Pitkän aikavälin sijoitus

oli?

viestisi kirjoitti:

oli?

Tekikö 1989-90 ostanut ns. tilin?

Tekeekö nyt ostava ns. tiliä 20v:ssä kuten alkup. kirjoittaja vihjaa? (kohdan yksi ostaja alkaa kohta pääsemään omilleen).

Vai tekeekö parhaan ns. tilin ostamalla indeksin 100 /-20 välillä eli suurinpiirtein ns. oikealla hinnalla?

Olen siis kiinnostunut kannastasi, jos sen haluat tai kykenet perustelemaan. Sijoituksen odotetaan tuottavan, yleensä ja karkeasti ottaen. En ole mikään tietäjä itse, siis, mutta minusta usein tuntuu, ettei kaikille asunnonostajille ole selvää se, milloin omistusasunto on sijoitus ja milloin se sitä ei todellakaan ole (varsinkin, jos itse ajattelee asuvansa siinä).

an asset or a liability kirjoitti:

Olen siis kiinnostunut kannastasi, jos sen haluat tai kykenet perustelemaan. Sijoituksen odotetaan tuottavan, yleensä ja karkeasti ottaen. En ole mikään tietäjä itse, siis, mutta minusta usein tuntuu, ettei kaikille asunnonostajille ole selvää se, milloin omistusasunto on sijoitus ja milloin se sitä ei todellakaan ole (varsinkin, jos itse ajattelee asuvansa siinä).

Omistusasunto on pitkän aikavälin investointi. Nykyään otetaan asuntolainaa kymmenen-kahdenkymmenen vuoden maksuajoilla. Tuolla aikavälillä ennättää tapahtua paljon, korot soutavat ylös ja alas moneenkin kertaan, samoin asuntojen hinnat. Sijoitukseksi asunto voi osoittautua siinä vaiheessa kun myy asuntonsa (Ja muuttaa minne?) tai vaihtaa ensiasuntonsa isompaan ja laittaa sen vuokralle jolloin vuokratuloilla voi hoitaa uuden asuntonsa lainoja ja lyhennyksiä.

Tietysti asunnollaan voi spekuloida mutta paremman ja varmemman tuoton saa pelailemalla pörssiosakkeilla kuin vaihtamalla omasta vuokralle ja takaisin kuten muutamat tyypit täällä (kuvitelmissaan) tekevät. No, eipä hevoskauppiaatkaan koskaan tunnusta tappiota kaupoissaan tekevän.

Omistusasumista puoltavat monet seikat:
1. Turvallisuus. Ei ole pelkoa että vuokraisäntä heittää pellolle.
2. Asumismukavuus. Voi maksukykynsä rajoissa valita asuinpaikkansa ja asumisväljyytensä.
3. Asuinmukavuuden parantaminen. Remontoimalla saa omasta asunnosta enemmän oman. Vuokrakämppään ei oikein viitsi takkaa rakentaa tai muita isoja remppoja tehdä.
4. Vaurastuminen. Kävi korkojen ja asunnon hintojen kanssa miten hyvänsä, aika turvallisin mielin voi olettaa että asunnon arvo tulee pidemmällä ajalla aina nousemaan - ainakin vakaissa kasvukeskuksissa. Asuntosäästäjän (asuntovelan maksaminen on yksi säästämisen muoto) oloa helpottavat inflaatiokehitys ja asuntolainojen korkovähennysoikeus. On kohtuullisen turvallista olettaa että jatkossakin palkat nousevat kenllä enemmän, kenellä vähemmän ja että inflaation verovähennysoikeuden yhteisvaikutus auttaa lainan hoidossa. Tällä hetkellä laskennallisesti inflaatio verovähennysoikeus tekevät asuntolainoista lähes nollakorkoisia. Kuinka pitkään tilanne jatkuu on sitten toinen kysymys.

Kymmeneen-kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu myös takaiskuja, tulee lomautuksia, irtisanomisia, työkyky voi mennä, tulla avioero ja muuta ikävää. Mutta nuo ovat elämän normaalejan riskejä eikä niiden varaan kannata tärkeitä päätöksiä rakentaa.

Korkojen ja hintojen vaihtelua rauhoittaa se että kuulumme Euroopan Unioniin. Talouden mittareilla mitattuna EU on saman kaliperin peluri kuin USA tai Kauko-Idän taloustiikerit yhteenlaskettuna. Näin suuri laiva ei mainittavasti edes keinahda sellaisissa maailmatalouden turbulensseissa jotka pyöräyttäisivät itsenäisen Suomen (=lastu laineilla) ympäri ja upoksiin.

