Hei te kaikki seniorit!
Tulin muuan päivä sitten käväisemään täällä, kahdesti olen tosissani yrittänyt saada täältä vastakaikua. Olen kai liian erilainen näihinkin piireihin...
Muuan viikko sitten lähestyin eka kerran Teitä yhden runon kautta (Vanhenevan naisen rukous) eikä se juurikaan vastakaikua herättänyt. Toisen kerran "parkaisin" Soilikin otsikon alla siihen, kuinka vaikeilla paikoille me äidit joskus joudummekaan - kerroin juopon tyttäreni aiheuttamasta mielipahasta. Silloin olisin todella halunnut jonkun pysähtyvän vierelleni.
No, poistuin. Ja olen rukoillut vanhenevan naisen rukoustani. Mutta sitten ajattelin, että oon ollut liian totinen, vakava - vain rukoillut ja uikuttanut. Ja tulin taas muuan päivä sitten kurkkaamaan tänne ikäisteni (fyysisesti saman ikäisiä, henkisesti minä lienen paaaaljon lapsekkaampi, itselleni onneksi) pariin ja
päästin itseni irti! Minulla on vessani seinällä Hesarista (6.10.2003) leikkaamani kookas artikkeli, jonka otsikko on ILONPITO KESKEN ARJEN PITÄÄÄ IHMISEN JÄRJISSÄÄN. Jutussa haastatellaan erik. lääkäri Antero Katajaista, joka neuvoo meitä hulluttelemaan ja hyppäämään roolistamme ulos.
Miksi rupesin palstallanne hulluttelemaan? Siksi, kun mua nyt vaan tympäisi se pikkusievä ja poroporvarillinen porina - suokaa nyt hirveästi anteeksi, kun puhun näin suoraan, semmoinen tapani on. Niin aattelin niinku satiirin/parodian keinoin siihen sekaan ängetä hulluttelemaan, you
understand???
Olin äsken tuo nimmari yykaakoo, niitä edellisiä en muista. Ai niin, kävinhän täällä tosiaan joskus heinäkuussa nimmarilla Nörddi. Silloin oli eka visiitini ja olin touhuissani, että löytäisin kohtalotovereita, kompuutteriköntyksiä täältä. MUTTA. En ikinä ole teidän sefunne kimppuunkäynyt enkä teidän viestejänne poistattanut, sen vannon Raamatun kautta. Ainoastaan huomiotanne olen ollut kerjuulla ja kun sitä en saanut hyvällä, yritin kepulikonstein. Lapsellista, tiedän.
Ja tunnustan lisää: Minulla on rekisteröity nimimerkki, mutta käytän sitä vain yhdellä toisella palstalla. Siitä ei pitäisi kenenkään olla käärmeissään, tällaiseen itseni suojaukseen minun on turvauduttava, niin vain on.
Siis, yykaakoo loittonoo. En minä millään pahalla...ja anteeksi, jos mielipahaa olen aiheuttanut.
Mutta hei. Lopetan tämän nyt ja laitan yhden
tarinan lisäyksenä tämän jälkeen, saanhan. Niin
kovasti minä tarinoista tykkään ja se tarina on
niin hyvä!
Tulin muuan päivä sitten käväisemään täällä, kahdesti olen tosissani yrittänyt saada täältä vastakaikua. Olen kai liian erilainen näihinkin piireihin...
Muuan viikko sitten lähestyin eka kerran Teitä yhden runon kautta (Vanhenevan naisen rukous) eikä se juurikaan vastakaikua herättänyt. Toisen kerran "parkaisin" Soilikin otsikon alla siihen, kuinka vaikeilla paikoille me äidit joskus joudummekaan - kerroin juopon tyttäreni aiheuttamasta mielipahasta. Silloin olisin todella halunnut jonkun pysähtyvän vierelleni.
No, poistuin. Ja olen rukoillut vanhenevan naisen rukoustani. Mutta sitten ajattelin, että oon ollut liian totinen, vakava - vain rukoillut ja uikuttanut. Ja tulin taas muuan päivä sitten kurkkaamaan tänne ikäisteni (fyysisesti saman ikäisiä, henkisesti minä lienen paaaaljon lapsekkaampi, itselleni onneksi) pariin ja
päästin itseni irti! Minulla on vessani seinällä Hesarista (6.10.2003) leikkaamani kookas artikkeli, jonka otsikko on ILONPITO KESKEN ARJEN PITÄÄÄ IHMISEN JÄRJISSÄÄN. Jutussa haastatellaan erik. lääkäri Antero Katajaista, joka neuvoo meitä hulluttelemaan ja hyppäämään roolistamme ulos.
