Rupesin huvikseni kirjoittamaan. Tunnen olevani tämän päivän yhteiskunnassa tosi outo lintu.
Olen kotiäiti. Vaikka lapseni ovat jo 12 - ja 14 vuotiaita, en ole hinkunut työelämään.
Mieheni on yrittäjä, tästä johtuen lapsista ja huushollista huolehtiminen jää minulle.Mieheni ei minua painosta olemaan kotona. Minulla on harrastuksia luen, liikun ja maalaan.
Asun pienellä paikkakunnalla , enkä tunne ketään kotiäitiä. (Inhoan sanaa kotirouva, jota jotkut käyttävät)
Olen saanut paineita ulkopuolisten huomautteluista, että etkö ala joutua työelämään.
Toivoisin palautetta muilta vastaavassa tilanteessa olevilta äideiltä.
30 vuotta sitten tämä oli varsinkin maaseudulla ihan normaali tilanne.
Olen kotiäiti. Vaikka lapseni ovat jo 12 - ja 14 vuotiaita, en ole hinkunut työelämään.
Mieheni on yrittäjä, tästä johtuen lapsista ja huushollista huolehtiminen jää minulle.Mieheni ei minua painosta olemaan kotona. Minulla on harrastuksia luen, liikun ja maalaan.
Asun pienellä paikkakunnalla , enkä tunne ketään kotiäitiä. (Inhoan sanaa kotirouva, jota jotkut käyttävät)
Olen saanut paineita ulkopuolisten huomautteluista, että etkö ala joutua työelämään.
Toivoisin palautetta muilta vastaavassa tilanteessa olevilta äideiltä.
30 vuotta sitten tämä oli varsinkin maaseudulla ihan normaali tilanne.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Jos tunnet itsesi onnelliseksi kotia hoitaessasi niin miksipä suotta työmarkkinoille lähtisit. Ja ilmeisesti taloudellinenkaan tilanne ei "vaadi" sinun töihin lähtöä. Jos miehesikin on tilanteeseen tyytyväinen, niin eihän sinulla ole mitään syytä muuttaa sitä. Jätä huomauttelut niikseen. Tai esitä heille kysymys: miksi? Onko jokin hyvä syy olemassa, miksi sinun "kannattaisi" lähteä työelämään. Ei mielestäni ole, jos tilanteeseen koko perhe (ja varsinkin sinä) on tyytyväinen. Et sinä sukulaisten ja/tai tuttavien vuoksi töitä tee tai ole tekemättä. Tehköön ne jotka sen tärkeäksi kokevat.
Ok tilanne jos itse olet sitä mieltä.
Olethan kuitenkin huomioinut eläketurvasi. Sitä kun ei kotona kerry. Miehesi elättää sinut tietysti mutta jos asiat ei menekään niin kuin on suunniteltu. Tulee vaikka ero.
"Tai esitä heille kysymys: miksi? Onko jokin hyvä syy olemassa, miksi sinun "kannattaisi" lähteä työelämään. "
No ainakin se, ettei tarvitse toisten siivellä/rahoilla elää, vaan voi elättää itse itsensä. Ja kuten tuolla jo joku muukin kirjoitti, niin sitä eläkettäkin pitäisi ansaita. Ja korostaisin sanaa ansaita, eli tehdä töitä sen eteen, eikä vain odottaa, että kyllä muut sen verran töitä tekevät, että minäkin voin eläkettä rauhassa sitten nostella.
kotiäiti minäkin.
Enpä usko, että olisi kotiäitiä, joka nykypäivänä ei ymmärrä ottaa vapaa-ehtoista eläketurvaa itselleen.
Minullakin on lapset koulussa ja silti olen kotona. Kenen "siivellä/rahoilla" mielestäsi elän? Ja todellakin! Niitä toisten asioihin puuttujia on paljon, jotka kyselevät minunkin töihin menemisestä. Vastaa näille utelijoille, että kyllä meillä kotona töitä riittää. ;o)
Mieheni tekee vastuullista työtä, joka tuntuu vievän hänen vapaa-aikansakin. Hänellä ei riitä virtaa enää kotitöihin tai lasten harrastuksiin kuskaamisiin. Mitäs luulisit, että maksaisi, jos hän asuisi täysylläpidossa hotellissa? Aika pitkän pennin...
Meidän mielestämme mieheni palkka on yhteinen, joten en elä kenenkään siivellä. Onneksi miehenikin arvostaa työpanostani ja on samaa mieltä.
että on montakin kotiäitiä, kenellä ei ole varaa maksaa vapaaehtoisia eläkevakuutusmaksuja 350 euron kuukausituloistaan.
Itse olen kotiäiti, tosin ammatinkin omaava ja töihin menen kun lapset menevät kouluun. Minulla on monta kotiäitituttavaa ja olen ainoa, kenellä on tuo vapaaehtoinen eläkevakuutus. Mieheni otti sen minulle aikanaan, kertoi vain asiasta työpäivänsä jälkeen.
Meillä ei riitä kotitöitä päivätyöksi asti sitten kun lapset eivät ole päiviä kotona, joten silloin menen kodin ulkopuoliseen työhön.
