40 vuotta aviossa ensi kuussa. Avioiduimme 18v iässä.
Jo seurusteluaikana kihlattuni tapaili exiänsä. Armeija-aikanani tapasi ravintolassa kundin, jonka kanssa petti minua. Vaimo vaihtoi samaan työpaikkaan ko. kundin kanssa. Koska olivat vuorotyössä, yhteistä aikaa jäi milloin aamuisin, milloin iltapäivisin, milloin alkuiltaan ja tietysti yhteiset yövuorot töissä. Adoptoimme kaksi poikaa vauvana, mutta vaimon pettäjän taival jatkui; sitä kesti noin kymmenen vuotta. Olin tietoinen asiasta lähes koko ajan (tuli kotiin firman juhlista seuraavana iltapäivänä, töistä raflaan ja kotiin joskus yöllä; ja tietysti ne vapaa-ajalla tapahtuneet tapaamiset, ym). Työpaikka vaihtui reilun kymmenen vuoden jälkeen, mutta "uusi työpaikka ja uudet suhteet", eli uusista työkavereista löytyi jälleen sopivaa sexiseuraa (työajalla wc:ssä tai autossa!?). Saimme kaksi biologisesti omaa lasta noin 4-kymppisinä (nyt v). Lasten syntymän jälkeenkin vielä muutamia syrjähyppyjä.
Sexielämässämme ei ole ollut vaimonkaan mielestä mitään "puutteita" (eikä ole vieläkään), mutta "vierasta on vain ollut pakko saada"ja: "rakastan XYZ:aa syvästi" ovat olleet vaimon vastauksia tieduteluuni moisesta käyttäytymisestä. Tästä olisi enemmänkin sanottavaa, mutta jääköön tähän.
Lähes kymmenen vuotta sitten "heitin" vaimon pihalle ja lapset jäivät kanssani asumaan. Asumuseroa kesti puolitoista vuotta, mutta lasten useista pyynnöistä johtuen muutimme takaisin yhteen. Asumuseroon oli tuolloinkin syyllinen vieras mies. (Vaimo ei koskaan "onnistunut" pitämään salassa pettämistään).
LUOTTAMUS NAISIIN MENNYT
34
6204
Vastaukset
- robin hood 06
Kirjoitus.jos on totta oot kova ukko ja sulla outo muija.en kattelis sekenttiäkään tommosta.mutta hyvät sulle... poliisi kuopiosta käsin.
- kulu
Ei se kampe käytössä kulu ja ei akka vaihtamalla parane, ääni siinä vain muuttuu.
Toivottavasti et ole itse jäänyt mökkiisi makoilemaan vaan antanut palaa samallamitalla? - Jatkuvan pettämisen "u...
kulu kirjoitti:
Ei se kampe käytössä kulu ja ei akka vaihtamalla parane, ääni siinä vain muuttuu.
Toivottavasti et ole itse jäänyt mökkiisi makoilemaan vaan antanut palaa samallamitalla?Jotain pientä ollut joskus, mutta..
Adoptiolapset tulivat vauvaikäisinä meille (vanhempi 3kk:n ikäisenä lastenkodista ja nuorempi 3 viikkoisena Kätilöopistolta) eikä tuolloin adoptiovanhemmilla ollut mitään äitiys- tai vanhempainlomaa, joten vaimon vuorotyön takia lastenhoitaja olin minä työpäiväni jälkeen; päivällä oli lastenhoitaja kotonamme. Ei siitä paljon lähdetty "liitämään".
Ko. lastemme ollessa noin 4 ja 2-vuotiaat Helsingin sosiaalitoimiston sijoittamana tuli hoitoomme tuolloin 5, 8 & 9-v. yksinhuoltajaisän lapset isän jouduttua kahteen peräkkäiseen isoon lonkkaleikkaukseen. Tätä aikaa kesti reilu vuosi.
Samaiset lapset muuttivat meille 4 vuotta myöhemmin isänsä tapaturmaisen kuoleman takia.
Seuraavaksi olikin vuorossa em. "ikiomien" lasten syntymä. Eli: tekemistä on ollut ihan riittämiin enkä ole ehtinyt työnteolta ja lastenhoidolta oikein mitään harrastamaan.
Selvennykseksi otsikkoon "Luottamus naisiin...":
Adoptiolapsista vanhemman morsian (kihlattu) otti ja häippäsi pari päivää ennen maistr.vihkimistä (viikko ennen hääjuhlia)sukunsa luo Pariisiin (oli
kotoisin Kamerunista) ja seuraava tyttöystävä ilmoitti raskaudestaan ja abortista tekstarilla pojalleni ja kertoi palaavansa entisen miesystävänsä luo (erinäisten tapausten takia ko.
naisen entiset miesystävät ovat nykyisin lastensa huoltajia; lapset otettu pois äidiltään).
Että sellanen tapaus (tai tapauksia) - Siiri 57
Jatkuvan pettämisen "u... kirjoitti:
Jotain pientä ollut joskus, mutta..
Adoptiolapset tulivat vauvaikäisinä meille (vanhempi 3kk:n ikäisenä lastenkodista ja nuorempi 3 viikkoisena Kätilöopistolta) eikä tuolloin adoptiovanhemmilla ollut mitään äitiys- tai vanhempainlomaa, joten vaimon vuorotyön takia lastenhoitaja olin minä työpäiväni jälkeen; päivällä oli lastenhoitaja kotonamme. Ei siitä paljon lähdetty "liitämään".
Ko. lastemme ollessa noin 4 ja 2-vuotiaat Helsingin sosiaalitoimiston sijoittamana tuli hoitoomme tuolloin 5, 8 & 9-v. yksinhuoltajaisän lapset isän jouduttua kahteen peräkkäiseen isoon lonkkaleikkaukseen. Tätä aikaa kesti reilu vuosi.
Samaiset lapset muuttivat meille 4 vuotta myöhemmin isänsä tapaturmaisen kuoleman takia.
Seuraavaksi olikin vuorossa em. "ikiomien" lasten syntymä. Eli: tekemistä on ollut ihan riittämiin enkä ole ehtinyt työnteolta ja lastenhoidolta oikein mitään harrastamaan.
Selvennykseksi otsikkoon "Luottamus naisiin...":
Adoptiolapsista vanhemman morsian (kihlattu) otti ja häippäsi pari päivää ennen maistr.vihkimistä (viikko ennen hääjuhlia)sukunsa luo Pariisiin (oli
kotoisin Kamerunista) ja seuraava tyttöystävä ilmoitti raskaudestaan ja abortista tekstarilla pojalleni ja kertoi palaavansa entisen miesystävänsä luo (erinäisten tapausten takia ko.
naisen entiset miesystävät ovat nykyisin lastensa huoltajia; lapset otettu pois äidiltään).