Miksi rupesin palstallanne hulluttelemaan? Siksi, kun mua nyt vaan tympäisi se pikkusievä ja poroporvarillinen porina - suokaa nyt hirveästi anteeksi, kun puhun näin suoraan, semmoinen tapani on. Niin aattelin niinku satiirin/parodian keinoin siihen sekaan ängetä hulluttelemaan, you
understand???
Olin äsken tuo nimmari yykaakoo, niitä edellisiä en muista. Ai niin, kävinhän täällä tosiaan joskus heinäkuussa nimmarilla Nörddi. Silloin oli eka visiitini ja olin touhuissani, että löytäisin kohtalotovereita, kompuutteriköntyksiä täältä. MUTTA. En ikinä ole teidän sefunne kimppuunkäynyt enkä teidän viestejänne poistattanut, sen vannon Raamatun kautta. Ainoastaan huomiotanne olen ollut kerjuulla ja kun sitä en saanut hyvällä, yritin kepulikonstein. Lapsellista, tiedän.
Ja tunnustan lisää: Minulla on rekisteröity nimimerkki, mutta käytän sitä vain yhdellä toisella palstalla. Siitä ei pitäisi kenenkään olla käärmeissään, tällaiseen itseni suojaukseen minun on turvauduttava, niin vain on.
Siis, yykaakoo loittonoo. En minä millään pahalla...ja anteeksi, jos mielipahaa olen aiheuttanut.
Mutta hei. Lopetan tämän nyt ja laitan yhden
tarinan lisäyksenä tämän jälkeen, saanhan. Niin
kovasti minä tarinoista tykkään ja se tarina on
niin hyvä!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Muuan hyvin murheellinen mies meni lääkäriin hyvin murheellisena. Hän kertoi, että hänen elämänsä oli niin surullista ja mielenkiinnotonta, mikään ei kiinnostanut, missään ei ollut mitään mieltä. Kaiken hän oli jo kokenut ja nähnyt, mistään ei enää iloa löytynyt...Kyllä kyllä, terve hän on fyysisesti, vaimo on terve, lapsilla asiat hyvin ja hyvä on työpaikkakin. Mutta kun ei aamulla jaksaisi sängystään nousta, kun ei ole mitään valoa elämässä, ei niin mitään ylösrakennusta tähän maata kaatavaan masennukseen.
Lääkäri ehdotteli monenlaista piristystä: ulkoilua (joo, kyllä minä säännöllisesti lenkkeilen), koiran hankkimista (meillä on koira), ulkomaan matkaa (vasta tultiin Kanarialta), mielekästä harrastusta, uutta ruokavaliota, paikkakunnan vaihtoa, masentuneiden pienryhmiä jne jne. Mutta kaikkea hän oli jo kokeillut eikä mikään ollut auttanut.
Vaikea tapaus, rupesi siinä lääkärikin jo itsekseen tuumaamaan, mutta sitten hän hoksasi: Meillähän on kaupungissa parhaillaan maankuulu sirkus! Siellä on aivan loistava sirkuspelle, hän jos kuka saa ihmiset hyvälle mielelle! Menkää ihmeessä katsomaan häntä, toista yhtä nerokasta hauskuuttajaa ette ole nähneet! Viisas, syvällinen huumori on kaiken pelleytensä pohjalla!
Mutta mies oli entistäkin murheellisempi, ihan vaipui kasaan siinä tuolissaan. Hiljaa hän sopersi: Minä olen se pelle.
aikoihin lukenut.Älä mene pois.Yritä jos joku nyt vastailisi sinulle?Minä ainakin olisin vastannut jos olisin rukouksesi huomannut.En ole sitä huomannut!VAHINKO!
En ole ehtinyt
tänne paljoa kurkkia, mutta mielelläni sinun tyyppisesi kanssa viestisin jatkossa, kun syksy ja talvi tuo enemmän aikaa.
