Lapsi 3,5 lyö!

Eihän se noin mennyt! Luepas se jyrsijä-keskustelu, jossa asiantuntija (0 lasta) valistaa meitä, kuinka lasta ei saa rangaista. Jos karkkipäivän jättää väliin niin siitähän se lapsi voi vasta seota. Lakikin sanoo ettei alle 15-vuotias ole rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään. Lisää vaan karkkia napaan, että mieli pysyy hyvänä eikä tarvitse lyödä iskää. Pitää vaan selittää, että isiin sattui. Mahdollisesti isi voisi vaikka alkaa itkemään eli näyttää tunteensa ja vedota siten lapseen. Tai ehkä ei... Sekin voi aiheuttaa trauman.

pk-täti kirjoitti:

Eihän se noin mennyt! Luepas se jyrsijä-keskustelu, jossa asiantuntija (0 lasta) valistaa meitä, kuinka lasta ei saa rangaista. Jos karkkipäivän jättää väliin niin siitähän se lapsi voi vasta seota. Lakikin sanoo ettei alle 15-vuotias ole rikosoikeudellisessa vastuussa tekemisistään. Lisää vaan karkkia napaan, että mieli pysyy hyvänä eikä tarvitse lyödä iskää. Pitää vaan selittää, että isiin sattui. Mahdollisesti isi voisi vaikka alkaa itkemään eli näyttää tunteensa ja vedota siten lapseen. Tai ehkä ei... Sekin voi aiheuttaa trauman.

Lue lisää

Eihän tällainen lapseton kukkahattutäti aina muista kaikkea.
Olet totta kai oikeassa.

Aloittaja toivottavasti ymmärtää, että olemme tässä vain ns. "vitsikkäitä".
Lapsen isällä on oikeus tehdä jälkikasvulleen selväksi, että ketään ei lyödä eikä raavita. Jollei muuten asia mene perille, niin "silmä silmästä"-periaate on pakko ottaa käyttöön.

Koiranpentujenkin puremishalu lopetetaan sillä (kuulemma) että puraistaan takaisin.

Laki laki ja järjestys! kirjoitti:

Eihän tällainen lapseton kukkahattutäti aina muista kaikkea.
Olet totta kai oikeassa.

Aloittaja toivottavasti ymmärtää, että olemme tässä vain ns. "vitsikkäitä".
Lapsen isällä on oikeus tehdä jälkikasvulleen selväksi, että ketään ei lyödä eikä raavita. Jollei muuten asia mene perille, niin "silmä silmästä"-periaate on pakko ottaa käyttöön.

Koiranpentujenkin puremishalu lopetetaan sillä (kuulemma) että puraistaan takaisin.

Lue lisää

viha kasvattaa vihaa.
Aivan varmasti lapsi oppii olemaan lyömättä kun isä näyttää siinä noin hyvää esimerkkiä.
Ei kun lisää vain ja äiti voisi yhtyä tuohon lapsen kouluttamiseen myös.
Muutaman vuoden koulutuksella hän voi siirtyä sitten soveltamaan noita oppejaan vähän laajemminkin. Vielähän on paljonkin pieksämättömiä vanhuksia kadulla.

Jos itse olisin samassa tilanteessa en varmaan olisi huomannut tuota keinoa ollenkaan kun lapsesta on kysymys.
Ottaisin lapsen tiukkaan otteeseen syliini ja yrittäisin saada selville miksi hän niin tekee. Suorastaan vaatisin siihen selityksen.
Ja ihan varmasi panisin hänet pyytämään anteeksi ! Ja joka kerta kun hän uusisi tuon teon, antaisin hänelle rangaistuksen joka panisi hänet miettimään vieläkö kannattaa jatkaa. Eli ihan hyviä keinoja on ottaa jokin rakas lelu pois tai jokin asia mikä hänelle on mieleinen jättää väliin, mitä tahansa muuta kuin lyädä takaisin !
Aikuinan antaa ne rajat joita lapset noudattavat eikä suinkaan niin, että aikuiset asettuvat rajojaan hakevan lapsen tasolle ja alkavat mäisikiä ja kiukutella itsekkin.

noin kirjoitti:

viha kasvattaa vihaa.
Aivan varmasti lapsi oppii olemaan lyömättä kun isä näyttää siinä noin hyvää esimerkkiä.
Ei kun lisää vain ja äiti voisi yhtyä tuohon lapsen kouluttamiseen myös.
Muutaman vuoden koulutuksella hän voi siirtyä sitten soveltamaan noita oppejaan vähän laajemminkin. Vielähän on paljonkin pieksämättömiä vanhuksia kadulla.