Että sellanen tapaus (tai tapauksia)No jo on ollut sinulla elämässäsi kestämistä. Ja voi mikä vaimo sinulla on. Vieläkö jatkaa samaan malliin?
Onko koskaan edes katunut tekojaan?
Ymmärrän sinua oikein hyvin. Ei siitä lapsilauman keskeltä niin helppo ole lähteä minnekään. Ihanaa, että sinä olet heihin niin sitoutunut, että jaksoit vain kaiken kestää. Uskon, että lapsesi arvostavat sitä kovasti!
Toivon, että vielä joskus saat "palkinnon" tästä kaikesta. Onnea elämääsi! - Jatkuvan pettämisen...
Siiri 57 kirjoitti:
No jo on ollut sinulla elämässäsi kestämistä. Ja voi mikä vaimo sinulla on. Vieläkö jatkaa samaan malliin?
Onko koskaan edes katunut tekojaan?
Ymmärrän sinua oikein hyvin. Ei siitä lapsilauman keskeltä niin helppo ole lähteä minnekään. Ihanaa, että sinä olet heihin niin sitoutunut, että jaksoit vain kaiken kestää. Uskon, että lapsesi arvostavat sitä kovasti!
Toivon, että vielä joskus saat "palkinnon" tästä kaikesta. Onnea elämääsi!Oisko katunut tekemisiään? En usko. Joskus on sanonut, että saispa tehdyt tekemättömiksi. Tämä on tapahtunut tilanteissa, kun ollaan riidelty asiasta; samoin, kun joskus muistutin, "ettet ole edes anteeksi pyytänyt", niin on sanonut: "jos olen sinua loukannut, niin pyydän anteeksi" (siis: JOS olen loukannut...). Oma-aloitteisesti ei koskaan mitään anteeksipyyntöä. Joskus kysyessäni siitä runsaan kymmennen vuoden "työpaikkaromanssista" ja sen opetuksesta (koko ajan suhteen olemassaoloajan osoitin vaimolle "syvän halveksuntani hänen tekemisistään"), oli vastauksensa varsin järkyttävä: "suhteen opetus oli, ettei pidä vaihtaa hyvää ystävyyttä sexiin"; suhde kuulemma alkoi ystävyydestä (tiedä häntä).
Ei kuulemma mitään muuta opetusta ole saanut, vaikka varmasti tunsi sen runsaan halveksunnan, jota teoilleen osoitin, ja tietysti tein selväksi sen, kuinka paljon tekonsa loukkasi minua ja osoitti kunnioituksen puutetta niin minua kuin myös lapsiamme kohtaan ja että teoillaan loukkasi
tasavertaisuuttamme aviopuolisoina ja osoitti suurta välinpitämättömyyttä perhettämme kohtaan.
Tietysti myös omanarvontuntoni ja ihmisyyteni kärsi pettämisestään, mutta minkäänlaista empatiaa en hänen puoleltaan ole kokenut. Voimia kestämiseen olen saanut lapsilta, mutta henkisesti romahdin helmikuussa 2004, kun adoptiopojista vanhempi kuoli autokolarissa (hän jota myös naiset kohdelleet kaltoin). Olenkin nykyisin eläkkeellä
(työkyv.el.). - Siiri 57
Jatkuvan pettämisen... kirjoitti:
Oisko katunut tekemisiään? En usko. Joskus on sanonut, että saispa tehdyt tekemättömiksi. Tämä on tapahtunut tilanteissa, kun ollaan riidelty asiasta; samoin, kun joskus muistutin, "ettet ole edes anteeksi pyytänyt", niin on sanonut: "jos olen sinua loukannut, niin pyydän anteeksi" (siis: JOS olen loukannut...). Oma-aloitteisesti ei koskaan mitään anteeksipyyntöä. Joskus kysyessäni siitä runsaan kymmennen vuoden "työpaikkaromanssista" ja sen opetuksesta (koko ajan suhteen olemassaoloajan osoitin vaimolle "syvän halveksuntani hänen tekemisistään"), oli vastauksensa varsin järkyttävä: "suhteen opetus oli, ettei pidä vaihtaa hyvää ystävyyttä sexiin"; suhde kuulemma alkoi ystävyydestä (tiedä häntä).
Ei kuulemma mitään muuta opetusta ole saanut, vaikka varmasti tunsi sen runsaan halveksunnan, jota teoilleen osoitin, ja tietysti tein selväksi sen, kuinka paljon tekonsa loukkasi minua ja osoitti kunnioituksen puutetta niin minua kuin myös lapsiamme kohtaan ja että teoillaan loukkasi
tasavertaisuuttamme aviopuolisoina ja osoitti suurta välinpitämättömyyttä perhettämme kohtaan.
Tietysti myös omanarvontuntoni ja ihmisyyteni kärsi pettämisestään, mutta minkäänlaista empatiaa en hänen puoleltaan ole kokenut. Voimia kestämiseen olen saanut lapsilta, mutta henkisesti romahdin helmikuussa 2004, kun adoptiopojista vanhempi kuoli autokolarissa (hän jota myös naiset kohdelleet kaltoin). Olenkin nykyisin eläkkeellä
(työkyv.el.).Vielä enemmän arvostan jaksamistasi ja kestämistäsi. Miten hirvittävää, että lapsesi kuoli autokolarissa. Siitä sait vain lisää surua ja tuskaa, kaiken muun lisäksi.
Sanon vain, että ei tuota kaikkea olisi oikein heikko mies kestänyt/jaksanut. Ei mikään ihme, että omanarvontuntosi on kärsinyt ja ei mikään ihme, että lopuksi romahdit. Kaikki sympatiani ovat sinun puolellasi!
Onko vaimosi ehkä horoskooppi merkiltään Oinas? Jotenkin tuntuu, että..... Vaikka ei nämä h-merkit nyt tänne sivuille ehkä kuulu. - mixunpiti
...tuo polliisi lisätä tohon loppuun? Mitä se sulle tarkoitti?
- asdasda
No mikäs siinä on että olet sietänyt vaimolta epäkunnioittavaa käytöstä koko tuon ajan? Oletko pelkuri, joka ei uskalla lähteä huonosta suhteesta?
- Jatk..
Katso "Ei se kulu"-nimimerkille kirjoittamaani.
Olen asettanut lapset (kaikki 7) etusijalle.
- totuus ..
naiset ovat eläimiä
- kaikenlaista
Kylläpäs sä nyt oot stoorin kehittänyt vain pettämisen ympärille. Se on vähän, että mihin sitä huomionsa kiinnittää...Luottamusta ei etsitä vain toisesta, vaan itsestä ja sitten on myöskin suurempi luottamus kuin me ihmiset. Sitä se teettää, kun on tekee vaan eikä mieti tekemisiään.On siinä vaimolla ollut tosi paljon töitä, ettei vain jo haudan partaalle asti.
