hallituksiin. Oikein ministeritasolla ollaan huolissaan siitä, kun vain 20% näkyy naisia olevan päätöksiä muovaamassa.
Ehkä, joku saa tästä alkutekstistä sen käsityksen, että siinä se vanha sovinisti yrittää jotain sanoa naisvastaista, mutta kysyn arvon 50v naisilta seuraavaa.
-tarvitaanko naiskiintiöitä ja miksi, sekä mitä etuja mahdollisesti siitä on päätöksiä tehdessä?
- kumman asetat etusijalle perhe vai ura, tai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu, että perhe ei kärsi ja ura etenisi?
- haluaisitko itse olla johtavassa asemassa ja tehdä päätöksiä, vai oletko joutunut syrjinnän kohteeksi työelämässä ja et ole päässyt sukupuolen takia?
Lopuksi vielä, olisitko mieluimmin töissä, kuin kotona ja miksi?
Olisi mukava, jos joku vastaisi, vaikka lyhyestikin, sillä himoitseeko tosiaan naiset päätöksien tekoon ja mitkä asiat yleensä hiertää naisnäkökulmasta ajatellen.
Ehkä, joku saa tästä alkutekstistä sen käsityksen, että siinä se vanha sovinisti yrittää jotain sanoa naisvastaista, mutta kysyn arvon 50v naisilta seuraavaa.
-tarvitaanko naiskiintiöitä ja miksi, sekä mitä etuja mahdollisesti siitä on päätöksiä tehdessä?
- kumman asetat etusijalle perhe vai ura, tai mikä olisi mielestäsi paras ratkaisu, että perhe ei kärsi ja ura etenisi?
- haluaisitko itse olla johtavassa asemassa ja tehdä päätöksiä, vai oletko joutunut syrjinnän kohteeksi työelämässä ja et ole päässyt sukupuolen takia?
Lopuksi vielä, olisitko mieluimmin töissä, kuin kotona ja miksi?
Olisi mukava, jos joku vastaisi, vaikka lyhyestikin, sillä himoitseeko tosiaan naiset päätöksien tekoon ja mitkä asiat yleensä hiertää naisnäkökulmasta ajatellen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
että blondit vielä pörssiyhtiöitä pyörittämään kiintiöpakolla. Kyllä se on ammattitaito, mikä ratkaisee. Eikä sukupuolella yhtään väliä. Se tekee, joka osaa.
ovat varsin uusi ilmiö kaikkiaankin, kai se sieltä johtuu tuo naisten pieni osuus pörssiyhtiöidenkin hallituksissa.
Tottakai haluaisin olla johtavassa asemassa, ja juuri sen takia että pystyisin vaikuttamaan päätöksiin.
En kylläkään tiedä tekisinko päätöksiä sen kummemmin nainäkökulmasta - ehkä pörssiyhtiössä sellaista ei olekaan.
Mielestäni ei tarvita naiskiintiöitä, kyllä he tulevat sitten kunhan saavuttavat sen aseman että "pystyvät" tulemaan. Naiskiintiöt ovat hyvä asia ehkä vain poliittisessa päätöksenteossa, kunnallispolitiikassakin - tarkoitan eri lautakuntia.
Lasten kotonaolo oikeutta pitäisi puolustaa, ei äitien välttämättä.
olen samaa mieltä, että osaava ja pätevä pitää valita, eikä tuijottaa sukupuoleen.
kunnallispolitiikassa löytyy sellaisia aloja tai lautakuntia, joissa saattaa naisnäkökulma olla paikallaakin, mutta tähdennän taas sitä, että pitää olla jollaista asiantuntemusta,, kiinnostusta ja perehtyneisyyttä asioitten hoitoon, eli etsiä sopivat asioita hoitamaan.
aika turhaa valita esim. tekniseen lautakuntaa nainen joka ei ymmärrä hölkäsenpöläystä yhdyskuntasuunnittelustakaan tai ei ole kiinnostunut yleensäkään mistään sen puolen asioista.
Mutta tuleehan se lainkirjain täytettyä, eli valitusmahdollisuus ja -tie (usein pitkäkin ja aikaa turhaan vievä) sillä perusteella on suljettu.
osaa kirjoittaa yhdyssanoja oikein? Merkityskin saattaa virheen takia muuttua, esim. mummonlihamureke / mummon lihamureke.
miut pissittää!!!
- kiintiöistä en tiedä, mutta pätevyyden ja sopivuuden mukaan pitäisi valita sukupuolesta riippumatta.
- perhe JA ura. Mielestäni lapset sopeutuvat kyllä erilaisiin perheisiin kunhan lapsia ei heitteille jätetä. Ja mikäpä miestäkään estäisi tekeleistään huolta pitämästä?
