terve,
olipa mielenkiintoista lukea teidän ajatusten vaihtoa. Sulle bibo vaan yksi asia tiedoksi. mulla on aivan sama tilanne kun sulla. eli pelkään että joku vainoaa mua ja olo helpottuu heti kun vierellä on joku johon luotan .käsittämätön fiilis mutta niin se vaan on ja repii hermoja paljon kun pitää tuollaisesta kärsiä . erittäin piinallista vai mitä.
mulle on määrätty mielialalääkettä mutta mulle kesä on aina kaikkein pahinta aikaa oluen suhteen. en siis jaksa syödä kun tuntuu siltä että onko mun elämä pelkkää pillereiden syömistä. itsetunto täysin nolla.
Mitä teette työksenne(jos töissä) bibo tai mahonkikaunotar? Nytkin olen saamarin kyllästynyt elämääni ja tähän koko säähän kun aurinko ei paista.
olipa mielenkiintoista lukea teidän ajatusten vaihtoa. Sulle bibo vaan yksi asia tiedoksi. mulla on aivan sama tilanne kun sulla. eli pelkään että joku vainoaa mua ja olo helpottuu heti kun vierellä on joku johon luotan .käsittämätön fiilis mutta niin se vaan on ja repii hermoja paljon kun pitää tuollaisesta kärsiä . erittäin piinallista vai mitä.
mulle on määrätty mielialalääkettä mutta mulle kesä on aina kaikkein pahinta aikaa oluen suhteen. en siis jaksa syödä kun tuntuu siltä että onko mun elämä pelkkää pillereiden syömistä. itsetunto täysin nolla.
Mitä teette työksenne(jos töissä) bibo tai mahonkikaunotar? Nytkin olen saamarin kyllästynyt elämääni ja tähän koko säähän kun aurinko ei paista.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Eipä taitais kukaan mua enää töihin ottaa, kun töihinsaapumistodennäköisyys olisi aikas huono. Kyllähän sitä ns. reippaina kausina taas tekisi töitä vanhaan malliin ja sitten ajaisi itsensä loppuun. Mun työni on nykyään pitää itseni edustuskunnossa= ei siis julkisilla paikoilla mitään hepuleita ja kodin asiat on mun vastuulla. Siinä on ihan tarpeeksi.
Kuten Bipo tuossa aiemmin kertoi syövänsä Deprakinea, samaa minäkin olen syönyt, mutta siitä vuosien saatossa jotenkin loppui teho. Nyt mun pelastajani on Lamictal; ei enää maniaa eikä psykoottista masennusta. Hurraa! Kaikkea siltä väliltä kyllä, mutta nyt itse tajuan koko ajan mikä vaihe on menossa. Vaikken niitä siis vieläkään pysty estämään, tulenpahan edes toimeen..
Moi taas! Saas nähä tuleeko tää viesti näkyviin vai onko sivu vielä epäkunnossa... Toi läheisriippuvuus on kyllä rasittavaa. En sietäisi olla yksin vaikka on lapsi ja kaikkea. Aina pitää häippästä jonnekin kun mies on töissä. mulla on kyllä kanssa noita tabuja ja tuntuu välillä kun olisin kävelevä apteekki. Mulla on kanssa ieman tota itsetunto-onkelmaa. En osaa katsoa oikein niiden ruusunpunaisten lasien läpi. Se pätee kyllä koko elämääni. En jaksaisi tätä enää. Onneksi huomenna on terapia niin saa taas hiukan edettyä kun sa purkaa oloaan. Muutenkin on se osastoarvio samalla. Vähän kyllä se jännittää :-/. Olen töissä ravintolassa, mutta olen ollut sairaslomalla yli vuoden. Lomaa on tmän vuoden joulukuuhun asti. Saas nähdä menenkö töihin vai en?! Pomoni on luvannut järjestää asiat niin, että minun ei tarvitsisi enää tehdä yövuoroja. Työtuntien määrä kyllä vähenee. Hän totesi tosin, että ei ota vastuuta siitä miten muut suhtautuvat asiaan.
Ps. Täälläkin sää on harmaa ja sataa...
-Bipo-