Olkoon tämä elämäni eka raitis päivä,Lopetin putken eilen tai oikeastaan vedin vaan eilen sammutuskaljat, mutta nyt olis hyvä aloittaa taas AA.
Kauiten raittiina on ollut se joka on tänään aikaisemmin herännyt.
Ei vuosien raittius aina takaa viisauden lisääntymistä joskus päinvastoin.
Onhan päiväkerrallaan ohjelmassa kolmas perinne, siksi saan mennä tänään paltsuun ,,vaan kun olen sillä hetkellä sen päivän juomatta
Taitaa programmi jo pikkuhuljaa purra.Pakkokin, kun on MINUN oma ainutkertainen elämä kyseessä.
Muistettava,normaali-ihmisten parissa että joka hetki on 10 askeleen paikka.Eka askelhan on jo selvä samoin kuudeskin muistettava normaalien ihmisten kanssa touhutessa.
-Taikka joudun ottaa viinaa....AA;lainen saa rangaistuksen heti,uskovaiset vasta kuolemansa jälkeen.
Kauiten raittiina on ollut se joka on tänään aikaisemmin herännyt.
Ei vuosien raittius aina takaa viisauden lisääntymistä joskus päinvastoin.
Onhan päiväkerrallaan ohjelmassa kolmas perinne, siksi saan mennä tänään paltsuun ,,vaan kun olen sillä hetkellä sen päivän juomatta
Taitaa programmi jo pikkuhuljaa purra.Pakkokin, kun on MINUN oma ainutkertainen elämä kyseessä.
Muistettava,normaali-ihmisten parissa että joka hetki on 10 askeleen paikka.Eka askelhan on jo selvä samoin kuudeskin muistettava normaalien ihmisten kanssa touhutessa.
-Taikka joudun ottaa viinaa....AA;lainen saa rangaistuksen heti,uskovaiset vasta kuolemansa jälkeen.
Vastaukset 56
Vanhimmat
Hienoa, että olet päättänyt olla raittiina tänään. Niin minäkin aion olla. Toivon, että AA:sta löytäisit avun itsellesi. Myös me tässä tipattomien ketjussa tuemme sinua. Mua tää on ainakin auttanut ja kannustanut tosi paljon eteenpäin. Kiitos teille kaikille tuestanne.
Tänään siis raittiina ja kotosalla. On tuo flunssa taas tuloillaan enkä jaksa nyt töihin mennä. Työt mun osalta loppuu muutenkin torstaina, niin eipä tota työmotivaatiota pahemmin enää oo jäljellä. Tarkemmin sanottuna, se motivaatio on koko ajan ollu hukassa, joten siitäkin syystä on työpaikan vaihdos edessä. Voi kumpa viihtysin uudessa työssä paremmin. Kaipaisin todella työtä, missä viihdyn ja mikä on se "mun juttu."
Jos ei oo, niin tuu meille töihin. Yks paikka ois vapaana ku pentu lähti Turkuun neljäks vuodeks opiskelemaan. Hitsi että mulla on ollu sitä ikävä.
...mutta olen avoin kaikille hyville työtarjouksille :) En ole mitään päätöstä vielä uuden työn suhteen tehnyt. Oman alan töitä ei ole ollut tarjolla, ei ainakaan Helsingissä, mutta olen etsinyt myös muualta päin suomea. Tosin ainoo oman alan työ löyty Nurmeksesta. Mietin, että olisin hakenut sitä työtä, mutta kun Nurmeksen keskustassa on kuulemma 1 kauppa ja 1 kioski, niin taitaapa olla liian radikaali muutos. En edes tunne sieltäpäin ketään, niin hulluksihan sellasessa kyläpahasessa tulee. Ja miten sieltä pääsee mihinkään kun ei ole edes autoa?
