää pyöreä ja pehmeä naisvartalo, oletpa sinä mitä mieltä tahotojasi ja heidän mielipeteensä on aivan tasan tarkkaan yhtä arvokas kuin Sinunkin. Sanonpa, että arvokkaampi, koska he kykenevät arvostamaan sitä henkistä laatukin, joka Sinulle on vielä täysin kehittymätön suuruus.
Pyöreä ja pehmeä ei ole synonyymi liikalihavalle. Onko niin vaikeaa puhua asioista oikeilla nimillä?
Varmast on
"pyöreä ja pehmeä" montaa miestä, mutta ainakin omassa kaveripiirissäni miesten pyöreä ja pehmeä tarkoittaa sellaista normaalipainoista tai korkeintaan pari-kolme kiloa ylipainoista naista, jolla on muodot kohdallaan. Kymmeniä kiloja ylipainoinen viehätttää todella harvaa miestä ja reilusti ylipainoinen harvan mielestä on synonyymi pyöreälle ja pehmeälle...
Muutama kilo ei edes näy missään, et höpö höpö koko muutamille kiloillesi.
Sinun miesmaailmasi on niin suppean rajallinen, ettei riitä edes minkäänlaiseen kalluppiinkaan asti
Lihavilla naisilla näyttää olevan kyllä runsain mitoin ihailevia miehiä.
Joo ja kun sitten ikää ja kokemusta kertyy, ovat intohimoisia lihavempien naisten perään.
Samaha voi sanoa masentuneesta, vaikka ei olisi yhtään ylimääräistä kiloa.
Kun olet hapan, kukapa viitsii lähestyä hapanta, oli kiloja tai ei.
Kyllä sen signaalin itse antaa. Jos olet masentunut, aivan samalla lailla sulkeudut, eikä syynä tarvitse olle grammaakaan. Mielentilasi se on se ratkaiseva tekijä, jota vaan ei uskalleta myöntää.
että iän myötä kasvanut maha vähän laskisi miestenkin kriteerejä :)
minun miesmaailmani tiedät... ja kyllä se muutamakin kilo näkyy ihan hyvin, lisäksi muodot voi löytyä hoikaltakin, toisin kuin muodottomiksi lihoneilta ihmisiltä. Toisaalta onhan toki kiva kuulla, että lihavillakin vientiä riittää...
Hah, miehet eivät todellisuudessa osaa arvioida naisten painoja, joten mistä sinä tiedät onko sinun pehmeällä ja pyöreälläsi ylimääräisiä kiloja 3 vai 13?
Itse jouduin juuri äsken ennen leikkausta vaaálle kun anestesialääkäri (mies) ei sitten millään uskonut painokseni 74 vaan intti, että esilääke oli tehnyt tepposensa ja oikea painoni oli 64. Noh vaaka näytti itseasiassa vieläpä 76 ja muut mitat ovat; vaatekoko 36-38, pituus 172, rintsikat 75E. Ettäpä näin.
eli toisin sanoen jos sanot heti että lihavat ihmiset ovat rumia,,niin mielessäsi on pelkkä seksi eikä seurustelu.Taidat olla silloin katsonut liikaa porno grafiaa?
täytyy olla suuressa puuttessa että löysästä läskistä viittii kaivaa että minkä poimun alta mitäkin löytyy ja että vielä mielikuvitus riittää pelin toimintaan miettikää naiset ette pysty ees pesee itteenne kunnolla
Luulenpa että peseytyminen kyllä onnistuu normaalisti. Taidat lihavien suhteen elää jossain piirrettyjen filmien kuvitteellisessa maailmassa. Elämä on ihmeellisempää kuin sinä pikkuraukka luuletkaan. Jopa lihavatkin pesevät itsensä ja pyyhkivät oman pyllynsä.
No ei sullakaan hyvin mene kun täytyy täällä päteä. Sun kommenteista päätellen olet "oikeassa elmässä" onneton reppana.
En ymmärrä alkuunkaan sitä, että miesten täytyy "hyväksyttää" naisihanteensakin kavereillaan...eikös se, jos mikä ole ihan oma valinta, johon muilla ei mitään sanomista. Yx tykkää äidistä ja toinen tyttärestä!
Fakta on vaan se että he ovat melkeen kaikki jo ikääntyneestä sukupolvesta. Nykynuoret pitävät naisellisen muodokkaista naisista, kiinteistä. Ei lihavan muodokkaista jossa itseasiassa muodot peittyvät läskin alle. Huvittavaa että lihavat ihmiset puolustelevat täällä omaa kauneuttaan ja haluttavuuttaan. Ottakaa faktat faktoina, jos haluatte olla haluttavia teidän täytyy kuntoilla ja laihduttaa. Tietenkin on niitä joille kelpaa isompikin nainen, mutta laihat ovat yleisesti halutumpia.
On lihavuuskin
Tottakai luonteellakin on merkitystä, mutta se kuinka paljon painottaa ulkoista ja "sisäistä" kauneutta suhteessa toisiinsa, onkin varmaan omista lähtökohdista riippuva asia. Eli jos on itsekin ulkoisesti hyvännäköinen, edellyttää usein toiseltakin enemmän ulkoista kauneutta. Ja tutustumisvaiheessa ulkonäkö on oikeastaan ainoa, mitä toisesta huomaa.
Mitä ylipainoon tulee, se ei välttämättä ole vain ulkonäköön liittyvä asia, vaan kertoo myös ihmisen elämäntavoista: lihava ei todennäköisesti liiku ja kuntoile aktiivisesti, syö epäterveellisesti ja on ehkä "sohvaperunatyyppiä". Niinpä jos kuntoileva, ns. terveellistä elämää viettävä henkilö ei ole kiinnostunut, syynä ei tarvitse olla ylipaino sinänsä, vaan täysin erilainen suhtautuminen omaan itseen.
Ulkokuori kuitenkin usein ratkaisee halun tutustua lähemmin tai olla tutustumatta.
Jotkut on luonnollisestikin isoja...kaikki ei ole laiskoja herkutteijoita...
Lihavuus ei tarkoita todellakaan että olisi laiska ja ei muuta kuin syö kuin hevonen ja istuu soffalla. Entäpä ihmiset jotka lihovat sairauden seurauksena, esim.psyykelääkkeiden käyttäjät lihovat helposti ja on tiettyjä kehitysvammojakin joissa aika usein ihminen on ylipainoinen, piilevän astman seuraus voi olla ylipaino tai vaikkapa yksinkertaisesti voi lihoa kun esimerkiksi jalkasi ovat kipsissä pitempään ja istut vain vaikka pyörätuolissa tai makaat punkan pohjalla ja odotat kuntoutuvasi.Ylipainoisia ihmisiä on paljon ja tulee olemaan aina. Tuntuu, että ihminen voi olla miten sika vain, mutta jos on ylipainoinen se on kaikkien mielestä pohjasakkaa. Tunnen paljon ylipainoisia ihmisiä ja he ainakin ovat iloisia reippaita ja pukeutuvat kauniisti ja huolehtivat itsestään siinä kuin normaalipainoinenkin.
...
Olen kanssasi samaa mieltä. Pitempi aikaista suhdetta ei voi perustaa pelkkään ulkonäköön. Se voi toimia hetken, mutta ei loppuelämää, jos mitään yhteistä ei ole. Ei sitä ulkonäköä edes huomaa, kun on ollut toisen kanssa kauan.
Nuorena lähes kaikki ovat kauniita omalla tavallaan (vain minun mielipiteeni), mutta ajan kuluessa elämä jättää jokaiseen jälkensä, mitä kehenkin. Joku lihoo, joku rypistyy, maan vetovoima alkaa vaikuttaa kaikissa. Silti se oma mies tai vaimo tai yl. kumppani, on tuttu ja rakas.
Jos aina vaihtaisi uuteen, kun ihminen vuosien saatossa muuttuu, niin elämä olisi jatkuvaa etsintää, eikä sitä ihmistä ikinä löytyisi, jonka kanssa voisi ajatella olevansa onnellinen "kunnes kuolema meidät erottaa"
Nuoruuteen kuuluu vielä enemmän ulkonäköpaineita nykyään kuin meihin jo vakiintuneissa suhteissa eläviin. Ei käy yhtään kateeksi nuoruutta, koska ei se aina ole niin onnellista. Muistan omilta nuoruusvuosilta, noin 20 vuotta sitten, että elämä oli yhtä vuoristorataa. Joko oli onnensa kukkuloilla tai murheen pohjassa. Piti näyttää "hyvältä", piti kuulla se vastakkaiselta sukupuolelta, ja silti oli epävarma olo, että kelpaanko.
Sisäiseen kauneuteen uskomiseen tarvitaan varmaankin elämänkokemusta, eikä sitä saa ennen kuin on elänyt ohi "kukkeimman nuoruutensa".
vastauksen kysymykseesi.käsitinkö oikein olet poikamies?olet huomannut myös rumien naisten haluavan komeita miehiä?olet huomannut lihavien naisten lankeavan hoikiin miehiin?miksi et luota omiin hoksottimiisi.ei täällä sinua kukaan voi lohduttaa.ainut keino lihavalle miehelle on laihduttaa.lihavana et saa naisia.et soikkia etkä lihavia.itselläkin totuus valkeni liian myöhään.nuoruus meni aika yksin :(
No kuinka lihava sitten olet, tai olit? Mitä tytöt sanoivat kun yritit ottaa kontaktia?
kiusaantuneita.kokemus puhuu.ja olin 120kg.
Vaimoni on hoikka ja itse olen pulska. Rakastamme toisiamme kuin hullu puuroa. Olemme olleet jo 20 vuotta yhdessä, mutta olen huolissani siitä etteivät ihmiset katso sisimpään enää.
Kun vaimoni oli raskaana, hän lihoi 30 kiloa ja oli muutaman vuoden lihava, en edes huomannut koko asiaa, vanhoista valokuvista olemme huomanneet asian!
Ainakin kaikki missiehdokkaat väittävät arvostavansa sisäisiä arvoja eniten, mutta mikäs oikeasti on totuus.
On surullista ihmisten itsensä kannalta etteivät osaa arvostaa toisen ihmisen sisintä, eivät tiedä mitä menettävät.
Jos olet tarpeeksi pitkä niin ei tuo 120 kg katastrofi ole. Näytitkö itse sisäistä kauneuttasi heille olemalla ensin vain luotettava ystävä vai töksäytitkö suoraan asiaan? Ja oletko tosiaan niin vanha että nuoruus on jo mennyttä?
On siinä, että liikalihavana et edes pääse esittelemään sisäistä kauneuttasi kiinnostaville ihmisille. Kiinnostuksen ensimmäinen askel otetaan silmien kautta. Jos kiinnostaa (tai ei herätä vastustusta), homma ehkä etenee.
Jos oma tarkoituksesi on esitellä sisäistä kauneuttasi, niin miksi et voi tehdä sitä tuttaviesi, saman sukupuolen edustajien tai työkavereidesi keskuudessa? Jos etsit seuraa ravintelleistä ja baareista, niin takuuvarmasti tarkoituksena ei ole hakea filosofointiseuraa. Kun haetaan seuraa vastakkaisesta sukupuolesta, niin hyvin usein päällimäisenä mielessä on seksi ja siihenhän ulkonäkö vaikuttaa todella paljon.
Pointtini on, että esimerkiksi itselläni on työkavereina todella paljon henkilöitä, joilta sisäistä kauneutta löytyy yllin kyllin, eli ovat todella mukavia, älykkäitä, kiinnostuneita samasta alasta. Siksipä en parisuhteessa välttämättä kaipaa samanlaista "sisäistä kauneutta" ja myönnän, että seksi ja ulkonäkö ovat tärkeitä seikkoja itselleni. Tokikaan tämä ei tarkoita sitä, että täyden tyhjäpään kelpuuttaisin.
oletko lihava?
Näitä vastauksia lukiessa tulee väistämättä mieleen, että monet on kuin kaneja. Pelkkä pökkiminen mielessä. Mitä siinä on väliä ulkonäössä, enempää sisäisessä kuin ulkoisessa, kunhan sopiva reikä löytyy.
Voi teitä raukkoja! Ihminen on paljon muutakin kuin seksuaalinen olento. Sitäkin, mutta paljon muutakin, jos vain on halua löytää se muukin puoli ihmisestä. Monella taitaa olla kaneja esivanhemmissa.
"asiantuntija" joka täällä toitotti rinta karrella että lääkärit eivät ole yhtä päteviä kuin sinä näissä lihavuushommeleissa neuvomaan ihmisiä... Varsinainen asiantuntija....
Jutun juuri onkin siinä ettei minua edes kiinnostaisi pinnalliset ihmiset jos olisin vapaa. Sitäpaitsi vientiä olisi kyllä ollut moneen otteeseen, mutta rakastan vaimoani.
Olet aika ahdasmielinen henkilö, jos et ymmärrä, että monen kohdalla kumppanin valinnassa ulkonäkö merkitsee paljon. Et varmaan voi myöskään ymmärtää, miksi ihmiset haalivat taidetta, kuuntelevat musiikkia tai tekevät mitään muutakaan näennäisesti pinnallista? Vai etkö vain halua myöntää asiaa, koska itselläsi ulkonäkö ei ole kondiksessa?
On totta, että ihmisellä on muukin kuin se mainitsemasi seksuaalinen puoli. Itselläni on ystävä/tuttavapiirissäni useampikin lihava/lihavahko vastakkaisen sukupuolen edustaja. Ovat ihan hienoja tyyppejä ja henkisellä puolella ei mielestäni mitään vikaa, mutta eivät viehätä itseäni seksuaalisesti ollenkaan. Tämä on minusta aika iso ongelma, mikäli kyseessä vakavampi parisuhde. Siispä totean edelleen, että ei minulla ole mitään sitä vastaan, että tutustuisin lihaviin ihmisiin ystävyyspohjalta. Kuitenkin tilanne on se, että kapakoista yms. olen harvemmin pelkästään uusia ystäviä kiikaroimassa.
..ole.