- Jatkuvan pettämisen "u...
Et ilmeisesti ole lukenut mitä olen kirjoittanut, koska kirjoitat "on siinä vaimolla ollut....".
Asia on vain niin, että se pettäjä on ollut VAIMO. - Siiri 57
Jatkuvan pettämisen "u... kirjoitti:
Et ilmeisesti ole lukenut mitä olen kirjoittanut, koska kirjoitat "on siinä vaimolla ollut....".
Asia on vain niin, että se pettäjä on ollut VAIMO.En myöskään ymmärtänyt tuota edellistä kirjoittajaa. Vaimoa siinä säälitteli. Pitäisi ensin lukea kaikki kirjoitukset ja vasta sitten kirjoittaa oma kommentti. Eipä ole vaivautunut vastaamaan mitään sinun kirjoitukseesi.
Siitä on kaksi viikkoa, kun kirjoitit. Edelleen ihmettelen kuinka tuon kaiken kokemasi olet jaksanut kestää!!??
Sinulla voisi olla antaa vinkkejä muillekin ihmisille! Voisit kertoa, että mistä muusta kuin lapsista sait sen voiman, että jaksoit tuollaista elämää.
Oliko sinulla ystäviä, jotka tukivat sinua? Olitko vain optimistinen ja ajattelit, että vaimosi ehkä muuttuu?? Sinulla on täytynyt olla hyvä "pinna" ja "laaja sydän"!
Toivotan edelleen paljon voimia ja jaksamista sinulle!! - Mitenkähän oikeasti mahtaa ...
Siiri 57 kirjoitti:
En myöskään ymmärtänyt tuota edellistä kirjoittajaa. Vaimoa siinä säälitteli. Pitäisi ensin lukea kaikki kirjoitukset ja vasta sitten kirjoittaa oma kommentti. Eipä ole vaivautunut vastaamaan mitään sinun kirjoitukseesi.
Siitä on kaksi viikkoa, kun kirjoitit. Edelleen ihmettelen kuinka tuon kaiken kokemasi olet jaksanut kestää!!??
Sinulla voisi olla antaa vinkkejä muillekin ihmisille! Voisit kertoa, että mistä muusta kuin lapsista sait sen voiman, että jaksoit tuollaista elämää.
Oliko sinulla ystäviä, jotka tukivat sinua? Olitko vain optimistinen ja ajattelit, että vaimosi ehkä muuttuu?? Sinulla on täytynyt olla hyvä "pinna" ja "laaja sydän"!
Toivotan edelleen paljon voimia ja jaksamista sinulle!!Voi hyvänen aika!!! Ensinnäkin,,,alan töitä tekevänä,,,miten olette voineet saada lapset itsellenne. Yleensä perheen tilanne kartoitetaan kaikella tavalla, ja esille kyllä tulee,jos toinen aviopuolisoista harrastaa syrjähyppyjä. Ja, jos lapset ovat kaivanneet vaimoasi takaisin yhteiseen kuvioon, ei hän lienet kovin paha ihminen. Anteeksi vaan, mutta minulta ei heru empatiaa. On hyvä katsoa itseäänkin peiliin, ja miettiä syntyjä syviä. En puolustele vaimoasi, mutta jotenkin juttu"haisee". Kenenkään ei tarvitse minkään syyn nojalla suostua elämään moisessa tilanteessa. Kautta aikojen naisten on täytynyt yksin elättää ja pärjätä isojenkin lapsimäärien kanssa.
Olen kyllä enemmän kuin vähän kummissani, että aikuinen mies itkee näillä palstoilla kohtaloaan, sen sijaan,että olisi tehnyt asialle jotakin, "suostuu" elämään 40 vuotta epäsuotuisassa suhteessa. " Vallan kauhiasti minä tätä hämmästelen".... - Anjula
Mitenkähän oikeasti mahtaa ... kirjoitti:
Voi hyvänen aika!!! Ensinnäkin,,,alan töitä tekevänä,,,miten olette voineet saada lapset itsellenne. Yleensä perheen tilanne kartoitetaan kaikella tavalla, ja esille kyllä tulee,jos toinen aviopuolisoista harrastaa syrjähyppyjä. Ja, jos lapset ovat kaivanneet vaimoasi takaisin yhteiseen kuvioon, ei hän lienet kovin paha ihminen. Anteeksi vaan, mutta minulta ei heru empatiaa. On hyvä katsoa itseäänkin peiliin, ja miettiä syntyjä syviä. En puolustele vaimoasi, mutta jotenkin juttu"haisee". Kenenkään ei tarvitse minkään syyn nojalla suostua elämään moisessa tilanteessa. Kautta aikojen naisten on täytynyt yksin elättää ja pärjätä isojenkin lapsimäärien kanssa.
Olen kyllä enemmän kuin vähän kummissani, että aikuinen mies itkee näillä palstoilla kohtaloaan, sen sijaan,että olisi tehnyt asialle jotakin, "suostuu" elämään 40 vuotta epäsuotuisassa suhteessa. " Vallan kauhiasti minä tätä hämmästelen"....(Kun "tilanteita kartoitetaan"adoption yhteydessä , luuletko,että toinen sanoo:mä kyllä olen jatkuvasti uskoton.Tai puoliso sanoo:kyllä me halutaan lapsi,mutta pitääpä kertoa,että toi puoliso on uskotonta laatua liitossa. MITEN petollisuus paljastuu siinä tilanteessa?? Laittaako valtio salapoliisit seuraamaan??)
Otaksun,ettei kirjoittaja kaivannut empatiaasi,vaan kirjoituksella oli aivan toinen pointti. Lueppa uudelleen eri fiiliksillä. Tsau. - Jatkuvan ....
Mitenkähän oikeasti mahtaa ... kirjoitti:
Voi hyvänen aika!!! Ensinnäkin,,,alan töitä tekevänä,,,miten olette voineet saada lapset itsellenne. Yleensä perheen tilanne kartoitetaan kaikella tavalla, ja esille kyllä tulee,jos toinen aviopuolisoista harrastaa syrjähyppyjä. Ja, jos lapset ovat kaivanneet vaimoasi takaisin yhteiseen kuvioon, ei hän lienet kovin paha ihminen. Anteeksi vaan, mutta minulta ei heru empatiaa. On hyvä katsoa itseäänkin peiliin, ja miettiä syntyjä syviä. En puolustele vaimoasi, mutta jotenkin juttu"haisee". Kenenkään ei tarvitse minkään syyn nojalla suostua elämään moisessa tilanteessa. Kautta aikojen naisten on täytynyt yksin elättää ja pärjätä isojenkin lapsimäärien kanssa.