Mieheni kanssa olemme tietysti käyneet keskustelun lasten kotihoidosta ja mieheni toive oli, että jään kotiin jos vain itse koen sen mieleiseksi.
olen joskus lukenut, että jos äidin tekemät työt ostettaisiin ulkopuoliselta, maksaisi se kuussa n.5000 e. Aika paljon.
Sinä joka sanoit että kotiäiti elää jonkun siivellä haluan sanoa, että mittaatko kaiken rahassa. Siinä sinulle vastaus.Näin tulee arvostusta tällekkin työlle.
Iät ja ajat on ollut sanonta, ettei mies ole mikään jos ei perhettään elätä. Sen verran olen vanhanaikainen minäkin.Tasa-arvon myötä moni asia menee päin peetä.
Esim. Saksassa ja Amerikassa on rutkasti kotiäitejä.
Olen huomannu, että täällä Suomessa moni elää yli varojen ja näin on pakko molempien perheessä painaa niskalimassa töitä kun on hankittu hieno koti, hieno auto, hieno kesämökki jne. ja kaikki velaksi.
Äitinä olo on maailman tärkein ammatti!
Mielestäni äitinä olo ei ole ammatti siinä kuin ei tyttärenä tai siskonakaan olo ole. Lapsen saaminen kuuluu elämään ja se muuttaa melkoisesti elämänrytmiä, tekemisiä ja tarpeita, mutta ei se mikään ammatti ole vaan luonnollinen osa elämänkulkua.
Oma mielipiteeni on, että en voisi hyvällä omallatunnolla kaataa koko elatusvastuuta mieheni niskaan. Mikä velvollisuus hänellä on elättää neljä ihmistä kun parisuhteessa kuitenkin on kaksi aikuista ihmistä? Mielestäni on huomattavasti järkevämpää, että molemmat AIKUISET kantavat oman osansa kekoon.
Toisaalta voi myös miettiä sitä, että kotona ollessa ei anna omaa panostustaan yhteiskunnan ylläpitämiseen, vaan on ainoastaan siellä kuluttavalla puolella. Jos en kävisi töissä, en maksaisi veroja, mutta silti kuluttaisin yhteiskunnan verorahoilla ylläpitämiä palveluita. Milestäni tällainen nyt vain on itsekästä ja laiskaa.
Meillä on isi kotona lasten kanssa ja minä äiti työelämässä. Halusimme ehdottomasti, että jompi kumpi jää kotiin hoitamaan lapsia ja huolehtimaan kodista. Kun keskustelua käytiin, ei siinä alettu miettiä kumpi on elättäjä ja kumpi elätettävä. Kotiäitiys/isyys ei ole ammatti, mutta työtä se on! Ihan samaa työtä mitä perhepäivähoitajat tekevät ja saavat siitä palkan.
Meillä ei siis ole velvollisuuksia lastenhoidon tai työssäkäynnin suhteen. Meillä molemmat tekevät Työtä, isolla Teellä. Minun palkkani on tietysti yhteinen. Raha ei kuitenkaan ole tärkein. Ja tämän oivaltaminen on ollut ehkä elämämme hienoimpia asioita! Pienellä tililläkin pärjää kun näkee hiukan vaivaa ja parhaat asiat ovat yleensä ilmaisia.
Mielestämme siis on järkevämpää, että lapset saavat elää kiireettömässä kodissa, jossa on takuulla aikaa lapsille.
Kotona ollessa ei muuten ole ainostaan kuluttavalla puolella. Lasten kotihoito tulee tutkimusten mukaan huomattavasti halvemmaksi yhteiskunnalle kuin kunnallinen hoito. Samoin kotihoidon tuesta maksetaan kyllä veroja. Kannattaa ottaa selvää asioista ennen kuin puhuu.
Itsekästä ja laiskaa voi ajatella olevan myös sen, että vie lapsensa vieraan hoitoon ja ajattelee vain rahaa. Tiedän kyllä, että kodin ulkopuolella työskentely on ainakin omalla alallani huom. kevyempää ja helpompaa kuin kotona lasten hoito.
"Kotiäitiys/isyys ei ole ammatti, mutta työtä se on! Ihan samaa työtä mitä perhepäivähoitajat tekevät ja saavat siitä palkan."
Tuo on vähän sama, kun vertaisit esim. tenniksen opettajan työtä tennistä harrastavan pelaamiseen. Kyllähän he samaa peliä pelaavat, mutta opettaja tekee sitä tavallaan toisen hyväksi/toista hyödyttäen eli tekee työtä ja toinen harrastaa omaehtoisesti/omaksi hyväkseen. Tuskin kukaan nyt kehtaisi omaa harrastustaan työksi nimittää, saati sitten että siitä vielä palkkaa pyytäisi.
"Lasten kotihoito tulee tutkimusten mukaan huomattavasti halvemmaksi yhteiskunnalle kuin kunnallinen hoito. Samoin kotihoidon tuesta maksetaan kyllä veroja. Kannattaa ottaa selvää asioista ennen kuin puhuu."
Jep jep, ja kannattaa vähän miettiä niitä asioita ennen kun kovin typeriä asioita suustaan päästää. Tuo kodinhoitotuesta maksettava vero on lähinnä rahan pyörittelyä pussista toiseen. Ymmärrät kai, että jos sama taho sekä maksaa jonkun tulon että kerää siitä veron, on tulos -0.