Näin saattaa olla alle kaksikymppisellä joilla aivot eivät vielä ole täysin kehittyneet ja usein murrosikäisenä ulkonäkö merkitsee suhteettoman paljon. Mutta kun aivojen kehitystä on tapahtunut ja kokemusta maailmasta karttunut niin touhu muuttuu monipuolisemmaksi. Silmien kautta voi tietenkin havaita, että kas, tuossa on ihminen ja kenties sen, onko hän saman vai vastakkaisen sukupuolen edustaja. Näköaistin avulla voi tarkkailla myös eleitä ja ilmeitä ja kokonaisolemusta. Henkilö jolla on kuuloaisti tekee havaintoja kuulemansa perusteella. Äänensävy voi merkitä yksilöllisesti paljonkin ja varsinkin se minkälaista asiaa henkilön suusta pulppuaa. Hajuaisti näyttelee myös kuulemma aika merkittävääkin osaa. Tahdon siis sanoa eriävän mielipiteeni siihen, että lihavuus olisi suurin este suhteen luomiseen. Suoranaisena muurina pitäisin sen sijaan mm. omahyväisyyttä ja empatian puutetta.
Ei mieltymys hoikkiin ja lihavien epämiellyttävyys ole yksilön oma tietoinen päätös. Kyseessä on alitajuntainen mekanismi. On varmasti monelle tuttua, kuinka housuissa tai mielen sopukoissa alkaa kihelmöidä, kun sporttinen ja kuvankaunis vastakkaisen sukupuolen edustaja saapuu näköpiiriin. Nämä reaktiot eivät ole yksilön tietoinen päätös, vaan geenien ja varhaislapsuuden tuotosta. Nyt kun lisäämme yhtälöön ihmisen luontaisen ja tunnetusti voimakkaan lisääntymisvietin, niin on melko selvää, miksi hoikat vetävät väkeä puoleensa. Kannattaa muistaa, että ihmisen perimmäiset vaistot painottavat selviytymistä ja lisääntymistä sisäisen kauneuden vaalimisen sijaan, joten ei vallitsevan tilanteen pitäisi olla kenellekään mikään yllätys.
Minusta vaikutat aika mustavalkoiselta henkilöltä tai ehkä nuoruus on se syy, miksi vielä painotat ulkonäköä noin paljon.
Seksuaalisuuden varsinainen keskus sijainnee kuitenkin tuolla pääkopassa, ainakin naisilla ja luultavimmin useimmilla muillakin. Jos nyt ajattelen itseäni, niin ei hetkauta pätkän vertaa joku mallimaailman mitat täyttävä uros. Mitään seksuaalista signaalia ei tule jos näen hyväkroppaisen mallinuken. Se signaali vastaanotetaan katsekontaktissa ja mukavassa keskustelullisessa vuorovaikutuksessa, jos otetaan. Eikä kai sitäpaitsi kaikkien ihmisten edes tarvitse viehättää seksuaalisesti jokaista. Jos löytäisin itseni sängystä, pakko sanoa, sellaisen ihmisen kanssa joka puhuu kuin sinä, olisin varmasti aivan umpihumalassa ja jo sammunut. Minä muuten harrastan kuvataiteita ja musiikkia.
Minulla ei hoikkuus ja vallalla oleva kauneusihanne ole vaikuttanut ihastumisiini ja parinvalintaan. Mutta ehkäpä se johtuukin siitä että olen nainen. Saatan kyllä toivoa, että tämä naisena oleminen ei olisi ihmisessä ainoa syy siihen että huomioi ihmisissä muutakin kuin kuoren. Onneksi näin onkin, eli mukavia ja älykkäitä miehiäkin on kyllä olemassa.
"Kannattaa muistaa, että ihmisen perimmäiset vaistot painottavat selviytymistä ja lisääntymistä sisäisen kauneuden vaalimisen sijaan, joten ei vallitsevan tilanteen pitäisi olla kenellekään mikään yllätys..."
Tuota... Jotkut ihmiset lihovat helpommin, kuin toiset ja se on puhdas fakta. Faktaa on myös se, että kivikaudella ne ihmiset pärjäsivät ja säilyivät hengissä ketkä pystyivät varastoimaan ravintoa -> lihomaan.
Ihmisen perimmäinen vaisto on lihoa, ei suinkaan olla laiha.
Liika on liikaa ja niin edelleen, mutta tuo on se perimmäinen vaisto
En ole ahdasmielinen. Voin hyvin ymmärtää, miksi ihmiset "haalivat" (omasta mielestäni "hankkivat") taidetta. Minulla sattuu olemaan ensi vuoden puolella oma, enismmäinen näyttelyni. Käyn myös silloin tällöin oopperassa ja teatterissa. Luen, jos aikaa maalaamiselta jää. Minusta mikään noista mainitsemistasi asioista ei ole pinnallista.
Omasta ulkonäöstä sanoisin, että en varmaan mitenkään kummemmin erotu muista kadulla tallaajista, mutta ihan hyviä puolia voin ulkonäöstäni löytää: suuret ruskeat silmät, paksu ruskea tukka ja nätti hymy ja hymykuopat (ei ole omaa keksintöä, vaan toiset ovat näistä maininneet). Jokaisesta ihmisestä löytyy kauniita, ulkoisiakin puolia.
Miehillä seksuaalisuus on paljon visuaalisempaa kuin naisilla. Naisilla esim. kotitöissä auttaminen, ihan arkisista asioita lähtevä huomioiminen, voi herättää seksuaaliset halut. Miehillä seksuaalisuus lähtee jalkojen välistä, naisella korvien välistä. Koittakaapa, miehet, huomioida tämä, niin voi peitto heilua makuuhuoneessa useammin ja iloisemmin.
Miehet ja naiset ovat siis tällä yhdellä ihmisen osatekijällä, seksuaalisuudella, erilaisia. Ja vielä yksi juttu, nimittäin seksuaalinen kanssakäyminen ei kuulu ihmisen perustarpeisiin (Maslowin tarvehierarkia on varmaan sinulle tuttu). Ilman petikaveriakin ihminen selviytyy elämässään. Toiset tarvitsevat/haluavat seksiä enemmän, toiset vähemmän. Tämä voi olla yksi kompastuskivi parisuhteessa, jos toinen haluaa aamuin illoin, toiselle riittää kerran kahdessa viikossa (vain esimerkki).
"asiantuntija" joka täällä toitotti rinta karrella että lääkärit eivät ole yhtä päteviä kuin sinä näissä lihavuushommeleissa neuvomaan ihmisiä... Varsinainen asiantuntija....
"Tuota... Jotkut ihmiset lihovat helpommin, kuin toiset ja se on puhdas fakta."
No mitäpä sitten. Kuitenkin on päivänselvä fakta, että lihotaksesi on sinun syötävä enemmän kuin kulutat. Jos lihot helposti, elimistösi on erittäin energiataloudellinen, mikä on itseasiassa hyvinkin positiivinen seikka.
"Faktaa on myös se, että kivikaudella ne ihmiset pärjäsivät ja säilyivät hengissä ketkä pystyivät varastoimaan ravintoa -> lihomaan."
Ei ole faktaa, vaan keksit jutun itse. Kaikki terveet yksilöt pystyvät lihomaan ja selvityminen ei riippunut tästä, vaan ravinnonsaannista yleensä. Parhaiten metsästyksessä menestynyt heimo selvisi parhaiten. Lisäksi jo kivikaudella osattiin varastoida ravintoa muutenkin, kuin syömällä sitä varastoon.
"Ihmisen perimmäinen vaisto on lihoa, ei suinkaan olla laiha."
Taas väärin. Ihmisen perimmäinen vaisto on selviytyä. Mikäli ravinnosta on pulaa, on luonnollista, että kullakin hetkellä saatava ylimääräinen ravinto otetaan varastoon rasvakudoksen muodossa, jotta se tarvittaessa voidaan käyttää myöhemmin. Sen sijaan nyky-yhteiskunnan myötä mahdollistunut yletön lihominen ja mässäily ei ole enää vaistojen ohjailemaa. Ja jos mietit asiaa hieman tarkemmin, niin montako lihavaa eläintä (lukuunottamatta arktisilla alueilla eläviä) tapaat luonnossa ja mikä tällaisen eläimen selvitymistodennäköisyys? Liikalihavuus häiritsee myöskin lisääntymisviettiä, sillä lihavat jäävät parinvalinnassa muista jälkeen. Näin ollen isolla osalla ihmisistä lisääntymisvietti ajaa liikalihavuuden edelle.
Ihmisen fysiologiasta.
Ihmisen elimistö on edelleen tismalleen sama kuin kivikaudella ja paljon ennen sitä, ja sen toimintaperiaate rasvojen suhteen on ihan sama kuin viidakon eläimillä.
Lihominen -tai sanoisinko rasvan kerääminen- on todella luonnon itsensä muovaama keino varastoida energiaa pahojen päivien varalle. Sen avulla ihminen sitten eli jos ravinto alkoi vähenemään. Tämä on luonnon itsensä kehittämä, silloiseen tarpeeseen luotu "pankki".
Rasvaa ihmisellä on keskimäärin yli 100000 kilokalorin edestä, joten se mahdollistaa viikkokausien elossapysymisen syömättä.
Jos ihminen pystyi varastoimaan ravintoa muutenkin niin se oli pelkästään lisäkeino, jonka mahdollisti äly joka kehittyi paljon sen jälkeen kun ihmisen fysiologia rasvankeräämistaipumuksineen oli luotu.
Jotkut eläimetkin varastoivat ravintoa, ihan kotoinen oravammekin. Ja ihan samalla tavalla nekin lihovat kuin ihminenkin kun ruokaa on riittävästi. Mutta ne liikkuvat silti koko ajan, niillä ei ole autoa tai lentokonetta, joten jalkapallon kokoisiksi lihoneita oravia et tule näkemään.
Rasvan kertymisen lisäksi elimistössä tapahtuu muitakin muutoksia, mm. lihassoluja menee lepotilaan sitä mukaa kun niiden käyttö vähenee. Tällöin ko. solu kuluttaa yli 10% vähemmän energiaa kuin valmiustilassa oleva solu.
Mutta ihmisellä ei ole mitään sisäänrakennettua rajoitinta joka pysäyttäisi rasvan kertymisen. Miljoonien vuosien evoluution aikana sellaista ei tarvittu, koska lihomis-laihtumis ilmiö toistui enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Vasta nyky-yhteiskunta on mahdollistanut sen, että tätä kulutusvaihetta ei tule, eikä lihaksiakaan tarvita. Näin ollen ollaan tilanteessa, jossa rasvan energiaa ei tarvita ja suuri osa lihassoluista on lepotilassa, elikkä ne vielä säästävät sitäkin energiaa joka muuten voisi kulua.
Elintasosairaudet ovat seurausta nimenomaan siitä, että tämä ihmisen eloonjäämiskeino ei pysähdy vaan jatkuu ja jatkuu, kunnes...+++
Historia myös tietää että aina on ollut lihavia ihmisiä. Kyllä jotkut vaan lihovat helpommin kuin toiset.
Ja mitä taas tulee lihavien hedelmällisyyteen, niin tietääkseni on pystytty osoittamaan että liikalihavuus todella heikentää naisen lisääntymiskykyä selvästi.
Väitän että suurin osa lihavista tai rumista tai muuten merkillisen näköisistä ihmisistä heittäisi sisäisen kauneutensa romukoppaan jos voisi muuttuaa ulkonäköään vaikka Marika Fingerroosin, Karita Tuomolan, Arja Korisevan, Janina Frostellin, Marita Taavitsaisen tai jonkun tuhansista muista heidän kaliiberiaan olevan naisen kanssa.
Kas kun on niin, että jos ruma (tai oikein lihava) ihminen on sen lisäksi vielä ilkeä, hän on kohta yksin. Välttääkseen tämän on niinkuin pakko sietää kaikkea sellaista jota ulkoisesti kauniin ihmisen ei tarvi.
Mainitunlaisilla kaunottarilla on aina menoa, viejiä ja vipinää, vaikka luonne olis hankalakin. Eikä tarvi väkisin vääntää itsestään "sisäisesti kaunista".
Ja heidän kumppaninsakin on yleensä hyvän näköinen. Pelkkä sisäinen kauneus ei taida noissa piireissä riittää.
Mun mielestä on säälittävää puhua mistään sisäisestä kauneudesta silloin kun se on ainoa mahdollisuus, jotta olis edes jollain tavalla kaunis.
Väitän ihan tosissani, että epäedullinen ulkonäkö jalostaa luonnetta parempaan suuntaan, jos se yleensä jalostuakseen on. Eli vähän niinkuin pakon edessä.
Mutta todellinen sisäinen kauneus ei nimittäin ole millään tavalla ulkonäöstä kiinni.
Joo nyt saan tietysti parjausryöpyn kuten useimmiten saa se joka aiheuttaa säröjä jonkun lumemaailmaan...
Uskoon että ihmiset katsovat nykypäivä vaan ulkonako joten turha yrittä sanoa ettää lihavuudella ei väliä. miksi lihava löytä toisensa ja laiha toisensa. siinä ullkonakoa katsoo hyvin paljon mutta myös tutustuu niin sitten vasta katsoo sisään. nykypäivä pärjää ulkonako ja turha vaittaa muuta! ja laihuus on kaunistä sillä pärjää
Kaunista on myös osata kirjoittaa hyvää suomea! Osaatko sen, vaikka laiha olisitkin?
Lihava, ruma tai muuten merkillisen näköinen..? Hei älkää nyt olko ihan pölöjä. Kukin on sen näköinen kuin on ja todella hyvä niin. Eri ihmisillä tuo kauneusihannekin on varmaan erilainen. "Lihava", "ruma" tai "muutren merkillisen näköinen" ei omaa ihmisyyttä ja olemassaolon oikeutta yhtään vähempää kuin "Marika Fingeroosit". Jokainen ihminen on myös oman luonteisensa ja sekin on hyvä niin. Hittiläinen sentään! Olisiko kuitenkin niin, että jokin probleemi elämässä, vastoinkäyminen tai vaikeus avartaa ihmisen käsityskykyä ja näköaloja ja tällainen ihminen väkisinkin oppii ymmärtämään enemmän ja ikäänkuin tulee hankkineeksi sitä sisäistä kauneutta extrana.
ainoastaan jos niistä pääsee yli.ylitsepääsemättömät yleensä katkeroittaa ja vihastuttaa.
Niinpä. Ehkä en naisena ymmärrä tuollaista ulkonäön palvontaa, koska jokainen on omannäköisensä! Tykkään ihmisestä, jos hänen kanssaan tulee hyvin juttuun. Se riittää minulle, joku toinen ehkä kulkeekin mittanauha kädessään ennen juttelemista.