Olen kyllä enemmän kuin vähän kummissani, että aikuinen mies itkee näillä palstoilla kohtaloaan, sen sijaan,että olisi tehnyt asialle jotakin, "suostuu" elämään 40 vuotta epäsuotuisassa suhteessa. " Vallan kauhiasti minä tätä hämmästelen"....Eipä tässä muuta kuin, että vähäiset ovat tietosi
"alan töitä tekevänä". Kyse on 1970-luvun alkupuolelta, jolloin adoptiot vahvistettiin. Ei sosiaaliviranomaisia kiinnostanut kuin: työpaikat, vuosiansiot, asuntolainasta: onko vaiko ei, asunnon koko, miksi haluaa ottolapsen, ym. Vain 2-3 tapaamista sos.viranomaisten kanssa oli ennekuin vanhempi pojista tuli kotiimme viikonlopuiksi parin kuukauden ikäisenä ja 4kk:n ikäisenä lopullisesti (sen jälkeen 6kk:n harkinta-aika ja sen päätyttyä adoptio vahvistettiin oikeudessa). Toinen poika tuli noin kahden kuukauden "odotusajan" jälkeen suoraan synnytyssairaalasta 3 viikkoisena (odotusaika = soitto sos.virastoon halusta adoptoida toinen lapsi, siihen kun lapsen ilmoitettiin syntyneen).
Tottakai oikeudessa oli myös sos.viranomaisten puoltavat lausunnot, mutta mitenkään "syväluotaava" ei viranomaisten "tilanteen kartoitus" ollut. Toisaalta, kuten kaikissa negatiivissa tekemisissä se "syyllinen" aina vakuuttaa "parantavansa tapansa", "eikä tämä tule toistumaan", tapahtui myös meidän kohdalla. Myös vaimon pettäminen varmistui siinä vaiheessa, kun olimme juuri saaneet tiedon nuoremman pojan syntymästä ja mahdollisuudesta käydä katsomassa häntä sairaalassa (pettämisen tiesin jo aikaisemmin, mutta tällöin se ilmeni aivan konkreettisesti). Tottakai keskustelimme asiasta vaimoni kanssa läpikäyden kaikki mahdolliset ja ehkä mahdottomatkin näkökulmat, mutta lopputulos oli adoptiota puoltava ja molempien yhteinen päätös (vaimon lupaukset ja oma uskoni hänen muuttumiseen olivat iso tekijä). Vielä siitä asumuseron päättymisestä: lapset halusivat asua vain yhdessä osoitteessa; eivät tykänneet siitä viikonloppuvierailurulianssista vaimon luo ja takaisin minun luokseni 1-2 yön jälkeen; itsekin huomasin, etteivät lapset "jaksaneet sitä muuttamista", niinkuin itse sitä nimittivät. Ehkä itsekästä sanoa, mutta lapsia "rassasi" se vanhempien välillä reissaaminen, ei se, että äiti asui eri osoitteessa. Eipä muuta kuin, että et varmasti usko, kun sanon, että olen harrastanut itsetutkiskelua ihan joka käänteessä elämääni ja avioliittoani, ja voin puhtain sydämin sanoa, että parannettavaa on löytynyt ja parannuksia on tapahtunut. Aiemmin olen todennut, että KAIKESSA olen asettanut kaikki lapset etusijalle (ja itseni edelle olen myös puolisoni).
- Huonoja kokemuksia
Luettuani koko ketjun totesin paljon yhtäläisyyttä eroon päättyneessä avioliitossani. Vaimo työskenteli myös aluksi vuorotyössä siirtyen myöhemmin "normaaliin" työaikaan. Pettäminen kesti pari vuotta ennekuin se tuli tietooni ja jatkui, vaikka lupasi suhteen lopettaa (useampia suhteita!). Työpaikkojen vaihdokset tuntuivat olleen vain uusien tuttavuuksien ja uusien suhteiden takia ja niiden hankkimiseksi. Otin eron ja lapset jäivät asumaan ex:n luo. Exä totaalisesti laiminlöi lapset, jotka joutuivat huonoon seuraan ja virkavallan kanssa tekemisiin.
Huoltajuus pysyi ex:llä, vaikka sitä itselleni vaadin (1980-luvun alussa); "äiti on aina parempi vaihtoehto". Vieläkään lapsilla ei "mene hyvin", vaikka ovat aikuisia; apuani ovat tarvinneet monella tavalla vielä aikuisiälläkin ja yhdessä "taistellaan" paremman ajan puolesta.
Teit sikäli oikean ratkaisun, että päätit panna asiat tärkeysjärjestykseen sikäli, että etusijalle asetit lapset. Nostan hattua sinulle. Toivon, että jatkossa elämäsi olisi "kevyempää", sillä helpolla et ole päässyt. Terv. Myös paljon kokenut - tuikku -56
Onhan se kauhean rankkaa, mutta kyllä sinun olisi pitänyt erota vaimostasi jo aikoja sitten.
Pilasit vain oman elämäsi. Sinua varten olisi varmaan ollut uskollisempia naisia. Olen pahoillani puolestasi. - satuprinsessainen
mielipidettä on tähänkin ketjuun tullut, enkä oikein tiedä mitä pitäisi sanoa...
...surullista.
Toisaalta sisälläni kuohuu, kun lukee näitä kommentteja "katso peiliin" jne. Tietysti on totta(kuten jo mainitsitkin), että jokaisessa meissä on jotain vikaa - sehän on päivänselvä asia.
Kirjoituksistasi saa sen kuvan, että olet todellakin harrastanut itsetutkiskelua ja pohtinut asioita monelta eri kantilta. Minusta on hienoa, että olet jaksanut olla lasten kanssa kaikesta huolimatta.
Jonkun mielestä se on ollut liikaa kiltteyttä, toisen mielestä ei...mene ja tiedä, niin paljon on mielipiteitä kuin on meitä pallon tallaajiakin.
Itse olen sitä mieltä, että ansaitset hatun noston, harva olisi jaksanut!!!
Tuota luottamuksen menettämistä en ihmettele lainkaan... itselläni on myöskin luottamus mennyt liian monta kertaa ja siitä maksetaan vieläkin hintaa. Minun on uskomattoman hankalaa luottaa ylipäätään ihmisiin, olivatpa he sitten miehiä tai naisia. Jossain sisälläni elää kuitenkin se pieni toivo ja usko siitä, että kaikki eivät ole pahoja ja on vielä sellaisiakin ihmisiä joihin voi luottaa.
Toivon sinun elämääsi iloa ja valoa! Nyt kun lapsesikin ovat jo isoja ja pärjäilevät ilman jatkuvaa apuasi, suo itsellesi aikaa tehdä juuri sitä mitä haluat ja nauti niistä pienistä onnen hetkistä joita sinulla on nyt, ehkä ne ovat kovinkin arkisia asioita jotka saavat sinut hyvälle tuulelle. Mennyttä ei voi muuttaa, mutta olet ainakin kasvanut ihmisenä, etkä enää hätkähdä pieniä mutkia matkassa.