Jos itse olisin samassa tilanteessa en varmaan olisi huomannut tuota keinoa ollenkaan kun lapsesta on kysymys.
Ottaisin lapsen tiukkaan otteeseen syliini ja yrittäisin saada selville miksi hän niin tekee. Suorastaan vaatisin siihen selityksen.
Ja ihan varmasi panisin hänet pyytämään anteeksi ! Ja joka kerta kun hän uusisi tuon teon, antaisin hänelle rangaistuksen joka panisi hänet miettimään vieläkö kannattaa jatkaa. Eli ihan hyviä keinoja on ottaa jokin rakas lelu pois tai jokin asia mikä hänelle on mieleinen jättää väliin, mitä tahansa muuta kuin lyädä takaisin !
Aikuinan antaa ne rajat joita lapset noudattavat eikä suinkaan niin, että aikuiset asettuvat rajojaan hakevan lapsen tasolle ja alkavat mäisikiä ja kiukutella itsekkin.

Lue lisää

Kirjoitat että viha kasvattaa vihaa! Kyseessähän ei ole viha vaan sama asia kun jos potkaisee varpaansa uuninkulmaan niin se sattuu. Aivan sama on että jos lyöt isiä se myös sattuu. Isihän ei lyö nyrkillä vaan näpsäyttää tuntuvan luunapin otsaan.

Luuletko että ei ole tivattu että miksi tai että pyydä anteeksi! Kyseiset konstit eivät oikein tehoa

Luulempa että päiväkodeissa nämä namitpoislapset saavat vapaasti mätkiä toisia sillä päiväkodintädit eivät ehdi eivätkä viitsi lähteä tälle namitpois linjalle! Paras oppi lapselle on että jos menet lyömään jotakuta niin takaisin voi tulla! Eikös aikuisenakin päde että jos tinttaa jotain nenään niin voi tulla myös itse tintatuksi!

PS: Kyseessä ei ole viha vaan isällinen ojennus!

noin kirjoitti:

viha kasvattaa vihaa.
Aivan varmasti lapsi oppii olemaan lyömättä kun isä näyttää siinä noin hyvää esimerkkiä.
Ei kun lisää vain ja äiti voisi yhtyä tuohon lapsen kouluttamiseen myös.
Muutaman vuoden koulutuksella hän voi siirtyä sitten soveltamaan noita oppejaan vähän laajemminkin. Vielähän on paljonkin pieksämättömiä vanhuksia kadulla.

Jos itse olisin samassa tilanteessa en varmaan olisi huomannut tuota keinoa ollenkaan kun lapsesta on kysymys.
Ottaisin lapsen tiukkaan otteeseen syliini ja yrittäisin saada selville miksi hän niin tekee. Suorastaan vaatisin siihen selityksen.
Ja ihan varmasi panisin hänet pyytämään anteeksi ! Ja joka kerta kun hän uusisi tuon teon, antaisin hänelle rangaistuksen joka panisi hänet miettimään vieläkö kannattaa jatkaa. Eli ihan hyviä keinoja on ottaa jokin rakas lelu pois tai jokin asia mikä hänelle on mieleinen jättää väliin, mitä tahansa muuta kuin lyädä takaisin !
Aikuinan antaa ne rajat joita lapset noudattavat eikä suinkaan niin, että aikuiset asettuvat rajojaan hakevan lapsen tasolle ja alkavat mäisikiä ja kiukutella itsekkin.

Lue lisää

Tuo tiukka syleily tuntuu olevan kovin suosittu neuvo.
Kuinka moni on todella pidellyt ronskia kolmivuotiasta "tiukassa syleilyssä" puoli tuntia ja estänyt hänen raivonpuuskansa, potkimisensa, karjumisensa ja lyömisensä?
Vastatkaa nyt käsi sydämellä, sattuiko lapseen? Vastatkaa käsi sydämellä, eikö lapsi tunne olevansa kauheassa ansassa ison ihmisen kovien käsien puserruksessa. Iso ihminen äheltää ja puuskuttaa korvaan ja puristaa yhä tiukemmin, vaikka lapsi yrittää kiemurrella paniikissa.

Itse en pienikokoisena ja vähävoimaisena edes yrittänyt aikanaan mitään tiukkaa syleilyä, sillä en olisi pärjännyt. Lapsihan hätääntyy ja menee sellaiseen hepuliin, ettei mikään järkipuhe riitä. On vain puristettava kuin viimeistä päivää raukkaparkaa.

Mistähän tämä "tiukka syleily" oikein on putkahtanut.
Pyydän aitoja kokemuksia. Onnistuiko?

mites sitten? kirjoitti:

Tuo tiukka syleily tuntuu olevan kovin suosittu neuvo.
Kuinka moni on todella pidellyt ronskia kolmivuotiasta "tiukassa syleilyssä" puoli tuntia ja estänyt hänen raivonpuuskansa, potkimisensa, karjumisensa ja lyömisensä?
Vastatkaa nyt käsi sydämellä, sattuiko lapseen? Vastatkaa käsi sydämellä, eikö lapsi tunne olevansa kauheassa ansassa ison ihmisen kovien käsien puserruksessa. Iso ihminen äheltää ja puuskuttaa korvaan ja puristaa yhä tiukemmin, vaikka lapsi yrittää kiemurrella paniikissa.

