Miksi hyväksytään synti??

Luther sanoo, että synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Kun lähdetään tekemään syntiä, kysytään usein niin kuin käärme paratiisissa: "Sanooko Jumala todella noin?" Sitten: "Ei, ei Hän niin voi sanoa. Ei Jumala voi olla noin ankara ja lakihenkinen. Ei ainakaan minun jumalakuvani ole tuollainen. Minun Jumalani on huumorintajuinen, lupsakka, rento ja vapaamielinen."

Ja sitten riennetään pää kolmantena jalkana sille lavealla tielle, joka Jeesuksen mukaan vie kadotukseen.

Uskovainen ei ota avioeroa, koska Jeesus sanoo Raamatussa, että joka eroaa, tekee huorin.

vl. kirjoitti:

Luther sanoo, että synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Kun lähdetään tekemään syntiä, kysytään usein niin kuin käärme paratiisissa: "Sanooko Jumala todella noin?" Sitten: "Ei, ei Hän niin voi sanoa. Ei Jumala voi olla noin ankara ja lakihenkinen. Ei ainakaan minun jumalakuvani ole tuollainen. Minun Jumalani on huumorintajuinen, lupsakka, rento ja vapaamielinen."

Ja sitten riennetään pää kolmantena jalkana sille lavealla tielle, joka Jeesuksen mukaan vie kadotukseen.

Uskovainen ei ota avioeroa, koska Jeesus sanoo Raamatussa, että joka eroaa, tekee huorin.

Eiköhän tässä ole kysymys siitä, milloin ihmisen omatunto muistuttaa jonkun teon tai asian olevan syntiä. Nähtävästikin edustat ns. kollektiivista omaatuntoa, jolle yksilön omatunto olisi alisteinen. Raamattu kyllä puhuu toisin.

Ei syntiä voida määritellä sanomalla toiselle, että olet synnin tiellä. Silloin syyllistytään tuomitsemiseen, joka taas on Jumalan tehtävä.

vl. kirjoitti:

Luther sanoo, että synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Kun lähdetään tekemään syntiä, kysytään usein niin kuin käärme paratiisissa: "Sanooko Jumala todella noin?" Sitten: "Ei, ei Hän niin voi sanoa. Ei Jumala voi olla noin ankara ja lakihenkinen. Ei ainakaan minun jumalakuvani ole tuollainen. Minun Jumalani on huumorintajuinen, lupsakka, rento ja vapaamielinen."

Ja sitten riennetään pää kolmantena jalkana sille lavealla tielle, joka Jeesuksen mukaan vie kadotukseen.

Uskovainen ei ota avioeroa, koska Jeesus sanoo Raamatussa, että joka eroaa, tekee huorin.

Heitätkö siis eronneisiin ensimmäisen kiven? Ole varovainen ja muista mitä Jeesus opetti kivien nakkelusta. Itse et ole sen parempi ihminen kuin joku eronnut! Olet yhtä syntinen ja saastainen Jumalan silmissä! Muista että Jumala antaa eronneellekin anteeksi emmekä me ihmiset ole oikeutettuja toisia ihmisiä tuomitsemaan. Sen Jeesus meille opetti kivien viskelystä.

En toivo eroa kellekään, olen itse onnellisesti naimisissa, mutta työssä olen kohdannut eronneita ja nähnyt, miten he kärsivät. He tarvitsevat tukea eikä mitään kivillä päähän viskomista! Pitää myös ymmärtää, että eroon on aina joku syy, ei kukaan huvikseen halua semmoista tuskaa kokea.

rajan? kirjoitti:

Eiköhän tässä ole kysymys siitä, milloin ihmisen omatunto muistuttaa jonkun teon tai asian olevan syntiä. Nähtävästikin edustat ns. kollektiivista omaatuntoa, jolle yksilön omatunto olisi alisteinen. Raamattu kyllä puhuu toisin.

Ei syntiä voida määritellä sanomalla toiselle, että olet synnin tiellä. Silloin syyllistytään tuomitsemiseen, joka taas on Jumalan tehtävä.

Aina vedotaan samoihin harhoihin. Jos joku on keksinyt niinkin hyvän lyömäaseen kuin "kollektiivinen omatunto", sitä käytetää surutta jokaiseen neuvomiseen ja korjaamiseen, joka tulee omalle kohdalle ja tekee kipeää.

rajan? kirjoitti:

Eiköhän tässä ole kysymys siitä, milloin ihmisen omatunto muistuttaa jonkun teon tai asian olevan syntiä. Nähtävästikin edustat ns. kollektiivista omaatuntoa, jolle yksilön omatunto olisi alisteinen. Raamattu kyllä puhuu toisin.

Ei syntiä voida määritellä sanomalla toiselle, että olet synnin tiellä. Silloin syyllistytään tuomitsemiseen, joka taas on Jumalan tehtävä.

Normaalissa uskonelämässä yksittäisen kristityn omatunto totta kai määrittää, mikä on syntiä ja mikä ei.

Sen sijaan, jos jonkun uskovaisen omatunto syntien ja ylitsekäymisten seurauksena paatuu, ja hän alkaa tehdä julkista syntiä, on Seurakunnan tehtävä nuhdella ja varoittaa häntä. Jollei hän ymmärrä katua, hänet täytyy sitoa synteihinsä. Niin Raamattu opettaa.

ensimmäinen kivi lentää kirjoitti:

Heitätkö siis eronneisiin ensimmäisen kiven? Ole varovainen ja muista mitä Jeesus opetti kivien nakkelusta. Itse et ole sen parempi ihminen kuin joku eronnut! Olet yhtä syntinen ja saastainen Jumalan silmissä! Muista että Jumala antaa eronneellekin anteeksi emmekä me ihmiset ole oikeutettuja toisia ihmisiä tuomitsemaan. Sen Jeesus meille opetti kivien viskelystä.

En toivo eroa kellekään, olen itse onnellisesti naimisissa, mutta työssä olen kohdannut eronneita ja nähnyt, miten he kärsivät. He tarvitsevat tukea eikä mitään kivillä päähän viskomista! Pitää myös ymmärtää, että eroon on aina joku syy, ei kukaan huvikseen halua semmoista tuskaa kokea.

Synti erottaa Jumalasta. Jumala paaduttaa ja armahtaa kenet Hän tahtoo.

Jeesus oli tiukempi eroamisen suhteen kuin kukaan aikaisempi "profeetta". Mooseskin antoi luvan erota. Jeesus ei antanut lupaa ja se on täydellisen ja oikeamielisen Jumalan tahto tänäänkin.

Jeesus antoi erokirjan tilalle paljon paremman vaihtoehdon: Jumalan armon! Armosta te olette autuaiksi tulleet, yksin uskosta ja yksin Kristuksen ansion tähden.

vl. kirjoitti:

Normaalissa uskonelämässä yksittäisen kristityn omatunto totta kai määrittää, mikä on syntiä ja mikä ei.

Sen sijaan, jos jonkun uskovaisen omatunto syntien ja ylitsekäymisten seurauksena paatuu, ja hän alkaa tehdä julkista syntiä, on Seurakunnan tehtävä nuhdella ja varoittaa häntä. Jollei hän ymmärrä katua, hänet täytyy sitoa synteihinsä. Niin Raamattu opettaa.

Ei mitään lisättävää.

vl. kirjoitti:

Luther sanoo, että synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Kun lähdetään tekemään syntiä, kysytään usein niin kuin käärme paratiisissa: "Sanooko Jumala todella noin?" Sitten: "Ei, ei Hän niin voi sanoa. Ei Jumala voi olla noin ankara ja lakihenkinen. Ei ainakaan minun jumalakuvani ole tuollainen. Minun Jumalani on huumorintajuinen, lupsakka, rento ja vapaamielinen."

Ja sitten riennetään pää kolmantena jalkana sille lavealla tielle, joka Jeesuksen mukaan vie kadotukseen.

Uskovainen ei ota avioeroa, koska Jeesus sanoo Raamatussa, että joka eroaa, tekee huorin.

No niinhän hän siellä sanoo. Varottaisin kuitenkaan tuosta armottomuudesta ja tulkitsemisen tiukkuudesta, sillä et sinä enkä minä pysty täyttämään ehtoja oikean mallin mukaisesta elämästä. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä kohtele ihmistä silkkihansikkain, joskus voi tulla vastoinkäymistä ja vaivaa sen verran yhteen osoitteseen, että ihmismieli ei sitä kestä. Sinun omassa elämässäsi voi olla asioita jotka toisen silmiin näyttävät kauhistukselta, mutta viisas ihminen ei mene neuvomaan oikean mallin mukaiseen elämään. Jokainen elää tätä elämäänsä täällä niillä eväillä mitä on saanut. Onko ihmisellä oikeutta suojella ainutkertaista elämäänsä ja lastensa elämiä? Tässä ajassa erotaan varmasti paljon "turhaan" ja itsekkäistä syistä, mutta joskus on halutakseen säilyttää henkensä ja järkensä tehtävä monenlaisia ratkaisuja. Sinä et voi tietää kaikkien ihmisten motiiveja ja elämäntarinoita mitä kukin kantaa mukanaan.

ensimmäinen kivi lentää kirjoitti:

Heitätkö siis eronneisiin ensimmäisen kiven? Ole varovainen ja muista mitä Jeesus opetti kivien nakkelusta. Itse et ole sen parempi ihminen kuin joku eronnut! Olet yhtä syntinen ja saastainen Jumalan silmissä! Muista että Jumala antaa eronneellekin anteeksi emmekä me ihmiset ole oikeutettuja toisia ihmisiä tuomitsemaan. Sen Jeesus meille opetti kivien viskelystä.