Osta vaan asunto mutta pidä pää kylmänä lainaa ottaessasi. Jos on halua muuttaa omaan asuntoon niin aina on oikea hetki ostaa kun vastaan tulee asunto joka itseä miellyttää ja hinta on itselle sopiva.

Kaupunkisissi kirjoitti:

Omistusasunto on pitkän aikavälin investointi. Nykyään otetaan asuntolainaa kymmenen-kahdenkymmenen vuoden maksuajoilla. Tuolla aikavälillä ennättää tapahtua paljon, korot soutavat ylös ja alas moneenkin kertaan, samoin asuntojen hinnat. Sijoitukseksi asunto voi osoittautua siinä vaiheessa kun myy asuntonsa (Ja muuttaa minne?) tai vaihtaa ensiasuntonsa isompaan ja laittaa sen vuokralle jolloin vuokratuloilla voi hoitaa uuden asuntonsa lainoja ja lyhennyksiä.

Tietysti asunnollaan voi spekuloida mutta paremman ja varmemman tuoton saa pelailemalla pörssiosakkeilla kuin vaihtamalla omasta vuokralle ja takaisin kuten muutamat tyypit täällä (kuvitelmissaan) tekevät. No, eipä hevoskauppiaatkaan koskaan tunnusta tappiota kaupoissaan tekevän.

Omistusasumista puoltavat monet seikat:
1. Turvallisuus. Ei ole pelkoa että vuokraisäntä heittää pellolle.
2. Asumismukavuus. Voi maksukykynsä rajoissa valita asuinpaikkansa ja asumisväljyytensä.
3. Asuinmukavuuden parantaminen. Remontoimalla saa omasta asunnosta enemmän oman. Vuokrakämppään ei oikein viitsi takkaa rakentaa tai muita isoja remppoja tehdä.
4. Vaurastuminen. Kävi korkojen ja asunnon hintojen kanssa miten hyvänsä, aika turvallisin mielin voi olettaa että asunnon arvo tulee pidemmällä ajalla aina nousemaan - ainakin vakaissa kasvukeskuksissa. Asuntosäästäjän (asuntovelan maksaminen on yksi säästämisen muoto) oloa helpottavat inflaatiokehitys ja asuntolainojen korkovähennysoikeus. On kohtuullisen turvallista olettaa että jatkossakin palkat nousevat kenllä enemmän, kenellä vähemmän ja että inflaation verovähennysoikeuden yhteisvaikutus auttaa lainan hoidossa. Tällä hetkellä laskennallisesti inflaatio verovähennysoikeus tekevät asuntolainoista lähes nollakorkoisia. Kuinka pitkään tilanne jatkuu on sitten toinen kysymys.

Kymmeneen-kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu myös takaiskuja, tulee lomautuksia, irtisanomisia, työkyky voi mennä, tulla avioero ja muuta ikävää. Mutta nuo ovat elämän normaalejan riskejä eikä niiden varaan kannata tärkeitä päätöksiä rakentaa.

Korkojen ja hintojen vaihtelua rauhoittaa se että kuulumme Euroopan Unioniin. Talouden mittareilla mitattuna EU on saman kaliperin peluri kuin USA tai Kauko-Idän taloustiikerit yhteenlaskettuna. Näin suuri laiva ei mainittavasti edes keinahda sellaisissa maailmatalouden turbulensseissa jotka pyöräyttäisivät itsenäisen Suomen (=lastu laineilla) ympäri ja upoksiin.

Osta vaan asunto mutta pidä pää kylmänä lainaa ottaessasi. Jos on halua muuttaa omaan asuntoon niin aina on oikea hetki ostaa kun vastaan tulee asunto joka itseä miellyttää ja hinta on itselle sopiva.

Tässä se nyt tuli. Kiitos valaisevasta viestistä. Olen itsekin ajatellut asian aivan samalta kantilta. Löytyyhän tältä palstalta sentään fiksujakin immeisiä!

Kaupunkisissi kirjoitti:

Omistusasunto on pitkän aikavälin investointi. Nykyään otetaan asuntolainaa kymmenen-kahdenkymmenen vuoden maksuajoilla. Tuolla aikavälillä ennättää tapahtua paljon, korot soutavat ylös ja alas moneenkin kertaan, samoin asuntojen hinnat. Sijoitukseksi asunto voi osoittautua siinä vaiheessa kun myy asuntonsa (Ja muuttaa minne?) tai vaihtaa ensiasuntonsa isompaan ja laittaa sen vuokralle jolloin vuokratuloilla voi hoitaa uuden asuntonsa lainoja ja lyhennyksiä.