Itse en pienikokoisena ja vähävoimaisena edes yrittänyt aikanaan mitään tiukkaa syleilyä, sillä en olisi pärjännyt. Lapsihan hätääntyy ja menee sellaiseen hepuliin, ettei mikään järkipuhe riitä. On vain puristettava kuin viimeistä päivää raukkaparkaa.

Mistähän tämä "tiukka syleily" oikein on putkahtanut.
Pyydän aitoja kokemuksia. Onnistuiko?

Lue lisää

enkä kokeile enää. Äärimmäisen ahdistavaa sekä lapselle, että itselle.

noin kirjoitti:

viha kasvattaa vihaa.
Aivan varmasti lapsi oppii olemaan lyömättä kun isä näyttää siinä noin hyvää esimerkkiä.
Ei kun lisää vain ja äiti voisi yhtyä tuohon lapsen kouluttamiseen myös.
Muutaman vuoden koulutuksella hän voi siirtyä sitten soveltamaan noita oppejaan vähän laajemminkin. Vielähän on paljonkin pieksämättömiä vanhuksia kadulla.

Jos itse olisin samassa tilanteessa en varmaan olisi huomannut tuota keinoa ollenkaan kun lapsesta on kysymys.
Ottaisin lapsen tiukkaan otteeseen syliini ja yrittäisin saada selville miksi hän niin tekee. Suorastaan vaatisin siihen selityksen.
Ja ihan varmasi panisin hänet pyytämään anteeksi ! Ja joka kerta kun hän uusisi tuon teon, antaisin hänelle rangaistuksen joka panisi hänet miettimään vieläkö kannattaa jatkaa. Eli ihan hyviä keinoja on ottaa jokin rakas lelu pois tai jokin asia mikä hänelle on mieleinen jättää väliin, mitä tahansa muuta kuin lyädä takaisin !
Aikuinan antaa ne rajat joita lapset noudattavat eikä suinkaan niin, että aikuiset asettuvat rajojaan hakevan lapsen tasolle ja alkavat mäisikiä ja kiukutella itsekkin.

Lue lisää

Vähäjärkinen on lapsi, joka vuosikausia hyökkää vanhempiaan vastaan nyrkein, kun nämä iskevät aina takaisin.
Vai tarkoitatko, että kun vanhemmat ovat ensin vuosia harjoitelleet lapsensa hakkaamista, he voivat siirtyä soveltamaan noita oppejaan vähän laajemminkin. Kadulle.

Lapseen ei tietenkään satu ollenkaan, kun puristat hänet tiukkaan syleilyyn.
Otat lempeän päättäväisesti hänen ranteistaan kiinni ja lukitset lapsen karhumaiseen syleilyysi hellästi sopottaen. Ääntäsi korottamatta vaadit anteeksipyyntöä ja selitystä.

Jos lapselle tulee paniikkikohtaus, et kuitenkaan hellitä hetkeksikään, vaan annat toisen kiljua hätäänsä ihan rauhassa.
Itse pysyt ehdottoman rauhallisena.
Puolen tunnin kuluttua lapsi ei muista, mistä oli kysymys. Mutta viisaampana hän käsittää, että tästä selviää vain anteeksi pyytämällä. Minkä hän sitten 80 desibelillä suorittaakin.

Sanot edelleen rauhallisesti, että tämä toistuu joka kerran, kun lapsi lyö.

Oiva tapa opettaa. Ei kipua, ei nöyryytystä, vaan järkevää tilanteen hallintaa.
Lapsestakin tulee kovin taipuisa ja kuuliainen muutaman tällaisen tilanteen jälkeen.
Ja ajatella, ilman minkäänlaista väkivaltaa.
Ei vihan tunnetta missään.

mites sitten? kirjoitti:

Tuo tiukka syleily tuntuu olevan kovin suosittu neuvo.
Kuinka moni on todella pidellyt ronskia kolmivuotiasta "tiukassa syleilyssä" puoli tuntia ja estänyt hänen raivonpuuskansa, potkimisensa, karjumisensa ja lyömisensä?
Vastatkaa nyt käsi sydämellä, sattuiko lapseen? Vastatkaa käsi sydämellä, eikö lapsi tunne olevansa kauheassa ansassa ison ihmisen kovien käsien puserruksessa. Iso ihminen äheltää ja puuskuttaa korvaan ja puristaa yhä tiukemmin, vaikka lapsi yrittää kiemurrella paniikissa.

Itse en pienikokoisena ja vähävoimaisena edes yrittänyt aikanaan mitään tiukkaa syleilyä, sillä en olisi pärjännyt. Lapsihan hätääntyy ja menee sellaiseen hepuliin, ettei mikään järkipuhe riitä. On vain puristettava kuin viimeistä päivää raukkaparkaa.