On vahinko, että niin moni hyvä on lähdössä!
ei muutakuin kirjoitele edelleen en ole minä huomannut kirjoitustasi aikaisemmin.Iloa tämä elämä kaipaa joskus on synkkiä päiviä.Kirjoitin tuon raasin itselleni muistiin.
Kuten huomaat, löydät kyllä keskustelukavereita , moni rupattelee mielellään kanssasi
Meillä on kullakin omat mieltymyksemme, minä en ole runo-ihmisiä.
Veljenpoikani perheineen toi tuliaisiksi Maija Paavilaisen Ruusupostia kirjan
Nyt avasin sen ekakerran
”Ruusu ei tarvitse salasanoja”
”Ruusu on viesti ilman tekstiä”
”Ruusu on enemmän , kuin tuhat sanaa”
Ehkä meillä monilla muillakin palstarupattelijoilla on omia murheita menneisyydessä ja nykyisin
Ehkä niistä ei jaksa täällä rupatella, tai toisen vastaaviin osallistua.
Kerromme itsestämme vain pienen murun. Meitä ei voi tuntea esim. profiilin tai puheenvuorojen perusteella.
Minäkin , mummonreppana, heittelen estottomasti mieleeni tulevia asioita palstalle, en edes odota, että niihin joku vastaisi.
Joku joskus kuitenkin kertoo oman näkemyksensä
Annan Sinulle tämän lauseen lahjaksi,jos haluat?
"Annan itselleni ja läheisilleni vapauden kasvaa täyteen mittaansa,omalla tavallaan ja omalla ajallaan".
En osaa vaan kirjoittaa noin koskettavasti.
Sinä et ole tylsä ihminen, minä olen, mutta seurankipeä aika ajoin, ja olisi mukava vaihtaa ajatuksia.
Kun luin kirjoituksesi, niin tuli heti mieleeni, että sinähän, tai sinun kaltaisesi juuri tuovatkin avoimuudellaan kiinnostavuutta palstalle. Jäisit nyt vaan , etkä "menisi" minnekään!
Ihana tuo vanhenevan naisen rukous, tallensin sen itselleni. Luin sen vasta nyt, ilmeisesti minulla silloin alkukuusta on ollut muuta puuhaa kun ei ole sattunut silmään. Älä nyt vielä luovuta, välillä täällä joku vastailee, välillä joku ärsyyntyy, välillä kukaan ei reagoi kirjoituksiin. Ei sitä vuorovaikutusta aina tosi elämässäkään synny, eikä palautetta aina tule.
Vanhenevan naisen rukouksen luin ja hyväksi havaitsin. Se oli kuitenkin jo tuttu, joten jäi kommentoimatta. Parikin kertaa olen siihen täällä netissä törmännyt. Hyvähän se on ja ilahdutti, joten kiitos siitä :))!
Toinen vetoomuksesi on mennyt ohi, valitettavasti.
Seliseli: Tämä kesäaika on yhdellä ja toisella reissaamisen aikaa. Itse olen surffaillut kesämökin (300 km:n päässä) ja poikani perheen (vajaat 200 km toiseen suuntaan) väliä, joten keskustelupalsta on jäänyt vilkaisujen asteelle. Luulen/oletan, että muillakin on ollut samanlaisia kiireitä. Kyllä meistä taas tulee kilttejä k-palstan seuraajia, kunhan asetumme talviteloille. Itsekin ennätin jo yhden aloitteen rustata.
Älä vielä heitä pyyhettäsi kehiin! Jutellaan enemmän, kunhan ehditään:)). Hauskaa alkavaa viikkoa!
Kertomasi mielipaha tyttäresi alkoholismista on mieltä järkyttävää. Tälläiset tapahtuvat ovat usein niin vaikeita, että asioita on vaikeaa ottaa noin vaan puheeksi niin ettei se tuntuisi ainostaan tyhjältä sanahelinältä...Olen kummikin vierelläsi lohduttavaan halaukseen valmiina.
- - - - -
Olen itse ollut pois tältä palstalta yli kuukauden, joten en ollenkaan tiedä missä mennään. Mutta jos sydämelliseeen hulluteluun lähdetään, niin minä ängen kyllä itseni mukaan - jos sallitte innokkaan yhteislaulajan joukkoonne.
