Juu, kyllä ottaa joskus päähän, kun näytän niin nuorelta. Lapset 7v ja 1v, itse 27v. Taas tänään suureen ääneen tuli joku täti kaupassa kauhistelemaan, että "voi laps raukka!!" Ja mennessään vielä, että "mihin tää maailma oikein on menossa!" Eikä mukanani sentään ollut kuin tuo 1-vuotias...
Muutenkin usein pidetään ensinäkemältä ihan nuijana. Mutta onneksi siinä vaiheessa, jos juttuun päästään niin asenteet muuttuu. Etenkin, kun henkinen ikäni on monia ikäisiäni vanhempi, ja olen parasta pataa yleensä 40.v ihmisten kanssa. Siis noin keskimäärin. Kaikkihan ei todellakaan ole iästä kiinni.
Välillä voin kuvitella mitä elämä on teiniäideillä. Neuvoja piisaa tilanteeseen kuin tilanteeseen ja sitä enemmän, mitä vähemmän aikaa vieras ihminen on esim lapsen raivaritilannetta katsellut. Tätä tapahtuu varmaan kyllä muillekin.
Noh, "onneksi(?!)" tässä luultavasti viimeistään 10v päästä on jo vähän rupsahtanut ;)
Muutenkin usein pidetään ensinäkemältä ihan nuijana. Mutta onneksi siinä vaiheessa, jos juttuun päästään niin asenteet muuttuu. Etenkin, kun henkinen ikäni on monia ikäisiäni vanhempi, ja olen parasta pataa yleensä 40.v ihmisten kanssa. Siis noin keskimäärin. Kaikkihan ei todellakaan ole iästä kiinni.
Välillä voin kuvitella mitä elämä on teiniäideillä. Neuvoja piisaa tilanteeseen kuin tilanteeseen ja sitä enemmän, mitä vähemmän aikaa vieras ihminen on esim lapsen raivaritilannetta katsellut. Tätä tapahtuu varmaan kyllä muillekin.
Noh, "onneksi(?!)" tässä luultavasti viimeistään 10v päästä on jo vähän rupsahtanut ;)
Vastaukset 10
Vanhimmat
ja olen sinua 10v vanhempi,eli 37 ja jokapuolella tytötellään.Lapset 15v,9v ja 8kk. Kaikki saman miehen kanssa ja avioliitossa ollaan eletty jo 17 vuotta.Silti jopa työkaverit puhuttelivat pikkutytöksi ja kerran sitten pamautin takaisin että olen rouvashenkilö ja häntä varmaan 10vuotta vanhempi.Siihen loppui tytöttely :)
päätellä, etten ole päässyt puusta pitkään vielä kymmenenkään vuoden päästä ;)
Kuule, ihan sama on ongelma täälläkin. Ikää on 28 vuotta ja alkossa kysyvät vieläkin paperit. No minkäs sille teet. Jossain vaiheessa se ärsytti suunnattomasti, mutta nyt lähinnä huvittaa. Onneksi en ole kuullut kommentteja silloin, kun olen liikkeellä puoli vuotiaan poikani kanssa. Töissä taas senkin edestä. On vähän vaikea olla uskottava sellaselle viiskymppiselle miehelle, joka luule muutenkin tietävän kaiken paremmin kuin muut.
lisää vettä myllyyn se, että mies on myös ikäistään (34v) nuoremman näköinen. Vanhemman lapsen vanhempainilloissa ym ollaan aina ne "teinivanhemmat".
Papereiden kysyminen ei minua ole koskaan häirinnyt. Lähinnä on vaan hauska leväyttää ne pöllämystyneen kysyjän eteen. Ja hyvähän se on, että ovat tarkkana.
Se että ei tunnuta ottavan tosissaan on välillä hermoja raastavaa.
Eiköhän askarrella jotkut laput kaulaan ;)
Minä olen 21v äiti. Lapsi kohta 1v ja neuvoja tulee kaikilta, kokoajan. Kaupassakin tulee ihmiset neuvomaan kuinka lasta täytyy kasvattaa ja kohdella. HUOH.. Sitten on nämä toisenlaiset neuvojat, jotka sanovat päin naamaa "ette sitten kortsua osanneet käyttää".
Paha mieli tällaisista tulee, minun ikääni veikanneet ovat arvioineet minut tuonne 15-18v ikäiseksi... Noh.. Kyllä minäkin vielä rupsahdan;)
kun olin 23v ja avasin oven niin joku gallup-nainen kysyi vanhempia. Sanoi luulleensa, että olen "jotain 14v"... Onneksi on teitä kohtalotovereita :)
Täytin 30 viime talvena ja Alkossa viinipulloa ostaessa kysyivät papereita ja ei ollut ainoa kerta. Muutenkin olen myös törmännyt tytöttelyyn yms. Lasten iät on 6, 4 ja 1 vuotta.
Joo yleensäkin alle 3-kymppiset on vielä nuoren näköisiä. Itse muistan kun olin jotain 27-28 ja jo myös kahden pojan äiti. Niin siihen aikaan kävi vielä ovelta ovelle kauppiaita ja niinpä meidänkin ovikelloa sellainen pimputti. Kun avasin oven niin kauppias kysyi ensimmäisenä että onkos vanhempia kotona? No mua huvitti mutta vastasin että ei ole ja pääsi sillä siitä eroon. Joo ja saman ikäisenä menin vieraassa kaupungissa ystäväni kanssa ravintolaan illan viettoon ja poke kysyi minulta papereita. Luulin ensin sitä vitsiksi mutta se olikin tosissaan. Onneks sattui olemaan ajokortti mukana, muuten ei kyllä olis naurattanut.
Edelleenkään en ole mitenkään kovaa vauhtia rupsahtanut ja iästäni monesti erehdytään. Siihen kyllä tottuu vaikka joskus joutuukin ihmettelijöille selittämään miten mulla voi olla "niin vanhoja" lapsia. Niin että en ole niitä teininä väsänny.
tiedän todellakin tuon tunteen..Ikää minulla on 24 vuotta. Olen nyt ensimmäisen odotukseni loppupuolella ja voitte kuvitella etenkin hieman vanhempien ihmisten ilmeet esim. kaupoissa: "voi lapsiraukka" ja kun jotkut vielä tuijottavat hyvinkin pitkään. Noh, niinhän sitä sanotaan, että raskaana olevat ovat kaikille ns. vapaata riistaa, mutta hei rajansa kaikella..Olen lisäksi vielä melkoisen lyhyen puoleinen, joten sekin vielä lisää ihmisten kauhistelua :) Papereita on kysytty aina, paitsi lähikaupassa, jossa jo ilmeisesti muistavat. Puhelinmyyjät kun soittavat niin aina kysytään äitiä tai isää, eli äänikin on ilmeisesti niin nuori.. mutta harvemminpa sitä tarvitseekaan heitä kuunnella kun toteaa, ettei vanhemmat ole tavattavissa:)
Joskus ihmisten käytös todellakin rasittaa ja tekisi mieli huutaa, mutta usein sitä vain huvittuu; antaa heillekin jotain puhumisen aihetta.Innolla (ja kauhulla) odotan, minkälaisia neuvoja ja päivittelyjä tulen osakseni saamaan sitten kun lapsi on jo maailmassa.
Vaikka kaikkea tällaista me lapsenkasvot joudutaankin kokemaan, niin parempihan se on säilyä nuorekkaana pitkään, entä kuin rupsahtaa ennen aikojaan, vai mitä? :)
Ainakin miehet on innoissaan ja valinnan varaa on todellakin ollut :) Otin sitten kuitenkin sellaisen luolamiehennäköisen :)