Mistähän tämä "tiukka syleily" oikein on putkahtanut.
Pyydän aitoja kokemuksia. Onnistuiko?

Lue lisää

Käsi sydämellä voin sanoa, että sylihoito on ollut usein se ainoa keino, millä lapsen on saanut rauhoittumaan ja uskomaan, ettei saa lyödä. On tilanteita, jolloin joudun tyytymään siihen, että lapsi rauhoittuu yksin omassa huoneessaan, mutta nuorimmaisen kohdalla on sylihoito toiminut paremmin.

Sylihoitoa voi antaa ihan maalaisjärjellä, mutta sillä voi aiheutta myös todellisia traumoja, jos ei tiedä mitä oikeasti on tekemässä. Jokainen joka haluaa miettiä olisiko siitä apua, kannattaa vaikka pikkuisen etsiä aiheesta tietoa netistä tai kirjoista. Annikki Aurela (muistaakseni etunimi oli tuo..) on kirjottanut aiheesta hyvin, ja hän on itse myös äiti.

Meillä ainakin on niin "kovapäinen" poika, että sylihoito on turvallisin tapa. Kyllähän se vaatii aikuiselta lujaa kärsivällisyyttä ja aikuismaisuutta, että sylihoito onnistuu. Ja onnistuessaan sylihoito on aivan mahtava juttu. Monesti kuulee kuinka neuvolassa terveydenhoitajat suosittelevat sylihoitoa, mutta kuitenkaan ei anneta siihen sen tarkempia ohjeita. Kuitenkin se ei ole vain niin, että senkun otetaan syliin. Tarkoitus on viedä tilanne loppuun asti. Usein sylistä päästetään liian aikaisin pois ja silloin tilanne vain pahentuu.

Joidenkin lasten kanssa saa tehdä vuosi tolkulla töitä, ennen kuin lyöminen loppuu ja joku lapsi uskoo muutaman rajojen kokeilemisen jälkeen. Itse en ole väkivallan kannalla, en edes pienen luunapin kannalla, mutta myönnän että sen virheen joskus umpiväsyneenä teen. Mutta sille linjalle jos oikeasti alan, niin meidän poika on ainakin niin kovapäinen, että ei lopettaisi lyömistä vaikka turpiinsa saisi. Ja eiköhän kuka tahansa uhmaikäinen kokeile rajoja usein ja kokeilee sitä vanhempien rakkautta huonollakin hetkellä. Minulle tuo sylihoito on ollut ratkaisevan tärkeä keino.

cheetah kirjoitti:

Käsi sydämellä voin sanoa, että sylihoito on ollut usein se ainoa keino, millä lapsen on saanut rauhoittumaan ja uskomaan, ettei saa lyödä. On tilanteita, jolloin joudun tyytymään siihen, että lapsi rauhoittuu yksin omassa huoneessaan, mutta nuorimmaisen kohdalla on sylihoito toiminut paremmin.

Sylihoitoa voi antaa ihan maalaisjärjellä, mutta sillä voi aiheutta myös todellisia traumoja, jos ei tiedä mitä oikeasti on tekemässä. Jokainen joka haluaa miettiä olisiko siitä apua, kannattaa vaikka pikkuisen etsiä aiheesta tietoa netistä tai kirjoista. Annikki Aurela (muistaakseni etunimi oli tuo..) on kirjottanut aiheesta hyvin, ja hän on itse myös äiti.

Meillä ainakin on niin "kovapäinen" poika, että sylihoito on turvallisin tapa. Kyllähän se vaatii aikuiselta lujaa kärsivällisyyttä ja aikuismaisuutta, että sylihoito onnistuu. Ja onnistuessaan sylihoito on aivan mahtava juttu. Monesti kuulee kuinka neuvolassa terveydenhoitajat suosittelevat sylihoitoa, mutta kuitenkaan ei anneta siihen sen tarkempia ohjeita. Kuitenkin se ei ole vain niin, että senkun otetaan syliin. Tarkoitus on viedä tilanne loppuun asti. Usein sylistä päästetään liian aikaisin pois ja silloin tilanne vain pahentuu.

Joidenkin lasten kanssa saa tehdä vuosi tolkulla töitä, ennen kuin lyöminen loppuu ja joku lapsi uskoo muutaman rajojen kokeilemisen jälkeen. Itse en ole väkivallan kannalla, en edes pienen luunapin kannalla, mutta myönnän että sen virheen joskus umpiväsyneenä teen. Mutta sille linjalle jos oikeasti alan, niin meidän poika on ainakin niin kovapäinen, että ei lopettaisi lyömistä vaikka turpiinsa saisi. Ja eiköhän kuka tahansa uhmaikäinen kokeile rajoja usein ja kokeilee sitä vanhempien rakkautta huonollakin hetkellä. Minulle tuo sylihoito on ollut ratkaisevan tärkeä keino.