Jostain kumman syystä kirjotuksesi on menny ohi silmieni,mutta mulla on heikko näkö.
Jospa sinä oletkin se ,jota tämä meidän porukka on odottanu? Suotta vedät sitä hernettä nenään moisen asian vuoksi. Tule joukkoon ja muista ,täällä on aina joku vähemmän suosittu,koska meitä on niin paljon,ettei kaikkeen kirjotettuunkaan ehdi reakoida. Ollaan kun ei oltaiskaan ja jatketaan vaikka välillä suututtaa.Tää on elämää.
alkoholisoituneesta tytöstä?En löydä.Olisin lukenut mielelläni.Kiitos tiedosta! -myrkkis-
Soilikilla oli otsikko parisen viikkoa sitten: Äiti-lapsi, viha-rakkaus-suhde. Se löytyy edelliseltä aiheitten sivulta ja siihen minä pikku kommenttini laitoin. Ja pikkuisen toivoin, että joku muukin EHKÄ olisi ollut /olisi tuolla tuskan paikalla. No, nyt lapseni asiat hyvällä tolalla, toivo on tallella. Ei tästä enempää.
Anteeksi siis tuokin. Soilikki eilen opasti, ettei täällä ruukata henkilökohtaisista vaivoistaan valittaa, jokaisella kun on omansa. Ei suinkaan ollut tarkoitus heittäytyä ekshibitioniksi eikä säälin kerjäläiseksi. Kaikkea hyvää toivottaa yykaakoo!
riittää.
Minulla on kokemusta lasten juomisten kanssa.Se on äidille tosi rankka paikka.Olen iloinen että asiasi ovat tällä hetkellä suht koht OK.Voi oikein hyvin!Voimia sinulle.Niitä ei koskaan ole liikaa?
käytti tämä yykaakoo pilkataessaan muiden kirjoituksia mitättömiksi ja arkipäiväisiksi. Monelle on tärkeää keskustella juuri arkipäivän asioista. Tosten isohin ongelmiin on vaikea antaa vastausta, ne vaatisivat ammattiauttajaa ja on vaara, että vakavaa asiaa aletaan repostella ja irviä täällä. Olisiko sellainen palaute parempi kuin ei palautetta lainkaan? En minä ainakaan lähtisi neuvomaaan tai mestaroimaan sairaan ihmisen asioissa. Onhan täällä sitäpaitsi terveys-osastokin josta helpommin löytää kohtalotovereita.
En käyttänyt sanoja mitätön ja arkipäiväinen, vaan käytin sanoja pikkusievä ja poroporvarillinen.
En ole sairas, en varsinkaan vakavasti sairas. (Ollakseen terve ei tarvitse olla terve. Jorma Palo) Satuin nyt väärään aikaan väärään paikkaan väärin sanoin hulluttelemaan itseni ja olettamani viiteryhmän kanssa/kustannuksella. En tee sitä toiste. Pysyn asialinjalla, jos joskus täällä vielä piipahdan - ehkä jonkun tarinan paiskaamassa.
En etsinyt täältä "kohtalotovereita". Höpsis nyt. On edelleenkin muuan ystävä tuossa vierellä, joiden kanssa kohtaloitaan voi vertailla ja keventää. Sitäpaitsi, minkä ison ongelmani kanssa minä sinua ja palstalaisia olen lähestynyt???
Terveisin yykaakoo :)
Tartteeko sitä kerralla kovin pitkiä pätkiä kirijattaa? Mää tykkään lukia lyhempiä ainaski. Oon mäkin joskus alottanut jotaki. Nyt on ollu paussia ko vaihtovat mulle koneen josta EN TYKKÄÄ Yhtään. Taijan nyt kuitenki opetella käyttään tätä. Laita jotaki lyhyttä pätkää niin yritän pysyä sun mukanasi. Jookosta?
Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, kuuluu vanha sanontakin.Toisella on sana hallussaan ja tuntee tarvetta asettaan käyttää, toinen taas voi oikein hyvin pikku kommenteista ja huulenheitoista. Niinpä niin....niinpä niin. Syksy tulee ja aika alkaa riittää naputteluun koneella.