Mistä tiedän jos minulla on persoonallisuushäiriö? Ihmissuhteet eivät onnistu, pelkään ihmisiä, avautumista, ripustaudun, olen mustasukkainen, pelkään hylkäämistä, huudan ja olen torjuva, kritisoin, on ollut ongelmia alkoholin kanssa, ahdistaa enkä tiedä syytä, minäkuva on kateissa.. Vai onko tämä kaikki seurausta suhteesta jossa mies oli puhumaton ja lukitsi kaiken tunne-elämän? Reagoin puhumattomuuteen ahdistuneesti, huutaen ym. Mielestäni se oli henkistä väkivaltaa. Enkä osannut reagoida siihen kun ei sellaista ollut elämässäni koskaan ollutkaan.
Ahdistaa kun en itse löydä ahdistukseni syytä. On vain sellainen jatkuva "vaeltamisen" tunne. Ikäänkuin en kuulu mihinkään. Ahdistaa tämä oman elämä ja sen päämäärättömyys jo niin, että aloin miettiä elämän lopettamista. Surkeeta. Minulla on ollut jotenkin outo olo jo 17 v. alkaen. Onko silloin minulle kehittynyt jotain? En saa elämästä kiinni. Mikään ei tunnu miltään. Nyt olen 30 v.
Psykoterapia alkaa masennukseen ensi viikolla. Mitähän sekin voi tarjota? Kuulemma persoonallisuushäiriöön se ei auta.
Voi, voi. Joskus on hyviäkin päiviä ja saan elämän kauneudesta kiinni. Sitten taas kadotan sen. Haluaisin vain tietää miksi täällä edes ollaan.. Minulle ei riitä että minulla on kiva koti ja hyvä mies. Mitä varten ne tulisi hankkia kun kaikki päättyy jokin päivä?
Ahdistaa kun en itse löydä ahdistukseni syytä. On vain sellainen jatkuva "vaeltamisen" tunne. Ikäänkuin en kuulu mihinkään. Ahdistaa tämä oman elämä ja sen päämäärättömyys jo niin, että aloin miettiä elämän lopettamista. Surkeeta. Minulla on ollut jotenkin outo olo jo 17 v. alkaen. Onko silloin minulle kehittynyt jotain? En saa elämästä kiinni. Mikään ei tunnu miltään. Nyt olen 30 v.
Psykoterapia alkaa masennukseen ensi viikolla. Mitähän sekin voi tarjota? Kuulemma persoonallisuushäiriöön se ei auta.
Voi, voi. Joskus on hyviäkin päiviä ja saan elämän kauneudesta kiinni. Sitten taas kadotan sen. Haluaisin vain tietää miksi täällä edes ollaan.. Minulle ei riitä että minulla on kiva koti ja hyvä mies. Mitä varten ne tulisi hankkia kun kaikki päättyy jokin päivä?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Aivan kuin olisin itsestäni lukenut sun tekstin! Erona vain että olen mies.
Olen tullut siihen tulokseen, että tämän täytyy juontaa juurensa jostain lapsuudesta, kasvuympäristöstä tai vanhemmista. Jonka jälkeen sitten ajautuminen "parisuhteisiin" jotka aina päättyvät huonosti yms. Loputon kierre.
Lue Hellstenin kirjoja esim. Virtahepo olohuoneessa. Siltä löytyy myös muita tämän tyylisiin ongelmiin sopivia kirjoja. Niistä olen saanut vähän hajua missä mennään...
Naamiona terve mieli, Raimo Mäkelä. Voit tilata edullisesti os. Perussanoma OyPL 15, 02701 KAUNIAINEN ja puh.nro on 09-512 3910. ERITTÄIN VALAISEVAA !!
Lisäkis: Kata Kärkäisen Jumalasta seuraava ja Jorma Myllyrniemen kirja Narsismi !!!