Tietysti asunnollaan voi spekuloida mutta paremman ja varmemman tuoton saa pelailemalla pörssiosakkeilla kuin vaihtamalla omasta vuokralle ja takaisin kuten muutamat tyypit täällä (kuvitelmissaan) tekevät. No, eipä hevoskauppiaatkaan koskaan tunnusta tappiota kaupoissaan tekevän.

Omistusasumista puoltavat monet seikat:
1. Turvallisuus. Ei ole pelkoa että vuokraisäntä heittää pellolle.
2. Asumismukavuus. Voi maksukykynsä rajoissa valita asuinpaikkansa ja asumisväljyytensä.
3. Asuinmukavuuden parantaminen. Remontoimalla saa omasta asunnosta enemmän oman. Vuokrakämppään ei oikein viitsi takkaa rakentaa tai muita isoja remppoja tehdä.
4. Vaurastuminen. Kävi korkojen ja asunnon hintojen kanssa miten hyvänsä, aika turvallisin mielin voi olettaa että asunnon arvo tulee pidemmällä ajalla aina nousemaan - ainakin vakaissa kasvukeskuksissa. Asuntosäästäjän (asuntovelan maksaminen on yksi säästämisen muoto) oloa helpottavat inflaatiokehitys ja asuntolainojen korkovähennysoikeus. On kohtuullisen turvallista olettaa että jatkossakin palkat nousevat kenllä enemmän, kenellä vähemmän ja että inflaation verovähennysoikeuden yhteisvaikutus auttaa lainan hoidossa. Tällä hetkellä laskennallisesti inflaatio verovähennysoikeus tekevät asuntolainoista lähes nollakorkoisia. Kuinka pitkään tilanne jatkuu on sitten toinen kysymys.

Kymmeneen-kahteenkymmeneen vuoteen mahtuu myös takaiskuja, tulee lomautuksia, irtisanomisia, työkyky voi mennä, tulla avioero ja muuta ikävää. Mutta nuo ovat elämän normaalejan riskejä eikä niiden varaan kannata tärkeitä päätöksiä rakentaa.

Korkojen ja hintojen vaihtelua rauhoittaa se että kuulumme Euroopan Unioniin. Talouden mittareilla mitattuna EU on saman kaliperin peluri kuin USA tai Kauko-Idän taloustiikerit yhteenlaskettuna. Näin suuri laiva ei mainittavasti edes keinahda sellaisissa maailmatalouden turbulensseissa jotka pyöräyttäisivät itsenäisen Suomen (=lastu laineilla) ympäri ja upoksiin.

Osta vaan asunto mutta pidä pää kylmänä lainaa ottaessasi. Jos on halua muuttaa omaan asuntoon niin aina on oikea hetki ostaa kun vastaan tulee asunto joka itseä miellyttää ja hinta on itselle sopiva.

Alku meni ihan hyvin mutta loppupäässä väpättää.

Kohta 4: Kun puhutaan asunnosta pitkän aikavälin ( 50v.) "sijoituksena" tulee muistaa että hinnat noudattavat melkolailla orjallisesti inflaatiota ja siihen sidonnaista palkkakehitystä. Asunto ei ole tuotannollinen investointi - asunto ei jalosta tuotteita ja siten tuota lisäarvoa ja paranna omistajansa elintasoa. Kuvaamasi inflaatiopohjainen "ikuinen hintojen nousu" on laajemmassa mittakaavassa totta ainoastaan nimellisenä - reaalisena kuva on ihan toinen.

Toinen asia on sitten se, että vasta kahdenkymmenen vuoden ajan Suomessa on saatu totuttautua positiivisiin reaalikorkoihin ja markkinoiden lainalaisuuksiin (ehkä käsityksesi inflaation syömistä asuntolainoista perustuukin 70-luvun tapahtumiin). Asuntolaina ei siis ole nollakorkoinen - osin spekulatiivinen hinnannousu on tähän mennessä kääntänyt omistusasumisen tulopuolelle. Kansa on vaurastunut mutta varallisuus on suurimmalta osaltaa asunnoissa joiden hinnat ovat...

Voisitko kertoa millä mittareilla EU on talousalueena yhtenevä kauko-idän ja US:n kanssa. Pelkästään Usan BKT vuonna 2001 oli enemmän kuin 11000miljardia ja EU (15-maata) alle 9000.