Niin tässä nyt taas rinsessaisen "romaani" :o)
(joka joskus, on joutunut liian varhain liian suuriin saappaisiin, eikä vieläkään ole kasvanut tarpeeksi täyttämään elämänsä tyhjiötä. Etsii, miettii, pohtii välillä eksyy aiheesta ja toisinaan pysyttelee tarkalleen viivalla...) - Entinen työkaveri
Moi vaan.
Sattuipa ja tapahtuipa. Olin vaimosi työkaveri tuohon aikaan, kun adptoitte pojat. Kävin myös teillä muutaman kerran kylässä. Oltiin melko hyviä kavereita vaimosi kanssa ja myös muutamia kertoja viihteellä vaimosi ja mr. P:n kanssa. Jotkut työyhteisössämme kyllä ihmettelivät vaimosi touhua, mutta ei hän ainoa "pettäjä" ollut. Jotenkin vain se vuorotyö sai aikaan lipsumista aika monen kohdalla.
Muutamia kertoja vaihdoimme kuulumisia puhelimitse vaimosi kanssa hänen vaidettua työpaikkaa. Onnittelen sinua niistä "ikiomista" lapsistasi (kuulin sen mr. P:ltä, eli vaimosi ilmeisesti piti P:hen yhteyttä vielä 8-10 vuotta em. työpaikan vaihdoksen jälkeenkin). Vai on meno ollut samanlaista. Paljon on näköjään sattunut ja tapahtunut. Haluaisin pyytää anteeksi sitä valehteluani, jolloin vaimosi oli luonani P:n kanssa. Ymmärsin, kun sanoit, ettet halua koskaan kuulla minusta mitään. Valheella on lyhyet jäljet. Anteeksi! Eihän tuo mitään auta, mutta varsinkin nyt tajuan, mitä olet joutunut kestämään; lisänä vielä tökerö peittely-yritykseni valehtelemalla sinulle. Todella pahoitin mieleni, kun luin kaiken kirjoittamasi (olen osaltani ollut auttamassa vaimoasi sinun pettämisessä). Koeta jaksaa. Osanottoni poikasi menettämisestä. Terveisin; tiedät kuka - tähän
Luin keskusteluketjun alusta loppuun ja mieleeni nousi muuutamia kysymyksiä.
Ensinnäkin, mikä sai sinut aina vaan hyväksymään vaimosi (alkuun tyttöystäväsi) vehtailut toisten miesten kanssa jo ennen avioliittoanne? Eikö hälytyskellot soineet päässäsi jo silloin? Jos hän jo suhteenne alkuvaiheessa petti sinua jatkuvasti, niin ei kai nuo pettämistouhut tulleet yllätyksenä sitten myöhemminkään.
Toiseksi mietin tuota vaimosi logiikkaa.Mielestäni on erityisen julmaa käytöstä olla piittaamatta sinun ja lastesi tunteista. Missä arvostus ja kunnioitus, joita mielestäni yhdessäelo edellyttää? Mikä sinussa oli niin kiehtovaa, että kumppanisi pysyi suhteessanne kuitenkin vaikka jatkuvasti tarvitsi myös muita miehiä. Ilmeisesti olet tarjonnut hänelle kuitenkin jotain sellaista, minkä vuoksi hän ei ole voinut sinua ilmankaan olla. Onko se sitten taloudellista turvaa, statusta, rakkaudelta tuo ei ainakaan minun mielestäni oikein kuulosta. Miten hän sitoutui lapsiinne? Tiesivätkö lapsenne vaimosi suhteista toisiin miehiin? Mitä tarvetta suhteenne on sinussa tyydyttänyt, koska olet pysynyt siinä kuin kallio kaikki nämä vuodet.Mitkä keinot ovat auttaneet sinua jaksamaan?
Teillä taitaa nuo roolit perheessänne olla toisinpäin, yleensähän se häntäheikki joka kulkee avioliitosta välittämättä kukasta kukkaan on mies :-).
Mutta jos tarinasi on tosi, paljon olet kestänyt, mutta varmaankin paljon myös saanut, myös lastenne kautta.Lasten elämän seuraaminen ja kanssaeläminen muuttuu lasten kasvamisen myötä. Sanotaanhan että pienten lasten vanhemilla on lapsiin liittyen pienet ongelmat, lasten kasvaessa ongelmien laatukin tuppaa suurenemaan. Lisäksi olisi mielenkiintoista lukea vaimosi tarina perhe-elämästänne.Mitkä asiat saivat vaimosi toimimaan niin kuin toimi.
Mitä sitten tarkoittaakaan, että sinullakin on joskus ollut jotain "pientä". Kuten joku aiemmistakin kirjoittajista sanoi, nyt on aika sinun elää myös itsellesi, tehdä asioita joista pidät, nauttia asioista, jotka ovat sinulle tärkeitä.
Millainen on suhteenne vaimosi kanssa tänä päivänä? Saako siitä enää mitään kasaan, ylipäätäätn vieläkö olette yhdessä?
Luottamuskysymyksestä sen verran, että kyllä vielä on sellaisiakin naisia joihin voi luottaa, älä yhden perusteella leimaa koko naiskuntaa. Vai ovatko kaikki naiset ympärilläsi osoittautuneet epäluotettaviksi?Ylipäätään onko sinulla ollut näinä vuosina ketään ystäviä, joihin olet voinut kokevasi luottaa?- ...edelleiseen
Ai niin. Kerroitkin poikasi epäonnesta naisten kanssa. Ää kuitenkaan sittenkään yleistä. Jos poikasi seuraa isänsä jalajälkiä ja hakee äitinsä kaltaista naista. Voimia teille
- Jatkuvan pettämisen......
Edelliseen kommentteja...
Olimme jo avioliitossa, kun olin armeijassa ja vaimo aloitti suhteen mieheen ja vaihtoi työpaikkansakin saman firmaan ko. miehen kanssa. Tämä suhde jatkui runsaan kymmenen vuoden ajan. Epäilykseni pettämisestä heräsi noin neljän vuoden jälkeen ja varmaksi asia paljastui noin parin vuoden kuluessa siitä.