Karita Tuomola on tosiaan kaunis ja fiksunoloinen nainen, mutta Marika Fingeroosin sekoiluista nautintoa saavaa pidän kyllä aika erikoisena persoonana. Oli ulkonäkö mikä tahansa, niin omaa (edes vähäistäkin) järkeään kannattaisi käyttää ennen kuin revittelee itseään lehdissä mauttomasti...
Ja julkkiksilla ja/tai rikkailla nyt riittää aina vierellä pörrääviä onnenonkijoita oli ihminen sitten kenenkin mielestä kaunis tai ruma, lihava tai laiha! Samoin julkkikset ovat yleensä aina lehdissä/televisiossa/lavoilla hyvin pukeutuneita ja meikattuja. Heidän vapaa-ajan olemuksiaan ja kotipersoonallisuuksiaan pääsemme sen sijaan harvemmin katselemaan.!
On teillä merkillinen käsitys asioista jos te kuvittelette että vastoinkäymisten kautta rumakin alkaa näyttämään kauniilta.
Ihan oma ja lähes pahin mahdollinen kokemus taustana en voi kuin ihmetellä väitettäsi.
Se mikä kokemuksssa jalostuu on oma luonne ja lujuus, jos jalostuakseen on. Sillä ei ole mitään tekoa sisäisen tai ulkoisen kauneuden kanssa. Ne on ihan teikäläisten juttuja.
Otan osaa. Ehkä tämän pahan vastoinkäymisen jälkeen tai hieman myöhemmin ymmärrät myös muita vaikeuksia kohdanneita. Se ymmärryksen lisääntyminen sinänsä on ihan kaunista. Harva on se ihminen joka ei viimeistään elämän tullessa ehtooseen olisi kohdannut mitään pahaa.
että kyseinen kirjoittaja ei ole syntynyt Suomessa? Osaa kirjottaa tai ei, asia tuli selväksi ja jokaisella on oikein sanoa mielipiteensä.
Kyllä jokainen normaalilla älyllä varustettu huomasi, ettei ko. henkilö tahallaan kirjoittanut väärin, vaan että hän on vierasmaalainen. On vain hyvä, että hekin kirjoittavat oman mielipiteensä, kyllä siitä selvän sai.
Kirjoita ihmeessä itse "kaunista suomea", ei sitä suomalaisiltakaan näillä palstoilla paljon näe.
Varmaan huomasi, mutta sisältö ei miellyttänyt niin piti vähän nälviä.
Marika Fingerroosin? SIIS MARIKA FINGERROOSIN!? Ei ole todellista, jotain rajaa sentään x'DDDDDDDDDD
Niin se on että vakka kantensa valitsee.
Mikä on tällainen "sisäinen kauneus"?
Jos ihminen on reilu, se on reilu riippumatta ulkonäöstä. Paskamaisenihmisen kanssa harva viitsii olla.
Te voitte keskenänne tietysti tutkia toistenne sisäistä kauneutta, jos muuta kauneutta ei löydy, mutta silti se on propagandaa jota vain te itse uskotte.
Pitkässä juoksussa ulkonäkö tosin jää usein toiselle sijalle, mutta sen merkitystä on ihan turha vähätellä. Hyvä ulkonäkö lisää mahdollisuuksia löytää se oikea, koska sen avulla vaihtoehtoja löytyy enemmän.
Joka ikinen ihminen valitsee mieluiten kumppanikseen kauniin ihmisen. Sellaisen jonka kanssa synkkaa, se nyt lienee selvää jos tähtää pitkään yhteiseen elämäntaipaleeseen.
Näin sinäkin toimisit jos sinulla olisi eväitä siihen.
"Joka ikinen ihminen valitsee mieluiten kumppanikseen kauniin ihmisen. Sellaisen jonka kanssa synkkaa, se nyt lienee selvää jos tähtää pitkään yhteiseen elämäntaipaleeseen."
Johoo, näinhän se on. Tosin siitä on sitten paha mennä sanomaan mitään, että kuka ketäkin pitää viehättävänä/mukavana ja kenen kanssa kemiat pelaa yhteen. Tuskinpa kukaan on absoluuttisesti viehättävä, joten siinä mielessä on vähän tyhmää sanoa, että "jos sinullakin olisi siihen eväitä..."
ja ketkä "te"?
Jaa?:lle:
Tällä palstalla, siis nimenomaan tällä palstalla, kuka kirjoittaakin sisäisestä kauneudesta on henkilö, joka ei ole ulkoisesti viehättävä. Siitä lyön vaikka vetoa!
Sana "te" viittaa juuri tämän jutun lukijoihin ja nimenomaan lihaviin jotka ovat samaa mieltä aloittajan kanssa.
Tuo "sisäinen kauneus on tärkeintä, ulkonäöllä ei ole väliä" on epätoivoisten ihmisten propagandaa.
Kukin teistä ottaisi kernaasti kauniin puolison mielummin kuin ruman, jos niiden luonteet olis muutenyhtenevät.
Kertokaapa mulle nyt mikä on tällainen "sisäinen kauneus"? En ymmärrä sitä mikä tekee ihmisestä "sisäisesti kauniin" ja miksi nimenomaan lihavat ihmiset pitävät sitä niin tärkeänä ominaisuutena?
Arvelit etten olisi itse viehättävä. No enpäs olekaan, mutta komea olen ;) Mielestäni et voi irrottaa sisäistä kauneutta ulkoisesta. Vain jos sisäisesti olet kaunis, se voi huokua uloskinpäin. En tiedä kuinka omat silmäni ovat auenneet, mutta pinnallinen ihminen joka katsoo vaqin ulkokuorta yleensä ei ole luonnossa kaunis vaikka kuvissa olisikin kaunis.
Jonkinlainen loiste on sisäisesti kauniin ihmisen ympärillä, ja sen pääsee parhaiten kokemaan luonnossa. Olen pahoillani jos et koskaan ole tätä kokenut. Olet menettänyt paljon, mutta uskon kuitenkin että ajan kanssa voit saman oppia.
Ettekö te juuri, nimim. "Sallikaa edelleen", ole tämän ketjun aktiivinen lukija? Siis tekin olette yksi meistä ja varmaankin tästä syystä olette todella epäviehättävä ja ruma :)))
Miksi asettelet "sisäisen kauneuden" ja "ulkoisen kauneuden" vastakkain?
Jos katsot että ne ovat janan vastakkaiset ääripäät niin sanoisin että sinulla vasta on jotain opittavaa. Molemmat voivat sijaita ihan samassa kohtaa janaa, sijainnista riippumatta.
En todella ymmärrä tuosta "loisteesta" mitään.
Joka kerta, kun näet jonkun komean ihmisen televisiossa, jonkun näyttelijän, laulajan, urheilijan, taiteilijan, ja jos hän sykähdyttää sinua niin muista silloin omat juttusi. Käsittääkseni ihmisten, joita et tunne, ei pitäisi sävähdyttää millään tavalla, koska et varmasti pysty näkemään sinulle henk. koht. tuntemattoman ihmisen "sisäistä kauneutta". Ulkonäköhän ei merkitse mitään?
Eikä useimmat tyydy "sisäisesti kauniiseen" ihmiseen, jos ei ulkonäkö miellytä. Kavereita he kyllä voivat olla, mutta kyllä hakuseen menee, siinä haetaan toinen "sisäisesti kaunis" jolla on myös riittävän hyvä ulkonäkö. Ei kaunista ihmistä etsiessään tarvitse tyytyä johonkin epämääräiseen, kieroon, itsekeskeiseen, ylimieliseen olentoon, usko pois.
Mieti edes asiaa.
Minustakin ihmisen sisäinen kauneus loistaa ihmisestä hänen seurassaan ollessaan.
Minusta kyse on hyvästä itsetunnosta, luonnollisesta rennosta käyttäytymisestä, huumorintajusta, pilkkeestä silmäkulmassa, puheäänestä ja erityisesti silmien katseesta. Kun ihminen on sinut itsensä kanssa ja käyttäytyy hänelle ominaisella tavalla, hänestä huokuu ympärille hyvää oloa ja saa muutkin ympärillään hyvälle päälle.
Miten se kenestäkin näkyy ulospäin se vaihtelee, mutta kyllä sen ehdottomasti huomaa!
Oletan että sinulla on kumppani joka vaannoo rakastavansa sinua ja sinä vannot rakastavasi häntä.
Tänään iltapäivällä ihosi palaa pahoin, ja muuttuu Freddie Krugerin näköiseksi ihoksi aivan kauttaaltaan: rakastaisiko kumppanisi sinua vielä elämänsä loppuun saakka?
Jos kumppanistasi tulisi Freddie Krugerin näköinen, rakastaisitko sinä häntä elämänne loppuun asti?
Kuinka haluaisit kumppanisi suhtautuvan? Hylkäävän sinut? Mutta eihän se voisi käydä päinsä, olisithan sisäisesti ihan samanlainen ihminen kuin ennenkin!
Mielestäni todellinen rakkaus EI katso ulkonäköön!
En todellakaan pysty sanomaan miten toimisin. Veikkaan että homma jatkuisi, mutta se riippuu myös toisesta: hän saattaa muuttua, sietämättömäksikin.
Itse en kuitenkaan odottaisi suhteen jatkuvan, vaikka tietenkään tästäkään en ole varma. En vain voi kuvitella itseäni kenenkään kiviriipaksi. On minullakin ylpeyteni.
En pysty vastaamaan kysymykseesi.
Niin, sitä vaan että olisiko rakastettuni rakkaudestani huolimatta alunperin myös "sisäisesti kaunis" vai tulisiko hänestä sellainen vasta kun hän palaisi?
Et voisi kuvitella itseäsi kenenkään kiviriipaksi? Mutta eihän sinussa olisi mitään varsinaista vikaa, pelkkä kosmeettinen haitta. Lisäksi rakastaisit tätä toista kuin hullu puuroa. Olisi mieletöntä erota moisen seikan tähden.
Sisäisesti kaunis on sisäisesti kaunis riippumatta ulkonäöstä. Se asia ei muutu vain ulkokuoren muuttuessa. Kuinka toinen voisi muuttua sisäisesti kauniiksi palamisessa? Ei tietty mitenkään.
Myönsit ettet tiedä kuinka toimisit. Minä puolestani tiedän etten omaa vaimoani jättäisi vaikka näin kävisi vaan rakastaisin ihan yhtä paljon kuin ennenkin.
Kun ihminen on sinut itsensä kanssa ja käyttäytyy hänelle ominaisella tavalla, hänestä huokuu ympärille hyvää oloa ja saa muutkin ympärillään hyvälle päälle.
Kiitoksia *hymyilee* nyt tiedän miksi vedän ihmisiä ympärilleni kuin hunaja mehiläisiä... Mutta kaikessa nurja puoli- kun en voi kaikkia huomioida, se tuottaa tuskaa toisille...
Huokaus...
Tarkennetaan sen verran että en uskoisi nykyisen avokkini jättävän vaikka palaisin kuinka. On meillä vähän muutakin yhteistä, mutta sen taas en usko vaikuttavan asiaan.
Mutta jos joku katsoisi minut kiviriipaksi, niin siitä sitten vaan. Kun en kuitenkaan ole kovin ihmissuhderiippuvainen, vaan pikemminkin hieman epäsosiaalinen kaikenkaikkiaan.
Omalta osaltani taas nuo ottamiset ja jättämiset ovat olleet hiukan sellaista ylä- ja alamäkeä. Teen välillä ratkasuja jotka risovat kuukausiakin jälkeenpäin, mutta en riudu niiden takia.
Luin myös noita määritelmiä sisäisestä kauneudesta. Okei, tuli selväksi, sellaisen ihmisen kanssa viihtyy. Mutta jos valinnanvaraa on (ja on rahkeita valita) niin miksi ei valitse sellaista mikä myös näyttää hyvältä? Pelkästään kauniin vastakkaisen sukupuolen edustajan pelkkä katseleminen tuo mielihyvää, ainakin minulla.
Ulkonäöllä on merkitystä, se on yksi osatekijä.
Kirjoitit: "Omalta osaltani taas nuo ottamiset ja jättämiset ovat olleet hiukan sellaista ylä- ja alamäkeä. Teen välillä ratkasuja jotka risovat kuukausiakin jälkeenpäin, mutta en riudu niiden takia."
Taidatpa kuitenkin riutua. Jos useinkin otat ja jätät, et ole todellista rakkautta löytänyt, tai kenties nykyisesi on sellainen...
Nykyisesi ulkonäkö muuttuu vielä, koko ajan rapistuu, se on fakta.
"ei ole ulkoisesti viehättävä."
Shinäköshhh she shitten niinkush määrittelet shen ulkoishen viehättävyyden :P Ei kun joo, ulkoisesti viehättävä oli se hoikka nainen, ne muunlaisista pitävät olivat niitä ihme kieroutuneita runkkariperverssejä. Nah, no jos noin ajattelee, niin eipähän tällä palstalla ole ulkoisesti viehättäviä ihmisiä. Mutta jos oikeasti käyttää sitä elintä, joka siellä pääkallon sisässä muhii, voi ehkäkenties päätyä ajattelussaan johonkin toiseen lopputulokseen :>
Juu, siis tottakai haluan - ja olen saanutkin- puolison, joka miellyttää silmää. Siis minun silmääni, muiden mielipiteistä on vähän vaikea sanoa, koska kaikilla ei ole samoja mieltymyksiä kuin minulla.
Sisäinen kauneus liittyy kai jotenniin luonteeseen?? Itse en tuohon osaa sen kummemmin vastata, koska ihminen nyt kuitenkin on se kokonaisuus, ei pelkkä ulkonäkö tai vastaavasti hieno luonne. Mutta veikkaisin myös, että tuo kovin parjaamasi sisäinen kauneuskin on yhtä tärkeä asia kuin ulkonäkö, en minä ainakaan haluaisi rinnalleni tyhmää, huonokäytöksistä moliskoa, oli hän sitten minkänäköinen tahansa :P
Paksu lompakko aiheuttaa myös viehätystä naisessa, jopa enemmän.
Miesten kesken ei ole yhtä vaikeaa. =)
Ulkonäyllä on kyllä väliä sanoo nainen 50 v
mutta miehen tavoilla enemmänkin.
Naista arvostava, halaava, passaava, pussaava ja auttava, on paras, ulkonäkö... ?
Rahapussin koolla ei väliä.....