En toivo eroa kellekään, olen itse onnellisesti naimisissa, mutta työssä olen kohdannut eronneita ja nähnyt, miten he kärsivät. He tarvitsevat tukea eikä mitään kivillä päähän viskomista! Pitää myös ymmärtää, että eroon on aina joku syy, ei kukaan huvikseen halua semmoista tuskaa kokea.

Eronneilla on täysi ihmisarvo ja heitä tulee kohdella ystävällisesti, niin kuin kaikkia ihmisiä.

Jumalan lapsina heitä ei kuitenkaan voida pitää, jolleivat he suostu tekemään synneistään parannusta. Jos he suostuvat, he ovat minulle sisaria ja veljiä Kristuksessa.

vl. kirjoitti:

Normaalissa uskonelämässä yksittäisen kristityn omatunto totta kai määrittää, mikä on syntiä ja mikä ei.

Sen sijaan, jos jonkun uskovaisen omatunto syntien ja ylitsekäymisten seurauksena paatuu, ja hän alkaa tehdä julkista syntiä, on Seurakunnan tehtävä nuhdella ja varoittaa häntä. Jollei hän ymmärrä katua, hänet täytyy sitoa synteihinsä. Niin Raamattu opettaa.

Millä tavalla nyt on epänormaali tilanne?

Kirjoitit:
"Normaalissa uskonelämässä yksittäisen kristityn omatunto totta kai määrittää, mikä on syntiä ja mikä ei."

Heti seuraavassa lauseessa toteat, ettei näin olekaan:

"Sen sijaan, jos jonkun uskovaisen omatunto syntien ja ylitsekäymisten seurauksena paatuu, ja hän alkaa tehdä julkista syntiä, on Seurakunnan tehtävä nuhdella ja varoittaa häntä. Jollei hän ymmärrä katua, hänet täytyy sitoa synteihinsä."

Ota nyt sinustakin selvää.

Rebekka kirjoitti:

No niinhän hän siellä sanoo. Varottaisin kuitenkaan tuosta armottomuudesta ja tulkitsemisen tiukkuudesta, sillä et sinä enkä minä pysty täyttämään ehtoja oikean mallin mukaisesta elämästä. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä kohtele ihmistä silkkihansikkain, joskus voi tulla vastoinkäymistä ja vaivaa sen verran yhteen osoitteseen, että ihmismieli ei sitä kestä. Sinun omassa elämässäsi voi olla asioita jotka toisen silmiin näyttävät kauhistukselta, mutta viisas ihminen ei mene neuvomaan oikean mallin mukaiseen elämään. Jokainen elää tätä elämäänsä täällä niillä eväillä mitä on saanut. Onko ihmisellä oikeutta suojella ainutkertaista elämäänsä ja lastensa elämiä? Tässä ajassa erotaan varmasti paljon "turhaan" ja itsekkäistä syistä, mutta joskus on halutakseen säilyttää henkensä ja järkensä tehtävä monenlaisia ratkaisuja. Sinä et voi tietää kaikkien ihmisten motiiveja ja elämäntarinoita mitä kukin kantaa mukanaan.

Mutta uskallan sanoa, että paikka on aivan väärä.

Sellaisen kireän ja armottoman tuntuisen mielen´on syytä olla meistä kaukana, mutta tällä palstalla, jossa synti on saanut monet kasvot ja muodot ja selitykset ja selitysten selitykset, on sellaisille olemassa vain lain saarna. Paavalikin sanoi, että ilman sitä hänkään ei olisi tullut tuntemaan Jumalaa.


Siksi se saattaa tuntua armottomalta ja kireältä jostakin uskovaisesta, joka ei ole ymmärtänyt mikä tämä palsta on luonteeltaan.


Omassa kotisiionissani ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisin itse näin puhumaan. Tällainen "ei ei ja joo joo" tyyli kuuluu nimenomaan tänne. Jos me alamme keskustelemaan niin kuin siionissa teemme, kun jokainen olemme saaneet armon käsittää kohdallemme, silloin löytäisimme itsemme vain vikaan joutuneena. Siitä on varoittavia esimerkkejä raamatussa.

vl. kirjoitti:

Normaalissa uskonelämässä yksittäisen kristityn omatunto totta kai määrittää, mikä on syntiä ja mikä ei.

Sen sijaan, jos jonkun uskovaisen omatunto syntien ja ylitsekäymisten seurauksena paatuu, ja hän alkaa tehdä julkista syntiä, on Seurakunnan tehtävä nuhdella ja varoittaa häntä. Jollei hän ymmärrä katua, hänet täytyy sitoa synteihinsä. Niin Raamattu opettaa.

Voi sinua vl.

Avioerosta puhuttaessa olet unohtanut yhden hyvin käytännöllisen tosiasian. Ero ei aina ole yhteinen päätös. Useimmiten toinen haluaa lähteä, mutta toinen haluaa vielä yrittää.

Onko siis se yrittäjäkin, joka ei halua eroa mutta on siihen ollut pakotettu, tehnyt mielestäsi syntiä.

Sinulla ei taida olla käsitystä kuinka suunnatonta kärsimystä avioeroista tässä maassa syntyy. Paasaamisesi synnin tuskista satukirjaan vedoten on vastuuntunnotonta!

Joe Poika Singaporesta

Rebekka kirjoitti:

No niinhän hän siellä sanoo. Varottaisin kuitenkaan tuosta armottomuudesta ja tulkitsemisen tiukkuudesta, sillä et sinä enkä minä pysty täyttämään ehtoja oikean mallin mukaisesta elämästä. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä kohtele ihmistä silkkihansikkain, joskus voi tulla vastoinkäymistä ja vaivaa sen verran yhteen osoitteseen, että ihmismieli ei sitä kestä. Sinun omassa elämässäsi voi olla asioita jotka toisen silmiin näyttävät kauhistukselta, mutta viisas ihminen ei mene neuvomaan oikean mallin mukaiseen elämään. Jokainen elää tätä elämäänsä täällä niillä eväillä mitä on saanut. Onko ihmisellä oikeutta suojella ainutkertaista elämäänsä ja lastensa elämiä? Tässä ajassa erotaan varmasti paljon "turhaan" ja itsekkäistä syistä, mutta joskus on halutakseen säilyttää henkensä ja järkensä tehtävä monenlaisia ratkaisuja. Sinä et voi tietää kaikkien ihmisten motiiveja ja elämäntarinoita mitä kukin kantaa mukanaan.

Minä en toivo mitään "armottomuutta ja tulkitsemisen tiukkuutta". Haluan vain, että Jumalan valtakunnassa syntisiä hoidettaisiin armolla ja totuudella, kuten tähänkin asti on hoidettu.

vl. kirjoitti:

Normaalissa uskonelämässä yksittäisen kristityn omatunto totta kai määrittää, mikä on syntiä ja mikä ei.

Sen sijaan, jos jonkun uskovaisen omatunto syntien ja ylitsekäymisten seurauksena paatuu, ja hän alkaa tehdä julkista syntiä, on Seurakunnan tehtävä nuhdella ja varoittaa häntä. Jollei hän ymmärrä katua, hänet täytyy sitoa synteihinsä. Niin Raamattu opettaa.

Sinä ja minä. Olemme eri mieltä synnin määrittelemisestä. Entäs nyt?

Seurakunnassa vallitsee yhtä monta käsitystä synnin määrittelystä kuin on jäsentäkin (yksilön omatunto). Millä perustelet, että juuri sinun tulkintasi on se ainoa oikea ja muiden väärä?

vl. kirjoitti:

Minä en toivo mitään "armottomuutta ja tulkitsemisen tiukkuutta". Haluan vain, että Jumalan valtakunnassa syntisiä hoidettaisiin armolla ja totuudella, kuten tähänkin asti on hoidettu.

Kuules, miksei teillä siellä auteta ennen kuin on liian myöhäistä? MIksi ette pidä huolta toisistanne, auttakaa silloin kun meinaa tulla hätä ja toisilla on vaikeaa ettei tule sitä eroa? JOs näette että jollain on väkivaltainen puoliso, niin puututteko asiaan vai annatteko vaan olla? Sitten jos ne eroaa, niin käytte vaan eron ottajaa syyttävin sormin osoittelemaan???????

Apua ajoissa!

olemme me. kirjoitti:

Sinä ja minä. Olemme eri mieltä synnin määrittelemisestä. Entäs nyt?

