Siis välittäisi oikeesti, jota rakkaudeksi kutsutaan. Olisi kiinnostunut minusta ja tekemisistäni, haluaisi minua, tahtoisi olla kanssani tosissaan ja kenties muuttaa kanssani asumaan. Miltähän se tuntuisi? Ei ole kokemusta.
Toivon löytäväni naisen jonka tunteet olisivat yhtä voimakkaita minua kohtaan kuin mitä minulla on häntä kohtaan. Olen elämässäni (37 pitkää vuotta elettynä) kohdannut vain yksipuolista ihastumista, joka tulee siis minun puoleltani.
Toivon löytäväni naisen jonka tunteet olisivat yhtä voimakkaita minua kohtaan kuin mitä minulla on häntä kohtaan. Olen elämässäni (37 pitkää vuotta elettynä) kohdannut vain yksipuolista ihastumista, joka tulee siis minun puoleltani.
Vastaukset 25
Vanhimmat
varmaan kattoa peiliin, josko ois parantamisen varaa...
se yleensä aina mene niin, että toinen rakastaa enemmän kuin toinen? Tuskinpa kirjoittajan kokemukset tarkoittavat, että ap:ssa sen ihmeenpää vikaa on, kuin muissakaan.
Niin mainittakoon, että ihastun vain ja ainoastaan heteronaisiin, ei yksinkertaisesti kiinnosta bileissä pyörivät miehennäköiset köriläät jotka heiluvat hulluna humalassa. Tämänkaltaiset löytävät kyllä seuraa, koska kaltaisiaan on enemmistö lepakoista. Tunnetustihan fiksut lepakot ei käy bileissä.
olisi myös tuossa kommentissa. Siihen, miksi joku on ollut yksin kauan tai vaikka koko elämänsä, on varmasti monia syitä. Aina se ei ole oma vika.
jännää, miten l/b:t ihastuu heteroihin! Minä olen pitänyt itseäni heterona viimeaikoihin asti... siis siihen asti, kun ihastuin l/b naiseen. Jotenkin tuntuu käsittämättömältä, miten aitoon heteronaiseen voisi ihastua, miten se on mahdollista?
Jos oikein tarkkaan ajattelen, niin olen saattanut joskus ihastuakin kavereihini, mutta se on kuitenkin aina kanavoitunut muunlaisena tykkäämisenä, kuin seksuaalisena tai romanttisena.
Fiksuja ja ei-äijämäisiä lesboja kyllä on. Alat vaan harrastaa uusia asioita, niin tutustut uusiin ihmisiinkin. Lesbojen spottaaminen muiden joukosta saattaisi onnistua ihan sitä kautta, että annat muiden tajuta (hienovaraisesti), ettet ole hetero, ja katsot ketkä siitä ilostuvat.
hetskuihin ei kannata ihastua. Olipa yleistystä...fiksut lepakot ei ihastu ennakkoluuloisiin immeisiin.
Heteroihin ei todellakaan kannata ihastua. Mutta minkäs teet, kun ihastuu silti. Ei ihastumista voi kontrolloida. Minä kuulun myös siihen "lesbokastiin", joka huomaa aina ihastuneensa heteronaiseen. Kapakoissa en jaksa pyöriä, koska niissä en viihdy. Eikä siellä yleensä sen tyyppisiä naisia paljon liiku, jotka minua miellyttäisivät. Muu mahdollinen lesboille järjestetty toiminta ei sekään "ole tuottanut tulosta", en ole sieltäkään ihastuksia löytänyt. Tai jos olen, on ihastuminen ollut yksipuolista.
Naisennäköisiä ja -oloisia lesbonaisia kyllä on, mutta heitä on niin vaikea löytää. Eikähän se pelkkä lesbous muutenkaan riitä. Ihastumiseen vaikuttaa niin monenlaiset asiat. Useimmiten ne asiat, ikävä kyllä, löytyvät heteronaisista. Ja kun elämä kuitenkin on jossain muualla kuin lesbojen pienissä piireissä, tulee heteronaisia kohdattua enemmän. Joten on aika loogista, että ihastuksen kohteetkin löytyvät sieltä. Tyhmäähän heteroon ihastuminen on, mutta ei sille mahda mitään.
Näin mullakin. Yleensä oon ihastunu hetskuihin, kun ei oikee lepakkopiirit innosta. Ja mun mielestä tuo oli aika fiksu kommentti, että lesbous ei riitä ihastumiseen. Ei todellakaan. koska eihan se määrittele ihmistä jotenkin "paremmaksi" tms vaikka se ois lesbo. Kyllä me kaikki tässä ihan samassa veneessä ollaan... jos on samalla aaltopituudella jonkun kanssa, niin sit on,oli se toinen osapuoli lepakko tai ei...
