Taas kertailen Epiä ja masennusta sillä
se on minulle niin uusi aihe kuitenkin
ja käyntejä psyk. on vasta 1 takana.
Hän oli sitä mieltä,
että olen masentunut ja sehän on
luonnollista että pitkäaikaissairaat
masentuvat.
Huomenna on uusi käynti ja lääkäri on
onneksi hyvin mukava ja rento.
Huomasin itse kuinka rupesin heti
miettimään siinä,
että tämä on varmasti ollut jo ainakin
2v. ja myös kahden viimeisen raskauden
jälkeen on ollut tämä " babyblues " .
Itse tosin olen aina itseni nostanut
sieltä alhaalta ylös ja päättäväisenä
taistellut läpi kohti parempaa huomista.
Lääkkeitä ei vielä ole tarjottu ja
taitaa nämä käynnit olla vasta sellaisia
jossa tehdään diagnoosia.
Lääkkeitä en tahtoisi alkaa syömään
sillä ainakaan nyt en tunne itseäni
masentuneeksi vai miten on,
olenko ikuinen piilomasentunut joka
ei myönnä kuitenkaan, ei hyväksy ???
Vetoan siihen,
että olen liian hyväntuulinen ja pirteä.
Odotan hieman peloissani pimenevää syksyä,
sillä silloin saattaa väsymykset iskeä
ja saamattomuus tempaista ja masennus alkaa.
Mielestäni riittää,
kun syön vain ja ainoastaan Epilääkkeitäni.
Päänsärynkin kestän ilman kipulääkettä.
se on minulle niin uusi aihe kuitenkin
ja käyntejä psyk. on vasta 1 takana.
Hän oli sitä mieltä,
että olen masentunut ja sehän on
luonnollista että pitkäaikaissairaat
masentuvat.
Huomenna on uusi käynti ja lääkäri on
onneksi hyvin mukava ja rento.
Huomasin itse kuinka rupesin heti
miettimään siinä,
että tämä on varmasti ollut jo ainakin
2v. ja myös kahden viimeisen raskauden
jälkeen on ollut tämä " babyblues " .
Itse tosin olen aina itseni nostanut
sieltä alhaalta ylös ja päättäväisenä
taistellut läpi kohti parempaa huomista.
Lääkkeitä ei vielä ole tarjottu ja
taitaa nämä käynnit olla vasta sellaisia
jossa tehdään diagnoosia.
Lääkkeitä en tahtoisi alkaa syömään
sillä ainakaan nyt en tunne itseäni
masentuneeksi vai miten on,
olenko ikuinen piilomasentunut joka
ei myönnä kuitenkaan, ei hyväksy ???
Vetoan siihen,
että olen liian hyväntuulinen ja pirteä.
Odotan hieman peloissani pimenevää syksyä,
sillä silloin saattaa väsymykset iskeä
ja saamattomuus tempaista ja masennus alkaa.
Mielestäni riittää,
kun syön vain ja ainoastaan Epilääkkeitäni.
Päänsärynkin kestän ilman kipulääkettä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Heip.
Itsella ollut vaikeita masennus-kausia nuoresta pitäen, tosin ennen epilepsiaa ne liittyivät itsetuntoon - omaan peilikuvaan ja riittämättömyyteen... (myös lukioaikoina oli pientä syömishäiriötä...)
Silloin kun diagnoosi tehtiin ja lääkitys aloitettiin, alkoi sellainen puolen vuoden "syksy" sydämessä... Harvoin jaksoin edes ulkona käydä, saattoi mennä päiviä!! Itse sain apua lopulta hakea, sillä kukaan ei sitä tarjonnut... Ilmeisesti eXän mielestä oli ihan normaalia...(?) Psyko mulle sanoi että olisi pitänyt jo nuorempana käydä juttelemassa jollekin, sen verran pitkälle ongelmia kertasin. Lääkkeitä en ikinä syönyt... Enkä enää missään ole käynyt. Tällä hetkellä vaan tulossa taas se "tavallinen" syysmasennus ja kurjuus minkä käyn läpi joka vuosi...
Vaikea näin nuorempana ja perheettömänä alkaa mitään syvällisempää kommentoimaan... Kunhan ajattelin avautua taas vaihteeksi itsestäni.. Varsinkin kun nyt on monta päivänä ukkostanut ja satanut (näköjään vettä tulee taas). Tavallaan myrskyjä rakastaa, tulee jotenkin sellainen pieni olo kun äiti-maa näyttää kuka on kuka!
