Onko kohtalotovereita...sairastan selkäsairautta mistä johtuen en pysty moniinkaan töihin, ehkä en mihinkään. Kokeiluja on ollut, mutta mikään ei ole onnistunut. En kuitenkaan eläkkeelle pääse, sillä en ole papereiden mukaan tarpeeksi sairas. Joudun siis kituuttamaan 370 e peruspäivärahalla ja olen työnhakijana. Toimeentulotukea saan niin minimaalisesti, välillä en ollenkaan, ettei sillä pärjää. Sosiaalitoimistossa suhtaudutaan erittäin kurjasti minuun, mitä ihmettelen suuresti, sillä en ole itse aiheuttanut sairauttani. Olen täysin raitis ja kaikin puolin kunnon kansalainen. Tehnyt raskasta hoitotyötä aikoinaan 10 vuoden ajan. Mietinkin usein onko minun pakko mennä töihin, sillä tiedän että oman alani töitä on tarjolla paljon, ja olla kertomatta selkäsairaudestani, ja vaikka sen tiedän, että töihin en kykene, ja olen välittömästi sairaslomalla. Mutta en pärjää rahallisesti mitenkään ja on vielä opiskeleva nuori elätettävänä. En ole kahteen vuoteen
pystynyt ostamaan vaatteita itselleni, en selviä edes sähkö ym.normaalilaskuista. Keräilen tyhjiä pulloja kaupungilta, että saan ruokaa ym. Ihmettelen miksi nyky-yhteiskunta on tällainen...jos olisin alkoholisti, niin kyllä apua tulis...
pystynyt ostamaan vaatteita itselleni, en selviä edes sähkö ym.normaalilaskuista. Keräilen tyhjiä pulloja kaupungilta, että saan ruokaa ym. Ihmettelen miksi nyky-yhteiskunta on tällainen...jos olisin alkoholisti, niin kyllä apua tulis...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sossu suhtautuu kaikkiin kurjasti. Paitsi jos olet virkailijan sukulainen tai muu tuttava.
Ja mitä siihen tulee, että alkoholistina saisit paremmin apua... Ei muuta kokeilemaan, huomaat sen olevan pelkkää huhupuhetta.
Kirjoituksesi oli kuin suoraan minun elämästäni. Kuntoutusta tai kuntoutustukea en saa, kela kaksi kertaa jo anomukseni hylännyt. Työkkärissä olen työttömänä työnhakijana vaikka en ole työkykyinen..
Uskomatonta miten kelan "lääkäri" voi päättä, että olen työkykyinen, vaikka ei ole minua koskaan tavannut ja lääkärinlausunto on työkyvyttömyyden puolella.
Itselläni myös poika joka aloittanut koulun jossa kirjat pitää itse ostaa, kirjat ostettu velaksi, sitä voinko niitä koskaan maksaa on taas sitten eri juttu. Vajaakuntoisena työttömänä yksinhuoltaja on avustuksia vaikea saada, mihinkään ylimääräiseen ei todellakaan ole varaa, jo pelkkä sähkölasku keikauttaa pariksi kuukaudeksi koko perheen budjetin.
Olen itse myös huomannut ja nähnyt, kuinka "vähemmistö kansalaiset" saavat helpommin apua ja avustuksia.
Ruoka-avustuksia hakisin jos sinne asti pystyisin kävelemään, mutta kun ei jalat kanna enkä autoa omista. Sairauteeni en ole itse voinnut vaikuttaa, sillä mennään mitä on annettu.
Kaikille saman kokeneille JAKSAMISTA, ja yritetään kaikesta huolimatta jaksaa, vaikka se joskus vaikealta tuntuukin!