..no monissakohan bileissä olet käynyt?
kommenttisi on aika tyrmäävä.
kyllä enemmistö näyttää ihan taviksilta...
ja mistähän olet päätellyt ettei fiksut lepakot käy bileissä. outo ajatusmaailma.päteekö tämä koko kansaankin, fiksut ihmiset ei käy bileissä?
HUH!!
Aika monissa bileissä on tullut käytyä, aktiivisesti kävin noin kymmenen vuotta, viime vuodet (viisi vikaa vuotta) satunnaisesti.
Eivät ne kovin fiksuilta vaikuta esim. oksentelevat tanssilattialle, ovat ympäripäissään. Toki selväpäisiäkin näkyy, mutta ovat varattuja ja nuoria ( eivät edes katso näin vanhaa ).
Muutaman olen deittinetistä saanut kanssani jopa treffeille, mutta siihen se onkin sitten jäänyt. Olen kuulemma liian vanha, ovat sen itse sanoneet.
No ei kai nyt sentään. Ehkä kaksikymppisen mielestä, mutta tämä maa on ihan oikeasti pullollaan 30-40-vuotiaita ihan fiksuja lesbonaisia, jotka vaan eivät jostain syystä tunnu löytävän sitä elämänkumppania. Tai uutta suhdetta. Minäkin tunnen useita. Ja ihan selväpäisiä ja kaikinpuolin normaaleja ihmisiä ovat. Jostain syystä ei vaan ole tärpännyt. Vai nuorempaako nimenomaan haluat?
Jollekin sosiaaliselle toiminnalle ja esim. "hieman vanhemmalle väelle" suunnatulle ravintolalle tms. olisi oikeasti tilausta. Uskallampa veikata, että jos joku ravintola järkkäisi yli 3-kymppisille sinkkulesboille suunnatun illan, väkeä ei tulisi puuttumaan. Tai vaikka joku päivätapahtumakin. Ihan mitä vaan. Kunhan vaan musiikki ei soisi niin lujaa, että pystyisi toisten kanssa juttelemaan. Niin moni vaan nyhjää kotonaan tai oman pienen kaveriporukan seurassa ja itkee sitä kun on yksin. Menee ihan hyviä naisia hukkaan :(
Iällä ei oo välii, mutta jokaiseen deitti-ilmooni on vain vastannut minua n. 10-vuotta nuorempi ja sitten tavattuaan minut olenkin heille heidän mielestään liian vanha! He eivät ole olleet minulle liian nuoria! Hmm ....
Harrastuksissa olen tavannut muutaman aivan ihanan naisen, mutta ovat vain muuten pelanneet silmäpeliä joka ei johda mihkään. Kiusa se on pienikin.
Ikävää on, kun en välitä viinan juomisesta, koska silloin hilluisin kapakassa viikonloppuisin ja voisin tavata toisen samanlaisen.
Miksi gayihmisille ei ole muuta paikkaa tavata toisiaan kuin ravintola? Kaikkia ei vaan yksinkertaisesti kiinnosta ravintolaelämä.
Chattia kovin vähätellään ja suorastaan halveksitaan, mutta niin kävi että sieltä löysin aivan ihanan naisen. Toki sitä ennen vastaan tuli vaikka minkälaisia tapauksia.Itsellä ollut aina ongelma sokkotreffeillä, että olen odottanut ihan liikaa ja kasannut itsellenikin paineita. Mutta oman arkeni keskelläkään en vain koskaan pyörinyt paikoissa, missä voisi ketään tavata ja rauhallisesti ensin tutustua.
Chatissa sitten juttelin satunnaisesti useita kuukausia eräiden tutuksi tulleiden ihmisten kanssa ja huomasin olevani kovin kiinnostunut yhdestä heistä. Rohkaistuin kysymään häneltä mitä hän minusta ajattelee, ja hän oli myös kovin kiinnostunut. Siitä se sitten lähti, ja tämä nainen on juuri sellainen perinteisellä tavalla naisellinen jollaisen olen aina halunnut, ja muutenkin aivan ihana. Eli ei kannata luovuttaa vaikka täällä netissä kyllä tulee välillä vastaan vaikka mitä.
Kamalaa on ihastua naiseen joka on täysin kaapissa itsensä kanssa. Hän ei edes uskalla itselleen myöntää pitävänsä naisista vaan verhoutuu heteroelämään. Rupea siinä sitten seukkaamaan ihastuksensa kanssa, kun toinen ei "ole kiinnostunut" vaikka aikuisen oikeesti sydän sanoo ihan muuta.