Lue lisää

Naapurissani oli suuri rotukoira, jonka isäntä kertoi, että koira oli aikonut ottaa perheessä komennon. Se oli ärhennellyt kaikille perheen jäsenille.
Isäntä kävi käsiksi ja piti koiraa sylipainiotteessa lattialla. Hän joutui makaamaan koiran päällä ja puristamaan sitä kaikin voimin käsin ja jaloin. Koira taisteli raivokkaasti ja mies oli hätää kärsimässä. Huonekalut lentelivät ja matot oli kasassa, mutta lopuksi koira alistui ja tunnusti isännän johtajakseen.
Tämän ottelun jälkeen palasi rauha perheeseen ja koira tiesi paikkansa laumassa.

Sylihoito on kaikille ilmeisesti ihan hyvä kasvatusmuoto.

syliotteella kirjoitti:

Naapurissani oli suuri rotukoira, jonka isäntä kertoi, että koira oli aikonut ottaa perheessä komennon. Se oli ärhennellyt kaikille perheen jäsenille.
Isäntä kävi käsiksi ja piti koiraa sylipainiotteessa lattialla. Hän joutui makaamaan koiran päällä ja puristamaan sitä kaikin voimin käsin ja jaloin. Koira taisteli raivokkaasti ja mies oli hätää kärsimässä. Huonekalut lentelivät ja matot oli kasassa, mutta lopuksi koira alistui ja tunnusti isännän johtajakseen.
Tämän ottelun jälkeen palasi rauha perheeseen ja koira tiesi paikkansa laumassa.

Sylihoito on kaikille ilmeisesti ihan hyvä kasvatusmuoto.

Lue lisää

En ihan ole varma, mikä kirjoituksesi tarkoitus oli. Oliko se joku piikki minun aikaisempaan vertaukseen koirakoulusta vai ihan aito mielipide(?) Oli miten oli mutta minun mielestäni ihmislasten kohdalla ei tuon sylihoidon tarkoitus ole alistaa lasta. Tietenkin sen voi tehdä myös niin väärin, että alistaa. Suosittelen sylihoitoa vain niille vanhemmille, jotka tietävät, mikä sen tarkoitus on. Ja miettivät myös sen mahdollisuuden, että se ei sovi jokaiselle lapselle. Tai jollekin lapselle joku muu keino voi olla parempi. Mutta joka tapauksessa jollakin keinolla 3,5 vuotias on saatava uskomaan ettei saa lyödä.

cheetah kirjoitti:

En ihan ole varma, mikä kirjoituksesi tarkoitus oli. Oliko se joku piikki minun aikaisempaan vertaukseen koirakoulusta vai ihan aito mielipide(?) Oli miten oli mutta minun mielestäni ihmislasten kohdalla ei tuon sylihoidon tarkoitus ole alistaa lasta. Tietenkin sen voi tehdä myös niin väärin, että alistaa. Suosittelen sylihoitoa vain niille vanhemmille, jotka tietävät, mikä sen tarkoitus on. Ja miettivät myös sen mahdollisuuden, että se ei sovi jokaiselle lapselle. Tai jollekin lapselle joku muu keino voi olla parempi. Mutta joka tapauksessa jollakin keinolla 3,5 vuotias on saatava uskomaan ettei saa lyödä.

Lue lisää

Tarkoitukseni oli tuoda esiin juuri sama, jonka itsekin sanoit:
"Suosittelen sylihoitoa vain niille vanhemmille, jotka tietävät, mikä sen tarkoitus on."

Sylihoitoa neuvotaan niin yleisesti, että hyvää tarkoittava vanhempi saattaa tehdä itselleen ja lapselleen karhunpalveluksen, kun kahlitsee paniikissa olevan lapsensa liikkumattomaksi ja kuvittelee lapsen siinä rauhoittuvan.
Kyllä siinä puserrukssa lapsi voi menettää itsensä hallinnan kokonaan.
Ohjeet on annettava, niin että pulmatilanteessa oleva vanhempi uskaltaa syliotetta koettaa.

Moni vanhempi todella käsittää asian niin, että lapsi tällä tavoin pyritään alistamaan nöyräksi ja varovaiseksi.

Koirankasvatustapaus on ihan oikeasti tapahtunut. Se tulee minulle aina mieleen, kun uhmaikäisen sylissäpitämisestä puhutaan.

mites sitten? kirjoitti:

Tuo tiukka syleily tuntuu olevan kovin suosittu neuvo.
Kuinka moni on todella pidellyt ronskia kolmivuotiasta "tiukassa syleilyssä" puoli tuntia ja estänyt hänen raivonpuuskansa, potkimisensa, karjumisensa ja lyömisensä?
Vastatkaa nyt käsi sydämellä, sattuiko lapseen? Vastatkaa käsi sydämellä, eikö lapsi tunne olevansa kauheassa ansassa ison ihmisen kovien käsien puserruksessa. Iso ihminen äheltää ja puuskuttaa korvaan ja puristaa yhä tiukemmin, vaikka lapsi yrittää kiemurrella paniikissa.