Opiskelukin voisi olla mukavaa, mutta kun en jaksa mitään neljää vuotta opiskella. Eli taitaapa mun osalta opiskelut olla opiskeltu. Ja ku en ees tiiä mikä mua kiinnostais...kirjoittaminen kylläkin, mut sitähän voi tehä ilman opiskelua. Toinen mikä kiinnostais ois sosiaalityöntekijän työ, mutta se vaatii ainakin 6 vuotta opiskelua, joten ei kiitos. Voi kumpa vois olla jo eläkkeellä, niin sais vaan nauttii olostaan :)
mitä työtä ei ole edes Helsingissä?
Jaa nii,ja tärkein ei viinaa.
Nurmeksen kaupunginjohtajan paikka tietty.
puuttuu Sun viimoseen lauseesees, voi, kumpa vois olla jo eläkkeellä, niin sais vaan nauttii olostaan !
Jestas, ainaskin jos omistaa auton, asuntonaunun, kesämökin ja omakotitalon helvatan isolla tontilla, ni siinnähän sitä vasta työsarkaa riittä stressin partaille asti, eikä tartte ees kaikkii noista !
Yksinäiselle kerrostaloasujalle ilman mitään noita kotkotuksii homma voiski vaikka pelittää !
...yksinäinen kerrostaloasujahan mä tässä ainakin mun tietääkseni oon... joo, ei täällä kyllä muita näy kuin minä, joten ihan hyvin voisin eläkepäivistäni nauttia ilman stressiä :D
eiku eläkkeelle pyrkiin. Moon ollu jo liki 10 vuotta työkyvyttömyyseläkkeellä, lähinnä stressistä aiheutuneiden vikojen ja vaivojen takii. Eikä helpota yhtään; nää kaikki hoitokohteet vie kaiken ajan, tarmon ja jaksamisen, nyyh !
Minä heräsin neljältä. Syynä ei ollu mikään univaikeus vaan eilen päivällä vetäsin pidennetyt kauneusunet. Neki muuten taitaa olla pelkkää legendaa - samannäkösenä heräsin kun päikkäreille mennessä. Itseasiassa olin aika huonon näkönen kun tyyny oli painanu posket täyteen vekkejä ja tukka oli sekasi.
Unet on muuten parantunu huomattavasti - noin yleensä. On ollu jo seittemän tunnin unia.
Mä taidan mennä sinne naisten ryhmään illalla. Vähän jännittää ja tietenki on ennakkoaavistuksia mut eipä minunkaan kannattais uikuttaa kavereiden puutteesta jos nyt en saa lihojani sinne hilattuu.
Se ryhmä on A-killalla ja tietenki sinne mennään selvin päin. Pitäs vaan nyt rohkasta mieli. Prkele ku oon aina tämmönen nyhvö!
Mene ihmeessä sinne naisten ryhmään. Itse olen kanssa "nyhvö" enkä uskalla ikinä mennä mihinkään ryhmään. Ainoo mihin uskallan mennä, on aerobic/ spinning tunti ja sit sen jälkeen vaan nökötän jossain himassa ahmimassa. Mutta ei, enää en harrasta ahmimista. Eilen retkahdin ahmimaan, mut tänään alkaa uusi viikko ja uusi elämä. Ilman alkoa ja ilman herkuttelua. Ja nyt aion onnistuu tässä päätöksessä!!! t: Nyhvö :)
sellanen tunne että ne muut on minuu hienompii ja sit jos ne rupee puhumaan jostain valokynistä, kulmakarvatatskoista, alusvoiteista, ryppyrasvoista ja kynsinauhavoiteista ja lakoista niin mä oon auttamatta pihalla.
Mä oon paskantallaajan sukuu.
Voisko se olla silleen et minä pidänki itteeni hienompana?
