On niin huono omatunto kun tuntuu että turhaan nyt haukuin äitiäni... muttakun tuli mitta täyteen..
Lapsi on kaksi vuotta, aina on mummo luvannu kovasti hoitaa, ja kerjääkin että sais hoitaa.
Muutaman kerran, en kovin montaa, olen sitte tahtonu auttamaan tai hoitamaan, mutta aina on joku tekosyy miksei jaksa... no sitten paineleekin kapakkaan..siinä se tekosyy..
Äidilläni on mielestäni lievä alkohooli ongelma, työnsä ja asiat silti hoitaa..
Tätä siis tapahtunut pari kertaa..
Viimeviikolla kysyin sit että lähteskö mummo meidän kans johonki tekeen jotain, ko ei oltu nähty vähään aikaan, mut ei se jaksanut, oli kipeä.. kas kummaa jaksoi se sit kaljoille samantien lähteä, satuin näkemään..
Ja sitten sanoin että olen erittäin pettynyt häneen sen takia, no siitä se raivostui ja koko asia onkin nyt minun vika, mulla on joku ongelma hänen mielestä kun häntä menen arvostelemaan.
Omasta mielestä hän on aina oikeassa, oli asia mikä tahansa.. no nyt äitini on kuitenkin suuttunut minulle, ja on hyvin pitkävihaista sorttia, voi olla vuodenkin soittamatta.. vaikka meillä hyvin läheiset välit on yleensä..
Mulla on nyt tosi huono omatunto, koska ainahan kaikki on minun syytä, äidissäni ei ole omasta mielestä vikaa, eikä hänen käyttäytymisessään..
Oottelee että pyydän anteeksi, mieli tekis, koska en halua olla riidoissa, mutta järki sanoo että ei..
Mitä teen? Teinkö väärin??
Lapsi on kaksi vuotta, aina on mummo luvannu kovasti hoitaa, ja kerjääkin että sais hoitaa.
Muutaman kerran, en kovin montaa, olen sitte tahtonu auttamaan tai hoitamaan, mutta aina on joku tekosyy miksei jaksa... no sitten paineleekin kapakkaan..siinä se tekosyy..
Äidilläni on mielestäni lievä alkohooli ongelma, työnsä ja asiat silti hoitaa..
Tätä siis tapahtunut pari kertaa..
Viimeviikolla kysyin sit että lähteskö mummo meidän kans johonki tekeen jotain, ko ei oltu nähty vähään aikaan, mut ei se jaksanut, oli kipeä.. kas kummaa jaksoi se sit kaljoille samantien lähteä, satuin näkemään..
Ja sitten sanoin että olen erittäin pettynyt häneen sen takia, no siitä se raivostui ja koko asia onkin nyt minun vika, mulla on joku ongelma hänen mielestä kun häntä menen arvostelemaan.
Omasta mielestä hän on aina oikeassa, oli asia mikä tahansa.. no nyt äitini on kuitenkin suuttunut minulle, ja on hyvin pitkävihaista sorttia, voi olla vuodenkin soittamatta.. vaikka meillä hyvin läheiset välit on yleensä..
Mulla on nyt tosi huono omatunto, koska ainahan kaikki on minun syytä, äidissäni ei ole omasta mielestä vikaa, eikä hänen käyttäytymisessään..
Oottelee että pyydän anteeksi, mieli tekis, koska en halua olla riidoissa, mutta järki sanoo että ei..
Mitä teen? Teinkö väärin??
Vastaukset 3
Vanhimmat
Siis mitä sinun pitäisi pyytää anteeksi? Sitäkö, että olit pettynyt, kun äitisi ei lähtenytkään mukaanne? Vai sitäkö että sanoit sen ääneen? vai peräti sitä, että kehtasit edes kysyä häntä mukaan?
Minä olen sitä mieltä, että jos jotain pyydät anteeksi, niin sitä, että menit pyytämään häntä mukaanne. Ja samalla lupaat parantaa tapasi, eli kerrot, että et enää pyydä, koska hänestä "tuntuu niin pahalta kieltäytyä". (Siis ei sinun tarvitse ajatella noin, mutta sanot vain siksi, ettei hän taas loukkaantuisi.)
mummosyndrooma, haluaa rusinat pullasta, ei vastuuta, ei kasvattaa, vain helmiä ja hyviä hetkiä.
Anna ämmän olla äläkä jaksa enää miettiä mitä se on mieltä. Sattuu, tiedän, mutta kasvattaa ja voit taas luottaa omiin tolppiisi paremmin. Nykymummot ei kestä totuutta eikä edes puolikasta siitä- done it, been there, got scarves to prove it!
Älä mene mukaan tuohon juttuun ollenkaan.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää, pyytäköön äitisi vain anteeksi sinulta, sinä et ole tehnyt mitään sellaista mitä pitäisi pyydellä anteeksi!
On aika tutun oloista tekstiä, paitsi että itsellä se oli anoppi joka teki tuota. Hänellä oli myös alkoholiongelma jonka kaikki muut tiesivät paitsi hän itse. (Piti aina puolustella juomisia ja jos vahingossakin toit julki vähänkään negatiivisen asian hänestä, niin hyvä ettei silmille tullut ja tosiaankin, hänessäkään ei ollut koskaan mitään vikaa, aina se vika löytyi muista.) Älä kanna huonoa omaatuntoa hänen tekemisistään ja käyttäytymisestään, vaikka hän onkin äitisi niin silti sinä voit olla se järkevämpi ja "aikuisempi" tässä asiassa.