Seurakunnassa vallitsee yhtä monta käsitystä synnin määrittelystä kuin on jäsentäkin (yksilön omatunto). Millä perustelet, että juuri sinun tulkintasi on se ainoa oikea ja muiden väärä?

Mä oon miettinyt samaa, että kenen tulkinta on se oikea vai onko oikeita tulkintoja useita? Puhuja tulkitsee Raamattua mutta puhujakin VOI olla väärässä. Näkeehän se noissa sääntöjen muuttumisena, esim. tv kielto on vaihdellut eri aikoina ja taputussyntikin vaihtelee...

Jollekin synti on taputtaminen ja toiselle ei... vaihtelee vaihtelee vaihtelee...

jääräpää_VL kirjoitti:

Mutta uskallan sanoa, että paikka on aivan väärä.

Sellaisen kireän ja armottoman tuntuisen mielen´on syytä olla meistä kaukana, mutta tällä palstalla, jossa synti on saanut monet kasvot ja muodot ja selitykset ja selitysten selitykset, on sellaisille olemassa vain lain saarna. Paavalikin sanoi, että ilman sitä hänkään ei olisi tullut tuntemaan Jumalaa.


Siksi se saattaa tuntua armottomalta ja kireältä jostakin uskovaisesta, joka ei ole ymmärtänyt mikä tämä palsta on luonteeltaan.


Omassa kotisiionissani ei tulisi kuuloonkaan, että alkaisin itse näin puhumaan. Tällainen "ei ei ja joo joo" tyyli kuuluu nimenomaan tänne. Jos me alamme keskustelemaan niin kuin siionissa teemme, kun jokainen olemme saaneet armon käsittää kohdallemme, silloin löytäisimme itsemme vain vikaan joutuneena. Siitä on varoittavia esimerkkejä raamatussa.

Minulle on aivan sama tapahtuuko keskustelu livenä vai täällä netissä. Ajattele miten kovalta sanasi tuntuvat niistä, jotka täältä ne armottomat tuomiot lukevat, jos eivät ole itse voineet valita elämänkohtaloaan. Vielä pahemmalta tuntuvat tuntemattoman kirjoittajan sanat, kun ääntä ei kuule, ilmeitä ei näe eikä mitään asiaa pehmentäviä asianhaaroja ole olemassa.

Sinäkin puhut toisaalta asiaa siitä, että on syytä seisoa selkä suorana syntiä vastaan. Mutta kun elämä ei ole niin yksinkertaista aina.

Rebekka kirjoitti:

Minulle on aivan sama tapahtuuko keskustelu livenä vai täällä netissä. Ajattele miten kovalta sanasi tuntuvat niistä, jotka täältä ne armottomat tuomiot lukevat, jos eivät ole itse voineet valita elämänkohtaloaan. Vielä pahemmalta tuntuvat tuntemattoman kirjoittajan sanat, kun ääntä ei kuule, ilmeitä ei näe eikä mitään asiaa pehmentäviä asianhaaroja ole olemassa.

Sinäkin puhut toisaalta asiaa siitä, että on syytä seisoa selkä suorana syntiä vastaan. Mutta kun elämä ei ole niin yksinkertaista aina.

Eihän Jumalan sana muutu miksikään, vaikka elämämme olisi aivan vuoristorataa, helteitä täynnä, masennusta, jne.

Elämä ei ole yksinkertaista, mutta turvallista on huomata, kuinka elävä evankeliumi on yksinkertaista ja ihanaa taivaan mannaa, jota ei voi varastoida.

Lasten kaltaisten, yksinkertaisten, raajarikkojen, heikkojen jne. valtakunta. Se on todellakin sellainen aarre, jota ei voi löytää järkeilemällä ja viisaimmallakaan elämän pohtimisella. Se on Jumalan lahjaa alusta loppuun.

epänormaali tilanne? kirjoitti:

Millä tavalla nyt on epänormaali tilanne?

Kirjoitit:
"Normaalissa uskonelämässä yksittäisen kristityn omatunto totta kai määrittää, mikä on syntiä ja mikä ei."

Heti seuraavassa lauseessa toteat, ettei näin olekaan:

"Sen sijaan, jos jonkun uskovaisen omatunto syntien ja ylitsekäymisten seurauksena paatuu, ja hän alkaa tehdä julkista syntiä, on Seurakunnan tehtävä nuhdella ja varoittaa häntä. Jollei hän ymmärrä katua, hänet täytyy sitoa synteihinsä."

Ota nyt sinustakin selvää.

Silloin on epänormaali "kriisitilanne", kun jonkun uskovaisen omatunto SYNTIEN JA YLITSEKÄYMISTEN seurauksena paatuu ja hän alkaa julkisesti elää synnissä.

Avioero on julkinen synti.

jääräpää_VL kirjoitti:

Eihän Jumalan sana muutu miksikään, vaikka elämämme olisi aivan vuoristorataa, helteitä täynnä, masennusta, jne.

Elämä ei ole yksinkertaista, mutta turvallista on huomata, kuinka elävä evankeliumi on yksinkertaista ja ihanaa taivaan mannaa, jota ei voi varastoida.

Lasten kaltaisten, yksinkertaisten, raajarikkojen, heikkojen jne. valtakunta. Se on todellakin sellainen aarre, jota ei voi löytää järkeilemällä ja viisaimmallakaan elämän pohtimisella. Se on Jumalan lahjaa alusta loppuun.

tuo kohta "eivät ole itse voineet kohtaloaan valita". Siis elämä ei ole niin yksinkertaista.
Oli se sitten harhaoppia tai ei, näin ajattelen.
Jos puoliso ei ymmärrä, että yhteinen elämä on Jumalan lahjaa alusta loppuun, onko se luettava synniksi myös toiselle osapuolelle? Vertaa eronnut=syntiä tehnyt?

rajan? kirjoitti:

Eiköhän tässä ole kysymys siitä, milloin ihmisen omatunto muistuttaa jonkun teon tai asian olevan syntiä. Nähtävästikin edustat ns. kollektiivista omaatuntoa, jolle yksilön omatunto olisi alisteinen. Raamattu kyllä puhuu toisin.

Ei syntiä voida määritellä sanomalla toiselle, että olet synnin tiellä. Silloin syyllistytään tuomitsemiseen, joka taas on Jumalan tehtävä.

käsitys tuomitsemisesta. Missään kohti Raamattua ei sanota, että synnistä nuhteleminen olisi tuomitsemista. Kyllä huorintekemisen, varastamisen, murhaamisen jne. voi sanoa ihan reilusti synniksi, se ei ole tuomitsemista. Tuomitsemista on se, kun alat jakamaan tuomiota. Tästä opettaa Raamatun kohta, jossa Jeesus estää haureutta tehneen naisen kivityksen. Jeesus ei lähtenyt jakamaan tuomiota, hän vain sanoi, että älä tee enää syntiä. Mutta ei hän missään tapauksessa hyväksynyt naisen tekoja! Siinä on suuri ero. Ei Jeesus sanonut, että en voi sanoa tekoasi synniksi, koska muuten tuomitsisin sinut! Jeesus sanoi haureuden synniksi, mutta pidättäytyi rangaistuksen jakamisesta! Koska rangaistusten jakaminen on tuomitsemista, ja sellaisen Raamattu kieltää.

Vertaus: Meillä on maallinen oikeus. Kuvitellaan, että joku murhaa ihmisen. Jokainen maallikkokin voi sanoa, että hänen tekonsa oli väärin. Se ei ole vielä tuomion jakamista. Vasta kun maallikko alkaa jakamaan rangaistusta kyseisestä murhasta, se on tuomitsemista. Maallikko ei voi tietää asian lieventäviä asianhaaroja tms. Vain tuomari voi antaa asiasta tuomion, mutta yksittäinen ihminen voi sanoa murhan olevan väärin.

Sama asia hengellisessä mielessä. Ihminen voi sanoa toiselle, että teet nyt syntiä. Jos joku varastaa tai murhaa, niin se on Raamatun mukaan synti, ja sen voi synniksi sanoa. Kuitenkaan ihminen ei voi ryhtyä jakamaan kadotustuomiota, sillä se on ainoastaan Jumalan tehtävä. Voin sanoa esimerkiksi juopolle, jos hän asiaa tiedustee minulta tekeekö hän syntiä, että minun näkökulmastani tekee. En kuitenkaan uskalla sanoa kadotustuomiota, koska en tunne hänen sydäntään, enkä kaikkia lieventäviä asianhaaroja, jotka Jumala tuntee.

Ymmärrätkö tämän eron, että tuomitsemista ei ole jonkun asian sanominen synniksi, vaan rangaistusten jakaminen? Monilla on nykyään harhainen käsitys, että kaikki pitää hyväksyä, koska ihminen ei saa tuomita. Ja totta on, ettei tuomita saa, mutta synnin sanominen synniksi ei ole tuomitsemista.

ennen kuin on.. kirjoitti:

Kuules, miksei teillä siellä auteta ennen kuin on liian myöhäistä? MIksi ette pidä huolta toisistanne, auttakaa silloin kun meinaa tulla hätä ja toisilla on vaikeaa ettei tule sitä eroa? JOs näette että jollain on väkivaltainen puoliso, niin puututteko asiaan vai annatteko vaan olla? Sitten jos ne eroaa, niin käytte vaan eron ottajaa syyttävin sormin osoittelemaan???????