...väärään, pinnallisten ihmisten seuraan jos niiden keskustelunaiheet on tollasia. Mutta luulis, että siellä naistenekrhossa, (vai mikä se olikaan nimeltään), on aidompaa ja mukavampaa seuraa. Mä aina pelkään, ettei ton tyylisissä ryhmissä oo ketään, tai sit jotain 2 tyyppii. Siks oonkin tällainennen nyhvö joka ei uskalla mennä mihinkään. Mutta ole sinä rohkemapi ja mene ihmeessä katsomaan millasta porukkaa siellä on vai onko ketään (sit nökötät siellä yksin jonkun mummelin kanssa) *nauraa* :)
muuten mietin tota asiaa kun söin etno -evästä aamupalaks.
Oonko minä oikeesti niin kuspiä että pidänki itteeni muita parempana ja kattelen toisia nenänvartta pitkin. Ja että pidän omia asioitani tärkeempinä ku muitten enkä kelpuuta ketä tahansa omaan seuraani.
Taitaa ruveta valkenemaan miks mulla ei oo ystäviä.
Tosta kauneusuniasiastahan vois pistää sp-postii Myytinmurtajille, josko ne tutkis asian oiken laidan !
Normaaleja ihmisiä ei oo olemassakaan.
Normaali ihminen elää yhteiskunnan normien mukaan ,siitä sana normaali ja normaalia on se mitä enemmistö yhteiskunnassa tekee jos kaikki olisi yhteiskunnassa hulluja niin se olisi normaalia siinä yhteiskunnassa.
Sopeutuakseen täytyy alistua noudattamaan erinäisiä yhteiskunnan säätämiä normeja.Muutoin tulee vaikeuksia ja v--tusta.
kukaan kerkee kysyy jotta minkä takii oon taas kotona niin sanon jo kärkeen et oon sairaslomalla. Kattokaas se pää-se pää.
Musta saikkupäivät on ihan mukavia ku ei tartte mennä töihin. Jotkut ihmiset menee siitä mistä aita on matalin, mut mä meen siitä mistä ei oo aitaa ollenkaan :) tollasen väittämän oon kuullut itsestäni ja pitää aika hyvin paikkansa.
Ihmissuhteista. Mun mielestä sun Arja ei pidä tai tarvitse kelpuuttaa ystäviksi/ kavereiksi ihmisiä joiden kanssa ei oo hyvä olla ja joiden kaa ei oo niin paljon yhteistä mitä vois olla... no joo, tästä syystä mäkin varmaan olen yksin, heh heh. Mutta ihan oikeesti, ei sitä vaan pysty oleen kaveri kenen tahansa kanssa vaikka miten yrittää. Kyllä siinä pitää olla itselläänkin mukavaa ja pitää pystyy oleen oma ittensä eikä vaan olla kaveri jonkun kanssa siks, ettei tartte olla yksin. Mulla ainakin toimii tämän lisäksi myös splitti liiankin hyvin, eli jaan ihmiset hyviin ja huonoihin ts. kivoihin tai ärsyttäviin. Pystyn melkeempä heti sanoo ihmisestä että kumpaan kategoriaan hän kuuluu. Tämä(kään) ei ole hyvä piirre minussa, mutta näin se vaan menee.
Kiitos, anteeksi, näkemiin- meininkiä. Mutta kyllä mä oon mielummin yksin ku pinnallisten ihmisten kanssa.
jaksa olla sellasten kanssa joitten pitää vähän välii korjailla kynsilakkaa tai käydä kattomassa onko ripset menny ristiin.
Mut mulla on taito karistaa ihmiset ympäriltäni vaikka seuraa ja joitain naisjuttuja kaipaanki. Oli sellanen luulo että ystävälle pitäs kertoo rehellisesti kaikki omasta elämästään ja menneisyydestään - kaikki hiton törttöilyt sun muut - muuten se ystävyys olis epärehellisellä pohjalla eikä oliskaan yhtään mitään. Tuttavuutta vaan.
Ja mun pitäs kertoo tälle mahdolliselle ystävälle kaikki ne inhotukset mitä on tullu tehtyy. Kutistaja sano ettei tarvii jos ei haluu ja jos kerran on niitten töppäysten kanssa sinut ja on käsitelly ne omissa aivoissaan niin ne ei kellekkään kuulu.