Masennusta voi myös purkaa ja ammentaa... Ainakin itse harrastan sitä... Kirjoitan, kirjoitan kirjoitan... Runoja, novelleja, biisejä (sanoituksia)... Tunteita on hyvä purkaa paperille... Tai vaikka maalata. Tietenkin on hyvä käydä myös juttelemassa jollekin, jos siltä tuntuu!
Jaksellaan...
*RoONa*
se toinen runolijatar =)
Itse kehittelen niitä päässäni hetken
ja alan kirjoittamaan, terapiaa, joo on.
Maalaa ja piirtää en osaa, kamalia kuvia.
Laulan ja yritän soittaa,
mutta onneksi kukaan muu ei kuule
paitsi naapurit =)
Ennen kirjoitin laulun sanoja,
nyt ne on jäänyt aika ei riitä.
Rakastan neulomista ja aloitin juuri
uuden työn vaan heti loppui lanka kesken.
Urheilu hullu musta on tullut ja se on
hyväksi niin koko keholle kuin mielelle =)
Et ikinä syönyt lääkkeitä ???
Otitko silti reseptit vastaan ?
Kerroitko ettet ole lääkkeitä syönyt,
mitä ne sanoi ?
...Meinaan että ikinä en ole lääkkeitä masennukseen syönyt, ainoastaan näitä kaatuilun-esto-nappeja :-b Psyko siitä alussa mulle jotain selitti, että niitä käytetään myös mielialalääkkeinä... (Joten mulla ei ollut sitten päässä mitään vikaa häh? ;) Pisti mulle ajat kerran viikossa ja sanoi että katsotaan miltä asiat alkavat vaikuttaa... Sen enempää ei lääkkeistä edes puhuttu! Johtuiko sitten siitä että olo oli muutenkin tarpeeksi huono Trileptalista vaiko että olin hänen mielestään "riittävän terve".... Kävin muistaakseni pari kk. ja jätin vaan sitten käynnit väliin kun alkoi tuntumaan typerältä... Mutta kyllä sitten selvisin itsekin hienosti kaikesta! Paras päätös ikinä oli erota exän kanssa ja PARAS asia ikinä oli kun löysin nykyisen...
Täytyypä muuten aloittaa otsikko aiheesta "epilepsia ja seurustelu", vai riittääkö jos kysyn tässä...
-Miten kumppaninne ovat suhtautuneet epilepsiaan?
-Miten olette kertoneet asiasta kun olette alkaneet tapailemaan....???
Itse en aluksi uskaltanut kertoa, koska pelkäsin pelästyttäväni hänet pois - ihmisten ennakkoasenteita ei voi ikinä arvata etukäteen, varsinkin kun exä kyllästyi hoivaamiseen ja lohduttamiseen... Ikävä kyllä en sitten ehtinyt ikinä kertoa kun kupsahdin (kirjaimellisesti) hänen jalkojensa juureen... Ihana hän on ollut asian suhteen, otti selvää asioista ja on aina ollut ensimmäisestä kohtauksesta lähtien tukena.
Ja sauvattarelle vielä; en muistaakseni ole tänne vielä mitään alkanut runoilemaan, hyvin itsekriittinen kun olen, mutta ehkä se tässä syksyn myötä alkaa taas tulvimaan....
*zih*
...sen verran siis vielä että teksti on yleensä aika synkkää mitä kirjoitan, tiedä olisiko sopivaa tänne sitä laittaa... Ettei viitsi kaikkea mustaksi värittää.
En vaan osaa riimitellä hauskoja loruja - dam!
:)
otsikko =)
Saadaan lisää jutun juurta tänne ja
varsinkin Epistä !
Saahan sitä " hassutella " ja,
kun siltä tuntuu niin runosuoni sykkimään =)
Nyt juttelet sellaisia ketjussa että alkaa todellakin tuntumaan että me olemme lähes "kloonatut" nimittäin nyt listasit niin paljon, no juu, *säilytän salaisuuden*
Masennuskäyntini on käymättä vielä mutta noin 4 käyntiä on tarjolla ja en todellakaan ymmärrä miksi epileptiko diaknoosin tekeminen on niin vaikeaa että pitänee penkoa syitä psykiatrin keskustelujen kautta. Mielestäni koodimme ei siten muutu ja kohtausoireet ei poistu.
t. taavi boy ;))
Siis et syönyt masennukseen lääkkeitä.