Vaimo kielsi ensin asian; tottakai; mutta faktat olivat niin selvät, ettei asiassa ollut epäselvää. Ei siinä montaakaan päivää riidelty, kun vaimo myönsi asian. Jatko oli se tavanomainen; vaimo lupasi lopettaa suhteen. Puheet oli toista ja teot toista. Vanhempi adoptiolapsista tuli kotiimme ennenkuin edes osasin epäillä vaimon uskottomuutta (HUOM. suhteen osapuolet olivat vuorotyössä, joten tapaamiset järjestyivät aikoina, jolloin minä olin töissä, kun he olivat ilta- tai yövuorossa tai yövuoron jälkeisellä ylimääräisellä arkivapaalla, ym.) Kun toisen adoptiolapsen ilmoitettiin syntyneen ja voisimme käydä katsomassa häntä Kätilöopistolla, tapahtui vaimon osalta "lipsahdus", eli firman juhlien jälkeen päätyi jatkoille ko. työkaverinsa kanssa tähän viestiketjuun kirjoittaneen toisen työkaverinsa kotiin ja kotiintulo venyi seuraavaan iltapäivään. Tuolloin tiesin jo tuon suhteen toisen osapuolen nimen. Vaimo soitti tuon naispuolisen työkaverin luota joskus alkuiltapäivästä, ja kysyessäni Mr. P:stä, vannoi ettei ole kenenkään miehen kanssa ja pyysi tuon naisen myös puhelimeen. Tämä väitti "kirkkain silmin", että jatkoja on vietetty naisporukalla.
Kotiuduttuaan vaimo tunnusti olleensa yhdessä tuon P:n kanssa. Soitin seuraavana päivänä tuolle naistyökaverille kertoen, että tiedän totuuden ko. jatkoista ja P:stä, sekä ilmoitin, etten enää koskaan halua kuulla hänestä mitään. Myös P:lle soitin vaatien häntä lopettamaan vaimoni kanssa pelehtimisen (oli myös tahollaan aviossa), mutta tämä kertoi ettei vaimoni halua lopettaa suhdetta.
Lopetusvaatimuksen esitin tottakai vaimollekin, ja kuten olettaa saatta, jälleen tuli katteettomia lupauksia lopettamisesta. Tässä vaiheessa ensimmäinen vaimon puolelta tullut positiivinen myönnytys oli, että hän pyysi siirtoa työpaikassaan toiselle osastolle pois vuorotyöstä, koska annoin vaihtoehdot joko häipyä elämästäni tai vaihtaa normaaliin päivätyöhön. Työpaikkaseksiä jatkossakin harrastivat. Mm. vaimon veli kertoi joskus, että hiukan vit...taa, kun työkaverit tulee kertoon, että systeris kävi taas päiväpanolla. Vaimon veli oli vuosia myös samassa työpaikassa ja sai tietää alkujaan ko. suhteesta minulta, kun oli vaimoni kanssa ollut ostoksilla Helsingissä ja vaimo oli lähtenyt P:n luo tämän asunnolle ja tuli kotiin joskus yöllä; minä taas olin soitellut ja kysellyt vaimoa tämän veljeltä illan aikana, koska tiesin heidän olleen yhdessä päivällä. Vaimon veli sitten seuraavien päivien aikana kyseli, mikä oli ollut homman nimi ja minä kerroin asian todellisen laidan. Tämä sattui siihen aikaan, kun vaimoni oli vielä vuorotyössä. "Päiväpanot" taas ajoittuivat siihen normaaliin päivätyöaikaan. Suhde (seksi-) päättyi luultavasti vaimon vaihdettua työpaikkaa runsaan kymmenen vuoden jälkeen. Yhteydenpitoa tapahtui P:n ja vaimon välillä tähän ketjuun kirjoittaneen työkaverin mukaan vielä pitkäänkin (???).
"Jotain pientä on ollut..." = 90-luvun loppupuolella olleen asumuseron aikana (n 1,5 vuotta) minulla oli pari aikalailla laimeaa suhdetta minua huomattavasti nuorempien naisten kanssa. Molemmissa tapauksissa kummallakin meillä oli seksin tarpeen tyydyttäminen (naiset olivat noin 30v. yksinhuoltajia; tutustuimme lasten jalkapalloharrastuksen myötä; suhteen laatu selvitettiin heti kättelyssä eikä kellään ollut mitään romanttisia odotuksia). Eli periaatteessa olen kaikesta tapahtuneesta huolimatta pysynyt uskollisena vaimolleni.
Mitä olen saanut: Olen saanut 7 lasta ja jokin aika sitten jo komannen lapsenlapsen (kasvattilapsista keskimmäisellä on 19 ja 17v lapset = samanikäiset kuin meidän biologiset lapset; ja nuorimmalla kasvattilapsella nyt noin kolmekuukautinen Iida-tyttö). Perhe on aina ollut minulle tärkeä. Sen takia olen jaksanut nämä vuodet, ja lapsista olen saanut sekä voimaa, mutta myös suunnattomasti iloa ja olen tuntenut olevani tarpeellinen ainakin heille, silloin kun on tununut, että avioliitossamme vaimo ei minua tarvitse "juostessaan" vieraissa.
Muutamaa pientä ajanjaksoa lukuunottamatta seksielämämme on ollut hyvää koko 40-vuotisen liittomme ajan. Vaimon seksin harrastaminen vieraan miehen kanssa ei ole kuin pari kertaa saanut minut "tekemään seksilakon" avioliitossamme ("törkeimmät" tapaukset aiheuttaneet sen); muutoin se on ja on ollut jokapäiväistä.
Alkujaan pettämisen aikana vaimon piti luonani raha, jota "kannoin" kotiin. Kävin vieraalla töissä ja palkkani oli hyvä. Sen lisäksi minulla oli yritys, jota hoidin iltaisin, öisin ja viikonloppuisin (perhetilanteen mukaan) kotona; tuloja siitä oli melko hyvin, kuluja ei alkuinvestointien jälkeen juuri mitään, eli ansioni olivat noin nelinkertaiset vaimon tuloihin verrattuna. Lisäksi se, että olin liian kiltti, aiheutti mielestäni sen, että vaimo ei koskaan tuntenut mitään uhkaa puoleltani; eli vaikka hän petti minua, se ei juurikaan vaikuttanut väleihimme puolisoina, ei aviolliseen seksielämäämme, ei jokapäiväiseen kanssakäymiseen ym. Osoittamani halveksunta hänen tekemisiinsä ei ilmeisestikään kolahtanut vaimon omaantuntoon (?).
Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, olen jollain "kierolla tavalla" kuitenkin rakastanut vaimoani
kaikki nämä vuodet (muutamia aallonpohjia tietty on ollut). Yksi asia, jonka vaimo on kertonut ja jonka katson olevan yksi yhdessäpitävä seikka on ollut hyvä seksi (vieraat miehet ovat olleet vaihtelua vaimolle; P:n osalta myös rakkautta ? = näin vaimo on kertonut). Yhteinen piirre vaimoni kanssa minulla on se, että seksi kuuluu jokaiseen päivään (edelleenkin) (enempää kehumatta, vaimon mukaan siihen kotoiseen seksiin liittyvää ei ole tullut vastaan missään vieraissa suhteissa).
Vanhimmat (kasvatti- ja adoptio-) lapset tietävät noista pettämisistä (osalle se selvisi tuon asumuseron aikaan (adoptiolapset), mutta vanhimmat tiesivät jo aiemmin; nuorimmat 19 ja 17v eivät asiasta tiedä.