Itse en pienikokoisena ja vähävoimaisena edes yrittänyt aikanaan mitään tiukkaa syleilyä, sillä en olisi pärjännyt. Lapsihan hätääntyy ja menee sellaiseen hepuliin, ettei mikään järkipuhe riitä. On vain puristettava kuin viimeistä päivää raukkaparkaa.

Mistähän tämä "tiukka syleily" oikein on putkahtanut.
Pyydän aitoja kokemuksia. Onnistuiko?

Lue lisää

hakee huomiota noilla purkauksillaan ja jos siihen vastataan läiskimisellä ja kostolla, ei ne purkaukset suinkaan häviä vaan jatkuvat ja voimistuvat iän myötä,
siinä viha kasvattaa vihaa.
Jos taas aikuinen kykenee hillitsemään itsensä ja nayttämään lapselle sen välittämisen, ottamalla esim. syliin sen raivoavan kakrun vaikka kuinka kävisi vihaksi itsellä ja heijaamaan ja juttelemaan tai olemaan vain hiljaa sen aikaa että lapsi rauhoittuu sylissä ja sen jälkeen keskustella lapsen kanssa niistä tunteista mitä lyöminen herättää.
Onhan se parempi keino kuin lyödä takaisin.
Mutta tietysti se vaatii aikuiselta vähän suurempaa ymmärräystä mitä sillä kolmivuotiaalla on ja aivan varmasti se vaatii hetekn sitä kallista aikuisen aikaa jota lapsille hyvin harvoin annetaan jakypsyyttä se vaatii ja tahtoa ja taitoa olla kasvattaja ei kostaja.

raivopää kirjoitti:

hakee huomiota noilla purkauksillaan ja jos siihen vastataan läiskimisellä ja kostolla, ei ne purkaukset suinkaan häviä vaan jatkuvat ja voimistuvat iän myötä,
siinä viha kasvattaa vihaa.
Jos taas aikuinen kykenee hillitsemään itsensä ja nayttämään lapselle sen välittämisen, ottamalla esim. syliin sen raivoavan kakrun vaikka kuinka kävisi vihaksi itsellä ja heijaamaan ja juttelemaan tai olemaan vain hiljaa sen aikaa että lapsi rauhoittuu sylissä ja sen jälkeen keskustella lapsen kanssa niistä tunteista mitä lyöminen herättää.
Onhan se parempi keino kuin lyödä takaisin.
Mutta tietysti se vaatii aikuiselta vähän suurempaa ymmärräystä mitä sillä kolmivuotiaalla on ja aivan varmasti se vaatii hetekn sitä kallista aikuisen aikaa jota lapsille hyvin harvoin annetaan jakypsyyttä se vaatii ja tahtoa ja taitoa olla kasvattaja ei kostaja.

Lue lisää

Kyllä neuvojilla tuntuu olevan rajattomasti aikaa yhden kiukkupussin kanssa. Entä jos heitä on vaikkapa 3?
Milloin nämä kohtaukset tulevat? Ei niitä voi tilata hyvään aikaan.

Lapsi lyö kun on väsynyt ja pitää lähteä. Vanhemmilla on kiire työhön ja tarhaan. Vaatteet äkkiä päälle, eipäs konstailla nyt.
Syödään pian, että äitikin ehtii kylppäriin. Isi yrittää ruveta pukemaan ulkovaatteita, jolloin lapsi ilmoittaa, että vain äiti kelpaa.

Kun isi vastaa, että nyt on isin vuoro, alkaa huuto ja uhmakohtaus. Jokainen pikkulapsen vanhempi tietää kuinka veteläksi lapsi voi heittäytyä. Hänestä ei saa otetta, vaan hän valuu kuin taikina lattialle.

Aikaa ei ole mihinkään holdinkiin. Bussit kulkevat ajallaan, työpaikalta ei parane myöhästyä. Lapsi on saatava ulkovaatteisiin, joten pukemista pitää vain jatkaa. Lapsi alkaa potkia ja lyödä.

Mielenmaltti alkaa rakoilla vanhemmiltakin. Aika kuluu, eikä tulosta tule. Jos on vielä muitakin lapsia puettavana, niin hässäkkä on reippaanlainen. Monessa perheessä miltei joka-aamuinen, sillä harva lapsi on parhaimmillaan kiireisessä aamussa. Aina voidaan sanoa, että herätkää 15 min aikaisemmin, mutta ei se mikään oikea apu ole. Jos lapsi herää kesken uniensa, on ihan sama, mitä kello näyttää.