Eihän ne pakottaa voi,
mut entä jos täysin kieltäytyy ja sanoo,
että kun kevät koittaa niin parannun taas
itsestään ja tukijoukkoja mulla on.
saa laittaa =)
Mä laitan mitä milloinkin,
nyt en oo vähän aikaan mitään laittanut.
Pitäisikö siirtyä runopalstalle vai
onko täällä edes sellaista ?
Mun mielestä jos joku piristyy runoista
niin voi niitä joskus tänne heitellä .
kaksoset =)
Kuule Taavi, se on niin,
että monen pitkäaikaissairaan voimille
ottaa itse sairaus ja sen mukana tulleet
muut ylim. kuormat.
Etenkin toi sun juttusi ei ole helpommasta
päästä kuin ei munkaan.
Monesti epileptikot saavat lisäkseen
masennuksen josta onneksi pääsee eroon,
mutta joka uusiutuu myös.
Onneksi ollaan niin vahvoja,
meillä on toisemme ja kyllä me
yx masennus taas voitetaan ja epin
kanssa on vaan opittava elämään niin
kauan kun se saadaan lääketasapainolla
hallintaan.
Helppoa meidän elämä ei ole,
mutta periksi me ei anneta.
Onneksi ollaan niin "vanhoja" luin ;)))) ha ha mua.
Juu periks ei aneta ;)))
olen tämän kaiken lisäksi siis:
Likihäiriöinen =)))))
Kun pitkään kestää, tottuu : )
VOI LAITTAA JALAT SEITSEMÄNNELLE SEINÄHIRRELLE JOS TUNTUU JA VERI KIERTÄÄ PAREMMIN JALOISSA: )
Voi katsoa pää jalkoihinpäin ja samalla huomata, että pitäiskö huoltaa kengät : )
Voi halata, jos ei muita, lähintä puuta ja kuiskata, tue minua, minä sinua : )
Voi alkaa ajattelemaan vain itseään, koska muuthan pärjäävät.Se taas saa tsemppiä itselle ja masennus häviää vähitellen .)
Masentuneena unohtaa asioita, mutta, se mitä ei tarvitse muistaa, ei ole tärkeätäkään.(vitsi)
Masentuneena, ei ole kamala kiire!
Masennuksesta on ainoa suunta vaan, iloon.Kirjoittaa päiväkirjaa vain ihanista päivässä tapahtuneista asioista, vie ajatukset ikävistä, ja ne unohtuu.
Pitkään muistiin menee vain ne asiat joita hautoo.Suurimman osan asioista unohtaa. Kun en pysty puhumaan tai liikkumaan, ei mene energiaa. Jos menetän tajuni, en ehdi murehtia : )
Kun irvistelen krampissa, en ole saanut luonnollisia iän tuomia ryppyjä: )
Paino putoo, kun energian vie epi!
Täällä uusia sanallisia ystäviä, vaikka emme tunne.
Kiittäen ja iloa Epi - elän päivän iloiten)
...HYMY*
:)
iloinen kirjoitus Masennuksesta =)
...Joka kerta kun lueskelen täällä näitä kirjoituksia, päässä alkaa soimaan se biisi "orjatar..." Kenen nyt olikaan, huvittavaa, mistäköhän johtuu? ;) Rupeaa vaan niin kovin hymyilyttämään.... :)
*wink*
Biisiä en tiedä ?
Mulla soi usein Koivuniemen biisi
" Aikuinen nainen " .
...et huomannut että siitä kun muuttaa muutaman kirjaimen niin saa tutun nimim.
Biisi on itseasiassa tosi typerä, enkä muista mitään muuta mitä siinä laulettiin - muuta kuin se kertosäkeen alkukarjahdus - "Orjatar.....?"
Ja nyt kyllä alkoi Paula soimaan päässä.... AAAAARGH!!!!!!!!!!!!!!!!
*THA*
voi olla ainakaan masentunut olla
samaan aikaan,
kun täällä nauraa hekotan vatsa
kippurassa =))))
Miten olisi " Yön kuningatar "
tää on joku Tango =))))))))
Voi ei, tai siis oikeastaan teidän, sinun ja Sauvattaren, jutut ovat saaneet minut hyvälle päälle pitkästä aikaa ;))) Mutta ei Paulaa!! Eikä ainakaan biisiä "Aikuinen nainen"!!! Mikä se semmonen on??? Aikuinen nainen siis!! Minä en ainakaan halua olla mikään aikuinen nainen, siis joku jakkupuku päällä ja buleerattu villakoira kainalossa...