"Tiedän kyllä, että kodin ulkopuolella työskentely on ainakin omalla alallani huom. kevyempää ja helpompaa kuin kotona lasten hoito. "
Ehkäpä ongelma onkin juuri siinä, että suhtaudut äitiyteen kuin työhön. Tällaisesta ajatusmallista kumpuavat juuri ne sadat marttyyriäidit, jotka muistavat kyllä joka välissä muistuttaa lapsiaan siitä, kuinka "he ovat raataneet ja kärsineet lapsiensa eteen". Mielestäni on huomattavasti järkevämpää pitää työ ja perhe-elämä eri käsitteinä. Työstä ansaitaan rahaa ja lapsia tehdään sitten ihan muista syistä, ei omaksi työmaaksi.
Mielestäni on tehty selväksi jo se että se kotihoidontuki jonka lapsesta saa (alle 300e) on häviävän pieni verrattuna siihen mitä kunta säästää kun tuo lapsi ei ole päivähoidossa. Ja senkin rahan saa vain 3 vuoteen saakka. Minä näkisin tämän vain kunnalle edullisena. :D
Ja toisekseen; siellä kotona tosiaan riittää hommaa, js perheelle järjestely sopii ja toinen osapuoli tienaa tarpeeksi kaiken kustantamiseen, mitä ihmeen napinaa lasikuudesta minä kuulenkaan? Joku kuvittelee vielä että se kotiin jäävä vanhempi mussuttaa suklaata ja katsoo telkkaria? Haahaa... yrittäkääs uudestaan. Palkatonta työtä vuorokauden ympäri, ei lomia eikä kahvitaukoja. Siinä teille kotivanhempaa. Ja eläketurvaakin nykyään kertyy, pieni se on mutta parempi kuin ei mitään.
En vain tajua. Koko päivän raataminen on laiskuutta ja sitä ei saa sanoa työksi koska se on oma perhe? Häh? Iloksesikö sinä tiskaat, imuroit, laitat ruuan, kuuntelet uhmakohtaukset, viihdytät, puet riisut peset laitat taas tuuan ja tiskaat komennat järjestät kylvetät vaihdat lakanat pyyhit pyllyn lakaiset murut peset vaatteet peset hampaat laitat nukkumaan ...ja nukut itse viisi tuntia yössä noustaksesi taas aamulla siivoamaan ennen kahvinkeittoa.
Tule sinäkin meille työleirille laiskottelemaan!!
***
Toisin sanoen sinä vertaat kotiäitiyttä/isyyttä HARRASTAMISEEN. Heh..
Ja oletko koskaan kuullut, että jotkut tekevät työtä jota myös harrastavat. Ei työn tarvitse aina olla jotain "pakkopullaista uurastusta", parhaimmillaan se myös palkitsee (muutoinkin kuin rahallisesti). Hassua jos teet leipätyösi vain toisten hyväksi ja toista hyödyttäen! Omalla kohdallani asia on niin, että teen työni ihan omaehtoisesti ja myös itseni hyväksi. Kuten myös kotona oleva mieheni tekee.
Mitä tulee veroasiaan, niin korjasinpahan vain väitteesi etteikö kodinhoitotuesta veroja maksettaisi. Jos kantasi on tuo, että koko kotihoidon tuesta maksettava vero on niin pieni, että se menee pelkän byrokratian pyöritykseen (mikä on lähteesi tälle väitteelle?), niin tällä perusteella kai ihminen on sitä arvokkaampi yhteiskunnalle mitä suurempi palkkapussi hänellä on. Silloin duunari on vähemmän arvokas yhteiskunnalle kuin kirurgi. Melkoisen arveluttava ajattelumalli.
Miksi suhteutuisin äitiyteen kuin työhön? Etkö ymmärtänyt, että OLEN KODIN ULKOPUOLELLA TYÖSSÄ? Meillä ei äidin eikä isän tarvitse muistuttaa lapsia mistään raatamisesta tai kärsimisestä heidän hyväksi, koska me emme raada emmekä kärsi. Meille lastenhoito on sydämen ja oman tahdon asia. Aika outo ajatus, että lapsia tehtäisiin TYÖMAAKSI! Työtä heidän parissaan riittää (onkoha sinulla kokemusta..?), mutta se työ on mieluista ei pakkopullaa! Sääliksi käy ihmisiä, jotka joutuvat tekemään työtään raataen ja kärsien. Mutta muistathan, että meille toisille työnteko voi olla palkitsevaa ja antoisaakin! On se sitten kotona tai kodin ulkopuolella tapahtuvaa työtä. ;)
"Mikä siinä onkin, että meidän nykyvanhempien on niin vaikea suostua olemaan toisen ihmisen käytössä, toista varten? Miksi on hankalaa luopua omista kunnianhimoistaan siksi pieneksi hetkeksi kun tänne kutsumamme ihminen meitä tarvitsee? Minusta tuntuu usein, että naisten vapautusliike on ymmärretty väärin, ja lapset saavat kärsiä.
Koen ettei kukaan maailmassa voisi hoitaa lapsiamme paremmin kuin heidän isä tai äiti. Oleellinen ihmisessä tapahtuu ensi kuukausina ja vuosina."
sulle.
Tuntupa pahalta kun sanottiin, että äiti on edesvastuuton ja laiska ollessaan kotona.
Huhu, luultavasti kommentti tuli juuri senkaltiselta ihmiseltä joka ei viihdy itse kotona.