Joo olen kokenut monta kertaa saman . Olen siis rakastanut enempi kuin toinen.Ihan oikea rakkaus olis hakusessa mut mistä löytää.Ehkäpä elämä ehtii mennä ohi ennenkuin rakkauden löytää
vanhemmaksi elää ja sen vaikeammaksi sinkkuus on katkaista. Näinhän se on tutkittu. Outoa on kyllä että tuohon ikään mennessä ei ole löytynyt muita varteenotettavia kuin heteronaisia ihastumiskohteiksi. Mutta kukaan ei sua taas voi auttaa sina siinä miten korkeelle olet rimasi laittanut. Ja naisellisia lesboja on kyllä huimat määrät ja käyvät jopa bileissä. Mutta jälleen, luulen että tuo ikäkin kyllä jonkinlainen huomioon-ottamisen paikka.
Jos mä oisin sinä, mä kyllä tekisin täyden kuperkeikan ja koittaisin ihan toisia keinoja löytää sitä omaa kultaa kuin nyt olet, kun kerta se on noin laihat tulokset antanut. Pieni uudistus elämässä tekee silloin tällöin hyvää.
Tsemppiä vaan, vaikka prosentit puhuu sua vastaan niin toivoa pitää olla aina.
ne prosentit sitten on?
siis todella, toivoporosenteistahan olikin kyse, eli
"Luottamus parisuhteen löytymiseen kasvaa iän myötä. 18-24-vuotiaista 53 prosenttia, ja 55-64-vuotiaista peräti 86 prosenttia sanoi puolen vuosikymmenen päästä elävänsä sydämensä valitun kanssa."
Tosin en tiedä mihin tuosta on jäänyt ikähaarukka 25-55veet. Ehkä heitä ei sitten olekkaan=)?
"Keski-ikäisten optimismi kuitenkin ilahduttaa Suomelaa.
- Tosiasiahan on, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä epätodennäköisemmäksi parisuhteen löytäminen käy. Mutta hyvä, että on toivoa. "
Eikä se ole mun syy että jotkut on sinkkuja nelikymppisinä, älkää nyt mulle sitä purkako.
tajua.
Tottahan on, että monet pariutuvat 20-35 vuotiaina, mutta nykyisin niin monet eroavat että luulisi niitä tavoiteltavia sinkkuja olevan hyvin paljon vielä vanhemmissakin.
Se onkin eri juttu, mistä niitä sinkkuja löytää... nuorisodiscot ovat jo menneisyyttä, mutta uusien harrastusten ja internetin kautta luulisi löytyvän. Siihen kumppanin löytämisen todennäköisyyteen voi itse vaikuttaa, etsintöjä tehostamalla, niin paljon, ettei todellakaan pidä masentua tilastoista!
kun ihminen eroaa kypsässä iässä, sanotaan nyt 30 huikkeilla. Hänestä helposti tulee hyvin varovainen ihmissuhteissaan. Usko loppuu rakkauteen ja ihmisiin. Monella on monen vuoden seurustelu takanaan ja siitä toipuminen kestää ja kestää ja kestää ja sitten päättääkin että ei tämä elämä nyt ihan kauheeta ole, mutta parempi ettei enään laita itseään tunnekaruselliin ja rakastu.
Ja totta, missä edes tavata. Ravintolat ei sillain kiinnosta että sieltä naista etsisi, jos silloin tällöin huvittelemassa kävisikin. Netti, kaikki tietää siitä saadut tulokset, aivan liian iso vaiva.
Harrastukset, no jos luoja suo sen elämäni rakkauden pulpahtavan avannosta aamu-uinnillani tai tulevan vastaan aikaisin aamulla lenkkipolulla, niin tervetuloa.
Mutta ei aikuisia, tervetapaisia/päisiä naisia tapaa noin vain. Ei ole paikkaa missä se kävisi mukavasti, ilman tyrkylle asettautumista ja sitä varten paikalle raahautumista, kuten esim raflat on.
Jos olisikin jokin homoseksuaaleille suunattu toiminta, jokin jossa voisi keskittyä mukavaan tekemiseen tai olemiseen, ja selvinpäin ja silloin ehkä olisi mahdollisuus törmätä ilman että joutuisi heittäytymään. Sellainen olisi mukavaa.
Pitäisi järjestäytyä paremmin, laittaa itse sana kiertämään, kyselyitä mitä ihmiset haluaisi yhdessä harrastaa tai vain kahvitella ja jutella vaikka kirjoista, töistä, säistä, elämästä.
välittäisi minusta.
mitä ruikutusta täällä on. Mitä sissypussyjä te kaikki olette?
sisupussi.
just sitähän mä tarkoitinkin :/
haluaisin jutella kanssasi ihan oikeesti haluaisitko sinä vaik chatin kautta odottelen