inhimillinen tekijä eilen?

Aivojen hapenpuutteen vuoksi kaksivuotias Rasmus on syvästi kehitysvammainen: hänellä on neliraajahalvaus, vaikea epilepsia eikä hän pysty nielemään lainkaan. Kuivakset kokivat, että he eivät saaneet sairaalassa tarpeeksi tietoa siitä mitä oli tapahtunut ja miksi. Kuivakset jäivät kaipaamaan sairaalalta myös ymmärrystä ja myötätuntoa - ja mikä tärkeintä, anteeksipyyntöä.

Kuivakset kokivat, että heiltä salailtiin asioita. Kukaan ei neuvonut kuinka pitäisi toimia: minne valittaa hoitovirheestä tai mistä hakea korvauksia. Miksi kaikki lääkärit eivät noudata eettisiä ohjeita? Syitä on monia ja yksi voi olla tiedon puute: kerta on ensimmäinen myös lääkärille eikä hän tiedä miten toimia. Todennäköisesti myös lääkäri pelkää, on häpeissään ja tuntee syyllisyyttä, sanoo lääketieteellisen etiikan professori Veikko Launis.

"Ei ole lääkäriä, joka ei tekisi virheitä, koska ei ole ihmistä, joka ei tee virheitä", sanoo lääkäri Pirjo Salmi. Salmi on ollut syytteessä potilaansa kuolemantuottamuksesta. Reisiluun murtuman takia sairaalassa ollut potilas kuoli yllättäen keuhkoveritulppaan. Oireista huolimatta Salmi ei ollut osannut tehdä oikeaa diagnoosia. Yksi syistä oli kiire ja epäinhimillisen suuri työtaakka. Oli kesä, ja hoitajia liian vähän.

Veikko Launiksen mukaan sairaala, jossa ei tehdä virheitä, ei hoida tarpeeksi potilaita. Mutta riittääkö omaisille selitykseksi vain se, että tekevälle sattuu? "Omaiset odottavat hoitajilta rehellisyyttä, ei täydellisyyttä", sanoo Launis. Illan Inhimillisessä tekijässä keskustellaan siitä, miksi hoitovahinkoja sattuu, miten niiden määrää voitaisiin vähentää ja miten omaisiin pitäisi suhtautua? Mikään summa ei tuo menetettyä ihmishenkeä takaisin, mutta mitä omaiset sitten ovat vailla muuta kuin korvauksia? Riittääkö anteeksipyyntö?