Olen ikäni Helsingissä asunut tyttö. Sukuni on kotoisin vähän mistä sattuu, enkä edes tiedä mistä alunperin ovat lähtöisin. Käytän kuitenkin paljon murresanoja, olen käyttänyt aina, ja nyt pohdinkin mistä ne mahdollisesti olisivat kotoisin. Eli tunnustaako joku muu käyttävänsä sellaisia sanoja kuten: pistää korjoon, holotna, nästyyki ja hallama?
MISTÄ PÄIN?
eeerika
178852
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
”Pistää korjoon” ei ole sinänsä tuttu, mutta korjo tai korja on mielestäni reki. Se voisi tulla venäjästä. Kelkka on venäjäksi "korjotka", ”karjotka” tai jotain sinne päin - ikään kuin diminutiivimuoto sanasta ”korja” [sanakirjani ei tunne reki-sanalle muuta venäläisvastinetta kuin ”sani” (сани)].
Holotna on selvästi venäläislaina. Kylmä on venäjäksi ”holodnyi” (eri suvuissa ja luvuissa myös holodnaja, holodnoje, holodnyie...) eli heikäkirjaimin холодпый, холодпая, холодпое, холодпыйе.
Nästyyki on yhtä kuin ruotsin ”näsduk”, nenäliina siis.
Hallamasta minulle ei tule mieleen muuta kuin edesmennyt rva Anita Hallama, presidentti Urho Kekkosen kuuluisa naisystävä, suurlähettiläs Jaakko Hallaman puoliso.
Eli käytän ilmaisua 'pistää korjoon' laittaessani tavaroita säilöön jonnekkin. Hallamaa käytän vadelmasta. Korjohan sinäänsä menisi kiertäen tuosta venäjän lainasta...
Kaipa olen sitten niin sekakielinen, kun on sanastoa pitänyt lainata sekä Venäjältä että Ruotsista. Kiitoksia tiedoista!
Etsintäkuulutan nyt muita hallama- ja korjoon-sanojen käyttäjiä!
Vai on hallama vadelma?
Minulle se oli lapsuusaikoihin vattu. Eteläisessä Savossa päin puhuvat vaapukasta ja joillekin tuo marja on vaarain.
»Faaderma, faarain, hallain, maarain, vaapukka, vaarain, vaarama, varelma, vatukka»
http://www.yrttitarha.com/kanta/vadelma/
Nimien määrässä taitaa tämä viedä vielä voiton:
»Lintti, luppa, löttö, muurama, muuran, muuro, nevamarja, suomarja, suomuuran, valakko, valokas, valokka, valokki»
http://www.yrttitarha.com/kanta/lakka/
Niin että lakasta puuttuu vielä ainakin meikäläisen käytössä oleva hilla...
Tuo "korjoo" sana taitaa olla kyllä ihan yleisesti käytetty sana. Nimittäin edelleenkin puhutaan sadonkorjuusta, mikä taitaa olla ihan virallisen kielen mukaista. Meillä päin taidetaan useammin sanoa "pistää korjuuseen" kuin korjoon, mikä vaikuttaa hieman vanhahtavalta ilmaukselta.
"Korjoon talteen" = otan talteen. Luulen, että "sadonkorjuu" -selitys on oikeampi kuin venäjän ree´stä johdettu. Eppäillä aena soppii :-).
... on kyllä venäjää, käytettiinpä vaikka Hangosta Petsamoon ja sivusuuntiinkin. Ei omaperäistä suomea, vaan hyvin "uusi" lainasana, joka ilmeisesti juurtui Raumalle asti murteisiin 1800-luvulla. Sellaista se kieli on !
Vielä -20-luvulla eläimille leikattiin korsia, heiniä soilta ja matalista järvistä. Varsinaista peltoa käytettiin viljan kasvatukseen. Tämä rehu kuljetettiin hevosvetoreellä kuivauspaikalle, koska se oli parempi kuin kärry. Voitiin polkea reki veden alle ja uittaa korret/heinät rekeen. Ei teräsrakenteisia kärryjä ollut mökkiläisillä ja vaikka olisi ollutkin ei niitä olisi raaskittu viedä vedelle alttiiksi. (laakerit). Sotavankileirillä isäni oppi venäjää ja käytti hevosesta nimiä kopukka, sanikka ja polle. Vadelmahillopurkin kyljessä lukee "hallonsylt". E-Savossa lakan kehitysvaiheet: suppu, muurain ja lakka. "Lähetää joutuin muuramee, että suahaa ies jottai..kaapuntilaeset reppii ne kuitennii jo suppuina."
hei !
Holotna
Länsi-Suomelta vaikuttaa tuon nästyykin takia.
Panna koriuun (korjuuseen/säilöön)
Holotna tuli kieleen sodan aikana
Hallama on tuttu vain sen "ladyn" kautta
en ole ikänä kuullut tätä eikä vanhempikaan ihminen tuossa vieressä tiennyt...että semmoinen tapaus - sen sijaan holotna ja nästyyki ovat tosi eteläpohjalaisia sanoja.
Korjoon laittamisella tarkoitetaan jonkun laittamista talteen, useimmiten väliaikaiseen säilytytkseen.
Korjuun laittamista?Näsduuki ja holotna ovat myös Raumalla käytettyjä sanija.
holotna alkaa olla kun syksy painaa päälle ja tulee vilu.
Halloja eli hallamaa on poimittu iät ja kaiket Keskipohojamaalla, jotta saahaan vähän vitamiinia ja makua mustikkaan ja puolukkaan...viis vattuja.
Ja sitä nästyyykiä tarvitaan kun tulee vilu ja sen tuoma nuha.
Pistää korjoon on kuitenkin minulle ihan vieras ilmaus...kuullostaa kyllä ihan eteläpohjalaiselta sanonnalta.
Sanaa "nästyyki" käytän joskus.Sanan "holotna" tiedän mutta en käytä sitä sanaa ollenkaan,kun taas korjoon pistämisestä ja hallamasta en ole kuullut mitään.En tiedä,mistä k.o. sanat ovat lähtöisin.
Riippu mitä teillä tarkoitti nästyykki ? Nästykki inkerin murteella on koriste liina vaateissa, sekä meillä se tarkoitti kaikki pyyhkeet (käsi-sauna).paitsi nenäliina ! Se oli nenäriepu.Riepu tarkoitta huivia.
Ruotsin näsduk = näs (nenä) duk (liina). Siitä on tullut suomeen murresana nästyyki/nästyykki.
Sanalla on ennen tarkoitettu muutakin liinaa kuin ”nenäliinaa”. Ruotsinkielessä ”näsduk” tarkoitti aikoinaan myös mm. kansan- /kansallispuvun (hartia)huivia. Siihen aikaan Suomi, Viro ja Inkeri olivat osa Ruotsin valtakuntaa, joten ruotsinkielestä omaksuttiin helposti sanoja paikallisiin murteisiin.