SUOSITTELEN !!!
juttu jossain lehdessä naisesta, jolla samantyyppistä ajelehtimista/tyytymättömyyttä ollut koko nuoruus ja kun sitten lakoi selvittämään mikä olis syynä selvisi, että takaa löytyi ADHD( neurologinen oireyhtymä).Ja saattais olla Asperger- tai molemmat, sillä niillä on yhteisiä piirteitä? Jos kiinnostaa, niin netistä löytyy testejä ja tietoja. "Kuka ja mikä minä olen" vaivaa monia. Tsemppiä! Myös samat tsempit sinulle miespuoliselle samoista kärsineelle!
hei,
mulla on aivan samoja tuntemuksia. mun itsetunto on täysin nolla johtuen monestakin asiasta.
Olen lisäksi epileptikko ja sairastan myös neuroosia ja työttömänä.
Mua mietityttää tämä oma elämä kun siinä ei ole mitään suuntaa. Olutta kittaan jotta olo olis edes hieman parempi. ihan kun mua ei kukaan kaipais eikä halua töihin. turhaan kävin koulut. Olin myös lähellä itsemurhaa v. 98 mutta en tehnyt sitä koska sain apua viime hetkellä.
Mä vaan sanon sulle, että älä sinäkään tee itsemurhaa vaikka on vaikeata. se ei auta ketään vaan pikemiten toisinpäin. jättäisit ison murheen toisille jotka jäisivät miettimään miksi juuri sinä, mitä olisin voinut tehdä auttaakseni sua.
hyvä jos terapia alkaa. pääasia on se, että puhut asioistasi paljon. niitä ei saa jättää sisäänsä niin mäkin tein ja vältin pahimman.tsemppiä.
Aivan kuin minun ajatuksiani... Mulla on todettu tunne-elämältä epävakaa persoonallisuus eli rajatila.
Tiedän täysin mitä tarkoitat. Minäkään en löydä jatkuvan ahdistuksen syytä, muistan vain juuri jostain murrosiästä(15-16v) asti olleeni ahdistunut ja onneton. Lapsuudestanikaan en löydä mitään, mikä on minusta tällaisen tehnyt. Mutta persoonallisuushäiriöt, kuten muutkin ongelmat voivat johtua mistä tahansa, ei vika ole aina lapsuudessa.
Minäkin olen harkinnut itsaria ja vuosi sitten sitä yritinkin... En onneksi onnistunut. En pidä sitä ratkaisuna tähän tilanteeseen, koska en voisi satuttaa niin paljon avopuolisoani ja perhettäni.
Olen itsekin lähemmäs 30v, ja hyvin paljon löydän tekstistäsi tuttua... Et ole yksin asiasi kanssa, muista se!
Minulla myös on toki välillä oikein hyviä ja onnellisia päiviä ja on kiva uusi koti jne, mutta kun on tällainen "häiriö"-mikä lie- ei mikään riitä. Mikään ei taida taata minulle lopullista onnea ja tasapainoa elämään. Tunnen syyllisyyttä siitäkin, koska kiitollinenhan minun kuuluisi olla, eikä vain surra koko ajan. En vain mahda itselleni mitään. Olen itseni vanki, loppuelämäni.
Voimia sinulle, kohtalotoverini!
..Löysin itseni jokaisesta kirjoituksesta.Olen lapsesta asti kauhistunut oman minääni sisäisiä pelkotiloja.Olen käynyt hyvinä vuosina kouluni ja saanut ammatin,mutta juuri 18v.tuli ensimmäinen mieletön kauhu olemattomuudesta joka ei mennyt pois.olen teitä paljon vanhempi,silloin ei tällaissta tiedetty mitaan.itse yritin hakea apua.
nyt vasta,uskon pitkän terapian jälkeen ja monien rankkojen tapahtumien kautta,että minulla on myös personallisuushäiriö,kuuluu luokkaan identiteettihäiriötilat.Tässä on linkki,jos sieltä löytäisitte itseänne http://www.saunalahti/msiivola/omia/depersonalisaatio.html siitä löysin totaalisesti itseni kummajaiset.....EI VIELÄ ITSARIA..VARMAAN LÖYTYY MAHDOLLISUUS."TUNNE ITSESI TUNTEMATTOMUUS"