Olen nyt rv 9 ja nyt tuntuu että kaikki pienetkin asiat pelottaa..en osaa selittää sitä kunnolla..kunpa nyt pian saisin tietää että onko se toukka siellä oikeassa paikassa ja onko sillä kaikki hyvin. Ei oikein voi vielä olla kauheen onnellinen, jos kuitenkin käy jotenkin, mut sit taas toisaalta haluaisin jo iloita tulevasta vauvasta! Sekasta..sori!
Onko kellään muil samanlaisia ajatuksia?!
Onko kellään muil samanlaisia ajatuksia?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Varmaan järjestäen jokasella meistä on ollut ekaan ultraan asti pieni huoli... joillain jopa järjetön paniikki. Koita muistaa, ettei ole hyväksi stressata- nostaa verenpainettasi ja sitä myöden mm haittaa istukan toimintaa! Koita vaikka "unohtaa" nää huolet pariksi päiväksi ja tehdä jotain kivaa, huomaat kyllä jossain vaiheessa raskauden jatkuvan ilman alituista huoltakin :)
Itselläni oli alkuraskaudesta aivan samanlaisia tuntemuksia. Ennen ensimmäistä ultraa mietiskelin, että onko varmasti "oikea" raskaus (ei esim. kohdunulkoinen tms.). Siellähän se vauva sitten oli, mutta kyllä jonkinlainen huoli on jatkunut koko raskausajan. Järki kyllä sanoo, että turha tuhlata energiaa tuollaiseen pähkäilyyn, mutta eipä noita omia tuntemuksiaan voi täysin ohittaakaan.
Onnea odotukseen! Yritetään olla turhia stressaamatta :)
Kova huoli on itselläkin. Tänään on onneksi nyt vihdoin tuo varhaisultra, saapi nyt sitten ainakin tiedon johonkin suuntaan. Tosin nyt rassaa aika pahasti tuulimuna/kuollut sikiö -ajatukset ja se, miten moisen sitten kestäisikään.
Meillä mies kovasti hehkuttaa asiasta ja haluaisi jo kertoa (toivottavasti) tuleville isovanhemmille jne., mutta itse kyllä on pitänyt kovasti toppuutella toisen intoa. Pitää nyt vaan tosissaan ristiä kädet kyynärpäitä myöten, että kaikki mahassa olisi ok...
Varsin tutun omaista.. itse sain positiivisen testin perjantaina (oikein kaksi kappaletta, kun en uskonut ensimmäistä)Enkä oikein vieläkään usko todeksi. Ei uskalla "iloita" kun miettii kanssa tuulimuna/kohdunulkopuolinen/keskenmeno-juttuja. Itse olen tosin jo akvereille ja työkavereille kertonut, kun päätin että jaan sitten sekä ilot että surut, että jos jotain on vialla, niin saavatpa ne senkin tietää, kun on sitten siipi maassa. Ja itse olen vasta viikolla 4, että ultraan on vielä aikaa. Mutta kyllä sitä jotain muita todisteita haluaisi kun sen hemmetin sinisen plussan muovitikun kyljessä :-) Eiköhän tämä ole jotain itsesuojeluvaistoa, että ei sitten pettyisi jos jotain käy. joten et ole yksin ajatustesi kanssa!
ajatuksia täälläkin. Siis jos ei ole tuulimuna/kohdun ulkopuolinen niin sitten kai ainakin tulee keskenmeno:( Ystävätär,jolla jo 2 lasta,kertoi että kun alkaa kaikkea pelkäämään niin saa pelätä koko raskausajan. Pitänee siis yrittää ajatella että kaikki ok,kunnes toisin todistetaan. Kun tästä raskausajasta haluaisi kuitenkin enemmänkin nauttia kuin pelätä.
Tsemppiä sinulle ja kaikille muillekin odottajille:)