Minun tapauksessa mies on yrittäjä ja tekee kahden ihmisen työt ja maksaa tuplasti veroja.
Eiköhän meidän perhe ansaitse tätä myöten kunnalliset edutkin.
Hyväksysin tilanteen myös toisinkin päin.
Jos isä on halukas pyörittämään kotirumbaa, niin mikäs siinä.
Koko kesän meillä oli lasten vieraina 7-10 lapseen
joka päivä. Näiden lasten vanhemmat tekivät tiukkaa työpäivää. Oli ilo kun lapset kertoivat minulle juttujaan. Välillä tuntu että mulla on läheisempi ote naapurin lapsiin kuin heidän omilla vanhemmilla.
Ymmärrän jos kiire on pakollista, mutta kun suurin osa näiden lasten vanhemmista tekevät itse pakkokiireen. Työn jälkeen tulevat harrastukset (aikuisten sellaiset).
Itse väitän säästäväni ollessani kotona, esim. vaate ja ruokakuluissa.
Ja ehkäpä tämän myötä tarjoan jollekkin työpaikan.
Ja onhan totta se mikä käy toiselle , ei sovi taas toiselle.
Monesta on varmaan aika rankkaa sanoa ääneen , että en viihdy kotona lasten kanssa haluan työelämään.
"Toisin sanoen sinä vertaat kotiäitiyttä/isyyttä HARRASTAMISEEN"
Kyllä siinä mielessä, että sitä "harrastetaan" omasta vapaasta tahdosta ja se on nimen omaan toimintaa, jota tehdään oman itsen vuoksi, ei esim. rahan tähden.
"Hassua jos teet leipätyösi vain toisten hyväksi ja toista hyödyttäen!"
Hmm, käsittääkseni ainoastaan yksityisyrittäjät tekevät työtään vain itseään hyödyttäen, kyllä muiden työläisten työpanos menee muiden hyväksi. Siihenhän työpaikat ja työvoiman käyttö perustuu, että työnantaja saa maksamaansa korvausta vastaan käyttöönsä työntekijän työpanoksen.
"Mitä tulee veroasiaan, niin korjasinpahan vain väitteesi etteikö kodinhoitotuesta veroja maksettaisi. Jos kantasi on tuo, että koko kotihoidon tuesta maksettava vero on niin pieni, että se menee pelkän byrokratian pyöritykseen (mikä on lähteesi tälle väitteelle?), niin tällä perusteella kai ihminen on sitä arvokkaampi yhteiskunnalle mitä suurempi palkkapussi hänellä on. Silloin duunari on vähemmän arvokas yhteiskunnalle kuin kirurgi. Melkoisen arveluttava ajattelumalli."
Ensinnäkin: en väittänyt etteikö veroja kodinhoituesta maksettaisi ja toisekseen vetelet tuossa muutenkin aivan omia johtopäätelmiäsi. Kirjoitin, että tuolla verolla ei sinänsä ole mitään merkitystä koska tuki maksetaan samasta pussista kuin mihin sitä sitten taas verona kerätään, ymmärrätkö??? Eli jos nyt rautalangasta varmuuden vuoksi väännetään, niin koska kodinhoitotuki maksetaan aiemmin kerätyistä verovaroista, on tästä tuesta veron maksaminen yhtä tyhjän kanssa lopputuloksen kannalta. Aivan yhtä hyvin kodinhoitotuki voitaisiin määrätä tuon veron verran pienemmäksi ja se olisi verovapaata tuloa, ja lopputulos olisi aivan sama yhteiskunnan verorahojen suhteen. Eli yksinkertaisesti sanottuna: kodinhoitotuesta maksettava vero ei kasvata kokonaisverovaroja penniäkään.
"Aika outo ajatus, että lapsia tehtäisiin TYÖMAAKSI!"
Olen aivan samaa mieltä ja tätähän minä juuri kirjoitinkin. Eli en ymmärrä, miksi lasten hoitoa verrataan työhön ja ihmetellään että miksi sitä ei arvosteta nimen omaan rankkana työnä, josta pitäisi saada korvausta. Mielestäni lasten tekeminen ja hoito ei ole työtä eikä siitä näin ollen ole tarpeen palkkaakaan maksaa.
Mitä tulee tuohon varsin haikeaan loppukommenttiisi, niin yritäppä sinäkin siirtyä uudelle vuosituhannelle. Yksinkertainen tosiasia on, että ihmiset eivät enää työskentele kotonaan kuten ennen ja perhekoot ovat huomattavasti pienemmät kuin ennen, joten tämä väistämättä vaikuuttaa myös lasten kasvatukseen. On kohtuutonta edellyttää, että toiset ihmiset kustantavat toisten vuosikausien kotona elelyn, oli syynä sitten lapsi tai mikä tahansa.
"En vain tajua. Koko päivän raataminen on laiskuutta ja sitä ei saa sanoa työksi koska se on oma perhe? Häh? Iloksesikö sinä tiskaat, imuroit, laitat ruuan, kuuntelet uhmakohtaukset, viihdytät, puet riisut peset laitat taas tuuan ja tiskaat komennat järjestät kylvetät vaihdat lakanat pyyhit pyllyn lakaiset murut peset vaatteet peset hampaat laitat nukkumaan ...ja nukut itse viisi tuntia yössä noustaksesi taas aamulla siivoamaan ennen kahvinkeittoa.