Ei tuo poikani mitään äidin oloista tyttö/ naisystävää etsinyt/hakenut; olivat ne kihlattujen teot aika tavalla toisenalisia ja niin ulkoisesti kuin elämänasenteiltaan tai henkisiltä ominaisuuksiltaan nuo nuoret naiset olivat hyvin poikkeavia vaimostani kuin toisistaankin. Eli en näe yhtäläisyyttä minulle ja pojalleni tapahtuneissa asioissa.
Onpa tätä tekstiä taas syntynyt. Ei oikein ajatukset tahdo pysyä kasassa. Kirjoittelen joskus myöhemmin lisää; aikaa on riittämiin.
Kirjoitelkaa kysymyksiä, joita kertomani tuo esiin. Vastailen jokaiseen. Vaikka tuosta pettämisestä ollaankin jo erossa, ei se unohdu ja minulla on ollut ohjenuora selviämisessä seuraavanlainen: Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo; mutta: jaettu suru, ahditus tai paha mieli on vain puolikas, tai useamman kanssa jaettuna vain neljännes, tahi kahdeksasosa, jne.. Tätä olen yrittänyt pitää mielessä ja keskustella niin ammattiauttajien kuin maallikoiden = ystävien kanssa, ja se paha olo on helpottanut. Myös asiasta kirjoittaminen antaa helpotusta tähän (vaimon pettäminen ja pojan hyvin raaka kuolema ja niiden pohtiminen ilman ammattiapua ovat luoneet "ajatusautomaatin" = vaikka en tietoisesti ajattele noita asioita, sairauteni tuo ne jatkuvasti mieleen = "pakkoajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö"=yksi sairauteni diagnooseista. (pojan raaka kuolema = murskautui täysin autoineen venäläisen täysperävaunurekan alle; arkkua ei saanut avata, kun ruumis tuotiin hautausta varten patologian laitokselta seurakuntaamme; en voinut antaa jäähyväissuudelmaa pojalleni; ja taas itken katkerasti)
Vuoden 1997 syksyllä alkaneen noin 1,5 vuoden asumuseron myötä olen ollut mielialalääkityksellä ja pojan helmikuussa 2004 tapahtuneen kuoleman jälkeen vain lääkitystä lisättiin (ensin sairaalahoitojakso, noin vuoden terapiajakso ja lääkityshoito säännöllisin kontrollikäynnein psyk.poliklinikalla nyt siis kolmatta vuotta).
Ennuste minulle annettiin: terapiaa ja lääkehoitoa loppuelämä. Toiste enemmän.
- Ystäväperheenne
Hei T....!
Näistä lapsista ja poikasi kuolemasta tunnistan Sinut ja perheesi. Luettuani tapahtuneista ja tuntemuksistasi sekä tajuttuani järkyttävän taakan, jota yrität kantaa, menin aivan shokkiin ja pois tolaltani. Olemme tunteneet nyt noin pari kymmentä vuotta. Hyvin olet voinut pitää kaiken kokemasi meidän tietämättömissä. Aivan mahdoton on ollut voimasi kaikkea päällesi kaatunutta kohtaan. En ole koskaan osannut edes ajatella millä tavalla vaimosi on toiminut sinua kohtaan. Avioliittonne on silmissäni ollut hyvin harmooninen ja onnellinen (oivat näyttelijänlahjat teillä molemmilla, vai mistä johtuu, etten ole huomannut mitään??). Keskustelin mieheni kanssa ja hän sanoi sinun jotain kertoneen hänelle, mutta olet kieltänyt kertomasta minulle.
J.... hautajaisissa jo näin, että sinä olit aivan luhistumispisteessä, joka sitten tapahtuikin, kuten edellä olet kertonut. Hyvin (?) olet päässyt elämän syrjään kiinni. Haluan olla tukenasi, jos vain päästät minut lähemmäksi Sinua. Ajatukseni ovat hyvin ristiriitaiset vaimosi suhteen, mutta jatkathan elämääsi hänen kanssaan kaiken häneltä saamasi epäkunioitettavuuden ym. nöyryyttävien tekojen
jälkeen, niin perheystävänä ja nyt ehkä vain Sinun takiasi, yritän olla jatkossa entisenlainen ystävä ja kuin tietämätön vaimosi teoista. Jotenkin vain tuntuu, että vaimosi on jo joutunut "takariviin" ystäväjoukossani; en voi käsittää hänen tekemisiään. Yritä jaksaa, ja jos luet tämän, ota yhteyttä (jos haluat tukea minulta). T. Sinikka
Lisäisin asian, jonka olet "unohtanut": työttömyytenne (molemmat) aikana menetitte asuntonne (pakkohuutokaupattiin) ystävänne lainan langettua maksettavaksenne, koska olitte lainan takaajina noin 10 v sitten. - Mr. P
Joopa joo. Olen osallinen tähän draamaan. Suhde vaimoosi alkoi puhelinseurusteluna ja jatkui vuosia seksisuhteena. Ei R. koskaan valittanut enempää perhe-elämästänne kuin muistakaan avioliittonne puitteista. Minulle hän kertoi vain haluavansa olla muidenkin kuin sinun haluama nainen ja vieras mies oli hänelle lisäpiriste ja seikkailu tms. Keskustelimme usein (alkuaikoina puhelimessa) monista asioista ja tietenkin myös seksistä, kun siirryimme siihen (hyvin pian ensitapaam. jälkeen). Mielestäni R. vain yksinkertaisesti tarvitsi vierasta miestä vaihtelun takia, vaikka kotiseksiä oli aivan riittävästi, kuten hän sen minulle useinkin ilmaisi. Suhteemme päättyi vasta R:n työpaikan vaihdoksen takia, vaikka olimme yhteydessä joitakin kertoja puhelimitse sen jälkeen. Tiedoksesi sinulle petetty, että aikanaan muutin Helsingistä X:ään, niin minä ehdotin R:lle, että myös te muuttaisitte X:ään, kun olitte asuntoa vaihtamassa suurempaan 70-luvun lopulla (ja täällä X:ssähän me kaikki edelleen elellään, paitsi, että vaimoni jätti minut saatuaan tietää tästä suhteesta). Kiitoksia lainasta, en muuta osaa sanoa. Mr.P
- Läheltä seurannut
Hei Sinä petetty aviomies! Aloitin keskustelun täällä "Suhteet & tunteet"-osiossa "Uskottomuus"-otsikon alla parisuhteessa petetyiksi tulleiden tunteiden julkituomisesta. Sinun tarinasi löysin, kun ystävättäreni muutamia päiviä sitten sai selville miehensä seksisuhteen työkaveriinsa. Etsin täältä muiden kirjoittamia kokemuksia asiasta ja oli pakko lukea koko pitkä ketju läpi. Voimia sinulle. Olisiko sinulla intressiä kuvata omaa tunne-elämääsi tuolla aloittamallani aiheella (Näyttää kuitenkin siltä, että se keskustelu ja esiintulevat asiat eivät kuitenkaan tule estämään ketään tekemästä sitä, mihin on aikonut ryhtyä = ei osu pettäjän omaantuntoon). Mutta aika näyttää, lähteekö keskustelu edes etenemään alkua pidemmälle.
