Niin.. Äitini on paha, hän on unohtanut minut ja sisareni(Minä 14-vuotta, isosisko 19-vuotta). Kerronpa koko jutun.
Äiti ja isä asuivat vielä yhdessä, mutta äiti alkoi tapailemaan jotain miestä ja petti isääni. Loppujen lopuksi äiti otti ja muutti pois kotonta ja minä menin siinä hänen mukanaan. Äiti tapaili vieläkin sitä miestä ja se mies ei pitänyt minusta yhtään. Haukkui aina palikaksi ja piti minua ihan tyhmänä ja ärsytti tahallaan, äiti vain naurahteli ja piti sitä vitsinä. Minua puistatti.
Noh, onneksi äitini jätti sen miehen. Puolivuotta meni onnellisesti kunnes äitini löysi erään miehen joka asuu kaukana meistä. Äiti alkoi käydä viikonloppuisin ja lomilla miehen luona, ja sain tietää että tuolla kyseisellä miehellä oli kaksi lasta ja nuo pitivät äidistäni. Äiti alkoi olla yhä enemmän miesystävänsä luona ja jätti minut kylmänrauhallisesti kotiin yksin, joskus isosiskon kanssa. Joskus menin iskälle.
Nykyään äitini rakastaa enemmän "toista perhettään", puhuu heistä kokoajan, soittelee heille kokoajan... Mutta silloin kun äiti on siellä uuden perheensä kanssa, ei hän minulle soittele lainkaan. Ei pidä minkäänlaista yhteyttä.
Silloin kun äiti on kotona, hän valittaa kuinka huono lapsi olen. "Et saa edes omaa huonettasi pysymään siistinä!".. En minä halua siivota jos äiti ei edes sano siitä mitään, että olen siivonnut. Hän on aivan kuin en olisi mitään tehnyt ja valittaa etten ole tiskannut tai vienyt roskia. Elämä on vaikeaa tällaisessa tilanteessa ja äiti senkun latistaa omatuntoani haukkumalla ja sanomalla miten huono lapsi olen.
Usein kun jään yksin kotiin niin, että äiti on miesystävänsä luona, en saa edes nukuttua ja joudun itkemään itseni uneen. Se ei ole kivaa.
Äidin uusi perhe on saanut äitini, minua surettaa se. Kun äiti on kotona, me riitelemme aina. Nyttenkin lauantaina meillä oli niin kova riita että ei hyvä tosikaan. :(
Tuossa olisiko ollut viimevuonna, en suostunut lähtemään tädilleni yöksi, koska en pidä serkustani. Äiti nappasi minua hiuksista kiinni ja repi minut huoneeni oven luokse. Minä vedin itsenin takaisin sängylle istumaan vaikka päähän sattuikin. Tätini vain sanoi "Ota vain hiuksista kiinni ja pyöritä!"... Hitto että minua suututti ja yritin lyödä äitiäni mutta tietenkin hän kerkesi laittaa käsivarret eteen. Sen jälkeen hän löi minua ja loppujenlopuksi jouduin tädilleni lähtemään..
On vielä paljon lisääkin juttua, mutta nyt on mentävä. Huomenna pitää mennä kouluun ja sielläki non jo tarpeeksi vaikeaa..
Äiti ja isä asuivat vielä yhdessä, mutta äiti alkoi tapailemaan jotain miestä ja petti isääni. Loppujen lopuksi äiti otti ja muutti pois kotonta ja minä menin siinä hänen mukanaan. Äiti tapaili vieläkin sitä miestä ja se mies ei pitänyt minusta yhtään. Haukkui aina palikaksi ja piti minua ihan tyhmänä ja ärsytti tahallaan, äiti vain naurahteli ja piti sitä vitsinä. Minua puistatti.
Noh, onneksi äitini jätti sen miehen. Puolivuotta meni onnellisesti kunnes äitini löysi erään miehen joka asuu kaukana meistä. Äiti alkoi käydä viikonloppuisin ja lomilla miehen luona, ja sain tietää että tuolla kyseisellä miehellä oli kaksi lasta ja nuo pitivät äidistäni. Äiti alkoi olla yhä enemmän miesystävänsä luona ja jätti minut kylmänrauhallisesti kotiin yksin, joskus isosiskon kanssa. Joskus menin iskälle.