Tältä pohjalta vois onnistuu.
Ei kellekään tartte kertoo mitään mitä ei halua. Mä vaan oon sellanen hölösuu että saatan räväyttää totuuden ittenstäni samantien ja säikäytän siten ihmiset tiehensä. Täytyy myöntää, että mä nautin siitä, kun saan olla erilainen ja kertoa joskus vähän epätavallisia asioita ittestäni. Oon kait vähän narsistinen.
Luin jotain vanhoja päiväkirjamerkintöjä siltä ajalta, kun aloitin ekan kerran täysraittiuden, eli 19 vuotiaana. Olin kirjoittanut sillon, että "musta on siistii olla ilman viinaa, koska se on erikoista ja mä haluun tehä jotain erikoista". Voi kumpa saiskin ton asenteen taas 100% takas. Tolla asenteella sitä meinaa mentiin 3 vuotta eteenpäin ja hauskaa oli.
pää :)
Tuo viisastuminen on kyllä kii jostain muusta ku raitistumisesta.Mulla ainakin pitää paikkansa nämä laulun sanat.
"mitä vanhemmiksi vartutaan
sitä tyhmemmiksi muututaan
enkä minä ainakaan
mistään tiedä paskaakaan"
meidän piti muuttaa maailma
meistä tuli muurareita
taksikuskeja, suutareita
yksinhuoltajaäitejä, autokauppiaita
meistä tuli lääkäreitä
virkamiehiä, vääpeleitä
mutta tänään voidaan olla tipattomia.Avain sopii lukkoihin eikä lennä vaatteet ikkunasta ulos.
ja iloni ilman viinaa olla...sanoi suuri ajattelija...meitsi:D Kas kun rupesi runosuoni sykkimään. Ihan höntti olo kun oon heränny puol viis aamulla, kun ukkonen löi johonkin ihan lähelle. En pelkää ukkosta, mutta säikähdin, kun heräsin sikeestä unesta ja kuvittelin tyyliin: Nyt ne jyrää meitin!!! Vähintään ydinpommiksi luulin. Onneksi ei hajonnut ykskään sähkölaite. Kipitin napsimaan pistokkeita pois seinästä. Broidilla meni heinäkuun ukkosmyrskyssä tietokoneesta poweri. Se ei onneks miljuunia maksanu uusia.
Mies tuli duunimatkalta keskellä yötä ja pitihän sitä vähän köyriä. Elikkäs eipä ole tullut nukuttua juur ollenkaan. Vähän ku olis krapulassa. Yöks.
lukihäirö;)
...olla yksin. Saa nukkuu yöllä rauhassa. :) Mutta, jos ei nukuta niin joutuu valvoo yksin. Eli ei sittenkään yksinäisyys oo hyvä juttu. Huono yritys meitsiltä taas lohduttautua ja psyykkaa itteensä et yksin on hyvä olla. En oo ees nukkunu kunnon yöunia yli kuukauteen ja oishan se kiva valvoo mielummin jonkun kanssa kuin yksin. No turha valittaa, kun ite olen tämän ratkaisun tehnyt.
Jokatapauksessa, raittiina ja ahmimatta aion tätä päivää jatkaa ja ne on ne tärkeimmät asiat mulle.
kiva jos joka aamu pääsis noin rivakasti sängystä.
Yksin raittiissa ilmassa ja puhtaassa sängyssä nukkumisen vai ottasitko siihen jonkun kännisen ja haisevan kutjan vierelles.
Pitääkö mun kattoo korteista miten sulla rupee menemään? Vai näkisköhän ristallista paremmin?
Katon myöhemmin ku pitää mennä tankkaamaa mut jo tässä vaiheessa voin sanoo et hyvätä näyttää.
Kyl olo on ku duracel-pupulla! Leipomaan pitäis ruveta. Systerin häät on vajaan parin viikon pääsät ja lupasin vaniljanyyttejä tehdä. Sit pari kuivakakkua lupasin tehdä myös. Mä tykkään leipomisesta, mutten sotkujen siivoomisesta.
