kuinka paljon esiintymistä

itse en opiskele kemiaa, mutta esiintymistä harjoitellaan äidinkielessä, sitten on joitain kursseja millä pitää tehdä jonkin asteen esitys aiheesta se ja se, ei niitä sen useammin ollut kuin lukiossakaan.

Eikö oikea kysymys olisi, että miten pääset jännittämisestäsi eroon. Älä nyt hyvänen aika sen takia jätä opiskelujasi kesken. Vaihtoehtoja on. Joko teet kuten minä, että otat itseäsi niskasta kiinni ja esiinnyt silloin kun on pakko. Meni miten meni. Jännittäähän se, mutta niin jännittää kaikkia muitakin. Toinen vaihtoehto on se, että pyydät yksinkertaisesti apua opettajaltasi, kerrot hänelle että sinulla on tällainen esiintymiskammo. Et nimittäin todellakaan ole ensimmäinen tapaus joka menisi apua/neuvoa kysymään tästä asiasta.

Itsellä taisi olla niitä luokan edessä esiintymisiä ensimmäisenä vuonna muutama. Minua jännitti aivan sairaasti kaikki tuollainen yleisön edessä oleminen, mutta siinähän se sitten meni. Piti olla rohkea, välillä tuli änkytettyä tai sanottua jotain todella idioottimaista, mutta eipä se näyttänyt ketään haittaavan. Hauskaa muistella jälkeenpäin, ja seuraavalla kerralla ei jännitä niin paljon, kun on kerran jo mokannut :)
Ja pahin on nyt takana, kun on oppinut tuntemaan luokalta porukkaa, niin pystyy olemaan paljon avoimempi ja rennompi esiintymistilanteissa.

AMK nimenomaan valmentaa työelämää varten, ja on enemmän kuin todennäköistä että jossain vaiheessa työelämääsi joudut esittelemään itsesi tai jonkun asian esimiehillesi tai alaisillesi. Kannattaa ottaa siis nämä kouluesiintymiset sellaisena kuin ne ovat: harjoitteluna. Niissä on lupa mokata, koska olet siellä oppimassa. Sinulla on täydellinen tilaisuus päästä esiintymiskammostasi eroon ammattikorkeassa, tai ainakin lievittää sitä paljon. Näin kävi minulle.

..koulutusohjelmasta. Luulisin ettei kemiaa opiskelevalla ole paljoa esiintymisiä kuin esim. johtamista opiskelevalla. Itse nimittäin suuntauduin johtamisalalle, ja voihan pojat että essiintyä sai. Kyllä se jännitti, mutta aikaa myöten kun esiintymisiä tuli paljon ei jännittämistä enää ollu niin paljon. Pystyi keskittymään sanomaansa, tarkkailemaan ympäristöä jne. Nyt olen työssä joka vaatii paljon esilläoloa ja voin kertoa että välillä on nipistänyt vatsanpohjasta, mutta tunne on väistynyt pois innostuksen ja muiden myönteisten tunteiden alta.