Apua ajoissa!

Kyllä autetaan, jos on avun tarvetta. Suurissa kaupunkirauhanyhdistyksissä, joissa ihmiset eivät tunne toisiaan saattaa jäädä hätä huomaamatta, mutta ainakin meillä päin kaikki tuntevat toisensa ja auttavat, jos on ongelmia.

jääräpää_VL kirjoitti:

Aina vedotaan samoihin harhoihin. Jos joku on keksinyt niinkin hyvän lyömäaseen kuin "kollektiivinen omatunto", sitä käytetää surutta jokaiseen neuvomiseen ja korjaamiseen, joka tulee omalle kohdalle ja tekee kipeää.

omaantuntoon ja käytät sitä lyömäaseena.

Puheenvuoroissasi tuomitset kaikki eritavalla ajattelevat. Sinä et näköjään jättäisi mitään asiaa yksilön omantunnon harkintaan. Sinä tunnut tietävän jokaisen ihmisen sieluntilan. Tekeydytkö Jumalaksi?

harhautunut kirjoitti:

käsitys tuomitsemisesta. Missään kohti Raamattua ei sanota, että synnistä nuhteleminen olisi tuomitsemista. Kyllä huorintekemisen, varastamisen, murhaamisen jne. voi sanoa ihan reilusti synniksi, se ei ole tuomitsemista. Tuomitsemista on se, kun alat jakamaan tuomiota. Tästä opettaa Raamatun kohta, jossa Jeesus estää haureutta tehneen naisen kivityksen. Jeesus ei lähtenyt jakamaan tuomiota, hän vain sanoi, että älä tee enää syntiä. Mutta ei hän missään tapauksessa hyväksynyt naisen tekoja! Siinä on suuri ero. Ei Jeesus sanonut, että en voi sanoa tekoasi synniksi, koska muuten tuomitsisin sinut! Jeesus sanoi haureuden synniksi, mutta pidättäytyi rangaistuksen jakamisesta! Koska rangaistusten jakaminen on tuomitsemista, ja sellaisen Raamattu kieltää.

Vertaus: Meillä on maallinen oikeus. Kuvitellaan, että joku murhaa ihmisen. Jokainen maallikkokin voi sanoa, että hänen tekonsa oli väärin. Se ei ole vielä tuomion jakamista. Vasta kun maallikko alkaa jakamaan rangaistusta kyseisestä murhasta, se on tuomitsemista. Maallikko ei voi tietää asian lieventäviä asianhaaroja tms. Vain tuomari voi antaa asiasta tuomion, mutta yksittäinen ihminen voi sanoa murhan olevan väärin.

Sama asia hengellisessä mielessä. Ihminen voi sanoa toiselle, että teet nyt syntiä. Jos joku varastaa tai murhaa, niin se on Raamatun mukaan synti, ja sen voi synniksi sanoa. Kuitenkaan ihminen ei voi ryhtyä jakamaan kadotustuomiota, sillä se on ainoastaan Jumalan tehtävä. Voin sanoa esimerkiksi juopolle, jos hän asiaa tiedustee minulta tekeekö hän syntiä, että minun näkökulmastani tekee. En kuitenkaan uskalla sanoa kadotustuomiota, koska en tunne hänen sydäntään, enkä kaikkia lieventäviä asianhaaroja, jotka Jumala tuntee.

Ymmärrätkö tämän eron, että tuomitsemista ei ole jonkun asian sanominen synniksi, vaan rangaistusten jakaminen? Monilla on nykyään harhainen käsitys, että kaikki pitää hyväksyä, koska ihminen ei saa tuomita. Ja totta on, ettei tuomita saa, mutta synnin sanominen synniksi ei ole tuomitsemista.

Mutta en ymmärrä sitä, että nuhdellaan synnintekijää, nuhdellaan vielä toisenkin kerran, mutta asiaa ei jätetä tähän. Historia osoittaa esimerkein, että jos vl-yhteisössä nuhdeltu ei ole nöyrtynyt tekemään parannusta väitetyistä synneistä, siitä on seurannut rangaistus eli tuomio. On dokumentein osoitettu, että rangaistukseksi nuhdeltu on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, nuhdeltu on on erotettu yhteisöstä ja jopa lähiomaisistaan.

Niin kävisi nytkin. Tämäkö ei ole tuomitsemista?

vl. kirjoitti:

Silloin on epänormaali "kriisitilanne", kun jonkun uskovaisen omatunto SYNTIEN JA YLITSEKÄYMISTEN seurauksena paatuu ja hän alkaa julkisesti elää synnissä.

Avioero on julkinen synti.

vaan ihan yleisesti synnistä. Voidaan siis palata alkuun ja kysyä, kenellä on oikeus muodostaa ainoa oikea syntikäsitys?

kollektiiviseen kirjoitti:

omaantuntoon ja käytät sitä lyömäaseena.

Puheenvuoroissasi tuomitset kaikki eritavalla ajattelevat. Sinä et näköjään jättäisi mitään asiaa yksilön omantunnon harkintaan. Sinä tunnut tietävän jokaisen ihmisen sieluntilan. Tekeydytkö Jumalaksi?

Mutta kullakin on omat lahjansa ja ei tule aliarvoida omaa lahjaansa. Jos näen, että jollakulla on sielunhätä, en minä sitä ala itselleni valehtelemaan ja selittelemään parhain päin.

kollektiiviseen kirjoitti:

omaantuntoon ja käytät sitä lyömäaseena.

Puheenvuoroissasi tuomitset kaikki eritavalla ajattelevat. Sinä et näköjään jättäisi mitään asiaa yksilön omantunnon harkintaan. Sinä tunnut tietävän jokaisen ihmisen sieluntilan. Tekeydytkö Jumalaksi?

Mutta kullakin on omat lahjansa ja ei tule aliarvoida omaa lahjaansa. Jos näen, että jollakulla on sielunhätä, en minä sitä ala itselleni valehtelemaan ja selittelemään parhain päin.

jääräpää_VL kirjoitti:

Mutta kullakin on omat lahjansa ja ei tule aliarvoida omaa lahjaansa. Jos näen, että jollakulla on sielunhätä, en minä sitä ala itselleni valehtelemaan ja selittelemään parhain päin.

sitten kun olet väärässä ja oot mennyt väärine luuloinesi toista oikomaan, niin eikös harmita? Nytkin näytti käyvän juuri niin vaikka totta kai väität vastaan minkä kerkiät, oothan niin varma lahjoistasi ja kyvyistäsi. Niinhän kaikki ovat. Aina. Joka uskonnossa samat kotkotukset. Kävi ovella yhtenä päivänä jehovalainen ja se väitti ihan samoin, koska se on NIIN varma ja ainoa oikea usko löytyy heiltä. Joo joo, sanoin ja panin oven kiinni. En jaksanut alkaa väittää vastaan, kun näin, että vaikka kuinka totuus sille tuotaisiin eteen, ei ymmärrä. Sinä olet näköjään ihan samanlainen. Nimimerkkisi kuvaa sinua hyvin. On se hankalaa silloin kun joutuu myöntään olleensa väärässä. Silloin jääräpäisyydestä ei ole mitään apua, päivastoin.

vl. kirjoitti:

Kyllä autetaan, jos on avun tarvetta. Suurissa kaupunkirauhanyhdistyksissä, joissa ihmiset eivät tunne toisiaan saattaa jäädä hätä huomaamatta, mutta ainakin meillä päin kaikki tuntevat toisensa ja auttavat, jos on ongelmia.

toista!

kokemus on osoittanut kirjoitti:

toista!

Kertoisitko tarkemmin? Olen kuullut vain muilta, ei ole omakohtaista kokemusta ja toivottavasti sellaista ei ikinä tulekaan. Sos. ja terv. huollon puolella törmännyt kyllä väkivallan uhriin, joka oli uskonnollisesta yhteisöstä pyytänyt apua läheisiltä muttei saanut ja päätyi avioeroon, mutta en tunne tapausta tarkemmin.

jääräpää_VL kirjoitti:

Synti erottaa Jumalasta. Jumala paaduttaa ja armahtaa kenet Hän tahtoo.

Jeesus oli tiukempi eroamisen suhteen kuin kukaan aikaisempi "profeetta". Mooseskin antoi luvan erota. Jeesus ei antanut lupaa ja se on täydellisen ja oikeamielisen Jumalan tahto tänäänkin.

Jeesus antoi erokirjan tilalle paljon paremman vaihtoehdon: Jumalan armon! Armosta te olette autuaiksi tulleet, yksin uskosta ja yksin Kristuksen ansion tähden.

Kaikki eivät itse valitse eroa! Jotkut joutuvat jätettyinä avioeroon, vaikkeivat sitä haluaisikaan.

Ajattelusi on häpeällistä ja anteeksiantamatonta. Avioero on monelle ihmiselle läheisen kuolemaakin pahempi kriisi (läheisen menettämisen lisäksi myös häpeä). Miten kehtaat tuomita eronneita satukirjaan vedoten!