Tule sinäkin meille työleirille laiskottelemaan!! "
Ei kiitos, pidän mielummin oman työpaikkani, joka mahdollistaa sen, että kun töiden jälkeen menen kotiin lasteni kanssa, en ole liian väsynyt ja uupunut neljän seinän sisällä kotitöihin hautautumisesta, vaan pystyn todellakin myös nauttimaan lasteni seurasta, enkä vain näkemään heitä hirvittävänä työtaakkana.
Eikö siis kodin ulkopuolista työtä voi tehdä muun kuin rahan vuoksi? Esim. oman itsen vuoksi?
Koti-isyys ei meillä merkitse sitä, että mieheni on kotona vain itsensä tähden. Ensisijaisesti hän on kotona lastemme edun vuoksi. Hän myös nauttii työstään omien lasten kanssa, joten hän ei koe olevansa marttyyri tai kärsivänsä!!
Lue nyt vain tarkemmin kirjoittamani. Kirjoitin "Hassua jos teet leipätyösi vain toisten hyväksi ja toista hyödyttäen!" Ja silloin paino oli sanalla VAIN. Tuonhan nyt urponkikin tajuaa, että työnantaja saa työntekijän työpanoksen maksamaansa korvausta vastaan. Vaan oletko tullut ajatelleeksi, että sen työpanoksen ei tarvitse olla pakkopullaista ja vastanmielistä raatamista rahan kiilto silmissä? Työnteko voi olla ihan oikeasti myös mukavaa ja siten sen ainoa tarkoitus ei ole raha vaan myös OMA HYÖTY. Voinko selvemmin enää asian ilmaista?
"Ensinnäkin: en väittänyt etteikö veroja kodinhoituesta maksettaisi.."
Kirjoitit aiemmin näin: "Jos en kävisi töissä, en maksaisi veroja.." Eikö tuo nyt ole aika selvä väite, että kotona olevan ei tarvitse maksaa veroja lainkaan? Ymmärrätkö siis ihan itse? Vai tarvitsetko sitä minulle tuputtamaasi rautalankaa kuitenkin itse?
"Aivan yhtä hyvin kodinhoitotuki voitaisiin määrätä tuon veron verran pienemmäksi ja se olisi verovapaata tuloa, ja lopputulos olisi aivan sama yhteiskunnan verorahojen suhteen. Eli yksinkertaisesti sanottuna: kodinhoitotuesta maksettava vero ei kasvata kokonaisverovaroja penniäkään."
Ja aivan yhtä hyvin palkkatulo voitaisiin määrätä veron verran pienemmäksi ja se olisi verovapaata tuloa ja lopputulos olisi sama yhteiskunnan verorahojen suhteen.
Eli yksinkertaisesti kysyttynä: mihin lähteeseen perustat tuon etteikö kodinhoidontuki kasvata kokonaisveroja lainkaan? Vai onko kyse mutu:sta? Kotihoidon tuen veroilla maksetaan ehkä se niitä papereita pyörittävä tädin työpaikka, duunarin veroilla ehkä veroviraston käyttökulut ja kirurgin veroilla verovirastorakennus. Onko kirurgi siis kaikista arvokkain, koska hänen veroillaan saa enemmän yhteistäö hyvää?
"Mielestäni lasten tekeminen ja hoito ei ole työtä eikä siitä näin ollen ole tarpeen palkkaakaan maksaa."
No jos lasten hoito eí ole työtä, niin kerropa se vaikka perhepäivähoitajille! Ajatteletko 4 lapsen äidin työn olevan kevyempää ja helpompaa kuin neljää hoitolasta hoitavan pphoitajan?
Mitä tulee tuohon "varsin haikeaan loppukommenttiini", niin se oli lainaus (katosi lopusta lainausmerkinnät) Vauva-lehden Suutarin lapsia -palstalta ja kirjoittaja on dokumenttielokuvaohjaaja Virpi Suutari. 39-vuotias 3 lapsen äiti. Voit siis ilmaista omaatuntoasi puhutelleet tunteesi hänen suuntaan. :)
Oletko ajatellut mitä HYÖTYÄ lasten kotihoidosta voisi olla? Onko sinulla siitä muuta kuin mutu-tietoa? Jos pelkkä perusteesi on tuo pieni veroprosentti (se jo sujuvasti unohdettiinkin kuinka paljon yhteiskunta säästää kun lapsi ei ole kunnan järjestämässä päivähoidossa), niin.. *hymy*
Ja kysyn edelleen, että tämän mukaanko ihmiset arvotetaan yhteiskunnassa? Koska duunarin maksama vero on paljon pienempi kuin kirurgin, niin kirurgi voisi alkaa moittia duunaria siitä ettei ole tarpeeksi hyväksi yhteiskunnalle.
Omasta mielestäni OLEELLISINTA on ihan jokin muu. Lapset nimittäin ovat onnellisia hyvin erilaisissa perheissä. Lapset ovat onnellisia kotihoidossa tai hoitohoidossa, riipuen siitä, millainen henki lapsen ympärillä leijuu. Lapsen hyvinvoinnista pitäisi kirjoittaa paljon enemmän. Kokemukseni mukaan naiset osaavat jo pitää huolta ja kovaa ääntä itsestään.