Aito, rakastava, toista kunnioittav aja huomiova on kaunis ?
Kun seurailee noita naimisissa olevia ja seurustele-
via,heissä on monesti aika paljon samaa näköä.
Perheen lemmikitkin alkavat muistuttaa isääntiään ja emäntiään. Melkein aina sellaista ohutjalkaista kyömyselkäistä vinttikoiraa kuljettaa joku anorektisen näköinen nainen. Apsojen, kiinanpalatsikoirien ja Yorkshiren terrierien hihnan päässä on yleensä pullea ja lyhytjalkainen taluttaja. Bernhardilaisia ja mastiffeja kuljettavat lenkillä suurikokoiset ihmiset. Pienet ja laihat miehet sipsuttavat perhoskoirineen ym.
"Jos jotain sellaista on, kuin sisäinen kauneus en tahdo tietää siitä mitään. Sillä tärkeintä ei ole ulkokuori, vaan mitä on vaatteiden alla."
- lainaus eräästä poplyriikasta.
juupajuu. On olemassa kauniita ihmisiä. hyvätapaisia, mukavia, helppohoitoisia, vähemmän hankalia, kilttejä, avuliaita, epäitsekkäitä, ja sellaisia jotka eivät pihtaa.
Sellaiset termit, kuin "Sisäinen kauneus" on tarkoitettu vammaisille ja patologeille.
nostaa sulle hattua!!!!itsekin arvostan sisäistä kauneutta enemmän sillä se ei ole niin katoavainen mutta,ulkokuori muuttuu koko ajan eikä sille mahda mitään.eli kauniita ja hoikkiakaan ei olla välttämättä vanhana ja sen eteen saa koko ajan tehdä töitä.joten kannattais useammin ajatellakin myös sitä sisintä.hyvää ja lämmintä syksyä sulle....
Paikassa jossa on paljon ihmisiä, kuten esim. ravintola, en ainakaan minä kiinnitä huomiota "mitään sanomattoman" näköisiin tyyppeihin. Kyllä se on ulkonäkö joka johtaa kiinnostuksen heräämiseen. Kuka nyt tieten tahtoen pyrkisi oikeasti ruman tai jollain lailla epämiellyttävän näköisen kanssa juttusille?! Kysynpähän vaan. Aina sanotaan että ulkonäöllä ei ole merkitystä, mutta minä ainakin epäilen tuota väitettä. Eri asia on jos ehtii tutustua olematta näköyhteydessä, chatissa vaikka. Sitten jos treffit sovitaan ja tietynlainen ihastuminen ja kiintymys on jo tapahtunut, niin ei ulkonäkö EHKÄ enää ole niin iso juttu. Voihan joku olla niin kieroutunutkin, että haluaa kumppanikseen mahdollisimman ruman ihmisen, eipähän ole pelkoa että joku veisi...
haluaisi turvallisen ruman kumppanin niin silloinkin sillä ulkonäöllä on väliä :) ulkonäöllä on väliä enemmänkuin muilla avuilla sillä siitä me näemme tulevien lastemme tulevaisuuden ja onnen.en ole tavannut ketään normaalia joka ottaisi ruman jos ei ole pakko.joillekkin ressukoille ruma kumppani tuo ylemmyyden tunnetta ja siten kohottaa itsetuntoa.
Viestiketjun aloitus asetti kaksi äärilaitaa: fyysiesti kaunis ja sisäisesti kaunis. Ja sitten väite että ulkonäkö ei merkitsee mitään, eli vaikka olisi miten ruma kumppani, sillä ei haittaisi mitään, jos vaan on sisäisesti kaunis.
Elikkä minusta tuntuu että kirjoittaja ajattelee -tai tietää- ettei ole fyysisesti puoleensavetävä, ja siksipä hän ei myöskään vedä puoleensa fyysisesti kauniita ihmisiä. Onhan se selvä että silloin on etsittävä jotain muuta kuin fyysistä kauneutta, jotta saisi suhteesta jotain irti.
Jotta vähemmän kauneillekin saataisiin välittymään kauniiden perspektiivi, niin keksinpä sitten kysyä tällaista:
On kaksi ihmistä. Toinen on fyysisesti erittäin kaunis, viehättävä, komea, suorastaan syötävän hyvän näköinen sekä kasvoiltaan että vartaloltaan. Mutta päästään hän ei ole mikään ruudinkeksijä, hieman tyhjänpäiväisen oloinen ja toisinaan tylsäkin tyyppi. Kuitenkin rehti ja muuten kunnollinen. Ja ah niin lumoavan ihanan näköinen!
Toinen 92-senttinen kääpiö, siis sellainen lyhyt, lyhytraajainen ihminen. Mutta luonteeltaan todella mukava, huumorintajuinen, ystävällinen, siis sisäiseti kaunis sanan parhaassa merkityksessä.
Molemmat tulevat myös omillaan toimeen.
Kumman kanssa haluaisit viettää elämäsi seuraavat vuodet, mahdollisesti loppuelämäsi.
-----------------------
ja selksol molilrra
-----------------------
-----------------------
No niin, ehdit jo varmaan ajatella kumpi se olisi. Niin että siitä mitä ajattelit voit miettiä mikä merkitys on ulkonäöllä.
keskustelu sisäisestä kauneudesta saa päätöksensä.
luonteeltaan todella mukavan, huumorintajuisen, ystävällisen, siis sisäisesti kauniin sanan parhaassa merkityksessä eli lyhytkasvuisen.
Helppo vastaus!
alat miettiä lasten hankkimista, lempaat kääpiön.
Se siitä "sisäisestä" kauneudesta.
En itse asiassa ole kovin kiinnostunut vastauksista, kumman valitsee, koska en tiedä onko vastaukset totta. Testi on teille itsellenne ja tarkoitus on että itse tiedätte mikä on todellinen karvanne.
Parisuhteessahan on kysymys myös siitä, että toista ihmistä pidetään hyvänä,hyväillään, silitetään, hivellään, puristellaan, pidetään sylissä, pussaillaan ja sen sellaista. Ja kun otetaan mukaan vielä vuoteessa peuhaaminen niin...pidätkö muuten itse siitä? Milloin peuhasit viimeksi?
Laske viiteen ja mieti sitä.
xxxxxxxxxxxxxxxccccccccxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
xxxxxxxxxxxxxxccccccccccxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
xxxxxxxxxxxxxccccccccccccxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
xxxxxxxxxxxxccccccccccccccxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxxx
Siinä sitten hieman yritin pysäyttä ajatuksen ko. hommaan hetkeksi. Oletko vielä ihan varma ettei mielessäsi käynyt että se kaunis mutta hieman tylsä tyyppi voisi olla kuitenkin kivampi?
Riittää kun vastaat itsellesi rehellisesti.
Miksi hyvännäköisen vaihtoehdon puutteet olivat "loivia".. "hieman tyhjänpäiväisen oloinen ja toisinaan tylsäkin tyyppi" Kuulostaa siltä, että on kyseenalaista, onko tässä kaverissa oikeastaan muuta vikaa, kuin että se saattaa olla hitusen himmeä.. tai sitten ei
Miksi toisen vaihtoehdon ulkoiset puutteet taas hyvin epätavallisia?
lyhytkasvuisuusgeenien periytymisestä.
Rusto-hiushypoplasia ja diastrofinen kasvuhäiriö periytyvät resessiivisesti, ja sillä oletuksella että omat alleelini ovat kunnossa, jälkeläisemme ovat kaikki täysin normaaleja.
Akondroplasian suhteen mahdollisuudet saada terve jälkeläinen ovat 50/50 jos lyhytkasvuinen puoliso on heterotsygootti kyseisen alleelin suhteen. Itse en menisi alkiodiagnostikkaan, mutta sellainenkin mahdollisuus on siis olemassa jos haluaa normaalipituisia jälkeläisiä.
Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä peuhasin viimeksi rakkaan vaimoni kanssa ;D On niin kiirusta ollut ettei olla ehditty sen jälkeen. Kun palaan maanantaina työmatkalta niin peuhaus jatkuu ;D
Onko mielestäsi mahdoton ajatus muidenkin kuin Barbin ja Kenin välinen molempia tyydyttävä suhde?
Ei.
Onko mielestäsi mahdoton ajatus muu kuin kahden susiruman ihminen pitkä ja onnellinen liitto?
ei ole...
Vaimoni on laiha ja hyvin kaunis. Itse olen lihava ja erittäin komea. Vaimoni palvoo minua.
Siltikin vaikak olemme molemmat kaunis ja komea ihan ulkoisestikin, arvostan eniten juuri sisäistä kauneutta.
Ulkoisesti kauniina pidetty nainen joka halveksuen kohtelee rumaa, on mielestäni itse todella ruma. Sisäinen rumuus näkyy päälle.
Halveksiminen on joskus oikeutettua, mutta syyt pitää olla muualla kuin ulkonäössä, sosiaalisessa asemassa tai vaikkapa siinä missä on töissä. Mutta ylimielisyys ei ole pelkästään kauniiden ihmisten ominaisuus.
Entä sisäisesti kauniina pidetty ruma nainen joka on kaikesta huolimatta ilkeä ja inhottava kauniita naisia kohtaan? Mitäs pitäisit?
Kääpiöllä oli tarkoitus luoda ruma-kaunis-akselille kolmas ulottuvuus, joka poikkeaa mahdollisimman kauas molemmista, jotta ruma (sekä kauniskin) joutuisi pohtimaan asiaa kummastakin vaihtoehdosta mahdollisimman kaukana olevasta perspektiivistä.
En keksinyt muuta ulottuvuutta kuin kääpiön. Minkä sinä olisit kääpiön tilalle asettanut?
Siitä kauniista oli tarkoitus luoda hieman himmeän oloinen olento. Ei varsinaisesti vajaaälyinen, mutta sellainen jonka seura ei järin paljon kiinnostaisi ilman hyvää ulkonäköä. Olisiko tyypistä pitänyt tehdä debiili joka paskoo alleen?
Tarkoitus oli kuitenkin luoda henkilöt, jotka pystyvät toimimaan täysin itsenäisesti pitkiäkin aikoja joka tilanteessa, jotka eivät tarvitse minkäänlaista apua päivittäisissä toimissa.
Kun kerran arvostelit niin kertoisitko minkälaisen asetelman itse olisit tehnyt?
Anna mielellään sellainen asetelma johon kenelläkään ei ole mitään huomautettavaa.
kaunis, harvemmin on inhottava muita kohtaan. Mainitsemasi kaltaista henkilöä ei ole olemassa. Sisäisesti kaunis ei ole inhottava, eikä käyttäydy inhottavasti. Inhottavaa käytöstä on myös kaikenlainen nonschaleeraaminen ja toisten ignoreeraaminen.
Monesti toisten halveksunta näkyy hyvin päällepäin.
Eli henkilön sisäisen kauneuden riistää tuo yksi ainoa asia: ilkeys kauniita naisia kohtaaan.
Voi kestää kauan ennenkuin ko. asia tulee ilmi.
Eli onko nyt niin, että henkilö, joka on ko. ihmisen kanssa luullen häntä sisäisesti kauniiksi, hylkää hänet kun huomaa että sisäinen kauneus olikin pelkkää silmänlumetta?
Hylkääkö vaiko eikö? Onko sisäinen kauneus tärkeää vai ei?
Kukaan ei ole 100% sitä tai tätä. Sisäiseen kauneuteen ei kuulu ilkeys. Kysehän on juuri sisäisestä olemuksesta.
Asiat muuttuvat ja ihmiset muuttuvat. Ulkoisesti kauniista voi tulla ruma ja rumasta voi tulla ulkoisesti kaunis. Sisäisesti kaunis harvemmin muuttuu sisäisesti rumaksi.
Ajan myötä ihminen yleensä viisastuu ja sisäisesti rumasta voi tulla vieläpä hyvinkin kaunis sisäisesti. Sisäinen kauneus näkyy. Monesti sisäisen rumuuden syynä on juuri ymmärtämättömyys ja yksinkertaisuus: Ei kyetä asettumaan toisen ihmisen asemaan, ei ymmärretä miksi toinen on tuollainen kuin on. Ei ymmärretä monimuotoisuutta ja sitä että kaikilla voisi olla jotain annettavaa myös itselle.
Nyrkkisääntö sinulle jos haluat parantaa sisäistä kauneuttasi: Tämä Raamatusta lainattu ajatus kuuluu: Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi.
Tee siis muille se, minkä haluaisit itsellesi tehtävän vastaavassa tilanteessa. Ole rehellinen itsellesi: usein kuulee sanottavan, että: "On pakko olla julma tuolle, ja parempi sanoa totuus, koska itselleni tahtoisin sanottavan noin jos siinä olisin minä". Tuollainen ajatelu on pelkkää itsensä tehostamista ja syyllisyyden vierittämistä toisen niskaan eikä oikeaa lähimmäisenrakkautta. Tuollaisen sanoja saa vain tekosyyn olla ilkeä. Oikea ystävällisyys tulee aidosta lähimmäisenrakkaudesta: "Tuo voisin yhtä hyvin olla minä/Mitäs jos tuossa olisin minä, kuinka tahtoisin itseäni kohdeltavan.
sisäisesti kauniistakin voi tulla sisäisesti ruma.otetaan nyt vaikka jos sisäisesti kaunis mutta ulkoisesti ruma jää yksinäiseksi.aika moni yksinäinen katkeroituu ja alkaa vihata onnellisia ihmisiä.hyvänä esimerkkinä sarjamurhaajat.kaikki ovat miellyttäviä yksinäisiä peräkammarin poikia kunnes yksinäisyys tekee mielelle tepposet.ruma ulkonäkö aiheuttaa yksinäisyyttä ja katkeruutta ainakin miehillä.sekö on sisäistä kauneutta?
Monista aikaisemmista teksteistä huokuu sellainen henki että
ulkoinen kauneus sisäinen kauneus = 1
eli kun toista on enemmän toista on vastaavasti vähemmän.
Näillä sisäisen kauneuden kannattajilla tuntuu olevan vaikea hyväksyä että on muitakin ulottuvuukisa kuin pelkästään sisäinen kauneus. Väitän, että "sisäinen kauneus" on mantra jota epätoivoiset rumat hokevat itselleen jotta tuntisivat olevansa kilpailukykyisiä ns. ihmissuhdemarkkinoilla.