...ja siks ei mulla enää edes kämppistäkään ole. Mutta toivon, että hän jonain päivänä ymmärtäisi raittiuden merkityksen ja saisi voimia pysyä raittiina.
Ratiis maanantai tänään.
Ja raitista sellaista! Kantaretkahtajalle: Muista eka askeleen viimeinen lause. Tämä maanantai on hyvä elää raittiina, huomenta kaikille!
katsotaan raittiina.
raittiina oltu ja palaverissakin tuli käytyä. Ilmankos mielikin on niin tyyni. Untenmaillehan tässä on käytävä.
minäkin. Omasta armosta- parasta on kun olen oppinut armahtamaan sen tärkeimmän, eli itseni!
...on mun mielestä yks avain raitistumiseen. Mulla meni monta vuotta silleen, että ruoskin itteeni kännitörttöilyistäni kohtuuttomasti. Niin kohtuuttomasti ,etten kestänyt olla selvinpäin itseni kanssa. Lopulta join taas ja kohelluksille pystyi nauramaan...kunnes teki samat virheet uudelleen. Yleensä vielä potenssiin 10. Aivan kuin olis jotenkin käyny läpi itselleen aiheuttamaa traumaa kokemalla sen uudestaan. Tossa ei kuullosta olevan mitään järkeä, mut luulen et mun kohdalla on ollut näin. Kun päätin, että mennyt on mennyttä ja kukaan ei oo kuollu mun toilailujen takia, niin on aika armahtaa itsensä. Katse tulevaan ja ettepäin, sano mummo lumessa.
tosi on hyvin sanottu!!!
Mullaki välillä on sellanen olo etten ansaitse mitään parempaa ku paskassa rypemisen. Nykysin noita tuntemuksia tulee enää sillon tällön.
Mun elämähän on vuoden sisällä muuttunu ihan toisenlaiseks ku se oli ennen ja kaikki on muuttunu nimenomaan parempaan päin. Ja arvatkaa et olin epätoivonen kun rupesinki kärsimään aika vaikeista unihäiriöistä sitä mukaa kun elämä vaan muuttu aina anotosammaks ja pikkusen sain jopa itsetuntoo.
Mä oon kärsiny stressistä! Hyvät muutokset parempaan lyhyellä ajalla aiheuttaa stressiä. Kun koko elämä on ollu vääntämistä vaikeitten asioiden kanssa niin elimistö kuuppaa myöten on pitäny sitä normaalitilana ja eiköhän se hapantunu pää ruvennukki oirehtimaan.
Nyt on menny taas koko päivä netissä ollessa. Pitäs varmaan jotain järkevämpääkin rupee tekeen. Tilasin netistä yhden cd:n, mitä en edes välttämättä tarvitse. Ei se niin hyvä ole, mutta tilattu mikä tilattu. Tää nettailu rupee jo menee vähän liiallisuuksiin mun osalta, mut en jaksa huolestua...ainakaan vielä. Tää on kuitenkin suht järkevä harrastus moneen muuhun verrattuna. Mut nyt yritän pitää tän koneen sammuksissa iltaan asti. Muuten en saa mitään muuta tehtyä. Heippa ja mukavaa päivänjatkoa!
minuutin sisällä viitisen kymmentä typerämpääki hommaa ku netissä istumisen. Mitä pahaa siinä on jos vaihtaa ajatuksia, puhuu puuta-heinää. Aina ku minä tänne kirjotan nii kyllä minusta tuntuu että mä oon jonkun ihmisen lähellä ja sitä paitsi:kirjottaminen on terapiaa.
kommenttii. Tosi on kai se, jot kirjuuttamine on terapiaa, mut kui maailmasa esmers noi Sun mainihtemas minsassa luetellut about 50 hommaa ei vois yhtälailla olla jonninsortin terapiaa?