Sen tiedän, että omien lastemme ympärillä leijuu paras henki kotonamme. Se on meille tärkeintä. Toisilla lapsilla on varmasti parempi henki hoitohoidossa. Hyvä siis, että ovat siellä (vaikkakin joudun maksamaan heidän päivähoidostaan verojen muodossa, ;))
Ja lopuksi vielä rakastamaasi VirpiSuutaria: "Nykyään tiedetään, että pienen lapsen ei ole hyvä joutua pitkiksi ajoiksi eroon vanhemmastaan.
Tämä tieto aiheuttaa meissä moderneissa aikuisissa voimakasta torjuntaa, koska se sopii niin huonosti meidän suunnitelmiimme. Onko tämä taas jotain terapeuttitätien löpinää?
Hyökkäämme, koska tieto osuu inhottavan tarkasti maaliin. Haluamme torjua syyllisyyden, vaikka sen tunteminen olisikin merkki toimivasta omatunnosta."
(Minulla on kokemusta sekä kotiäitiydestä että työäitiydestä ja omat kokemukseni ovat, että työpäivän jälkeen olen väsynyt. Tämän saman olen kuullut ja lukenut tosi monelta. Siksi olen kiitollinen, että mieheni hoitaa kodin ja lapset, joten pitkän työpäivän jälkeen ei tarvitse rynnätä hakemaan lapsia hoidosta, kiireellä alkaa laittamaan ruokaa ja tekemään muita kotitöitä. Mieheni hoitaa tosi hyvin kotityöt, joten ne eivät meillä kasaudu! Jos molemmat olisimme töissä niin voisin kuvitella niiden silloin kyllä kasautuvan! Onneksi me olemme molemmat osanneet nauttia sekä lastenhoidosta että työstämme kodin ulkopuolella! Kauheaa jos tuli sellainen fiilis, että lasten kanssa olo ja kotitöiden teko on maailman kamalinta. Mutta asenteestahan se kiinni onkin! Työtä piisaa sekä kotona että töissä, mutta molemmista nautitaan meillä!)
"Eikö siis kodin ulkopuolista työtä voi tehdä muun kuin rahan vuoksi? Esim. oman itsen vuoksi?"
En sanonut niin. Toki työstään on hyvä myös nauttia, mutta enpä usko, että kovinkaan moni menisi työpaikalleen nauttimaan työnsä tekemisistä ilman palkkaa, eli kyllä se palkka on määrittävin tekijä työn tekemisessä.
"Ja aivan yhtä hyvin palkkatulo voitaisiin määrätä veron verran pienemmäksi ja se olisi verovapaata tuloa ja lopputulos olisi sama yhteiskunnan verorahojen suhteen."
Hmm, mietitköhän nyt tuota aivan loppuun saakka vai onkohan sinulla oikeasti jotain käsitysvaikeuksia?? Toki eroa on siinä, onko töissä yksityisellä vai julkisella puolella, mutta jos yritys yht´äkkiä saisikin verovapauden esim. palkanmaksun suhteen, vaikuttaisi tämä varsin merkittävästikin verotulojen kokonaiskertymiseen.
otan nyt vielä uudelleen sen rautalangan esiin, kun et näytä oikein tajuavan näitä asioita:
Eli yksityinen yritys pyörittää yritystä yksityisellä rahalla, ja kun tämän yrityksen työntekijät maksavat palkoistaan veroja, lisäävät nämä rahat veropottia.
Kun valtio/kunta maksaa henkilölle tukea/palkkaa, maksetaan nämä rahat julkisista varoista, jolloin näistä kerätty vero ei sinällään lisää koko veropottia, koska se on jo alunperin sieltä veropotista otettu.
"No jos lasten hoito eí ole työtä, niin kerropa se vaikka perhepäivähoitajille! Ajatteletko 4 lapsen äidin työn olevan kevyempää ja helpompaa kuin neljää hoitolasta hoitavan pphoitajan?"
Voi herran jestas. Tottakai toisten lasten hoitaminen on työtä. Aivan samoin kuin toisten kodin siivoaminen on työtä, toisen auton huoltaminen on työtä, kuten toisen puolesta veroilmoituksen tekeminen on työtä. Yritä nyt hyvä ihminen ymmärtää, että työtä tehdään nimen omaan toisen puolesta/toiselle jotain hyödykettä vastaan, ei omien tarpeiden tähden. Jos kuskaat itseäsi autolla, et ole taksikuski. Jos siivoat oman talosi, et ole siivooja. Jos laitat itsellesi/perheellesi ruokaa, et ole kokki. Ja sama juttu, jos hoidat omat lapsesi, et ole perhepäivähoitaja.
Sitähän sinä kovasti toitotit, että työssä käydään jonkun toisen hyväksi. Minä kummastelin, että onko se AINOA motiivi työssäkäynnille? Kuten sanottu, urpokin tajuaa, että työstä maksetaan palkkaa, mutta se ei ole määrittävin tekijä. Moni tekee nimittäin matalapalkkaista työtä koska kokee työn sisällön tärkeämmäksi. Silloin työnsisältö on määrittävin, ei palkka.