Ulkonäkö nyt vaan sattuu olemaan yksi osatekijä, ja voipi olla varsin vaikuttavakin osatekijä, jonka avulla voi saada anteeksi monta muuta puutetta. Loppupeleissä ulkonäkö usein jää kaikesta huolimatta toisarvoiseen asemaan, jos ei synkkaa niin ei synkkaa, mutta sen pelon takia ei todellakaan kannata vartavasten etsiä rumilusta, se ei takaa suhteen onnistumista.
Toitous sisäisestä kauneudesta on pelkkä rumien markkinointikikka. Eikä se ole pelkästään rumien ominaisuus.
Onko kukaan muuta väittänytkään? On ihan mahdollista olla sisäisesti ja ulkoisesti kaunis.
Kysymys onkin siitä, että kumpaa kannattaa pitää suuremmassa arvossa!
Sisäistä kauneutta voi pitää arvossa siten, että etsii sisäisesti kauniin ihmisen joka on myös ulkoisesti kaunis ja haluttava. Vaatimukset vaikkapa tässä järjestyksessä.
Ihan varmasti löytyy kumppani vaikka loppuelämäksi.
Niinpä niin. Omassa arvotuksessani jakaisin painotuksen näin: Sisäinen kauneus 0-9 pistettä, ulkoinen kauneus 1 piste.
0-9 pistettä (sisäinen kauneus) 0-1 pistettä (ulkoinen kauneus) = 0-10 pistettä.
Mistään muusta kuin sisäisen kauneuden ylivertaisuudesta ulkoiseen kauneuteen verrattuna ei puhe ole ollutkaan: ulkoisen kauneuden painoarvo on vain pienempi.
Sisäinen kauneus 7-8.
Ulkoinen kauneus 5-10.
Koska SK UK ei ole vakio, vaan voi olla mitä tahansa. Esimerkissä 12-18. Parhaassa tapauksessa tässä se voi olla 20, mutta silloin on jo satumainen onni myötä.
mitä arvostaa.
Oleks vähä pölö hei...(anteeksi suoruus:D) Se kaunis mutta tylsä on tietty sängyssäkin tylsä. Ei sellaisen kanssa "peuhata". Lyhytraajainen mukava henkilö voi olla makuuhuoneessa tosi riehakas muhinoija. Ei ole koiraa karvoihin katsominen. Sen opettaa elämä.
Itse päätät. Tarkoitus olikin että kukin punnitsee kahta toisistaan etäällä olevaa vaihtoehtoa.
Jos kääpiön kanssa sängyssä peuhaaminen antaa sinun elämällesi sitä sisältöä mitä kaipaat niin mitäpä minä siihen voisin sanoa.
Jos tämän mielihalun puute tekee minusta pölön niin olen sitten pölö ihan mielelläni.
Anteeksi että sanoin "pölö". Tuli vaan sellainen kuriton olo.
Eihän noita kenenkään mielihaluja voi toinen toiselle asettaa, eikä voi itsellekään, etukäteen. Tärkein tekijä taitaa olla "kemioiden" yhteensopivuus. Jos nyt joku vie vaikka hurmaavalla huumorintajullaan jalat alta kokonaan niin siinähän pöllimystyneenä katot et mikä se oli...
se siitä sisäisestä
Siis olen aivan samaa mieltä kanssasi.Sisäinen kauneus on tärkeintä.Tiedän monia pariskuntia joille sisäinen kauneus on ollut tärkeintä.Nykymaailma on aivan liian pinnallinen,kaikien pitäis olla blondeja,treenattuja ja karvattomia...
Joidenkin mielestä joku Angelina Jolie tai Pamela Andersson voi olla ruma,kaikki ei katso aina ulkonäköä.Ne ihmiset joille ulkonäkö on tärkeintä taitaa itse olla sen verran epävarmoja itsestään,että kaipaa "kaunista"herraa tai rouvaa käsipuoleen kohottaakseen imagoaan.
Itse olen ihan tavallisen näköinen ja ylipainoinen mutta silti mieheni pitää minua kauniina,olin laitettu tai en.
Rakkauden perustua kaikkeen muuhun kuin ulkonäköön,onhan se niin että kauneus on katoavaista.Ellei oo varaa botoxiin ja kauneusleikkauksiin...
tätä keskusteluaaina tästä samasta aiheesta... ai että on vaan sisäisesti kauniita ja ulkoisesti kauniita, siis että ulkoisesti nätti ei voi olla siäisesti kaunis? mun mielest suurin osa on jotain tältä väliltä, siis ihan kivan näkönen ja ihan kiva luonnekkin, että harvemmin se niin menee että ne rumimmat on kaikista mukavimpia ja nillä on ihanimmat luonteet...ja jos on kaunis niin on täys kusipää niinkö?
voipi olla joskus niinki että nää rumimmat on kaikista kiukkusimpia kun eivät oo tyytyväisiä kun eivät oo niin kauniita.
ainakin itse oleb nykyään paljon onnellisempi kun aijjemmin, kun oon ruvennu aattelee et mä oon ihan kivan näkönen omalla tavallani.
Niin ja kuka voi vetää raja siihen kuka on kaunis ja kuka ruma? ja onko kukaan ihminen oikeesti ruma? kaikki on kauniita omalla tavallaab. Ja ennen kaikkea KAUNEUS ON KATSOJAN SILMISSÄ! oon monesti kuullu ku joku on kehunu jotain kauniiks ja joku toinen on sanonu et ei se mun mielest kyllä oo kaunis. Makuja on niin monia kun meitä ihmisiäkin ja yleensä jos johonkin ihmiseen rakastuu sen näkee maailman kauneumpana tai maailman komeimpana!
Et ihan turha täsät aiheesta on jauhaakun kaikilla tosiaan oma makunsa!
Täällä tosiaan tuntuu aika monella olevan käsitys se, että ainoastaan ruma voi olla sisäisesti kaunis. Ja ulkoisesti kaunis on sisäisesti aivan mahdoton.
Kuitenkin suuri osa ihmisistä on välimuotoja. Mutta rumilla tuntuu olevan ongelma se, että valintanmahdollisuus ulkonäön suhteen on niin kapea, että sitten pitää keskittyä hakemaan rumien joukosta se mukavin. Kauniilla ihmisisslä upea ulkonäkö saattaa paikata jotain muuta puutetta, kuten autokaupassa esim. urheilullinen ulkonäkö saattaa paikata pienet tavara- ja takaistuimen tilat.
Mistä rumat voisivat edes tietää minkälaisia kauniit ovat parisuhteessa, koska heillä ei ole siitä minkäänlaista kokemusta.
Ja kauniilta puuttuu kokemus rumista, eikä heidän tarvitse sitä kokemusta edes hakea "sisäiseen kauneuteen" tutustumisen takia, koska kauniissakin ihmisissä on sisäistä kauneutta ihan riittävästi. Rumat vaan eivät ymmärrä sitä.
Tai kenties kateudessaan eivät halua myöntää sitä.
Hieman kuten näkevät eivät pysty kuvittelemaan miltä sokean maailma tuntuu tai päinvastoin, ei kauniit ja rumat pysty kuvittelemaan toistensa maailmaa.
Kun rumat ihmiset, tai lihavat, ovat yrittäneet lähestyä kauniita ihmisiä, ehkä useamman kerran, he ovat saaneet pakit. Kun kerran ruma ei kiinnosta niin ei kiinnosta, tai sitten syy on voinut joskus olla joku muukin.
Ja kauniit ihmiset eivät puolestaan yrittäneet lähestyä rumia tai lihavia ihmisiä.
Sen sijaan rumat/lihavat ihmiset ovat onnekkaasti lähestyneet kaltaisiaan.
Näin on syntynyt myytti sisäisestä kauneudesta. Kauniit ihmiset, jotka ovat torjuneet rumat, eivät ole sisäisesti kauniita.
Kaunis ihminen voi olla sisäisesti kaunis ainoastaan jos hyppää suinpäin ruman ihmisen kelkkaan ja suostuu kaikkeen mihin ruma ihminen haluaa.
Kauniiden ihmisten keskuudessa ei tarvi synnyttää mitään sisäisen kauneuden myyttiä. He kun eivät tunne katkeruttaa ulkonöstään.
kaikkihan sen tietää mikä on kaunista ja mikä ei.sisäinen kauneus on lohtua.maailma olisi liian julmaa ilman sisäistä kauneutta.suokaa meille edes tämä.
Sisäinen kauneus on LOHTUA ja saahan sitä itseään lohdutella kun muut eivät sitä kauneutta/komeutta huomaa.
Itse olen ex-kaunis, nyt ruma. Olen siis aika pätevä sanomaan, mikä ero on tapahtunut ihmisten käytöksessä. Ja se ero on suuri. Ennen ihmiset hakeutuivat seuraani, nyt suurin piirtein sylkevät päälleni. Ihminen on luotu pinnalliseksi, ei sille mitään mahda.
Tietysti olen katkera, kun ihmiset eivät näe sismipääni, mutta onhan se liikaa vaadittu. Jopa ihmiset jotka tuntevat minut, välttelevät, koska ilmeeni on tympeä ja vihamielinen, kun läski ja painovoima ovat tehneet tehtävänsä. Tässä iässä ei laihduttaminenkaan enää vaikuta, joten täytyy vain sopeutua olemaan se ulkopuolinen.
Mutta elämä on.
ne on rotallakin
Vanha sananlasku: ulkonäköön ihastutaan, sisimpään rakastutaan.
Yhdestä jutusta olen kyllä aivan eri mieltä. Suora lainaus: "Ulkokuori ei ratkaise yhtään mitään."
Ehkä ei teoriassa, mutta kyllä se käytännössä ratkaisee. Vähintäänkin sillä tasolla, että useimmat ihmiset lähestyvät miellyttävännäköisiä ihmisiä. Ei se sisäinen kauneus baaritiskin toisesta päästä loista, kyllä se on joku ihan muu asia kun saa ihmisen menemään juttelemaan toiselle. Sisäinen kauneus selviää vasta myöhemmin. Kyllä livenä tutustumisessa ulkonäkö merkkaa erittäin paljon - nettituttavuudet ovat tietysti eri asia..
Sen ulkonäön ihminen ensin näkee ja sen perusteella joko aletaan lähempää tuttavuuteen tai sitten ei. Aikaa myöten se sisin tulee esiin ja sitten joko jatketaan tai lähdetään äkkiä eri suuntiin.
Siinä vaiheessa kun ihmisen ulkoinen olemus ei kiinnosta yhtään, jää myös se sisin tutustumatta. Siksi monet lihavat ovat yksin. Silloin kun ollan nuoria ja hoikkia ja kilot tulee matkan varrella, se ihmisen sisin on jo löydetty ja siitä pidetty.
Pörrätkäähän nyt ensin ne baaritiskinne yltäkylläisiksi. Totuus on ihan toisenlainen, et muissa ympyröissä ja muilla ominaisuuksilla kyllä ihmiset enemmän ihanstuvat ja rakastuvat, kuin baaritiskillä juovuspäissään.
Etkö todella tiedä elmää enempää, kuin että baaritiski. Ikinä en ole baaritiskiltä ketään mukaan ottanut, enkä ota. Juovuspäistä naista on turha retuuttaa sieltä, fiksumpia löytyy muualta.
Valtava määrä miehiä haluaa naisensa löytää aivan muualta, kuin baaritiskiltä.
Jospa tuota sisäistä kauneutta on kovin vaikea
havaita, vielä vähemmän sen luotettavuutta todeta
Joten Suomalainen uskoo vain näkemäänsä, eikä
kivannäköinen kundi ole paha. Onhan saaliin
koko ja näkö merkittävä myös harrastuksia
mitellessä. Joten hikinen kiiski/ vetreää kuhaan
verrattuna, mitä se merkitsee itsetunnolle??
Eli:
laiha = automaattisesti kaunis?
ruma = automaattisesti lihava?
laihaa ja rumaa ei ole? kauneuden tae on törröttävät kylkiluut? Rumuus on ylipainoa? Ylipanoisen ei ole mahdollista olla miellyttävän tai jopa kauniin näköinen? Laiha ei voi olla ruma? Laihuus antaa anteeksi liian lähekkäin olevat silmät, olemattomat huulet, kaitaisen naaman, huonon ihon... ym..? Kaikesta huolimatta olet kaunis koska olet laiha..?
Pakko hieman kyseenalaistaa. Tässä esim. random
tyttö. kaunis mielestäni.
http://irc-galleria.net/archive.php?nick=bad_seed
Ei kannata painia tuollaisten asioiden kanssa. Hankkikaa pumpattava Barbara.
Lihavat on rumia ja kuvottavia.Olen itsekkin ollut 30kg ylipainoinen ja olin ällöttävä.Sairastan syömishäiriöitä eikä painoni ole täysin minun kontrollissani mutta ei siitä pääse mihinkään että läski on kamalan näköistä.
Vain hoikkana tunnen sitäpaitti olevani ihminen!
ite kuvottava ni se ei merkkaa et kaikki olis...ite oon 92 kiloinen ja mies 20 kiloa laihempi.oltiin oltu kihloissa 12 vuotta ja sit mentiin naimisiin,mies rakastaa mua sellasena ku oon,ei koskaan oo sanonu et pitäs laihduttaa tai et pitäs olla sellanen tai tollanen...
Se on vihoviimeinen virhe mieheltä sanoa muijaalleen että alapas laihduttaa, haluan pidellä vähän hoikempaa naista.
Kotirauhan säilyttääkseen fiksu mies pitää suunsa kiinni. Ja käy sitten vaikka muuaalla jos haluaa pidellä hoikasta varresta.
jep oon samaa mieltä......sen verran on kokemusta miehistä kenellä on elämänkumppaninaan pulskempi osapuoli.... haluaa elää turvallisessa suhteessa.....
olipa kauniisti sanottu,tai kirjoitettu.
Kyllä löytyy. Ihmisiä jotka katsovat mielummin ihmistä sieltä sisältä. Onhan se moneen kertaan todettu että ulkokuori voi pettää. Sitä paitsi, se ulkoinenkin kauneus/komeus on katsojan silmissä.
Itse kiinnitän huomiota ihmisen luonteeseen. Tietysti joku saa jalat alta pelkällä olemuksellaan, mutta minulla nekin ovat olleet ihan tavallisen näköisiä ihmisiä. "se jokin" vaan kuultaa läpi. "se jokin" voi olla kosketus, sanat, katse tai mitä vaan..