Pulppi

vl. kirjoitti:

Silloin on epänormaali "kriisitilanne", kun jonkun uskovaisen omatunto SYNTIEN JA YLITSEKÄYMISTEN seurauksena paatuu ja hän alkaa julkisesti elää synnissä.

Avioero on julkinen synti.

Avioeron väittäminen julkiseksi synniksi on syntiä!

Älä tuomitse ettei sinua tuomittaisi.

Jos vaimosi jättäis sinut, olisitko syntinen?

jääräpää_VL kirjoitti:

Synti erottaa Jumalasta. Jumala paaduttaa ja armahtaa kenet Hän tahtoo.

Jeesus oli tiukempi eroamisen suhteen kuin kukaan aikaisempi "profeetta". Mooseskin antoi luvan erota. Jeesus ei antanut lupaa ja se on täydellisen ja oikeamielisen Jumalan tahto tänäänkin.

Jeesus antoi erokirjan tilalle paljon paremman vaihtoehdon: Jumalan armon! Armosta te olette autuaiksi tulleet, yksin uskosta ja yksin Kristuksen ansion tähden.

Luet Raamattua melkoisen valikoivasti, jos väität, ettei Jeesus hyväksynyt eroa: kyllä Hän hyväksyi.

Hän hyväksyi eron toisen osapuolen huoruuden tähden.

Kovin pitkästi Hän ei näistä asioista puhu evankeliumien mukaan, mutta jos meillä olisi mahdollisuus kertoa Hänelle (kuten rukouksessa onkin), niin mitä Hän mahtaisi sanoa, jos kerromme esimerkiksi seuraavaa:

" Rakas Jeesus, olen peloissani ja väsynyt siihen, että mieheni pahoinpitelee minua toistuvasti. Hänen nyrkiniskujensa takia minulta on jo katkennut käsi ja huuli haljennut, toisen silmän näkö on mennyt silmän sisäisen verenvuodon seurauksena, myös kasvoluihin on tullut murtuma. Olen masentunut ja pelkään jokaista päivää.

Hän uhkaa usein henkeäni. Lapsemme pelkäävät isäänsä ja kaksi heistä kastelee öisin allensa, vaikka ovat jo koulussa. Heitäkin hän on uein lyönyt. Heistä kasvaa pelokkaita ja alistettuja ihmisiä, jos näin jatkuu. Jos mieheni tappaa minut, heillä ei ole ketään, joka heistä huolehtisi.

Jokaisen pahoinpitelyn jälkeen hän katuu ja lupaa ettei se toistu, mutta aina vain se on toistunut.

Onko niin, Jeesus, että Sinä sanot minulle, etten saa erota? Vai otatko minut huomaasi ja armahdat minua ja annat eroamisen luvan?"

Tämä kertomus on kuvitteellinen, mutta tällaisia tapauksia tiedän useita, olen yhdistellyt eri tapauksista kyseisen kertomuksen.

Jeesus rakastaa raskautettuja ja ahdistettuja ihmisiä, hän ei kiellä kylmäkiskoisesti eroamasta tällaisten vaikeuksien keskellä, varsinkin, kun kaikki on jo tehty tilanteen normalisoimiseksi.

Onko vl-ihmisten sydän kylmä ja kaukana armahtavasta Jeesuksesta, kun he tilanteita tietämättä yksioikoisesti kieltävät eroamasta?

Huorinteko on melkoisen pieni asia esimerkiksi pahoinpitelyyn verrattuna.

yks uskovainen kirjoitti:

Luet Raamattua melkoisen valikoivasti, jos väität, ettei Jeesus hyväksynyt eroa: kyllä Hän hyväksyi.

Hän hyväksyi eron toisen osapuolen huoruuden tähden.

Kovin pitkästi Hän ei näistä asioista puhu evankeliumien mukaan, mutta jos meillä olisi mahdollisuus kertoa Hänelle (kuten rukouksessa onkin), niin mitä Hän mahtaisi sanoa, jos kerromme esimerkiksi seuraavaa:

" Rakas Jeesus, olen peloissani ja väsynyt siihen, että mieheni pahoinpitelee minua toistuvasti. Hänen nyrkiniskujensa takia minulta on jo katkennut käsi ja huuli haljennut, toisen silmän näkö on mennyt silmän sisäisen verenvuodon seurauksena, myös kasvoluihin on tullut murtuma. Olen masentunut ja pelkään jokaista päivää.

Hän uhkaa usein henkeäni. Lapsemme pelkäävät isäänsä ja kaksi heistä kastelee öisin allensa, vaikka ovat jo koulussa. Heitäkin hän on uein lyönyt. Heistä kasvaa pelokkaita ja alistettuja ihmisiä, jos näin jatkuu. Jos mieheni tappaa minut, heillä ei ole ketään, joka heistä huolehtisi.

Jokaisen pahoinpitelyn jälkeen hän katuu ja lupaa ettei se toistu, mutta aina vain se on toistunut.

Onko niin, Jeesus, että Sinä sanot minulle, etten saa erota? Vai otatko minut huomaasi ja armahdat minua ja annat eroamisen luvan?"

Tämä kertomus on kuvitteellinen, mutta tällaisia tapauksia tiedän useita, olen yhdistellyt eri tapauksista kyseisen kertomuksen.

Jeesus rakastaa raskautettuja ja ahdistettuja ihmisiä, hän ei kiellä kylmäkiskoisesti eroamasta tällaisten vaikeuksien keskellä, varsinkin, kun kaikki on jo tehty tilanteen normalisoimiseksi.

Onko vl-ihmisten sydän kylmä ja kaukana armahtavasta Jeesuksesta, kun he tilanteita tietämättä yksioikoisesti kieltävät eroamasta?

Huorinteko on melkoisen pieni asia esimerkiksi pahoinpitelyyn verrattuna.

Kirjoitit hyvän kuvauksen siitä, mitä monen äidin arkipäivä on.

mutta yhden kommentin haluaisin sanoa tästä lauseestasi:

>Huorinteko on melkoisen pieni asia esimerkiksi pahoinpitelyyn verrattuna. >

Raamatun valossa ei voi hyväksyä jotakin pahaa tekoa verraten sen pahuutta johonkin toiseen pahuuteen. Muuten on pohja poissa. Olen kyllä kanssasi samaa mieltä siitä, että hakatulla puolisolla on oltava mahdollisuus eroon.

ymmärrän kirjoitti:

Mutta en ymmärrä sitä, että nuhdellaan synnintekijää, nuhdellaan vielä toisenkin kerran, mutta asiaa ei jätetä tähän. Historia osoittaa esimerkein, että jos vl-yhteisössä nuhdeltu ei ole nöyrtynyt tekemään parannusta väitetyistä synneistä, siitä on seurannut rangaistus eli tuomio. On dokumentein osoitettu, että rangaistukseksi nuhdeltu on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, nuhdeltu on on erotettu yhteisöstä ja jopa lähiomaisistaan.

Niin kävisi nytkin. Tämäkö ei ole tuomitsemista?

Kyllä se sitä oli. Mielestäni saatanan lapseksi julistaminen oli juuri rangaistusten antamista, eli tuomitsemista. Ja on tärkeä muistaa, että jos haluaa sanoa, jollekkin että teet syntiä, niin sen synnin täytyy perustua Raamattuun. On olemassa ihmiskäskyjä ja Jumalan käskyjä. Ei voi missään nimessä olla oikein, että sinut julistetaan Saatanan lapseksi, jos olet käynyt ev.lut.papin jumalanpalveluksessa tai, että olet katsonut jotain ohjelmaa tv:stä tai olet permanentannut hiukset. Ne ovat ihmiskäskyjä, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan sanan kanssa.

ymmärrän kirjoitti:

Mutta en ymmärrä sitä, että nuhdellaan synnintekijää, nuhdellaan vielä toisenkin kerran, mutta asiaa ei jätetä tähän. Historia osoittaa esimerkein, että jos vl-yhteisössä nuhdeltu ei ole nöyrtynyt tekemään parannusta väitetyistä synneistä, siitä on seurannut rangaistus eli tuomio. On dokumentein osoitettu, että rangaistukseksi nuhdeltu on tuomittu saatanan lapsena kadotukseen ja kun tämäkään ei vielä riittänyt, nuhdeltu on on erotettu yhteisöstä ja jopa lähiomaisistaan.

Niin kävisi nytkin. Tämäkö ei ole tuomitsemista?