Moni tällaisessa tilanteessa oleva vanhempi odottaa ja toivoo hyvää neuvoa, jolla lapsi saadaan rauhoittumaan, sillä eivät vanhemmat työkseen ja joka aamu lyö potkivaa ja nyrkkeilevää lastaan.

Kunnon konstit olisivat tarpeen.

noin kirjoitti:

viha kasvattaa vihaa.
Aivan varmasti lapsi oppii olemaan lyömättä kun isä näyttää siinä noin hyvää esimerkkiä.
Ei kun lisää vain ja äiti voisi yhtyä tuohon lapsen kouluttamiseen myös.
Muutaman vuoden koulutuksella hän voi siirtyä sitten soveltamaan noita oppejaan vähän laajemminkin. Vielähän on paljonkin pieksämättömiä vanhuksia kadulla.

Jos itse olisin samassa tilanteessa en varmaan olisi huomannut tuota keinoa ollenkaan kun lapsesta on kysymys.
Ottaisin lapsen tiukkaan otteeseen syliini ja yrittäisin saada selville miksi hän niin tekee. Suorastaan vaatisin siihen selityksen.
Ja ihan varmasi panisin hänet pyytämään anteeksi ! Ja joka kerta kun hän uusisi tuon teon, antaisin hänelle rangaistuksen joka panisi hänet miettimään vieläkö kannattaa jatkaa. Eli ihan hyviä keinoja on ottaa jokin rakas lelu pois tai jokin asia mikä hänelle on mieleinen jättää väliin, mitä tahansa muuta kuin lyädä takaisin !
Aikuinan antaa ne rajat joita lapset noudattavat eikä suinkaan niin, että aikuiset asettuvat rajojaan hakevan lapsen tasolle ja alkavat mäisikiä ja kiukutella itsekkin.

Lue lisää

Tää on näköjään vanha keskustelu (luulis olevan vielä vanhempikin, esim. 50 vuotta vanha...). Laitan nyt kuitenkin tänne viestin, jos joku teistä sattuis lukemaan. Olin koneella etsimässä muita, joiden lapsi saa raivokohtauksia ja lyö. Oma lapseni, 4v. on maailman kultaisin pikkupoika, mutta temperamenttia riittää. Uhmakohtauksen sattuessa hän saattaa lyödä mojauttaa oikein kunnolla. Se on todella väsyttävää, mutta asian kanssa on tehtävä töitä. Haluan, että lapseni oppii YMMÄRTÄMÄÄN, MIKSI LYÖMINEN ON VÄÄRIN. Jos löisin häntä takaisin (mitä en milloinkaan voisi tehdä, enkä todellakaan vain siitä syystä, että se on lailla kiellettyä!!!!), oppisiko hän, että lyöminen on väärin, eikä löisi enää? Vai oppisiko hän PELKÄÄMÄÄN seurauksia ja lopettaisi tästä syystä lyömisen? Kaikki varmasti osaavat maalaisjärjellä vastata tähän kysymykseen. Minä en ainakaan halua, että lapselleni kehittyy mustavalkoinen, eettisesti kestämätön "moraali", vaan toivon hänen kasvavan empaattiseksi, tasapainoiseksi mieheksi, joka ei myöskään käytä väkivaltaa. Vanhemmilta vaaditaan kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä ja lisää kärsivällisyyttä. sellaisen puuttuminen näkyy kyllä tilastoissa...

cheetah kirjoitti:

Käsi sydämellä voin sanoa, että sylihoito on ollut usein se ainoa keino, millä lapsen on saanut rauhoittumaan ja uskomaan, ettei saa lyödä. On tilanteita, jolloin joudun tyytymään siihen, että lapsi rauhoittuu yksin omassa huoneessaan, mutta nuorimmaisen kohdalla on sylihoito toiminut paremmin.

Sylihoitoa voi antaa ihan maalaisjärjellä, mutta sillä voi aiheutta myös todellisia traumoja, jos ei tiedä mitä oikeasti on tekemässä. Jokainen joka haluaa miettiä olisiko siitä apua, kannattaa vaikka pikkuisen etsiä aiheesta tietoa netistä tai kirjoista. Annikki Aurela (muistaakseni etunimi oli tuo..) on kirjottanut aiheesta hyvin, ja hän on itse myös äiti.

Meillä ainakin on niin "kovapäinen" poika, että sylihoito on turvallisin tapa. Kyllähän se vaatii aikuiselta lujaa kärsivällisyyttä ja aikuismaisuutta, että sylihoito onnistuu. Ja onnistuessaan sylihoito on aivan mahtava juttu. Monesti kuulee kuinka neuvolassa terveydenhoitajat suosittelevat sylihoitoa, mutta kuitenkaan ei anneta siihen sen tarkempia ohjeita. Kuitenkin se ei ole vain niin, että senkun otetaan syliin. Tarkoitus on viedä tilanne loppuun asti. Usein sylistä päästetään liian aikaisin pois ja silloin tilanne vain pahentuu.