Mutta usko vaan, ei kaikki ole niitä pinnallisia olioita.. Jotka, kyllä varmasti, itsekin tulevat huomaamaan mikä ero ulkoisella ja sisäisellä kauneudella voi olla. Toki nämä molemmat voivat olla samassa paketissakin.. No mutta.. siinä minun ajatuksia :)
"Todellinen rakkaus ei näe pieniä ulkonäöllisiä puutteita eikä suuriakaan! Todellisesti rakastunut ei häpeä kulkea kumppaninsa kanssa missään."
Helppo noin on sanoa, mutta mietipä tosissasi voisitko, jos kerran olet Brad Pitt-tasoa, kulkea kadulla käsikkäin esimerkiksi salkkareissa esiintyneen "Roosan" kanssa, joka on "ruma" nainen (tiedän ettei sais haukkua vammaisia :( ).
Lihavalla voi olla kyllä eloisat kauniit kasvot, eli ei lihavuus rumenna mielestäni paljoakaan.
En ikinä ole nähny trendikkään hyvännäköisen miehen kuljettavan kovin rumaa naista mukanaan, lihavaa/tukevaa kylläkin.
Hirviö! Miksi se on niin suosittu satu? Siksi, koska sisin on oikeasti tärkein, alitajunnassa tuo tieto on kaikilla. Sadut puolestaan puhuttelevat alitajuntaamme.
ja sekin päättyy niin että hirviöstä tulee lopulta komea prinssi. Satuakaan ei voi päättää siten että kaunotar todella jatkaisi elämää ruman hirviön kanssa. Alitajunnasssame emme hyväksyisi moista loppua.
Hirviön muuttuminen komeaksi prinssiksi on metafora sisäisestä kauneudesta. Lapsille halutaan sanoa, että Quasimodo on koko ajan juuri sisäisesti komea. Tilaisuuden tullessa sisäinen kauneus tulee näkyviin sadulle hyvin konkreettisella tavalla eli siten että se näkyy juuri fyysisessä puolessa. Tämä on juuri sitä mitä olen yrittänyt sanoa: Sisäinen kauneus näkyy uloskinpäin! Tosin sitä ei näe jos omalla suhtautumisellaan kieltäytyy sitä näkemästä.
Siksi juuri satu onkin suosittu, koska se valottaa tätä sisäistä puoltamme. Samoin Sammakko ja prinsessa on vastaavanlainen satu.
Oletkos muuten varma että Quasimodo muuttuu muiden silmissä kuin Kaunottaren silmissä komeaksi? Jospa Kaunotar onkin ainoa joka näkee muutoksen? Ympäristön paheksuntaakaan ei Kaunotar enää havaitse, koska on niin onnellinen.
niin että quasimodo oli notredamen kellonsoittaja.muistatko miten se päättyy?
Meni sadut sekaisin. Tarkoitin Hirviötä, en Quasímodoa.
Mutta nyt kun Quasimodosta puhutaan, voidaankin ajatella yleisesti meidän typerää suhtautumistamme ihmisiin ulkonäön perusteella.
Olen aina ollut hyvin kriittinen siitä, miltä miehen tulee näyttää. Siis olen erityisen kronkeli tapaus. On oltava komea, särmikkään näköinen... Ja olihan noita, mutta naistenmiehiä kaikki tyynni... Mutta sattuipa tuossa eräänä kesänä... Olin viestitellyt kotvan erään miehen kanssa, vaikutti ihan asialliselta - ei mitään erityistä kiinnostavuutta Hänessä tuntunut, muttei mitään haitallistakaan. Annoin luvan tapaamiseen, koska "eipä tuosta haittaakaan liene", fiksulta kaverilta kun vaikutti.
Ensi silmäys: "just joo... kyllä mä nyt kahville voin mennä" - ei kolahtanut pätkän vertaa. Päinvastoin, pikemminkin. Olen herkkä tuomitsemaan rukkasilla melko nopsaan. kahvilla jutusteltiin. Hän katsoi kiinteästi, oli kiinnostunut minusta, osoitti empaattisuutta tarttumalla käteeni keskustellessamme. Vedin käden pois hieman vaivautuneena, mutta kiinnostuin. Hän vaikutti todella mukavalta. Mentiin vielä kävelylle - Hän hieraisi olkapäitäni vaivihkaa (olivat kipeytyneet Ruisrockissa heiluessani). Toisaalta teki mieli vetäytyä, viedä käsi pois... mutta sen käden paino tuntui hyvältä. Oudon hyvältä. Toisaalta olin vielä kaukana, etäinen. Hän sanoi: "Miten pääsisin sua lähemmäksi, miten saisin purettua sun muurisi..", Jostain sanoinkuvaamattomasta syystä annoin pikkuhiljaa myöten. -Lämpenin, huomasin kuinka hyvä hänen lähellään on olla. Tulin lähelle, päästin hänet lähelle. Se oli kaunista, hyyyyvin kaunista, Raision venesatamassa. "Hättästen Naantali". Ihastus kääntyi myöhemmin rakastumiseksi... Kuinka ihmismies voi olla kärsivällinen, rauhallinen, jämerä, tahtova, intohimoinen, fiksu niin kuin Hän. Ja Hän lauloi mulle.. ei kukaan koskaan ole laulanut...
Nyt Hän on mulle komea. Olkoonkin, että ensisilmäyksellä en noteerannut Häntä juuri miksikään. Hän on ihana. Mä rakastan Hänen kasvojaan, Hänen kokaan, rakennettaan, luonnettaan. Mä haluaisin viettää Hänen kanssaan lopun ikäni - mutta ihmiselämä on julma: Hän haluaa olla vain ystäväni ja minä en pelkkään ystävyyteen kykene. Mutta nautin joka hetkestä, jonka Hänen kanssaan saan viettää... Kuitenkin tietoisena, etten ikinä, missään olosuhteissa tahdo menettää Hänen ystävyyttään.
Ryhti on kaiken A & O. Likitulkoon kaikki on siitä kiinni, miten itsesi kannat ja miten itsäsi hoidat. Oikeassa oli Coco Chanel: ei ole olemassa rumaa ihmistä vaan vain laiskoja ja välinpitämättömiä. Tai jotain sinne päin - tuo ainakin oli sanoman oleellinen sisältö.
Katsoessani ohimennessäni (kun edelleenkään eivät tositeeveet innosta) "suuria muodonmuutoksia" huomasin kuinka pienistä asioista ulkoinen olemus on kiinni. eipä tarvita muuta kuin hyvä kampaaja muuttamaan harkanpesämäinen kuontalo upeaksi kasvoja oikein korostaviksi kehyksiksi, hieman ehostusta tuomaan esille omien kasvojen parhaat puolet sekä oikeanlaiset vaatteet. Vaatteissakaan ei kyse ole muodista vaan oikeasta tyylistä, väristä ja mallista - vanha sanalasku "rumat ne vaatteilla koreilee" ei pidä paikkaansa. Ja sen jälkeen masu sisään, olkapäät taakse ja katse eteenpäin.
Jos luoja on suonut rumuuden lahjan.. oisiko syytä vilkaista peiliin ja miettiä sitä omaa olemusta. Minusta ainakin on mukavaa kantaa itseni ylpeänä - vaikka en mikään huippukaunotar olekaan... Ulkonäkö on osa persoonaa ja Oman Itsen ilmentämistä . Jos myös toisten huomioonottamista.
käynyt Suomessa, olisi ehkä pitänyt suun supussa.
Sisäinen kauneus on rumien ihmisten keksimä lause!
Leikki leikkinä ja pylly pois tyynyltä.
Ei se nyt noinkaan mene. Vaikka naama ja kroppa ois adoniksen, ei paskalla luonteella naista saa. Kuin korkeintaan hetken huviksi.
Sisäinen kauneus on empatiaa, herkkyyttä ja kunnioitettavuutta. Sisäisesti kauniille löytyy kyllä se, jolle hän on komea ja ihana. Kas kun meillä on erilaiset käsitykset kauneudesta / komeudesta (= vetovoimaisuudesta).
Sanoo teini 13 vee
Kuitenkin, näin on.
Jos ulkonäkö ratkaisisi, sittenhän ylijäämiä olisi tämä maa pullollaan, mietippä tuota puolta asiassa ?
että kaikki lihavat tuttavani (miehiä) ovat yksinäisiä.mistähän tuo johtunee?olisiko ulkonäöllä osuutta asiaan?taitaapi olla :)
Jospa hekin ovat vielä nuoria eivätkä vielä ole löytäneet mukavaa kumppania. Jospa he elävät "etsikkoaikaa". Jospa he odottavatkin vastaantulevan sellaisen joka vie jalat alta. (ennytkuitenkaantarkoitayhtäkuintosikaunista)Jospa teidän harrastus- tai kaveriporukoissa ei nyt vaan ole yhtään heitä kiinnostavaa tyyppiä. Jospa he keskittyvät tällä erää mieluummin harrastuksiinsa, opiskeluun, työhön. Jospa sinä vaan et tiedä heidän yksityiselämästään. Tai mitä vaan "jospa". Tahdon sanoa että lihavuus tai jotenkin muuten persoonallinen ulkonäkö ei välttämättä ole mikään syy yksinäisyyteen tai naimattomuuteen.
Minun lihavat tuttavani (aikuisia miehiä ja naisia) ovat parisuhteellisia ja perheellisiä.
Jospa nämä lihavat miehet kerran pakit saatuaan pelkäävät niin uuden aloitteen tekemistä että jäävät yksin. Lihavuus nyt ei ole mikään etu parisuhteessa mutta jotkut pitävät sitä sen verran pienenä haittana ettei se estä parisuhdetta.
Nykyajan hullutuksia ja erotaan,tunnin avioliitot,jne.Tosi on et löytää sisäisesti kauniin rinnalleen.On ollut mukavaa ja kauan.Tasaista menoa loppuun asti.Ei tarte hermoilla,erota,jne.Kun sen oikein oivaltaa.
Juu ei lihavuus tietty terveellistä ole henkilölle itselleen. JOS siihen sitten liittyy niin huono omanarvontunto, että jää neljän seinän sisälle enimmäkseen, niin kontaktien luominen livenä kenties jää pienemmälle. No se huono omanarvontunto taas voi olla seuralainen muullekin kuin lihavalle ja seurausta mistä milloinkin...
Kukaan ei ole ruma,kaikki on juuri sitä mitä he itse ovat,eikä kukaan voi tuomita toista ulkonäön suhteen.Minä olen onnellinen läski nainen,ikää 41v ja pian 22vuotta saman miehen kanssa joka ei ole koskaan hävennyt kulkea käsikkäin kanssani.Niihin vuosiin mahtuu paljon iloa ja paljon suruakin.Mutta aina yhdessä on jaettu kaikki,enkä koskaan ole kokenut että olisin hänelle ollut ruma nainen.Lapsia on siunaantunut jo kolme ja rakkaus on silti tässä ja jatkuu.
Jokaisen oma asia on mistä pitää ja mitä inhoaa,mutta keinoja on jos inhottaa,aina voi katsoa muualle ja olla hiljaa,maailmaan mahtuu paljon erilaisia ihmisiä ja niissä erilaisissa ihmisissä se rikkaus näkyy.
Ihmisen kauneus tulee sisältä,se tulee aina sisältä ja siellä on koko historia,nykyaika, tulevaisuus ja rakkaus.Kunnioittaen jokaista ihmistä sellaisena kun on.Kynttilöiden ja rakkauden valaisemaan syksy teille kaikille.
Tässäkin esimerkissä on pakko yksinkertaistaa todellisuutta, ettei menisi liian vaikeaksi. Siis ottaisitteko seurustelukumppaniksenne mieluummin:
a) Todella älykkään ja mitä miellyttävimmän luonteen omaavan keskinkertaisen ulkonäön omaavan henkilön
b) Suorastaan mielestänne täydellisen ulkonäön omaavan henkilön, joka on keskivertoälykäs ja keskivertomiellyttävä
Itse päätyisin vaihtoehtoon a. Ulkonäön merkitys hipoo minulle tutustuessa 100 prosenttia, mutta pitkällä aikavälillä sen painoarvo tippuu 60 prosenttiin.
Siis meinasin, että valitsisin vaihtoehdon b. En ollut äsken itse älykkäimmilläni viestini loppuosaa kirjoittaessani.
Vaihtoehto a),jos voisin valita
ja mieluumin sellaisen ,joka kunnioittaa minua osaa tukea ja antaa lämpöä ja rakkautta.Sisäinen kauneus on tärkeämpi kuin ulkokuori..Jokaisessa ihmisessä on jotain kaunista että häntä pystyyn vaan ;)
tyyppiä B kun ei täällä oikein esiinny varsinkaan susirajan tuollapuolen.
SIIHEN KUN LISÄTÄÄN UPEA PERSOONA NIIN SE ON SIINÄ!!!
Siisti ja hoidettu on aina plussaa. Jos "rumuus" on laiskuuden tuote, ei minun pääni kyllä notkahda siihen suuntaan. Ulkonäkö on osa persoonaa. Ja kauneus on katsojan silmässä. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä...
Edelleen: rumia ihmisiä ei olekaan, on vain laiskoja ja välinpitämättömiä.
Mielestani ihminen on silloin kaunis kun han on sinut itsensa kanssa. Oli han lihava, laiha, tai jotain silta valilta.
Itse olen isoimmillaan painanut noin 80kg, ja pienimmillaan (nyt) 62kg. Pituutta on 173cm. Ja jostain syysta aina on ollut vientia, seka miesten etta naisten keskuudessa.
Haluan vartalon jossa minulla on hyva olla ja liikkua.
Ja vasta nyt, 23 vuotiaana, rupean olemaan enemman sinut itseni kanssa. Kun katson peiliin en enaa masennu vaan huomaan etta en olekkaan ruma, vaikka niin aina kuvittelin. Avopuolisoni sanoi etta minun pitaisi osallistua Miss Suomi kisaan....ja ehka juuri se etta han katsoo minua kuin maailman kauneinta naista, on saanut minut katsomaan itseani hanen silmillaan, vahemman kriittisesti. So what jos loydan selluliittia tai 'raskausarpia'. Ei han niita tuijota, miksi siis pitaisi minunkaan?
Kauneus on katsojan silmissa, eikos se sanonta niin mene? Mielipide asioista on erittain vaikea riidella ja vaitella, koska ne nimenomaan ovat henkilokohtaisia mielipiteita.