Nykyään äitini rakastaa enemmän "toista perhettään", puhuu heistä kokoajan, soittelee heille kokoajan... Mutta silloin kun äiti on siellä uuden perheensä kanssa, ei hän minulle soittele lainkaan. Ei pidä minkäänlaista yhteyttä.
Silloin kun äiti on kotona, hän valittaa kuinka huono lapsi olen. "Et saa edes omaa huonettasi pysymään siistinä!".. En minä halua siivota jos äiti ei edes sano siitä mitään, että olen siivonnut. Hän on aivan kuin en olisi mitään tehnyt ja valittaa etten ole tiskannut tai vienyt roskia. Elämä on vaikeaa tällaisessa tilanteessa ja äiti senkun latistaa omatuntoani haukkumalla ja sanomalla miten huono lapsi olen.
Usein kun jään yksin kotiin niin, että äiti on miesystävänsä luona, en saa edes nukuttua ja joudun itkemään itseni uneen. Se ei ole kivaa.
Äidin uusi perhe on saanut äitini, minua surettaa se. Kun äiti on kotona, me riitelemme aina. Nyttenkin lauantaina meillä oli niin kova riita että ei hyvä tosikaan. :(
Tuossa olisiko ollut viimevuonna, en suostunut lähtemään tädilleni yöksi, koska en pidä serkustani. Äiti nappasi minua hiuksista kiinni ja repi minut huoneeni oven luokse. Minä vedin itsenin takaisin sängylle istumaan vaikka päähän sattuikin. Tätini vain sanoi "Ota vain hiuksista kiinni ja pyöritä!"... Hitto että minua suututti ja yritin lyödä äitiäni mutta tietenkin hän kerkesi laittaa käsivarret eteen. Sen jälkeen hän löi minua ja loppujenlopuksi jouduin tädilleni lähtemään..
On vielä paljon lisääkin juttua, mutta nyt on mentävä. Huomenna pitää mennä kouluun ja sielläki non jo tarpeeksi vaikeaa..
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://www.lastenjanuortennetti.net
Sinne kirjoitat ja saat hyvät avut. Kokemusta
on. Jos pyydät, sinulle kerrotaan myös paikalliset turvakodit ja niiden puhelinnumerot.
Äitisi vaikuttaa sellaiselta että hänen kanssaan
ei voi puhua. Entäpä isäsi? Väkivalta on aina väärin, ja se on äitisi joka sietäisi tukkapöllyn saada!
Koita jaksaa, ja kyllä se elämä jatkuu vaikeuksista huolimatta :)
Olisi hyvä jos pystyisit muuttamaan isäsi, tai jonkun turvallisen sukulaisen luo, nimittäin tuossa tilanteessa tilanne ei kauaa rauhallisena pysy.
Muutin pari vuotta minua nuoremman siskoni kanssa äidin mukana tämän poikaystävän luokse, jolloin veljeni muutti samantien isäni luokse, hän inhosi sitä miestä.
Se mies oli näsäviisas ja luuli tietävänsä kaiken sekä haukkui mukamas leikillään koko ajan vitun idiootiksi.
Kapinoin vähän väliä äitiäni vastaan ja he vaan nauroivat ' toi on se murrosikä '.
Ei tässä mistään helvetin murrosiästä ole kyse vaan siitä että inhoan sitä miestä ja koko paikkaa missä asumme. Jouduin vaihtamaan koulua kun muutimme ja olen välitunnit aina yksin.
Eräänäpäivänä oli taas huuto meneillään sen mutsin poikaystävän kaa ja se löi mua, ja mä löin samantien kovemmin takasin. Se vaan katto mua hölmistyneesti ja tietenki valehteli äidille.
Jos joku lyö mua, mä lyön takasi, oli kuka hyvänsä.
Mulla on sympatiaa sua kohtaan, tuntuu varmaan tosi pahalta. Äitis elää jossain illusiossa.