Eli vaikka saatanan lapseksi julistaminen on tuomion antamista, jos synnit eivät perustu Raamattuun, niin täytyy muistaa että on olemassa ns. Kristuksen kirkkolaki. Siellä kehotetaan nuhtelemaan. Esim., jos joku koko ajan tekee jotain syntiä, esim. varastaa tai tekee huorin, niin Raaamatussa on ohjeet, miten tällaisessa tilanteessa tulee käyttäytyä. Jos henkilö ei nöyrry parannukseen, Raamattu kehottaa pitämään pakanana. 70-luvulla kuitenkin useimmat, jotka eivät nöyrtyneet parannukseen, tekivät oikein, koska he eivät tehneet varsinaisesti mitään syntiä, josta kristuksen kirkkolaki olisi pitänyt ottaa käyttöön. Eikä silloin edes menetelty Kristuksen kirkkolain vaatimalla tavalla.Toki jokainen on syntinen, mutta kristuksen kirkkolaki on tarkoitettu tapauksiin, joissa henkilö tekee jotain näkyvää syntiä, valitsee elää synnissä tms.

jääräpää_VL kirjoitti:

Synti erottaa Jumalasta. Jumala paaduttaa ja armahtaa kenet Hän tahtoo.

Jeesus oli tiukempi eroamisen suhteen kuin kukaan aikaisempi "profeetta". Mooseskin antoi luvan erota. Jeesus ei antanut lupaa ja se on täydellisen ja oikeamielisen Jumalan tahto tänäänkin.

Jeesus antoi erokirjan tilalle paljon paremman vaihtoehdon: Jumalan armon! Armosta te olette autuaiksi tulleet, yksin uskosta ja yksin Kristuksen ansion tähden.

erota, jos toinen käy vieraissa. Ja sitten: Täytyyhän väkivaltaisesta avioliitosta saada päästä pois. Vai onko (yleensä) naisen vain otettava lyönnit vastaan ja mahdollisesti kuolla vain jotta avioliitto pysyisi koossa? Älytöntä, kohtuutta tässäkin.

vl. kirjoitti:

Luther sanoo, että synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Kun lähdetään tekemään syntiä, kysytään usein niin kuin käärme paratiisissa: "Sanooko Jumala todella noin?" Sitten: "Ei, ei Hän niin voi sanoa. Ei Jumala voi olla noin ankara ja lakihenkinen. Ei ainakaan minun jumalakuvani ole tuollainen. Minun Jumalani on huumorintajuinen, lupsakka, rento ja vapaamielinen."

Ja sitten riennetään pää kolmantena jalkana sille lavealla tielle, joka Jeesuksen mukaan vie kadotukseen.

Uskovainen ei ota avioeroa, koska Jeesus sanoo Raamatussa, että joka eroaa, tekee huorin.

että voi ottaa eron sellaisesta puolisosta, joka on toista pettänyt!! Joten älkääpä lukeko sitä raamattua valikoiden ja pelkästään puhujien tulkintoihin nojautuen.
(Matteuksen evankeliumi 5: 31. On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.
32. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin. )

vl. kirjoitti:

Eronneilla on täysi ihmisarvo ja heitä tulee kohdella ystävällisesti, niin kuin kaikkia ihmisiä.

Jumalan lapsina heitä ei kuitenkaan voida pitää, jolleivat he suostu tekemään synneistään parannusta. Jos he suostuvat, he ovat minulle sisaria ja veljiä Kristuksessa.

saarnasta uskovat, he ovat samalla lailla uskovaisia kuin sinäkin. sinulle tai seurakunnalle he eivät ole tilivelvollisia.

harhautunut kirjoitti:

käsitys tuomitsemisesta. Missään kohti Raamattua ei sanota, että synnistä nuhteleminen olisi tuomitsemista. Kyllä huorintekemisen, varastamisen, murhaamisen jne. voi sanoa ihan reilusti synniksi, se ei ole tuomitsemista. Tuomitsemista on se, kun alat jakamaan tuomiota. Tästä opettaa Raamatun kohta, jossa Jeesus estää haureutta tehneen naisen kivityksen. Jeesus ei lähtenyt jakamaan tuomiota, hän vain sanoi, että älä tee enää syntiä. Mutta ei hän missään tapauksessa hyväksynyt naisen tekoja! Siinä on suuri ero. Ei Jeesus sanonut, että en voi sanoa tekoasi synniksi, koska muuten tuomitsisin sinut! Jeesus sanoi haureuden synniksi, mutta pidättäytyi rangaistuksen jakamisesta! Koska rangaistusten jakaminen on tuomitsemista, ja sellaisen Raamattu kieltää.

Vertaus: Meillä on maallinen oikeus. Kuvitellaan, että joku murhaa ihmisen. Jokainen maallikkokin voi sanoa, että hänen tekonsa oli väärin. Se ei ole vielä tuomion jakamista. Vasta kun maallikko alkaa jakamaan rangaistusta kyseisestä murhasta, se on tuomitsemista. Maallikko ei voi tietää asian lieventäviä asianhaaroja tms. Vain tuomari voi antaa asiasta tuomion, mutta yksittäinen ihminen voi sanoa murhan olevan väärin.

Sama asia hengellisessä mielessä. Ihminen voi sanoa toiselle, että teet nyt syntiä. Jos joku varastaa tai murhaa, niin se on Raamatun mukaan synti, ja sen voi synniksi sanoa. Kuitenkaan ihminen ei voi ryhtyä jakamaan kadotustuomiota, sillä se on ainoastaan Jumalan tehtävä. Voin sanoa esimerkiksi juopolle, jos hän asiaa tiedustee minulta tekeekö hän syntiä, että minun näkökulmastani tekee. En kuitenkaan uskalla sanoa kadotustuomiota, koska en tunne hänen sydäntään, enkä kaikkia lieventäviä asianhaaroja, jotka Jumala tuntee.

Ymmärrätkö tämän eron, että tuomitsemista ei ole jonkun asian sanominen synniksi, vaan rangaistusten jakaminen? Monilla on nykyään harhainen käsitys, että kaikki pitää hyväksyä, koska ihminen ei saa tuomita. Ja totta on, ettei tuomita saa, mutta synnin sanominen synniksi ei ole tuomitsemista.

hyvin kirjoitit! nykyään on juuri tuollainen meininki maailmassa, että jos menet sanomaan jostain asiasta että et HYVÄKSY niin se onkin yhtäkkiä sama kuin TUOMITSEMINEN. nämä kaksi kuitenkin eroavat toisistaan juuri niin, kuin selitit.

vl. kirjoitti:

Luther sanoo, että synti on sydämen luopumista Jumalasta.

Kun lähdetään tekemään syntiä, kysytään usein niin kuin käärme paratiisissa: "Sanooko Jumala todella noin?" Sitten: "Ei, ei Hän niin voi sanoa. Ei Jumala voi olla noin ankara ja lakihenkinen. Ei ainakaan minun jumalakuvani ole tuollainen. Minun Jumalani on huumorintajuinen, lupsakka, rento ja vapaamielinen."

Ja sitten riennetään pää kolmantena jalkana sille lavealla tielle, joka Jeesuksen mukaan vie kadotukseen.

Uskovainen ei ota avioeroa, koska Jeesus sanoo Raamatussa, että joka eroaa, tekee huorin.

Osalla on siinä määrin häikäilemättömyyttä (ja asemaa), ettei seurakunnan neuvot kiinnosta.

Rebekka kirjoitti:

No niinhän hän siellä sanoo. Varottaisin kuitenkaan tuosta armottomuudesta ja tulkitsemisen tiukkuudesta, sillä et sinä enkä minä pysty täyttämään ehtoja oikean mallin mukaisesta elämästä. Elämä ei ole aina niin mustavalkoista eikä kohtele ihmistä silkkihansikkain, joskus voi tulla vastoinkäymistä ja vaivaa sen verran yhteen osoitteseen, että ihmismieli ei sitä kestä. Sinun omassa elämässäsi voi olla asioita jotka toisen silmiin näyttävät kauhistukselta, mutta viisas ihminen ei mene neuvomaan oikean mallin mukaiseen elämään. Jokainen elää tätä elämäänsä täällä niillä eväillä mitä on saanut. Onko ihmisellä oikeutta suojella ainutkertaista elämäänsä ja lastensa elämiä? Tässä ajassa erotaan varmasti paljon "turhaan" ja itsekkäistä syistä, mutta joskus on halutakseen säilyttää henkensä ja järkensä tehtävä monenlaisia ratkaisuja. Sinä et voi tietää kaikkien ihmisten motiiveja ja elämäntarinoita mitä kukin kantaa mukanaan.

Tällaisen mustavalkoisen käsityksen viljeleminen ei ole tätä päivää. Itse en ainakaan jaksa vedellä tuollaisia yleistyksiä..

Joe Poika kirjoitti:

Voi sinua vl.

Avioerosta puhuttaessa olet unohtanut yhden hyvin käytännöllisen tosiasian. Ero ei aina ole yhteinen päätös. Useimmiten toinen haluaa lähteä, mutta toinen haluaa vielä yrittää.

Onko siis se yrittäjäkin, joka ei halua eroa mutta on siihen ollut pakotettu, tehnyt mielestäsi syntiä.

Sinulla ei taida olla käsitystä kuinka suunnatonta kärsimystä avioeroista tässä maassa syntyy. Paasaamisesi synnin tuskista satukirjaan vedoten on vastuuntunnotonta!

Joe Poika Singaporesta

juuri näitä jättäjiä. Jos on "riittävän" vaikeaa avioliitossa, saa uskovainenkin erota, he sanovat. Ja päälle haukkuvat omalla haukkumispalstallaan netissä jättämäänsä puolisoa vuosikauden eron jälkeenkin.