Ai niin, oman puolisoni loysin taalta Englannista. Kavelin baariin sisalle, huomasin hanen pitkat pinkit hiuksensa, enka muuta huoneessa nahnytkaan koko loppu iltana.
Ei muutako kaikki läskit, rumat,vammaiset, vääränväriset,työttömät,eläkeläiset,narisevat lapset ja mitä meitä vajavaisia kaikkia on, kuulat kalloon ja annetaan näille kauniille ja rohkeille tää koko materialistinen maailma. Voi kun niillä olis mukavaa treenata ja shoppailla ilman että tarvitsee meitä nähdä...kyllä ne olis onnellisia...jos ne vain älyäis sen..kai ne jotain puutteita löytäis sittenkin toisistaan: liian lyhyet kynnet...haarahius...liian pieni se....onhan noita syitä.
Enkä ole katkera...naurattaa vaan tollainen ääliömäinen pinnallisuus...kun maailmassa on miljardi tärkeempääkin asiaa :P
ja katsotaan hampaat ja tutkitaan peräsuoli .
veikkaampa että kumpikin pää haisee ja pahalle siinä teille ulkoista kauneutta!
Heips!
Miusta on kiva jos näkee erilaisten ihmisten kauneuden. Ei silti tarvitse kaikkia ottaa kumppanikseen, mutta on rikkautta nähdä toisen arvo.
Miehelle ulkonäkö yleisesti ottaen on tosi tärkeää. Luonne, altruistinen käytös ja varallisuuskin merkitsee jonkin verran mutta yleensä ei samalla tavalla kuin ulkonäkö. Toki pitkässä juoksussa kauneus katoaa katsojan silmästä varsinkin, jos käyttäytyminen on huonoa tai luonne vaikea. Tosin tästä ei yleensä ole haittaa kauniille (joka löytää uuden kumppanin helpolla).
Lihavuus ei kuitenkaan ole koko ulkonäkö, esim kauniit kasvot voivat pelastaa jotain tai jopa kokonaankin, riippuen katsojasta ja miten kauniit kasvot.
"Sisäinen kauneus" toki merkitsee mutta useimmissa tapauksissa vähemmän kuin ulkoinen ja ilman ulkoista on vaikeampi päästä sisäistä kauneuttaan esittelemään.
Aivan totta. Lihavuus ei ole koko ulkonäkö. Riippumatta luustosta ja sen peitteistä hymy kaunistaa jokaisen. Hymy on kuin avoin ovi ulkoa sisälle.
Mitä se sisäinen kauneus sitten on? Kiltteyttä, hienotunteisuutta, älykkyyttä?
Itse olen ihan ok näköinen, en mikään suurenluokan kaunotar vaan en rumakaan, en vain ymmärrä sitä että ulkoisesti kauniit muka olisivat automaattisesti sisäisesti rumia, valitettavasti tunnen liian monta ns. rumaa jotka ovat myös ilkeitä, töykeitä ja tyhmiä...
Tottakai kauniit ihmiset huomataan ensin ja heihin ihastutaan helpommin, vähemmän viehättävät joutuvat tekemään enemmän töitä asian suhteen.
Itse olin nuorena (15-20v) todella laiha 165cm ja 40kg ja epämääräisen näköinen, paikkailin puutteitani olemalla iloinen ja ystävällinen ja ns. helposti lähestyttävä.
Nykyään olen varmaankin jonkin taulukon mukaan vähintäänkin 5kg ylipainoinen, mutta ihan tyytyvväinen ja onnellisessa parisuhteessa.
Eli minusta ihminen on joko ok tai ihan paska, naamavärkki tulee sitten siinä kylkiäisenä, tietenkin tämä koskee vain niitä jotka tunnen -satunnaisilla vastaantulijoilla ei ole mitään merkitystä!
Taisin antaa vääränlaisen kuvan ja pahoittelen sitä. Tietenkin jollain onnekkaalla voi olla ja onkin hyvä ulkonäkö että hyvä sisäinen kauneus.
Koska ympäristön antama huomio on ollut negatiivissävytteinen voi osaltaan selittää vähemmän viehättävien ihmisten ilkeyttä.
Toi oli todella hyvin sanottu! =)
Olen sitä mieltä, että tänä päivänä ihmisten käsitykseen kanssaihmisistään vaikuttaa nykyään liikaa median antama kuva ihannenaisesta/-miehestä. Nykyään korostetaan aivan liikaa ihmisten ulkoisia ominaisuuksia sisäisten kustannuksella.
Mihin on jäänyt toisen ihmisen arvostaminen ihmisenä? Miksi tuijotetaan vain toisen ulkonäköä eikä sitä mitä siellä ihmisessä oikeasti on sisällä?
Älykäs, huumorintajuinen, hellä, hyvä itsetunto, ymmärtäväinen, empaattinen, oikeat arvot ja asenteet ovat paljon tärkeämpiä ominaisuuksia kuin trimmikunnossa oleva vartalo. Ulkonäölleen ei kukaan juurikaan voi mitään, ilman kauneusleikkauksia, mutta sisäisesti ihminen voi muuttua ja kasvaa ihmisenä.
Voit olla onnellinen ruman ja/tai lihavan ihmisen kanssa, joka on luonteeltaan hyvä siis sisäisesti kaunis, mutta et voi olla onnellinen sisäisesti ruman ihmisen kanssa!
Lihavuus on jo kansantauti ja sen seurauksena ihmisiä kuolee enemmän kuin minkään muun syyn takia.
Lihavuus lisääntyy lisääntymistään. Ja vain siksi, että ei viitsitä liikkua ja syödä mässytetään jatkuvasti.
Jos niinkuin yrittäisitte edes elää niinkuin ihmisen kuuluisi niin ei tarvitsisi huudella sen sisäisen kauneuden perään. Koko ajan yritätte vääristää ihmiskuvan niin että lihavuus olisi jotenkin ihmisfysiikan normaali olotila.
Yrittäkää muuttua itse normaaleiksi ja lopettakaa tuo sairaalloinen (ja toivoton) aivopesu lihavien sisäisestä kauneudesta.
Sitä kun löytyy myös hoikista, kauniista ihmisistä vaikka millä mitalla.
Eikö ole hienoa että joku pyrkii näkemään lihavatkin ihmiset ihan ihmisinä eikä pelkästään pyri deletoimaan heitä omasta kokemusmaailmastaan. Sisäisen kauneuden perään huutelu on vain positiivista tässä ulkokuoria ihannoivassa ajassa.
En kyllä minä ole huomannut että joku "sisäisistä kauneuksista" kirjoittava yrittäisi vääristää ihmiskuvaa, ellei se sitten tarkoita juuri sitä, että nähdään ihminen inhimmillisenä olentona eikä pelkästään rasvattuna koneistona. Lihavuus ei poissulje pyrkimystä terveellisiin elämäntapoihin muttakun tässä ketjussa ei nähdäkseni ole ollut kyse ruoka- ja liikuntatottumuksista.
Kumma juttu tuo vastakkainasettelu tosiaan, ettäkö joku "sisäisen kauneuden" puolustapuhuja olisi väittänyt että vain lihavat olisivat sisäisesti kauniita ja kauniit rumia. Sen vastakkainasettelun pyrkimystä esiintyy enemmän näissä teksteissä joissa puhutaan "aivopesusta" ja "propagandasta".
"Onko nyt tosiaan niin ettei sisäinen kauneus merkitse yhtään mitään?"
Voiko provosoivampaa kysymystä tässä keskustelussa esittää.
Kun kaikki tietävät, että pelkkään ulkonäköön perustuva suhde ei kauaa kestä. Ei edes pinnallisilla ihmisillä, jota meistä ei ole kuin pienen pieni osa.
Mutta mikä ihme siinä on, että rumat, lihavat yms. ihmiset eivät ymmärrä sitä että kaikille ei pelkkä kaunis sisus riitä, pitää olla myös kohtuullisen näköinen ja/tai hyvän muotoinen. Siis MYÖS!
Itse ainakin pidän naisesta, joka voi istua sylissäni pitkiäkin aikoja jalkojeni puutumatta, käteni ylettyvät kunnolla hänen ympäri, voi puristaa oikein kunnolla, häntä voi nostaa, kantaa ja pyöritellä tuosta vaan. Puhumattakaan että pelkkä hänen katsominen tuo mielihyvää, ja sukupuoliset halutkin heräävät ihan toisella tavalla kuin jotain virtahepoa katsellessa.
Noita tunteita ei pysty 130 kiloinen lehmä herättämään, vaikka sen sisus olisi puhdasta kultaa.
Mistä sinä tiedät yleistää että "rumat, lihavat yms." yms. ei ymmärrä sitä tai tätä? Kukin ymmärtää mitä ymmärtää. Ymmärtäisitkös sitä?
Jos sinä kuljetkin mittanauhan kanssa potentiaalien kumppanien muotoja tarkastamassa ja painonkin on oltava se minkä hauiksesi nostavat, niin mitä ihmettä tulet sitten lihavien palstalle provosoitumaan? Onko joku "130 kg lehmä" ollut niin epätoivoinen että on yrittänyt nostattaa sinun sukupuolisia halujasi vai mitä uliset?
On kuitenkin hienoa että olet huomannut että se pelkkä ulkonäkö ei riitä pitkän suhteen perustaksi. Heippa.
Mitäkö teen täällä?
Urheilullisena kaverina aloin kiinnostumaan myös ihmisen elimistön toiminnasta ja ravinnosta. Huomasin että näiltä sivuilta saa parhaat ruokaan liittuvat linkit.
Ja totta tosiaan, sanat "sisäinen kauneus" saa minut ihan todella provosoitumaan. Nämä lienevät näillä palstoilla yksi ärsyttävimpiä sanayhdistelmä.
Voiko joku ihan todella kuvitella että ulkonäkö ei merkitse mitään? Eikö ulkonäköönsä turhautumisen sijasta voisiihan vaan todeta itselleen, että tällä on vaan tultava toimeen, ilman että levittää propagandaa, johon ei todellisuudessa itsekään usko.
Mittanauhan kanssa mun ei tarvi kulkea, pelkät silmät kertovat, mikä miellyttää. Eikä tarvi olla edes missimitoissa, ihmisen olemuksessa voi silti olla jotain selittämätöntä vetovoimaa, sellaista joka antaa kiinnostuksen tutustua tarkemmin. Ja jos luonnekin on OK, niin...
Tämähän "tutustumisvietti" on tahdosta riippumaton, jota en todella koe pallon muotoisen ihmisen nähdessäni. Niitäkin olen tavannut useita ja hauskaa on ollut, mutta vetoa... ei, sitä ei ole syntynyt.
rakastuminen on tahdostariippumaton tunne.ulkonäkö todellakin vaikuttaa ihmisten keskenäisiin suhteisiin.siihen asiaan ei voi omalla tahdolla vaikuttaa.sillä lisääntymisessä määräävät meitä suuremmat voimat,luonnon voimat.evoluutiota ei voi estää eikä pysäyttää.heikoimmat jäävät ilman rakkautta.
Ei ylipaino ole terveydelle niin vaarallista kuin esimerkiksi jatkuva laihduttaminen (painon jojoilu) ja anoreksia.
Ylipainoinen ihminen voi olla hyväkuntoinen siinä missä laihat ja normaalipainoiset.
mikä päivä ?
Jos ihmisellä on hyvä kunto niin sen myötä on mitä ilmeisimmin myös elimistö sydämineen ja muine "lisälaitteineen" kunnossa.
Ylipaino tällaisessa tapauksessa ei ole este muulle kuin sille minkälaista liikuntaa harrastaa. Esimerkiksi juoksu rasittaa niveliä hurjasti, kuten kaikki muukin missä tulee iskuja niveliin. Vaikka nivelet tykkäävätkin kuormituksesta, niin rajansa silläkin.
Voin kokemuksesta vakuuttaa, että kun on hyvässä kunnossa niin on todella upea olo.
Voi kunpa kaikki ajattelisi noin hienosti.Kiitos sinulle.
on telaketjareiden koukku ja itsepetos. Kun eivät saa itse kaunista (lue: komeaa, jos haluat) miestä, niin ovat vaatimassa toiselta sukupuolelta mahdottomia.
Tässä vaiheessa pitää keskustelua seuranneena 130 kiloisena naisena ottaa jo vähän kantaa asioihin.
Valitettavasti pyyhin itse perseeni ja yllän pesemäänkin itseni ihan kaikkialta. Olen 170cm ja olen ruumiillisessa työssä. Myöskin valitettavasti täällä metalliverstaalla teen osan töistä jopa paremmin kuin miehet. Tämä kaikki nyt ihan vain vertailun vuoksi, lihavan ei tarvitse maata kotona, olla yltämättä solmimaan kengännauhojaan tai oltava ylipäänsä luusereita.
Ja vielä omakohtaisena kokemuksena olen huomannut, että se, miten reipas ja huumorintajuinen on, ja miten kantaa ne läskinsä, vaikuttaa paljon enemmän seuranhaussa kuin pyykkilautavatsa... Ainakin minä olen seuraa löytänyt niin halutessani. Ja tässä vaiheessa voinen myöskin todeta, että omasta mielestäni oikein veltto, paskasissa vaatteissa kulkeva laiha rasvaletti on miljoona kertaa epämiellyttävämpi kuin lihava ihminen. Lihava voi olla painostaan huolimatta siisti, puhdas, eläväinen, iloinen, ryhdikäs, omanarvontuntoinen..jne..
Minullekin ensitapaamisella vaikuttaa ulkonäkö. En voisi ajatellakaan (edes hoikkana), että lähtisin jonkun ryhdittömän ja epäsiistin ihmisen kanssa yhtään pidemmälle, vaikka olisi miten sixpäkkiä kehissä.. Osaan myös kompensoida, pystyn kuvitella olevani ihan minkä kokoisen ihmisen kanssa tahansa, jos luonne on täys kymppi ja ihminen on tyyliltään (tavat, vaatetus, kasvot) miellyttävä.