Mutta lämmin kiitos teille Sauvatar ja Roona hyvistä hymyistä!!!!
Mä tykkään Paulasta,
kun sen äänikin kähisee ja se laulaa
" aikuinen nainen mä oon..."
Ihanaa !
On sillä muitakin hyviä biisejä.
En mä sentään kaikkia kotimaisia sulata,
kuten Kari Tapio kamala joikuja,
eihän sen ääni edes riitä enään saati
Kirka sellainen kirkuja nykyjään.
Pave on hyvä ja Hector, Ah, mitä miehiä =))
Isokynä, Hector, Juice, Ismo Alanko ja Tuomari Nurmio (heillä lyriikka muu staili) ovat monin tavoin parempia kuin joku "Paula" ;))) Siis nauraa niin isosti, että ei mahdu housuihinsa! Ja Maarit, ja Siiri Rantala ja ja...
Yritin jo lähettää tätä samaista viestiä aikaisemmin, mutta aina vaan kerrottiin, että 'tekninen häiriö'. Sorry tää hirvee lista, mutta olen vähän neurona, kun mulla on huomenna se neurologi-juttu. Muistiinpanoja on kaksi A4:sta! Ahistaa kauheasti!! Mullakin on nyt eri neuro kun eka kerralla, se kun oli silloin vt-ylilääkäri, nyt sitten se varsinainen (kesälomalla silloin aikaisemmin), ja luulen, että joudun taas kertaamaan kaiken alusta asti. Ei siinä tietty muuten mitään, mutta en vain jaksaisi. Haittaako se, jos alkaa itkemään???
toisaalta aikaa on rajoitetusti,
joten selvitä asiat ensin ja sitten
vasta itkut. ( paraskin neuvoja,
joka ei tee näin ).
Tykätään samoista laulajista, kiva =)
Paulasta en vielä luovu,
kun se jaksaa vielä kähistä vaikka
ääni ei enään riitä.
Sen biiseissä on kuitenkin sanomaa ja
tunnelmaa. Ah, romantiikkaa =)
Epiasiaa. Kerrohan sitten kuulumisia,
kun tulet Neurolta.
tuli niitä aiheita joita jatkossa
käsittelemme psyk. luona.
Kyllä on taas purettu sydäntä ja
itkeä pillitetty.
Hyvää se tekee.
Sanoi se senkin mikä masennus mulla on,
mut en muista.
Ei kuitenkaan mikään kaamos vaan
sellainen pidempi aikainen.
On se hienoa,
että voi käydä juttelemassa ja asioista
voi puhua mukavan ihmisen kanssa ja
vielä kun se on rauhallisuuden perikuva.
Musta ei tule ikinä noin rauhallista ihmistä.
erittäinkin paha yhdistelmä.
Itselleni tuli ensi kerran masennusta tapaturman jälkeen, kun tajusin etten enää asennustöihin kykene.
Raudat selässä ja pelko mahdollisesta epikohtauksesta lisäsivät masennusta ja stressikin tuli vielä rautojen takia.
Lääkityksellä vähän helpotti(en muista lääkkeen nimeä) ja ehkä paranikin, kun tiesin pääseväni opiskelemaan ensin tietokoneen ajokortti ja sitten suunnitteluasistentiksi.
Kahta kauheempana iski masennus päälle, kun jouduin särkyjen ja univelan takia lopettamaan opiskelun ja tajutessani ettei minusta ole enään työelämään:((
Lisäksi vielä tappelu vak.yhtiötä vastaan oli viimeinen niitti.
Mikään ei kiinostanut ja suorastaan kateelisena aamuisin katselin Vaimon valmistautumista töihin lähtöön:(
Alkoi tulemaan -onneksi vain- lieviä epikohtauksia.
Tärinää käsissä, niin paljon etten edes epilääkitystä saanut otettua ylimääräistä pilleriä koska sormet eivät "totelleet".
Onnekseni pääsin eläkkeelle ja olen saanut masennuksen pois?? elämästäni -vielä kun säryt lähtisi.
tahtoisi aloittaa taas jotain uutta
lääkitystä.
Taas alkaa uusi rumba just kun oon
pääsemässä epilääkkeiden kokeilusta eroon.
On tää vaan niin raskasta.
Perjantaina on Neuro,
onneksi mulla on 2 vahvaa miestä
kenelle voin purkaa sydäntäni =)
Ei vaan,
taidan jättää koko neuro käynnin
kertomatta,
etten ala herkistelee.