Moi!
Avaudunpas teille nyt vähän.. Mulla on tämä odotus henkisesti ollut ihan kamalaa. Odotan lastani `yksin` siis en elä parisuhteessa vaikka isä onkin kuvioissa. Stressaan tosi paljon koska odotan ensimmäistäni ja tahtoisin iloita ja hömpätä asiasta. Mutta kun ei ole ketään ystävää keneltä kysyä tai kenen kanssa hömpätä.
Päivät olen kotona yksin ja viikonloppusin sama juttu. Joskus saatan nähdä jotain kaveriani jos he ehtivät. Tietenkin ymmärrän että he haluaa käydä baarissa ja heillä ei lapset ole vielä mielessä..
Enhän itsekään tätä suunnitellut.
Joskus vihaan tämän hetkistä tilannetta todella paljon. Vaikeaa tämä varmasti on siksi koska elämäni koki täydellisen muutoksen raskauteni myötä. Olin itsekin kova juhlimaan ja matkustelemaan.
Tietysti kavereiden mukana voisi mennä baariin istumaan mutta ei siellä tupakan savussa jaksa istua. Itken monta kertaa päivässä pahaa oloani.
En hae tällä kirjotuksella sääliä vaan kokemuksia..onko jollain ollut näin vaikeaa? miten
siitä on selvinnyt?
Avaudunpas teille nyt vähän.. Mulla on tämä odotus henkisesti ollut ihan kamalaa. Odotan lastani `yksin` siis en elä parisuhteessa vaikka isä onkin kuvioissa. Stressaan tosi paljon koska odotan ensimmäistäni ja tahtoisin iloita ja hömpätä asiasta. Mutta kun ei ole ketään ystävää keneltä kysyä tai kenen kanssa hömpätä.
Päivät olen kotona yksin ja viikonloppusin sama juttu. Joskus saatan nähdä jotain kaveriani jos he ehtivät. Tietenkin ymmärrän että he haluaa käydä baarissa ja heillä ei lapset ole vielä mielessä..
Enhän itsekään tätä suunnitellut.
Joskus vihaan tämän hetkistä tilannetta todella paljon. Vaikeaa tämä varmasti on siksi koska elämäni koki täydellisen muutoksen raskauteni myötä. Olin itsekin kova juhlimaan ja matkustelemaan.
Tietysti kavereiden mukana voisi mennä baariin istumaan mutta ei siellä tupakan savussa jaksa istua. Itken monta kertaa päivässä pahaa oloani.
En hae tällä kirjotuksella sääliä vaan kokemuksia..onko jollain ollut näin vaikeaa? miten
siitä on selvinnyt?
Vastaukset 7
Vanhimmat
todennäköisesti raskasta tulee olemaan vielä myöhemminkin jos lapsen kanssa kahden oot!!! Jokainen valitsee tiensä mitä kulkea ja joskus siinä sattuu olemaan pahojakin kantoja matkassa. En voi muuta sanoa kuin TSEMPPIÄ ja paistaa se päivä risukasaankin.
En osaa sanoa tuohon muuta kuin että olet rohkea nainen, kun olet vastoinkäymisistä huolimatta päättänyt pitää lapsesi. Et ole maailman ensimmäinen etkä viimeinen yksinhuoltaja.
Missään asiakirjassa ei edellytetä, että odotusajan tarvitsee olla ihanaa. Itselläni on koko raskauden ajan ollut enemmän ja vähemmän pahoinvointia, paino on noussut, miehen suvun kanssa kinaa, huolia opintojen loppuun saattamisesta, helvetillinen helle joka turvottaa... Tekisi mieli vetää lättyyn niitä hurskastelijoita, jotka haikailevat isoa masua ja lässyttävät, kuinka ihanaa onkaan olla raskaana.
avioliitossakaan.
Odotan kolmatta, ja mies on just niin masentunut asiasta, kuin oli kahden edelisenkin kohdalla.
Itse oli häsäämässä ilman ehkäisyä, ja nyt ehdottelee aborttia!
Minulle kolmas on unelmien täyttymys, joskin olisin voinut elää sitä ilmankin, jos mies olisi sanonut niin haluavansa.
Susta nyt tuntuu vaikealta ja varmasti myös silloinkin kun vauva syntyy, mutta kyllä se helpottuu myöhemmin. Saat touhua vauvan kanssa päiväkaudet ja huomaat kuinka lapsesi kehittyy ja kasvaa. Jonain päivänä sanoo: "äiti, oot rakas"
Kyllä se siitä. Koita nyt nauttia raskaudestasi ja älä mieti ongelmia liikaa. Aina voi kysyä neovoja täältä ja jopa löytää ystäviä! :-)))
Mä olen täysin samassa tilanteessa sun kanssasi....
Lapsen isän kanssa en ole yhdessä. Hän kyllä tulee kuulumaan lapsemme elämään samalla tavalla kuin minäkin joten olemme hyvissä väleissä.
Kaverit on ehkäpä hieman vähentyneet raskauteni myötä ja välillä tuntuu, että ainoa elämäni on töissä käyminen :)
Baareissa on vielä ihan kiva käydä, kun maha ei ole kauhean suuri, mutta tosiaan se tupakan savu ei tunnu mukavalta, koska olen itse saanut juuri tupakanpolton lopetettua.
Yksin siis pääasiassa olen aina viikonloppuisin ja muutenkin, silloin kun en ole töissä.
Mutta kai tämä tästä.
Välillä tosiaan olen surullinen, koska en ole tottunut viettämään aikaa yksikseni. Ennen kun olin aika kova bilettämään ;)
Mutta silti.... Mä en jaksa odottaa, että saan tulevan lapseni syliini
puhu neuvolassa pahasta olostasi. Tarvittaessa saat lääkityksen (ei moralisointia kiitos. Joskus ne vaan ovat tarpeen). Jos sinulla jo odotusaikana on ahdistuneisuutta, on riski sairastua synnytyksen jälkeiseen masennukseen suurempi.
Harrasta jotain, liikuntaa tai mene johonkin kursille, jos et ole töissä tai koulussa, jos vaikka löytyisi kavereita sitä kautta :) En suosittele jäämään kotiin koko odotusajaksi, jos vaan on työkykyinen, tulee muuten olemaan tylsää ja masentavaa. TArviit seuraa ja puuhaa jotta jaksat eteenpäin! Synnytyksen jälkeen tulee olemaan rankkaa, mutta otat päivä kerrallaan, ja helpottuu kun vauva vuosi on takana päin.
Tsemppiä :)