- Jatkuvan pettämisen uhri
Kiitos ehdotuksesta, mutta tällä hetkellä en jaksa asiaa enempää ruotia; elän uudelleen ja uudelleen kahta asiaa: vaimon pettämiset ja pojan traaginen kuolema. Nämä asiat ovat "vallanneet" aivoni. Oma keksimäni nimitys sairauteni tälle osiolle on "ajatusautomaatti" = tahdostani riippumatta huomaan päivittäin -joskus useastikin - ajattelevani ja pohtivani em. kahta asiaa ( muita nykyiseen sairaudentilaani johtaneita syitä). Lääketie- teellinen diagnoosi tältä kohdin on "Pakkoajatus-painotteinen pakko-oreinen häiriö" (F42.0) Muut
diagnoosit ovat: F32.3 psykoottinen masennustila F41.1 yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, F43.1 traumaperäinen stressireaktio. Nämä kaikki siis seurausta em. asioista muista vastoinkäymisistä,
joita on tuonut esiin tähän asiaan oman näkemyksensä esiin tuonut perhetuttava. Näkyypä meidän triangelin kolmas osapuolikin (Mr.P)tänne "eksyneen". Palaan asiaan, mikäli jaksan.
- lekads
kun kaverilla jolla oli myös adopitiolapsia kaksi ja uskoton puoliso. Kaverini oli totaalisen paskana kun sai tietää puolison pettämisestä. Voiko enää typerämpää tapaa vaarantaa puolison terveys olla uskoton. En yhtää epäile etteikö miehillä ole hyväksikäytetty olo. Ainakin minulla on ollut jos puoliso on jäänyt kiinni pettämisestä. Pettäminen pitäisi kriminalisoida ja saada petturit kuriin.
- fanisi
Ihailen ketjun aloittanutta miestä monesta syystä. Mahtavaa miten hienosti suhtaudut asioihin kaikin puolin! Sinulla on suuri sydän ja ymmärrystä elämään. Olet upea ihminen. Kunpa olisit saanut helpomman elämän ja helpomman vaimon, mutta olette olleet varmasti myös onnellisia yhdessä.
Toivotaan, että sairautesi lievittyisi ajan mittaan. Exäni sairasti suhteemme aikana samoja diagnooseja ja voi nykyään paremmin vaikka sairaus oli erittäin vaikea. Oli kokenut edellisessä suhteessaan samaa mikä oli laukaissut sen. Hänen toipumisensa alkoi jo siinä suhteessa. Erosivat muista syistä. Joskus hänellä sairaus oireilee enemmän, mutta asiat ovat selvästi paljon paremmin. Paremmat kaudet ovat pitempiä ja hän ei uppoa enään niin syvälle sairauteensa. Kykysi pitää huolta omasta pääkopastasi on erinomainen jopa tuossa tilanteessa ja antaa suuresti syytä uskoa että sinunkin tilanteesi kohentuisi vuosien mittaan.
Vaimosihan ei petä sinua enään? Tietää nyt kuinka paljon satutti sinua sillä eikä halua tehdä moista enään? Voi olla että ei vain pysty myöntämään sitä kunnolla ääneen. Menneet ovat varmasti kova pala hänellekin, etenkin jos olette puhuneet niistä vain kriisi hetkinä? Kuulostaa, että hänelle on vaikeaa myöntää tehneensä koskaan mitään väärin, mutta kommentti saisipa tehdyt tekemättömäksi kertoo että katuu kyllä. Ei mikään oikeuta vaimosi käytöstä ja sanoja, mutta uskon että hän rakastaa sinua aidosti vaikka on pahoja virheitä tehnyt. Ehkä opit ajan mittaan vielä luottamaan häneen vaikka sairaus vaikeuttaakin sitä. Luottamus kuitenkin ansaitaan ja hän on sen pettänyt joten olet oikeutettu epäluottamukseen vaikka loppuikäsi jos ei onnistu ansaitsemaan sitä takaisin. Toivottavasti näet vielä, että on naisia jotka ovat luottamuksen arvoisia vaikka omat kokemuksesi ovat kamalia. Ei sinunkaan erittäin kunnioittamani käytöksesi ole sukupuolisidonnaista.
Toivon sinulle ja vaimollesi paljon hyviä vuosia ja jaksamista vaikean sairautesi kanssa. - huhahei
Nyt lapset jo vanhempia, joten muija pihalle ja avaimet pois.
- Niinhän se mennee
Tiedän sama kokeneena miten vaikea on lähteä pettäjän luota, jos kaikesta huolimatta rakastaa häntä. Pitäisi silti uskaltaa lähteä, mutta aina vain vitkuttelee ja odottaa josko tilanne kuin ihmeen kautta muuttuisi.
Ja naisia haukkuville: itse olen nainen joka ei ikinä voisi pettää miestään...mutta mieheni bvoi minua, eikä koe tunnon tuskia.
Uskottomia on kummassakin sukupuolessa, ei silti pidä leimata kaikkia naisia huonoiksi, on meitä uskollisiakin.
- -
Kuulostaa ihan naiselta joka haluaisi miehen joka toimisi väkivaltaisesti häntä kohtaan. Aivan kuin hän haluaisi miehen joka alistaisi häntä jotta hän kokisi itsensä tärkeäksi. Nyt kun hän saa tehdä mitä hän haluaa, kokee hän kenties ettei hänestä välitetä kun häntä ei pistetä ojennukseen. Monet naiset taitavat kaivata sellaista isämäistä miestä joka antaa piiskaa pyllylle ja välittää siitä mitä nainen tekee.
En kyllä siis tiedä onko tästä kyse enkä kehoita väkivaltaisuuteen. Mutta koitapa jotenkin hienovaraisesti tiedustella vaikkapa hänen lapsuudesta millainen isä hänellä on ollut ja millaisesta miehestä hän nuorempana unelmoi tai millaisesta miehestä hän nykypäivänä unelmoi. Ja vitut! Sanon minä. Kokeile seuraavaa, jos et muuta keksi. www.suomi24.fi/treffit.
Mitäs tuo nyt on? Minä en toisinaan luota koko yhteiskuntaan. Suomenmaan yhteikuntarakenne kun on niin lantiosta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik113475MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681878Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411566Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin801188Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja61992Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s33958Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt209872- 170823
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59816Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3768