Onko uskovaiselle sopivaa haukkua puolisoaan julkisesti ja tunnistettavasti netissä?

puolustavatkin kirjoitti:

juuri näitä jättäjiä. Jos on "riittävän" vaikeaa avioliitossa, saa uskovainenkin erota, he sanovat. Ja päälle haukkuvat omalla haukkumispalstallaan netissä jättämäänsä puolisoa vuosikauden eron jälkeenkin.

Onko uskovaiselle sopivaa haukkua puolisoaan julkisesti ja tunnistettavasti netissä?

"Onko uskovaiselle sopivaa haukkua puolisoaan julkisesti ja tunnistettavasti netissä?"

Näytähän yksi viesti, jossa joku todistettavasti uskovainen tunnistettavasti haukkuu puolisoaan netissä. Sinä ainakin haukut uskovaisia netissä. Käytöksesi on kuin suoraan persoonallisuushäiriön määritelmästä.

Ai niin, nythän tein OMAN DIAGNOOSIN!! ERISEURA, ERISEURA!

tämä tyyppi kirjoitti:

"Onko uskovaiselle sopivaa haukkua puolisoaan julkisesti ja tunnistettavasti netissä?"

Näytähän yksi viesti, jossa joku todistettavasti uskovainen tunnistettavasti haukkuu puolisoaan netissä. Sinä ainakin haukut uskovaisia netissä. Käytöksesi on kuin suoraan persoonallisuushäiriön määritelmästä.

Ai niin, nythän tein OMAN DIAGNOOSIN!! ERISEURA, ERISEURA!

takaisin sänkyyn!

ja mene kirjoitti:

takaisin sänkyyn!

Mutta en voi olla ottamatta kantaa, että etkö tiedä että nuo lääkkeiden ottokehoitukset kertovat vain siitä että argumentit ovat loppuneet. On aika lapsellista yrittää hiljentää (oikeastihan nuo viestit vain naurattavat) eri mieltä asiasta oleva tuolla keinolla. Oletko muuten huomannut, että on aika monta jotka ovat kyllästyneet viesteihisi #avioeroseura#avioeroseura#, kauheasti et ole vastakaikua noille viesteillesi saanut. Mutta tyypillistä näissä tapauksissahan on, että yksi ihminen väittää olevansa oikeassa ja viisikymmentä ihmistä väärässä. Minkä vähänkin asioita ymmärtävä tietää olevan mahdotonta.

puolustavatkin kirjoitti:

juuri näitä jättäjiä. Jos on "riittävän" vaikeaa avioliitossa, saa uskovainenkin erota, he sanovat. Ja päälle haukkuvat omalla haukkumispalstallaan netissä jättämäänsä puolisoa vuosikauden eron jälkeenkin.

Onko uskovaiselle sopivaa haukkua puolisoaan julkisesti ja tunnistettavasti netissä?

Voi hyvät hyssyrät sentään

Uskovainenkin saa tottakai erota. Ihmisellä on olemassa sellainen asia jota tiettyjen uskonnollisten lahkojen hihhulit eivät ymmärrä: nimittäin vapaa tahto. Mikään eikä kukaan päätä ihmisen omista yksityisasiosta kuin ihminen itse.

Mieti mikä avioliittoinstituutio on: se on rakennettu valtajärjestelmä jolla yritetään estää ihmisen toteuttamasta omaa tahtoaan. Kukaan ei voi, eikä saa toisen puolesta määrittää miten yksityiselämää tulisi elää. Se on edesvastuutonta ja moraalitonta.

(Mitä tulee ex-puolisoiden haukkumiseen, niin sehän ei liity tähän avioerokeskusteluun lainkaan. Kuka nyt sellaista käytöstä puolustelisi! Pysytäämpä nyt siinä asiassa josta oli kyse.)

minulle, kirjoitti:

Mutta en voi olla ottamatta kantaa, että etkö tiedä että nuo lääkkeiden ottokehoitukset kertovat vain siitä että argumentit ovat loppuneet. On aika lapsellista yrittää hiljentää (oikeastihan nuo viestit vain naurattavat) eri mieltä asiasta oleva tuolla keinolla. Oletko muuten huomannut, että on aika monta jotka ovat kyllästyneet viesteihisi #avioeroseura#avioeroseura#, kauheasti et ole vastakaikua noille viesteillesi saanut. Mutta tyypillistä näissä tapauksissahan on, että yksi ihminen väittää olevansa oikeassa ja viisikymmentä ihmistä väärässä. Minkä vähänkin asioita ymmärtävä tietää olevan mahdotonta.

Aivan kuten vanhoillislestadiolaiset, sata tuhatta ihmistä väittää kuuden miljardin muun olevan väärässä...

En ole aiemmin ottanut osaa ko keskusteluun, mutta vl-persoonan väitteenä melkoisen kauska tuo edellinen viesti.

miten kävi? kirjoitti:

Kertoisitko tarkemmin? Olen kuullut vain muilta, ei ole omakohtaista kokemusta ja toivottavasti sellaista ei ikinä tulekaan. Sos. ja terv. huollon puolella törmännyt kyllä väkivallan uhriin, joka oli uskonnollisesta yhteisöstä pyytänyt apua läheisiltä muttei saanut ja päätyi avioeroon, mutta en tunne tapausta tarkemmin.

kunta niin paljon kuin pystyivät ja epäuskoiset lähmmäiset. Kanssakulkijoilta ei liiemmälti ymmärrystä riittänyt kun voimat eivät riittäneet edes ajallisen arjen pyörittämiseen ja silti olisi pitnyt jaksaa Jumalanvaltakunnan työlle tehdä talkoita myyjäisiä raamattuluokkia pyhäkouluaja isäntä emätävuoroja... Ja kun perhe kieltäytyi talkoista katsotiin ja katsotaan että uskon asiat eivät ole kohdallaan.... Niin että muistakaahan rakastaa lähimmäistä älkääkä kasatko kuormaa kuorman päälle.

vl. kirjoitti:

Silloin on epänormaali "kriisitilanne", kun jonkun uskovaisen omatunto SYNTIEN JA YLITSEKÄYMISTEN seurauksena paatuu ja hän alkaa julkisesti elää synnissä.

Avioero on julkinen synti.

myös perhesuunnittelu, josta hedelmät on kaiken nähtävillä.
Jos /kun mukavuuden ja "jaksamisen" alttaria palvotaan, ei silloin palvella elävää Jumalaa.

Ja noita julkisyntejä on paljon muitakin, voisi sanoa että ne oikein rehottavat tässä maailman menossa.
Mutta Jumala on kutenkin luvannut varjella omansa, SUURET SYNTISET (toivottavasti myös nuo "hyvin onnistuneet" sisaret ja veljet).

Jrrt. 'diagnoosi' etelästä

,,, kirjoitti:

että voi ottaa eron sellaisesta puolisosta, joka on toista pettänyt!! Joten älkääpä lukeko sitä raamattua valikoiden ja pelkästään puhujien tulkintoihin nojautuen.
(Matteuksen evankeliumi 5: 31. On sanottu: 'Joka hylkää vaimonsa, antakoon hänelle erokirjan'.
32. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden, saattaa hänet tekemään huorin, ja joka nai hyljätyn, tekee huorin. )

narsistiksi, saa erota. Miten se tuohon raamatunkohtaan sopii?

Jos sanoo miestään kirjoitti:

narsistiksi, saa erota. Miten se tuohon raamatunkohtaan sopii?

Jos tuntisit ilmiötä yhtään, tietäisit, että narsismiin liittyy usein myös uskottomuus.

äläkä vauhkoa kirjoitti:

Jos tuntisit ilmiötä yhtään, tietäisit, että narsismiin liittyy usein myös uskottomuus.

Samapa tuo kummin päin noita yhtäläisyysmerkkejä vetelee..

Uskottomuus liittyy myön monesti matkatöihin. Pitäisikö siis kaikista matkatöitä tekevistä "varmuuden vuoksi" erota? Erikoista on logiikkanne, totta tosiaan.

vai päinvastoin? kirjoitti:

Samapa tuo kummin päin noita yhtäläisyysmerkkejä vetelee..

Uskottomuus liittyy myön monesti matkatöihin. Pitäisikö siis kaikista matkatöitä tekevistä "varmuuden vuoksi" erota? Erikoista on logiikkanne, totta tosiaan.

Turhaan käytät tuollaisia vääristeltyjä teoreemoja, jotka eivät kerro asiasta yhtään mitään eivätkä ainakaan kuvaa minun kantaani. Itseäni ihmetyttää se, että jaksat viikosta toiseen jauhaa samasta, ihan oikeasta ilmiöstä ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan. Onko sinusta erottu, vai mikä tekee noin kipeää?

taas... kirjoitti:

Turhaan käytät tuollaisia vääristeltyjä teoreemoja, jotka eivät kerro asiasta yhtään mitään eivätkä ainakaan kuvaa minun kantaani. Itseäni ihmetyttää se, että jaksat viikosta toiseen jauhaa samasta, ihan oikeasta ilmiöstä ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan. Onko sinusta erottu, vai mikä tekee noin kipeää?

