Helpompaa olisi, jos sidottaisiin paaluun ja ruoskittaisiin.
Ainakin yrittäisin pitää pään pystyssä,
purra hammasta
ja katsoa suoraan noitiin - raukkoihin, alamittaisiin.
Mutta kun nöyryytetään, poljetaan maahan, tallataan ja syljetään.
Kuulen huudot sisältäni.
Peitän korvat - ei auta.
Sielu kirkuu tuskasta, kun sitä elävältä nyljetään.
Niin paljon piti jättää, oli raskasta kotiin paluu.
Silti - pakko on vaan jaksaa.
Nostan pääni, katson peiliin:
vaikka ilme on kova, niin kyynel valuu.
Ainakin yrittäisin pitää pään pystyssä,
purra hammasta
ja katsoa suoraan noitiin - raukkoihin, alamittaisiin.
Mutta kun nöyryytetään, poljetaan maahan, tallataan ja syljetään.
Kuulen huudot sisältäni.
Peitän korvat - ei auta.
Sielu kirkuu tuskasta, kun sitä elävältä nyljetään.
Niin paljon piti jättää, oli raskasta kotiin paluu.
Silti - pakko on vaan jaksaa.
Nostan pääni, katson peiliin:
vaikka ilme on kova, niin kyynel valuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Todella syvällistä; koskettavaa...
Fiaskoksi muuttunut lapsentapaamisreissu synnytti katkeria sävyjä riimeihin, kun ajelin kotiinpäin.
Joskus elämä on vähän vaikeaa, mutta eipähän tarvitse potkia postilaatikoita, kun purkaa tuntojaan sanoiksi.
Niin ja se auttaa saamaan paremman otteen asioihin.
Kuin ottaisi muodottoman möhkäleen savea ja alkais
muotoileen että mikä se "möhkäle" oikeastaan on...
Kiitos että vaivaudut kirjoittamaan tänne.
t.Markiisi