On varmasti helppo sortua nimittelemään ja alentamaan, mutta ekonomin tutkinnollani väitän, että olen miettinyt ihan loppuun asti mitä kirjoitan. Totta kai vertasinkin kunnan/valtion työtä, koska silloin palkanmaksajana on sama kuin kodinhoidon tuen. Yksityinen puoli on asia erikseen, en tiennyt ettet ymmärtänyt.
Otan osaa käsitysvaikeuksiisi ja rautalangan tarpeeseesi. ;)
En ole väittänytkään, että lapsiaan hoitava vanhempi olisi perhepäivähoitaja. Puhuin vain ja ainoastaan työn määrittelystä; ja lasten hoito on työtä, hoitaa sitten omia tai toisen lapsia. Siivous on työtä, siivoaa sitten omaa tai toisen kotia. Jne. On täysin ymmärrettävää, että toiselle tehtävästä työstä maksetaan palkkaa, mutta siitä en puhunutkaan vaan työn määrittelystä. Kun en ajattele, että kaikki mitä teen itselleni/perheelleni on laiskuutta. Työtä se on kotityökin!
Haluat nyt kovasti kaiken pyörivän verojen, yhteiskunnan ja rahan ympärillä. Entäpä se lapsilähtöisyys? Mikä on lapselle parasta? Jos lapsen paras on kotona, niin eikö se hyödytä yhteiskuntaakin? Vaikkei sille olekaan laadittu barometrejä.
Meidän eromme taitaa olla se, että sinä ajattelet verojen ja rahan olevan tärkeintä. Minulle tärkeintä on lapsen hyvinvointi ja paras. Haluaisin puhua enemmän siitä mikä on lapselle oleellisinta.
Toivottavasti meni jo perille.
P.s. Vieläkö väität ettet olisi sanonut että kodinhoidontuesta ei makseta veroa? ;)
"Kuten sanottu, urpokin tajuaa, että työstä maksetaan palkkaa, mutta se ei ole määrittävin tekijä. Moni tekee nimittäin matalapalkkaista työtä koska kokee työn sisällön tärkeämmäksi. Silloin työnsisältö on määrittävin, ei palkka."
höpön löpön. Jos ihmisille turvattaisiin heidän nykyinen toimeentulonsa ilman töissäkäyntiä, en usko kovinkaan monen työpaikalle ilmaantuvan. En tiedä missä Disneyn Ihmemaassa sinä liitelet, mutta oikeassa elämässä valtaosalle ihmisistä se palkka on määrittävin tekijä työnteossa. Ja ennen kun kehittelet taas noita ihmeellisiä päätelmiäsi, niin en tarkoita, että pitäisi saada todella hyvää palkkaa vaan puhun riittävän toimeentulon turvaavasta palkasta. Harvalla ihmisellä riittäisi motivaatiota mennä työhönsä, jos saman summan saisi tekemättä mitään.
"On täysin ymmärrettävää, että toiselle tehtävästä työstä maksetaan palkkaa, mutta siitä en puhunutkaan vaan työn määrittelystä. Kun en ajattele, että kaikki mitä teen itselleni/perheelleni on laiskuutta. Työtä se on kotityökin!"
En nyt oikein ymmärrä tuota logiikkaasi, eli onko sinulle olemassa vain työtä ja laiskuutta. Itselleni siihen väliin mahtuu kyllä melkoisesti muitakin määritteitä. En esim. koe tekeväni työtä, kun hoidan lastani, mutta en toki sitä laiskotteluksikaan nimittäisi.
"Meidän eromme taitaa olla se, että sinä ajattelet verojen ja rahan olevan tärkeintä. Minulle tärkeintä on lapsen hyvinvointi ja paras. Haluaisin puhua enemmän siitä mikä on lapselle oleellisinta. "
Vetelet nyt koko ajan aivan ihmeellisiä johtopäätöksiä aivan omasta päästäsi. Kuten jo kirjoitin, en näe kovinkaan mielekkääksi niin lapsen kuin vanhemmankaan kannalta tilannetta, jossa kotona oleva vanhempi tuntee olevansa kotonaan töissä. Tällä tarkoitan sitä, että elämä tuntuu olevan yhtä siivous/pyykkäys/huolto-toimenpiteitä, kuten se monelle tuntuu olevan, kun jatkuvasti valitetaan, kuinka raskasta se lapsen hoitaminen on. Tällaisessa tapauksessa mielestäni lapselle on todellakin parempi olla hoidossa, sen sijaan että joutuu kotona olemaan kaksin jatkuvasti kärttyisen ja väsyneen vanhemman kanssa.
"P.s. Vieläkö väität ettet olisi sanonut että kodinhoidontuesta ei makseta veroa? ;)"
Alan epäillä, että sinulla on oikeasti jonkinasteista luki-(tai muuta ;))häiriötä.
Kertaan nyt tämän vielä yhden kerran, jos et todellakaan vieläkään ymmärrä, niin yritä unohtaa koko homma: Eli kirjoitin, että kodinhoitotuesta maksettava vero on sinällään yhtä tyhjän kanssa, koska se ei kerrytä kokonaisveropottia lainkaan. Ymmärrätkö. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö kodinhoitotuesta maksettaisi veroa. Nämä ovat kaksi eri asiaa.