Tosin en nyt tiijä, kummosii älyttömyyksi Sulla sattus oleen milessäs, mut noin periaattees.
Eli ainavaan olen selvinpäin, tässähän rupiaa tunneista pikkuhiljaa kertymään päiviä selvänä. Tällähaavaa ei kyllä vähempää enää vois viinaa tehä mieli, muttaa tilanne voi heittää häränpyllyä, eli kääntyä toisinpäin ihan pienimmästäkin tilanteesta. Tänään en kuitenkaan ota, sen lupaan.
että ollaan temperamentiltamme melko samanlaisia ja päätökset esim juomisen suhteen mulla synty todella sukkelasti.
Minä rupesin ajattelemaan et A-haa - just se häränpyllyhetki on huomionarvonen ja että niissä muutamassa sekunnissa tapahtuu se juomaanlähtöpäätös. Sillä helkellä mä rupesin soittelemaan. Mulla on n 10 numeroo lämiskässä joille mä soitan kun kiperä paikka tulee ja jos mua vielä noitten soittojen jälkee juotattaa, niin sitte minä menen.
No,muutaman kerran oon soittanu eikä tavinnu edes kahlata kaikkia numeroita läpi. Ja kertaakaan en oo lähtenu noitten soittojen jälkeen juomaan.
käytän itsekin paljon puhelinta eli "nikkeliterapiaa", kun Amerikan puhelimet toimivat aikoinaan nikkelikolikoilla. Sieltä se terapiamuoto on levinnyt ympäri maailman,
Se on kyllä varmaan tärkiää ja hyvä, kun voi ja saa soittaa pahoina hetkinä. Sekin varmaan vaatii sinniä ja päättäväisyyttä, että kans soittaa silloin kuin on paha hetki päällä.
Mailaaminen ja kirjoittaminen yleensäkin, on myös tosi hyvä juttu ja kuten Arja sanoi, niin se toimii terapiana hyvin. Itse en tykkää soitella ihmisille, kun tuntuu niin typerältä soittaa jos ei oo asiaa. Lisäks aina ajattelen, että onhan sillä ns. tukihenkilöllä varmaan parempaakin tekemistä kuin puhua mun kanssa.
Sen sijaan, jos kirjoittaa mailia jollekin, niin tietää, että se ihminen lukee mailin ja vastaa siihen sitten kun on aikaa. Eli ei tuu häirittyy niin paljon. Tosin jos on laittanu monta mailia jollekin ihmiselle, ennen ku hän on ehtinyt vastaa edes siihen ekaan mailiin, niin tulee kyllä sellanen anteeksi että häiritsen- olo. Mutta joskus vaan tuntuu, että on pakko saada kirjottaa. Joo, erittäin harvonhan se olo iskee mulle, enhän tännekään ketjuun paljoo ja kovin usein kirjota *hih* :)
Arja, kävitkö sä siellä naistenkerho systeemissä? Millasta oli? Kerro, odotan mielenkiinnolla!!!
Kirjoittaminen auttaa kyllä kovasti ja siihenhän tämä ketju on erittäin hyvä, lisäksi pidän pientä päiväkirjaa päivän mietteistä ja olosta ja sinne voi purkaa myös omia olotiloja. Tänne niitä ei kaikista pahimpina hetkinä voi eikä kehtaa kirjoittaa, koska teksti voi olla erittäin voimakasta, eikä sovellu muitten luettavaksi.
senverran, jot varmana hyvä homma. Mullon vaan se paha puoli, jot mää jos otan, ni se tapahtuu aina vasta ehtoolla, eikä sillon kehtaa kelleen soittaa, kus meneevätten amusella varhain työmailleen ! No Mikan kaa on joskus tullu rupateltuu, mut vasta, ku se on ollu jo myöhästä !
että pätkähtää. Jääräpäisenä ja raittiina kuin kallio. Hienolta näyttää lähettäjien rivi kun siellä on suurin osa rekannut nickkinsä. Oon kumminkin kova jäbä ja en rekkaa :)
suosittelisin rekkaamisita, koska täällä pyörii nikkivarkaita, jotka kirjoittaa asioita rekkaamattomien nikeillä. Tosi typerää, mutta totta.