Joidenkin lasten kanssa saa tehdä vuosi tolkulla töitä, ennen kuin lyöminen loppuu ja joku lapsi uskoo muutaman rajojen kokeilemisen jälkeen. Itse en ole väkivallan kannalla, en edes pienen luunapin kannalla, mutta myönnän että sen virheen joskus umpiväsyneenä teen. Mutta sille linjalle jos oikeasti alan, niin meidän poika on ainakin niin kovapäinen, että ei lopettaisi lyömistä vaikka turpiinsa saisi. Ja eiköhän kuka tahansa uhmaikäinen kokeile rajoja usein ja kokeilee sitä vanhempien rakkautta huonollakin hetkellä. Minulle tuo sylihoito on ollut ratkaisevan tärkeä keino.

Lue lisää

Meidän tyttö pureskeli siinä kolmivuotiaana muita ihmisiä.
Kerran erehtyi puremaan tätiään, ja täti läpsäytti kädellä häntä suun päälle välittömästi , siihen loppui tytön puremiset kun seinään.
Niin että joskus voi olla sekin hyvä tapa näyttää lapselle että hänen käyttäytymisensä on väärää.
Erään tutun poika läpsi ihmisiä yhtämittaa, kerran hänen ukkinsa nosti hänet pihalle pakkaseen , sanaakaan sanomatta kun hän läpsi äitiään , se tepsi , lapsi ymmärsi miksi hänet nostettiin portaille jäähtymään , eikä läpsinyt sen jälkeen ketään. Niin että aina ei puhuminen tehoa, vaan teot sitä enemmän .
Se mikä tepsii yhdelle ei aina välttämättä tepsi toiselle .

Jospa lapsi oppi keralla eikä enää lyö? Jospa hän jatkossa muistaa miltä tuntuu, kun joku livauttaa takaisin?

Sanotko silloin kuin se entinen palomestari: Väärin sammutettu.

Jos ei mene perille että ei saa lyödä tai purra niin sitten siinä ei mu auta. Itsellä hampaanjäljet kädessä ja silloin kun kersa puree käteen ei huvita uhkailla karkkien poisotolla vaan parasta on antaa luunappi ottaan!

Ei se lastaan vihaa joka rankaisee sillä monesti se sattuu itseen enemmän. Kukkahattutädeillä on näitä ota karkitpois kikkoja mutta käytäntö on eri kun teoria!

Tuo kuulostaa tutulta olin tässä kesällä hoitamassa tyttöni kanssa kummipoikaani 2,5 vuotiasta ja olin aivan yllättynyt miten kuriton lapsi voi olla ja ei ollut hyvin kauaa kun olin nähnyt hänet viimeksi ja silloin oli vielä kun enkeli. Ei tarvinnut kun kerran kieltää niin jo oli lyömässä ja puremassa olin suorastaan aivan kauhuissani asiasta. Mutta pureminen loppui heti ensimmäisenä päivänä kun kerran puras niin purasin takasin ja pistin miettimään nurkkaan hetkeksi nii kyllä kun annoin luvan tulla nurkasta niin tuli halaamaan ja pyytämään anteeksi eikä yhtään alkanu pelkäämään. Mutta lyömistä en sitten oikeen meinannutkaan saada pois kun en itse viittinyt sentää alkaa toista lyömään. Ei siinä muu auttanut kun jos lapset tekivät yhdessä jotain tuhmaa niin kielsin ja tiesin ettei oma tyttöni tule lyömään vaan uskoo mitä sanotaan hän sai tikkarin ja poika kun tuli lyömään niin pääsi suoraan nurkkaan huutamaan eikä tippunu tikkaria vaikka kuinka anteeks pyyteli. Mutta loppui muutaman päivän sisällä tais alkaa vituttaa kun toinen sai pienen herkun ja hän pääs suoraan nurkkaan:D no mutta se olikii sen viikon ilo nyt se nauraa äitillensä päin naamaa ja kukaan muu ei saa siihen kuria kuin minä. Mutta sitkeyttä vain jos lapsi lyö niin sano että jos lyöminen ei lopu niin ei tipu herkkujakaan jos lapsi on päivän lyömättä palkitse hänet illalla pienellä karkilla tai parin euron lelulla ja jos on lyönyt niin ei saa mitään vaikka kuinka kinuaa.. kyllä tuon ikäinen jo ymmärtää vaikka itse sitä pitää kuinka pienenä hyvänsä.. mutta tuon on loputtava että kun lapsi lyö niin sitä lyödään takaisin sillon se vain luulee että se on oikein ja se on kivaa koska kumminkaa ette lyö sitä niin kovin että se sattuisi..