Ihan oikeastiko väität, että kaikki ihmiset tekevät työtään VAIN rahan takia? Luojan kiitos eivät! Se on toki yksi syy, muttei AINA määrittävin tekijä. Mistä lähteestä olet tietosi saanut sen suhteen, että suurimmalle osalle ihmisiä työstä saatavan palkan suuruus on tärkein? Eikö jo peruskoulun penkillä ohjata valitsemaan ala omien kiinnostusten ja kykyjen mukaan ei ison palkkapussin? Palaa ihmeessä sieltä angstisesta Disney-maastasi. ;)
Ja ennen kuin kehittelet taas noita ihmeellisiä päätelmiäsi, niin en tarkoita, että kaikki ihmiset kävisivät työssä jos saisivat palkan muutoinkin. Mistä tämän kehitit?
Meillä on sama ongelma; minäkään en ymmärrä logiikkaasi. Itse annoit sen kuvan, että on olemassa vain työtä ja laiskuutta; kirjoitit siitä kuinka lasten hoito kotona ei ole työtä vaan laiskuutta. Eikö sinulla ole siihen väliin muita määritteitä?
Mitä tulee noihin omasta päästä vetämiisi ihmeellisiin johtopäätöksiin, niin: "Kuten jo kirjoitin, en näe kovinkaan mielekkääksi niin lapsen kuin vanhemmankaan kannalta tilannetta, jossa kotona oleva vanhempi tuntee olevansa kotonaan töissä. Tällä tarkoitan sitä, että elämä tuntuu olevan yhtä siivous/pyykkäys/huolto-toimenpiteitä, kuten se monelle tuntuu olevan, kun jatkuvasti valitetaan, kuinka raskasta se lapsen hoitaminen on. Tällaisessa tapauksessa mielestäni lapselle on todellakin parempi olla hoidossa, sen sijaan että joutuu kotona olemaan kaksin jatkuvasti kärttyisen ja väsyneen vanhemman kanssa."
Kuka tässä ketjussa on valittanut oloaan kotona raskaaksi, epämieluisaksi, kärttyisäksi ja väsyneeksi? "Kuten se monelle tuntuu olevan" ei nyt ole kovinkaan validia (vrt. mutu) tietoutta, eikä missään nimessä sovi tähän ketjuun mitenkään! Tästä et kuitenkaan lähtenyt kirjoittamaan, vaan siitä kuinka kotona oleva on laiska, itsekäs ja hyödytön yhteiskunnalle.
Kuten jo kirjoitin aiemmin, lapsen kannalta on tärkeintä, että hän saa viettää hyvähenkisessä, kiireettömässä ja turvallisessa ilmapiirissä päivänsä. Ja jos vanhempi on kotona totaalisen ahdistunut, niin hoitoon vieminen on kaikille parempi ratkaisu.
Mutta eikö ole aika huvittavaa väittää, että suurin osa kotiäideistä/isistä olisi kärttyisiä, väsyneitä ja katkeria? Omassa tuttavapiirissämme on paljon kotiäitejä ja minulla ei ole kertomasikaltaista mielikuvaa kotiäitiydestä/isyydestä. Toki kotiäiti/isäkin tuntee ajoittain väsymystä ja turhautumista, mutta eikö nämä ole normaaleja tunteita myös työelämässä? Ainakin minulle, vaikka siis viihdynkin työssäni hyvin.
Häiriösi on ilmeisen selvä! Ymmärsin kyllä epätoivoisen (ja lähteettömän) selityksesi siitä kuinka kokonaisveropotti ei kerry. Tämän selityksen kehitit sen viestin jälkeen, jossa selvällä suomen kielellä kirjoitit: "JOS EN KÄVISI TÖISSÄ, EN MAKSAISI VEROJA". Ymmärrätkö, kirjoitit EN MAKSAISI VEROJA. Mutta kodinhoidontuesta maksetaan veroja, menevät ne sitten vaikka sinun lastesi päivähoitomaksuihin, tai mihin tahansa kuvittelemaasi asiaan! Sillä ei siis ole mitään merkitystä tässä asiayhteydessä MIHIN ne verorahat menevät, mutta niitä maksetaan. Toisin kun siis väitit. Piste.
Yhdyn ihmettelyysi järkesi (?) käytöstä. Kovin hyökkäävä ja ahdistunutkin tunnut olevan jatkuvine "ihmettelen järjenkäyttöäsi", "Missä Disney-maailmassa liitelet", "alan epäillä, että sinulla on (luki)häiriö.." -kommentteinesi. Valitettavasti ne eivät tee sinusta sen älykkäämpää, päinvastoin.
Mutta kerropa nyt vielä ettet ole väittänyt etteikö kodinhoidontuesta makseta veroja. ;) Minullahan tässä on kaikki häiriöt kun tulkitsen lauseen "jos olisin kotona en maksaisi veroja" siten ettei kotona olevat maksa veroja. NII-IN! ;)
P.s. Kaikkea ei voi mitata rahalla.
nainen ollut "kotiäitinä"!!!Enemmän töitä naiset paiski kun miehet!Ja niin on edelleenkin.Tottakai naisten vastuulla oli lastenkin kasvatus, mutta noin vanhat lapset olisivat nekin jo töissä!En mitenkään vastusta kotiäitiyttä ja se on vain hienoa jos siihen on varaa ja uskallusta.Minä ainakin haluaisin turvata tulonlähteeni jos vaikka jotain sattuis...Mies jättäisi tai kuolisi...