Kohta taas alkaa olla se aika vuodesta ,että ollaan enämpi sisätiloissa.
Kesää ja kauniita maisemia muistellessa tulee mieleeni,että minkäköhänlainen maisema on ihmisille mieluisin ja miksi?
Itse pidän luonnosta yleensäkin ja monenlaisesta näkymästä ,mutta kaipuu erämaamaisemaan,jossa heinäisen suon halki kulkee pieni joki ja jokunen lampare välissä;aaaaaaaaah mikä rauha!!!!!
Kesää ja kauniita maisemia muistellessa tulee mieleeni,että minkäköhänlainen maisema on ihmisille mieluisin ja miksi?
Itse pidän luonnosta yleensäkin ja monenlaisesta näkymästä ,mutta kaipuu erämaamaisemaan,jossa heinäisen suon halki kulkee pieni joki ja jokunen lampare välissä;aaaaaaaaah mikä rauha!!!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja miten sen aistii. Kesäyön aamu auringon nousu huuruineen hivelee silmiä, kun se kiiltelee järven pintaan ja luonto valmistuu uuteen päivään. Pidän myös luonnossa tai metsässä liikkumisesta ja se toimii hyvänä mielen ja kehon virkistäjänä ja työpaineiden tuuletus paikkana.
ja kallioiset rannat
on merimaisema, mökiltäni ei kuitenkaan näe "kauas", koska edessä olevat saaret rajoittaa, joskus on pakko lähteä ulkomerelle
ja siirtää katse kauas horisonttiin.
olet varmaan sinäkin viime viikkoina tuijotellut hurmioituneena tähtiä meren yllä.
meren rannalla, mutta saaressa on ympärillä pimeys, joka tuo tähdet lähemmäs ja kirkkaammiksi.
Viikonloppuna kun katselin yksin kirkasta tähtitaivasta, olin vähän surumielinen, mieleeni tuli otteita Nerudan runosta: "Tänä yönä voisin kirjoittaa surullisimmat säkeeni, kirjoittaa vaikkapa: yö on tähtikirkas, sinisinä värisevät kaukaiset planeetat..."
Vuono, jossa turkoosi vesi. Kauempana lumihuippuiset
vuoret. Kaiken peittää kevyt usva, joka liikkuu hitaasti kauneuden yllä. Mielenrauha valtaa miehen
välittymästi.
ovat jyhkeät ja kunnioitusta herättävät, Suomen Lapin tunturit ovat lempeämmät - eri väriset.
Hienoja molemmat, kuin myös alpitkin, siellä ihminen tuntee itsensä pieneksi, kuin linnuksi :)
Kun maisemassa näkee vettä ja pitkälle, siinä
silmä lepää. Minä otan kesäisin aika paljon maisemakuvia ja laittelen sitten näytön taustakuvaksi, niitä sitten talvella vaihtelen viikottain ja kiroilen kylmyyttä:)
kotiseudun maisemat.
Kauheeta moottorointia vaikka olisi kuinka pyhä tai mikä rauhallinen päivä.
mäen, vaaran, tunturin taí 'oikean'vuoren laelta katsoessa tuntee ennenkaikkea pienuutensa, mutta kuitenkin on kuin olisi kaikelta turvassa.
ja tilaa, joko korkealta kahottuna tai veden ääressä.
Ja keväällä suuret tummat haratut kumpuilevat peltoaukeat, joita reunustavat vielä keväisen hennon vihreät puut,eli sellainen perinnemaisema latoineen, hyvinhoidettuine rakennuksineen ja peltoaukeamineen, siinä on jottai suurta.