Kertoo muuten jotain ihmisestä, jos ajattelee pelkkää ulkonäköä. Minusta on jopa hienoa, että kokoni ajaa tietyn tyylin ihmiset pois..halveksun heitä, enkä olisi tällaisten ihmisten kanssa miss suomenakaan missään tekemisissä!!!! Tämä on muuten mielenkiintoista sikäli, että moni katsoo nenän varttaan pitkin, että onpa tuossa läski ämmä, eikä heille taida tulla edes mieleen, että halveksun heitä varmaan sata kertaa enemmän kuin he minua.. siis että mulle ei olis minkäänlainen taivaanlahja jos kyseinen ihminen "soisi" minulle esim seksiä, en vaan pystyisi, hyi v*ttu..
Myönnän kyllä että jos laihtuminen kävisi tosta noin vain, niin varmaan laihduttaisinkin, mutta en kenenkään muun kuin itseni takia. Itsetuntoni on ollut aina terve, siksipä läskit ei pahemmin haittaakaan..
Niin ja miehistä.. Oma aviosiippani on myös isokokoinen, tosin vähän harrikkatyyliin, ja vaikka itse kehunkin, niin mielestäni komea ja sellainen jonka olisin valinnut joka tapauksessa (eli olisin iso tai pieni tai vaikka ukkoni olisi hoikkakin). Ja jottei taas joku sanoisi, että ukkonikin on kumminkin luuseri, niin kovinpa hällä näyttäisi vientiä baareissa olevan, ihan siis normaalivartaloisistakin naisista, jotka ainakin minun mielestäni täyttävät nätin naisen kriteerit.
Ei tämä ole niin mustavalkoista ollenkaan.. Kasvakaahan, teinit :)
..on muuten se, että kauneus on todellakin katsojan silmissä.. Esim. missikisoissa voi olla oikeasti nättejä ja sellaisiakin, joita (edes minä, läski) en hyvällä tahdollanikaan sanoisi kauniiksi.. Tietyt persoonalliset piirteet joko miellyttävät silmää tai eivät.
Mitä ketäkin pitää kauniina, on täysin oma asiansa. Ja ne jotka täällä paasaavat kauneudesta (laiha=kaunis), luulevat olevansa itse komeita/kauniita (älkää, viittikö, näkyy se tekstin läpi) ettekä te edes tiedä oletteko meidän muiden mielestä komeita/kauniita ensinkään!!!! Ja taas joku täysin ulkopuolinen (vaikka hoikkakin tässä tapauksessa) voisi pitää minua kauniina, mutta sinua ei.. Ja varsin mainiosti toisinkin päin.
Tai entäpä jos me olemmekin molemmat kauniita? Sinä, hoikka ja minä lihava? Voisiko se olla lainkaan mahdollista?
että löytyy näitä miehiä ketkä hoitelee ne iso kokoiset naiset, niin ei kohdistu paineita meihin muihin miehiin ko. rintamalta.
Ja ainahan on noi mustat miehet joille kelpaa mikä vaan.....
Aivan. Makuasioista ei voi kiistellä ja kauneus on katsojan silmissä.
Huh, miten silti ottaa pattiin jotkut ahtaat tyypittelyt. Toivoisi kaikille karsinoijille jotain tajunnanlaajennuskurssia tai että elämä toisi eteen uusia näkökulmia. Tämänkin ketjun sakkiin mahtuu varmasti hyvin monenlaista eläjää. Silti toiset antavat ennakkoluulojensa luoda kuvan suuresta ryhmästä tuntemattomia henkilöitä.
Sinun kirjoituksesi toi ainakin minulle paremman mielen.
Tässäpä eräs nainen tällä samalla palstalla, tossa vähän ylempänä, keskustelu aloitettu 6.9, otsikolla "Tässä jotakin", nimim. "teille miehet".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000194&posting=22000000019280360
Tässä kuvataan mies joka ilmeiseti on jotakin jota ko. kirjoittaja ei halua. Ihmettelen sitä, miksei tässä miehessä nyt haluta nähdä sitä "sisäistä kauneutta". Jokainen "sisäisen kauneuden" ystävä tietysti kapsahtaisi tämän miehen kaulaan hetkohta, ulkonäköhän ei merkitse mitään.
"Miksi tässä maassa sitten on emännättömiä maatiloja, kun joka mies luulee olevansa Antonio Banderas tms.? Todella silmää hivelevä näky on mies, jolla edessä tursuaa maha housujen päälle ja paidan napit on niin kireät, että koko ajan pelkää nappien lentävän joka ilmansuuntaan ja paljastavan sen, mitä paidan alla on. Ja se ei tosiaankaan ole sixpack.
Housut jäävät niin alas, että takaa näkyy ruosteenraiskaamat ja rispaantuneet kalsarit, ja osa "hyvin kehittynyttä" ahteria. Vaihtaisitte edes ne kalsarit!"
Minun mielestäni epäsiisti ihminen ei tosiaankaan ole sisäisesti kaunis. Epäsiisti voi olla niin lihava kuin laihakin.
Epäsiisti ei voi olla sisäisesti kaunis? Miten se muka liittyy ihmisien luonteeseen? Se on täysin ulkonäköseikka.
Tässä erään henkilön määritelmä tällä palstalla
(Sisäinen kauneus todellakin loistaa ihmisestä 30.8.)
"Minustakin ihmisen sisäinen kauneus loistaa ihmisestä hänen seurassaan ollessaan.
Minusta kyse on hyvästä itsetunnosta, luonnollisesta rennosta käyttäytymisestä, huumorintajusta, pilkkeestä silmäkulmassa, puheäänestä ja erityisesti silmien katseesta. Kun ihminen on sinut itsensä kanssa ja käyttäytyy hänelle ominaisella tavalla, hänestä huokuu ympärille hyvää oloa ja saa muutkin ympärillään hyvälle päälle.
Miten se kenestäkin näkyy ulospäin se vaihtelee, mutta kyllä sen ehdottomasti huomaa!"
Siisteydestä ei puhuta mitään. Eli tilanne onkin se että sisäinen kauneus muuttuu sen mukaan miten kukin sen itse kokee ja mitä pitää tärkeänä. Eli jos jonkun mieleestä sisäisesti kaunis ei ole kalju tai hampaaton, niin se ei sitten kelpaakaan.
Että tällaista on se teidän "sisäinen kauneutenne"! Hah hah.
Itse valitsisin mieluiten sekä ulkoisesti että sisäisesti kauniin. Sillä sellaisiakin on. Ulkoisesti ruma ei ole välttämättä suinkaan sisäisesti kaunis tai päin vastoin.
Jos vaihtoehtona on kaksi sisäisesti kaunista joista toinen on ulkoisesti kaunis ja toinen ulkoisesti ruma, jää valitettavasti se ulkoisesti ruma helposti kakkoseksi.
Siinä mielessä ulkokuorellakin on merkitystä.
mikä on ulkoisesti rumaa? ja mikä kaunista? Nykyään media määrittelee ilmeisesti senkin asian.
Pitävät ihmisiä tyhminä, niinkuin he näkyvät olevankin...
kauniit ja menestyneet ottaa kaltaisiaan kumppaneiksi. Keskiverrot keskivertoja ja muut mitä saavat. Kun tyytyy siihen mitä kyvyllään voi saada ja sattuu nousemaan tasolle jossa voikin saada entistä parempia(naisia, miehiä) niin lähes joka iikka vaihtaa parempaan. Eiköhän se ole nähty kautta maailman sivu, voihan sitä tietysti olla tekopyhä ja saivarrella, mutta, mutta eläimiähän me ollaan.
Hei!
Voihan se jossain piireissä tuollaista olla, muttei kaikki onneksi ajattele noin. (Ellei juttusi ollut provo...)
Ihmisen kun ei kuitenkaan tarvitse mennä kaikkien kehittymättömien viettien mukaan joka asiassa (jos ei halua), vaan saa myös sitoutua toiseen. Siinä varmasti todellista ja kestävämpää onnea enemmän kuin olla hetken aikaa kaikista "parhaimmannäköisen" kanssa (ja pelätä mahdollista hylkäämistä tai etsiä itse jatkuvasti muita).
Minä ainakin haluaisin sellaisen, joka on uskollinen ja jonka kanssa elämä tuntuu sisältörikkaalta ("tavallisennöklinen" on hyvä), enkä mitään kiipijää, joka vaihtaa "parempaan" tilaisuuden tullen (vaikka olisi kuinka hyvännäköinen). Ulkonäöstä ei tietty välttämättä voi päätellä miten kiipijä on.
Sydämän yhteys ja luottamus merkitsee minulle paljon. On tietty tärkeää, että toinen pitää itseään kauniina ja miellyttävänä (ja toisin päin), vaikka ei olisi kaikkien mielestä kaunein. Tarvii onneksi miellyttää vain yhtä. :)
no, Jorma Ollila saattaa olla poikkeus, mutta se johtuu siitä ettei jostain syystä, miljoonista huolimatta, jorma ole naisten päiväuni. Se vaan yrittää pökkiä omaa perunasäkkiä ja tuumii, että "ah, pojat tää on elämää".
on nähtävästi onnellinen mies! :)
Kauneus on katsojan silmissä,minä ainakin olen sitä mieltä.Kukaan ei tykkää samanlaisista ihmisistä.
Minä itse olen seurustellut urheilijan kanssa,hoikan miehen kanssa ja pyreän miehen kanssa.Kukaan heistä ei ole välittänyt minun ulkonäöstäni enkä minä heidän.
Meille oli tärkeintä vain se mitä sisältä löytyy.Kaikkien kanssa olen nykyään hyvä ystävä.
Monet miespuoliset kaverini ovat sanoneet että seurustelisivat kuitenkin mielummin pyöreän naisen kanssa kuin laihan naisen kanssa josta ei saa mistään kiinni.
Lihavakin nainen voi näyttää hyvälle.
Minulle riittää mies tarjontaa vaikka olenkin reilusti ylipainoinen ja monet on sanoneet minua nätiksi.Seurustelen kuitenkin onnellisesti ja en halua heistä ketään.
On törkeää haukkua ylipainoisia, samalla tavallahan me voisimme haukkua laihoja että he ovat rumia.
Jos katsoo vain ulkonäköä niin ei ole valmis vakavaan suhteeseen,tietenkin haluun tutustua vaikuttaa toisen ulkonäkö,mutta se ei saisi olla suuri este.
sisäinen kauneushan tottakai on se tärkeämpi..
mutta ensitapaamisella tärkeää että on siinä ulkoisessa sitä jotain mihin ihastua..
sisäiseen kauneuteen ihastuu/rakastuu ajan kanssa..
jos nyt kyseessä nää treffipalstat sun muut niin vaikee siinä on ruveta jokaista miestä oikeasti tuntemaan paitsi sitten jos synkkaa tosi hyvin ja jää kaveriksi siitähän sitten ajan myötä voi hyvinkin kehkeytyä rakkaus, mutta harvemmin siinä niin käy koska mies katsoo vain sillä tavalla, ja odottaa liikoja heti, ainakin minulta ja se on sitten taas jotenkin kiusallista koska itsellä ei ole samanlaisia tunteita ainakaan heti..
on aika tärkeää. Tapasin 50 osastolta miehen chatissa teimme treffit. Oi kuinka pelästyinkään hänen ulkonäköään, paksua mahaa, roikkuvaa leukaa, harvaa hiustaan. En todellakaan jäänyt hetkeäkään miettimään jospa löytäisin hänestä "sisäistä kauneutta".
Sisäinen kauneus on ehdottomasti tärkein ihmisessä, mutta heti vanavedessä tulee ehdottomasti ulkonäkö. Nimittäin itse kauniina yksilönä haluan ehdottomasti että kumppanini on myös hyvännäköinen. Pidemmän päälle en välttämättä innostuisi kumppanista, joka ei miellytä millääntavoin silmää.
Nyt muutama kysymys ihan vain ajatuksia herättääkseni.. Ei mitenkään henkilökohtaisesti sinulle tarkoitettu, että no hard feelings ;)
Tuli vain kirjoituksestasi mieleen muutama juttu..
1. Luuletko että minunkin mielestäni olet kaunis? Ainakaan Susanna Sievinen (ollut lehdissä nyt paljon) ei minun mielestäni ole pätkääkään kaunis. Vaikka on hoikka. Ja tituleerataan kaunottareksi.
2. Onko pyöreä aina ruma? Minun mielestäni ei sen useemmin kuin hoikkakaan. Riippuu ihan täysin tapauksesta.
Tietysti kauneushan on katsojan silmässä. kaikkia ei voi miellyttää, se on fakta. yleisesti vain hoikka, sopusuhtainen ja klassiset kasvonpiirteet omaava nainen on kauniimpi kuin ylipainoa omaava. Älä ota tätä myöskään siis hlö kohtaisesti, vaan kysymys on YLEISESTÄ mieltymyksestä ja kauneusihanteista. Nykyään se on vain tosiasia.
En vähättele lainkaan ettetkö olisi kaunis! Nykyäänkun vaan hyvä kokonaisuuus vie voiton. thats life.
Niinhän hyvä kokonaisuus vie voiton, ja onneksi siihen lasketaan roppakaupalla luonteenpiirteitä :)Kuka painottaa mitäkin minkäkin verran. Onneksi meitä on joka junaan!
ja pakko se on myöntää, että harmittavaa se on että lihavat ovat vähemmän suosiossa kuin hoikat. ajat ovat vain tälläisiä, ja niihin on sopeuduttuva. Loppupeleissä samassa veneessä me kaikki ollaan, oli yli tai alipainoa! :) kaikkee kivaa sulle!
Mutta katsokaapa "Hal ja iso rakkaus". Ihan sympaattinen leffa. Jack Black!:D
itseläni oli tosi paljon ylipainoa ja on vieläkin jonkin verran
kun sain paljon painoa pois se vaikutti fyysisesti moniin vaivoihin parantavasti yllättävän paljon.
psyykkisesti pudotus vaikutti eniten itsetuntoon positiivisesti.
mielestäni sisäinen kauneus on ehdottomsti tärkeämpää kuin ulkoinen oman itsensä ja muiden kannalta
mutta itse en pystynyt kovasti ylipainoisena ja huonolla itsetunnolla tuomaan omaa aitoutta ja sisäistä
kauneutta esiin.
Minä menisin, sillä suomalaisnaiset eivät tänä päivänä ole kovin laihoja.
Ulkonäöstä mitään puhunu. Kommentoinu vaan 1 asiaa koskevaa kysymsystä. Hetihän sen teitenkin huomaa.
Voi laittaa naisen seksin ajaksi pahvilaatikon sisälle jossa pieni reikä josta näkyy vagina pelkästään, jos ei ulkomuoto miellytä.