Vaikka keskustelussa törmäisitkin kanssasi erilaiseen mielipiteeseen, etkä saa toisen päätä kannallesi käännettyä, ei henkilökohtaisuuksiin silti tarvitse mennä.

on lapsellista. kirjoitti:

Vaikka keskustelussa törmäisitkin kanssasi erilaiseen mielipiteeseen, etkä saa toisen päätä kannallesi käännettyä, ei henkilökohtaisuuksiin silti tarvitse mennä.

Lopettaisit noiden omien diagnoosiesi tekemisen ja hyväksyisit omasta mielipiteestäsi poikkeavat mielipiteet! Oikeassa elämässä täytyy joutua hyväksymään se, että kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä.

on lapsellista. kirjoitti:

Vaikka keskustelussa törmäisitkin kanssasi erilaiseen mielipiteeseen, etkä saa toisen päätä kannallesi käännettyä, ei henkilökohtaisuuksiin silti tarvitse mennä.

eivät riitä keskusteluun joten pitää mennä henkilökohtaisuuksiin. Harmillista muille keskustelijoille.

Juuri näitä "Ota lääkkeesi"-tyyppejä..

joiden kyvyt kirjoitti:

eivät riitä keskusteluun joten pitää mennä henkilökohtaisuuksiin. Harmillista muille keskustelijoille.

Juuri näitä "Ota lääkkeesi"-tyyppejä..

Sinähän niin kirjoitit. Onneksi sinut on helppo tunnistaa kirjoitustavastasi, joten juttusi voi pistää niille kuuluvalle paikalle.

P.S. Oliko taas kiva vastata omaan kirjoitukseesi?

Paras että nostetaan kissa pöydälle ja tuodaan vääryys päivänvaloon, ennen kuin eriseura on jo tosiasia.

Oikea uskovainen palvelee Elävää Jumalaa eikä mitään oman mielen mukaista jumalakuvaa.

Se on lohdullista kuulla...

vl. kirjoitti:

Se on lohdullista kuulla...

isoilla yksiköillä (siioneilla) ja yksittäisen ihmisen häviämisellä massaan. Mikäs perustelu sellainen on synnin luvallisuuteen. Jokaisella on läheiset ihmiset, joiden tehtävänä on nuhdella ja ohjata oikealle tielle.

Mutta jos koko suku ja lähipiiri on samassa synnissä osallisena. Jos joku lähipiiristä tai jopa perheestä ilmaisee eriävän mielipiteensä avioersta, hänet suljetaan ulkopuolelle, lakataan tervehtimästä ja tuntemasta..

Näin avioeroja toisilleen järjestelevät suvut toimivat, onko se uskovaiselle oikeaa käytöstä?

perustellaankin kirjoitti:

isoilla yksiköillä (siioneilla) ja yksittäisen ihmisen häviämisellä massaan. Mikäs perustelu sellainen on synnin luvallisuuteen. Jokaisella on läheiset ihmiset, joiden tehtävänä on nuhdella ja ohjata oikealle tielle.

Mutta jos koko suku ja lähipiiri on samassa synnissä osallisena. Jos joku lähipiiristä tai jopa perheestä ilmaisee eriävän mielipiteensä avioersta, hänet suljetaan ulkopuolelle, lakataan tervehtimästä ja tuntemasta..

Näin avioeroja toisilleen järjestelevät suvut toimivat, onko se uskovaiselle oikeaa käytöstä?

Tuota ei oltu vielä kuultukaan, kiva kun kerroit.

Jolla uskon liekki on hiipunut. Voihan sitä kyttäämistä olla, mutta siitä pitää mennä sanomaan. Jos tänne kirjoitat, annat ymmärtää asioiden olevan aivan toisin eli itselläsi on jotain sellaista, jota pitäisi salata ja tuntuu, että kytätään.

Lukeneiston edustaja kirjoittaa:

"Alkuosa on Raamatun sanan mukaista, loppu on selvää vääristelyä; ei ihmisiä sidota vaan syntejä."

Apostoli Paavali kirjoittaa:

"Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. Näin on käynyt Hymenaiokselle ja Aleksandrokselle. Olen luovuttanut heidät Saatanan kuritettaviksi, jotta he oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa." (1.Tim.1:18-20)

Selvää tekstiä. Katumattomat on sidottava, jotta he katuisivat ja oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa syntielämällään.

vl. kirjoitti:

Lukeneiston edustaja kirjoittaa:

"Alkuosa on Raamatun sanan mukaista, loppu on selvää vääristelyä; ei ihmisiä sidota vaan syntejä."

Apostoli Paavali kirjoittaa:

"Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. Näin on käynyt Hymenaiokselle ja Aleksandrokselle. Olen luovuttanut heidät Saatanan kuritettaviksi, jotta he oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa." (1.Tim.1:18-20)

Selvää tekstiä. Katumattomat on sidottava, jotta he katuisivat ja oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa syntielämällään.

Jeesus ja Jobkin luovutettiin saatanan kiusattavaksi ja kuritettavaksi. No kumpikaan ei langennut eikä ne silti mitenkään menettäneet uskoaan eikä Jumala niitä hylännyt.

jeesus ja job.. kirjoitti:

Jeesus ja Jobkin luovutettiin saatanan kiusattavaksi ja kuritettavaksi. No kumpikaan ei langennut eikä ne silti mitenkään menettäneet uskoaan eikä Jumala niitä hylännyt.

Älä viisastele ja leiki sanoilla. Nyt on kyse Jumalan sanasta.

vl. kirjoitti:

Älä viisastele ja leiki sanoilla. Nyt on kyse Jumalan sanasta.

Tiuskit kuin ukko-Paavo. Hän sentään osasi vastata, mutta miten sinun käy?

vl. kirjoitti:

Lukeneiston edustaja kirjoittaa:

"Alkuosa on Raamatun sanan mukaista, loppu on selvää vääristelyä; ei ihmisiä sidota vaan syntejä."

Apostoli Paavali kirjoittaa:

"Niitä muistaen taistele jalo taistelu ja säilytä usko ja hyvä omatunto! Jotkut ovat sen hylänneet ja ovat haaksirikkoutuneet uskossaan. Näin on käynyt Hymenaiokselle ja Aleksandrokselle. Olen luovuttanut heidät Saatanan kuritettaviksi, jotta he oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa." (1.Tim.1:18-20)

Selvää tekstiä. Katumattomat on sidottava, jotta he katuisivat ja oppisivat olemaan pilkkaamatta Jumalaa syntielämällään.

puheistasi.

>"Huomaahan sen vaikka näistä syntikeskusteluista, jolle aika moni oikeasti nauraa, että voiko tommoista olla edes 2000 luvulla vielä olemassa... Ensin saarnataaan koulu-tv synniksi, sitten perutaan puheet. Entä joku aploodeeraus, eli esityksen jälkeen taputtaminen on ensin syntiä,mutta sitten se sallitaan. Konsertissa syntisten joukossa on syntiä, mutta esim. koulun kevätjuhlassa syntisten joukossa istuminen on sallittua.

Noilla säännöillä ja niitten vaihteluilla eri aikoina ei ole Raamatun sanan kanssa yhtään mitään tekemistä vaan kaikki on puhujien ja päättäjien käyttämää mielivaltaa pientä ihmistä kohtaan. Vallankäyttöä."<

Naapuriketjussa näytti keskustelu päättyvän yksimielisesti yllä olevaan päätelmään. Allekirjoitan osaltani myös eo. loppupäätelmän.

Suurin osa ihmisistä ei varmaan tuomitsekaan. En ole vl, enkä tuomitse eron ottaneita. Ihmettelen tuollaisia kovasydämisiä tuomareita.

Samaa mieltä sinun kanssa. Järjen käyttö sallittua.

Eriseura, eriseura!!

Vasta neljäs kirjoittamasi solvausviesti tänä aamuna, alkaako tahti hyytyä?

Oma diagnoosi! kirjoitti:

Eriseura, eriseura!!

Vasta neljäs kirjoittamasi solvausviesti tänä aamuna, alkaako tahti hyytyä?

että toistaa vain itseään.

Oma diagnoosi! kirjoitti:

Eriseura, eriseura!!

Vasta neljäs kirjoittamasi solvausviesti tänä aamuna, alkaako tahti hyytyä?

kirjoittaja valitettavasti olla oikeassa. En tiedä näistä asioista muuta kuin sen, mitä tältä palstalta olen lukenut. Sinun viestisi ovat vain niin omahyväisiä ja aggressiivisia, että se mitä edellinen kertoo, vaikuttaa todelta.

edellinen kirjoitti:

kirjoittaja valitettavasti olla oikeassa. En tiedä näistä asioista muuta kuin sen, mitä tältä palstalta olen lukenut. Sinun viestisi ovat vain niin omahyväisiä ja aggressiivisia, että se mitä edellinen kertoo, vaikuttaa todelta.

Olisitkohan ollut vielä uskottavampi jos olisit kirjoittanut vaikka kolme viestiä kerralla?