- olen johtavassa asemassa ja teen päätöksiä, mutta olen myös se työntekijäporraskin samaan aikaan... Kukapa minua tässä syrjisi, jos en itse. Normaalissa työelämässä en edes viihtynyt.
Totta puhuen eräs työnantaja kerran töitä hakiessani ei tiennyt, miten olisi minulle asian ilmaissut, koska olin pätevin, mutta väärää sukupuolta. Taisin kyllä törmätä muitakin kertoja siihen samaan...En ollut tarpeeksi miesmäinenkään, se kait olisi joissain tapauksissa auttanut, mutta pärjäsin kyllä aina, jos vain sain tilaisuuden... Luulisin että jopa miehiä paremmin.
Henkilökohtaisesti tarvitsen sekä työtä että kotia. Pelkkä kodin- ja lastenhoito saisi minut varmaan "hulluuden partaalle" - varsinkin, kun olen aivan surkea siivooja ja ruoanlaittaja, mutta hengissä ollaan silti... En vissiin leikkinyt tarpeeksi barbinukeilla lapsena...
sellaisen käsityksen, että miehen täytyisi luopua lasten takia urastaan tai työstään, että vaimo voi edetä urallaan, eli ristiriitainen tilanne mielestäni. Vaikea on varmaan sovittaa tilannetta, sillä jompi kumpi joutuisi luopumaan tavoitteistaan perheen hyväksi ainakin jälkikasvun ollessa pieniä tai ei ollenkaan lapsia hankkimaan.
En muutes tarkoita sitä. Lapset ovat yhteinen juttu. Sitä minä tarkoitan. Ei sen tarvitse aina olla nainen, joka luopuu kaikesta, että mies voi jatkaa elämäänsä lapsiperheessäkin "kuin mitään ei olisi tapahtunut". Minusta meillä ainakin on ihan normaalit lapset eikä kukaan ole luopunut mistään tai uhrautunut lasten takia... Omat lapset ovat nimittäin yksi niitä elämää rikastuttavia asioita, joita ilman olisi elämä paljon köyhempää. Mielestäni lapset jopa motivoivat naistakin (ainakin minua) yrittämään myös työelämässä, koska kuluuhan perheen elättämiseen myös rahaa. Ja on siitä naisellakin vastuu. Ei se mielestäni ole yksin miehen asia. Sitten minusta on myös se hyvä, että lapsilla on pienestä pitäen muitakin ihmiskontakteja kuin omat vanhemmat. Minusta kerho- ja päiväkotitädit olivat ihan hyviä siihen tarkoitukseen kun perhe ei enää tänä päivänä tarkoita suurta yhteisöä täteineen, setineen, mummoineen sun muineen (jotka lähes asuivat yhdessä). Meidän lapsemme syntyivät rohkeiksi, avoimiksi ja ulospäinsuuntautuviksi - olen nähnyt luonteeltaan toisenlaisiakin lapsia. Kyllä ne lapset yleensä ovat vanhempiensa kaltaisia. Ettei kaikkea voi yleistää. Olen kuullut myös, että lapseni ottaa huomioon toisten tunteet... Eikö se ole elämässä tärkeää?
Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla äiti tai isä...
Ristiriitaista? Elämä on... Helppoa kuin mikä tämä on ollut minulle, joka nautin siitä, että on paljon tekemistä eikä mikään tule koskaan valmiiksi... ja osaan kyllä "vain ollakin". Eikä edes epäjärjestys häiritse minua. Miten milloinkin.
Mitenkähän on? Sehän on ihan väärin, jos lapset ovat naisen(tai miehen) urakehityksen este, koska lapset ovat pieniä vain hetken... Voihan sen hetken omistautua lapsille, mutta se on kuitenkin vain hetki - harvalla on kymmentä lasta tänä päivänä. Ja jos itseäni ajattelen, niin kaikista yltiöpäisintä aikaa tekemisen suhteen minulle olivat ne raskausajat ja lasten syntymän jälkeiset ajat. Että ymmärrän täysin niitä omien isovanhempieni aikaisia suurperheiden äitejä, jotka kyllä myös tekivät lastenteon ohessa vaikka mitä. En juurikaan eroa siitä naistyypistä.
Lapsissa on muuten yksi hienoin piirre se, että ne syntyvät tähän maailmaan täysin vailla ennakkoluuloja.
Sinne vaan lapsi ja lapsenvahti mukaan ja syötöt välillä.
Tarvitaan täysin erilaista ilmastoa, että nainen voisi kelvata.
Eikö kukaan ei ole huolissaan romani- ja somalikiintiöistä? Minusta heitä on pörssiyhtiöiden hallituksissa aivan kohtuuttoman vähän.