Taitaa nickkini olla kelpaamaton "varastetavaksi" :)
...nutraamisen! Oon siirtänyt ja siirtänyt nutraamisen aloittamista, koska se koko ajatus on tuntunut niin kauheelta kaikkien hyvien ruokien ja herkkujen jälkeen. Ajattelin, että emmä pysty alkaa nutraa, että se on ihan hirveetä. Jäi sellanen kuvottava olo viime keväästä ku en juonu muuta ku nutria koko ajan. Mutta, mä yllätyin tosi positiivisesti. Ei se ollut yhtään niin inhottavan ja hirveen makuista kuin mitä muistin! Ja lisäski sipsien ja siiderin himot katosivat kokonaan mun ajatuksista. Se on niin hirvee tunne, kun se ajatus tulee eikä se meinaa millään lähtee pois. Mut nyt olo on just hyvä.
Puhuin tänään äitini kanssa puhelimessa ja kerroin että painan jo yli 70kg. Hän ihmettli että miten se on mahdollista, kun kuukausi sitten, kun hän mut näki, painoin 66kg. Sanoin vaan että on se mahdollista, mutta sen jätin kertomatta että miten oon itteni tähän tilanteeseen saanut paisutettua. Mut miettikkää, kuukausi ja 5 kiloa, tosi hirveetä paisumista. Voi kumpa pääsisin taas pian takas 65 kiloon, siitä ois hyvä jatkaa hitaasti, mutta varmasti laihduttamista eteenpäin. Inhottaa olla näin paisunut (vaikka olin viime tammikuussakin vielä 7 kiloa painavampi kuin mitä olen nyt, niin olo tuntuu paljon lihavammalta kuin silloin).
sulle jotain kiinnostavaa ?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000605&subcat=685
...tosi lohduttava linkki olikin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000605&posting=22000000019070429
toki oon siellä ennenkin käynyt ja kirjoitellutkin jotain, mutta ei se vaan oo mun juttu, koska en sairasta bulimiaa. Bulimia/ anoreksia keskuteluissa käydessään ainakin tuntee ittensä lihavaks. Eikä syöminen se mun varsinainen ongelma ole.
Kerroit olevasi noin 65 kiloinen eikö?
Jos et ihan kääpiö ole, niin sinähän olet normaalipainoinen.
Jos pituutesi on 165, olet ihan normaalipainossa.
Ja vaikka oisit 70 kiloa, ei sulla mitään hirveetä ylipainoo ole.
...mutta nyt kuukauden aikana olen lihonnut 70 kiloiseksi, olen siis 170/70. Mun mitat on nyt sit täysin samat kuin mitä tolla tytöllä joka kirjotti ton tekstin, mikä tuossa äskeisessa linkissä oli. Ei ainakaan mulle tuo ollut mitään mieltä ylentävää luettavaa.
...ajattelin sitten näin lihavana, ihmisenä (mikä mun kai pitäs olla, jos tohon linkissä olevaan tekstiin on uskottava), että aivan sama ja menimpä sitten jääkaapille ja söin sitä hitsin jogurttia melkeen litran verran. Eli ei noista bulimia ja anoreksia palstojen lukemisesta tuu kuin paha mieli ja itsetunto saa mukavan kolahduksen alaspäin. Mutta onneksi mun osalta mitään vahinkoa ei syöpöttelystä sattunut. Jätän vaan huomisen aamiaisen väliin, niin sitten tää "välikohtaus" on kompensoitu. Voi kumpa tosiaan olisinki taas siinä 65 kilossa takas. Sit vaan söisin normaalia ruokaa kohtuudella ja laihtusin hitaasti mutta varmasti.