Vuosia on tullut täyteen täydet kaksikymmentä enkä vieläkään luota itseeni. Pelkään, että sanoisin ihmisten seurassa jotain todella nuijamaista. Pelko siihen on vahva.
Tiedän kyllä tasan tarkkaan, mistä pelkoni johtuu. Se johtuu siitä, etten voinut lapsena (siinä 10-12 vuoden iässä) ilmaista kotona isäni läsnäollessa lainkaan vihaani, jos minua kohdeltiin joskus väärin. Oli kamalaa olla raivoissaan, mutta samalla pelätä (isääni). Nuo kokemukset veivät minulta kokonaan kyvyn puolustaa itseäni vääryyksiltä.
Sen jälkeen menin yläasteelle. Kun minut keksittiin siellä luokkani "ainoaksi kehitysvammaiseksi", en osannut olla yhtään vihainen tuosta nimityksestä, vaan olin pelkästään surullinen. En rehellisesti sanottuna kertaakaan tuntenut kiukkua siitä vääryydestä, mitä sain kokea yläasteaikana.
Nyt tuosta kaikesta on kulunut jo vuosia, mutta tunnen itseni yhä todella epävarmaksi puhuessani muiden kuullen. Jos minulla olisi ollut lapsena mahdollisuus tuntea positiivista vihaa isäni ollessa paikalla, olisin selvinnyt noista yläasteajan kauhuista paljon paremmin! En ymmärrä, miten kukaan voi olla tyttärelleen noin julma.
Tiedän kyllä tasan tarkkaan, mistä pelkoni johtuu. Se johtuu siitä, etten voinut lapsena (siinä 10-12 vuoden iässä) ilmaista kotona isäni läsnäollessa lainkaan vihaani, jos minua kohdeltiin joskus väärin. Oli kamalaa olla raivoissaan, mutta samalla pelätä (isääni). Nuo kokemukset veivät minulta kokonaan kyvyn puolustaa itseäni vääryyksiltä.
Sen jälkeen menin yläasteelle. Kun minut keksittiin siellä luokkani "ainoaksi kehitysvammaiseksi", en osannut olla yhtään vihainen tuosta nimityksestä, vaan olin pelkästään surullinen. En rehellisesti sanottuna kertaakaan tuntenut kiukkua siitä vääryydestä, mitä sain kokea yläasteaikana.
Nyt tuosta kaikesta on kulunut jo vuosia, mutta tunnen itseni yhä todella epävarmaksi puhuessani muiden kuullen. Jos minulla olisi ollut lapsena mahdollisuus tuntea positiivista vihaa isäni ollessa paikalla, olisin selvinnyt noista yläasteajan kauhuista paljon paremmin! En ymmärrä, miten kukaan voi olla tyttärelleen noin julma.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itse kärsin samasta ongelmasta ennen, mutta pääsin siitä onneksi eroon. Itsellä itseluottamuksen puute johtui siitä, että olin koulukiusattu koko yläasteen ajan. Eli tilanteeni ei ollut läheskään yhtä vakava kuin sinulla, joten en välttämättä voi suositella samaa konstia sinulle, mutta kerron nyt juitenkin.
Itse sain itseluottamuksen takaisin, kun huomasin, että syytin huonosta itseluottamuksesta tapahtumia jotka olivat tapahtuneet viisi vuotta sitten. Eli tajusin sen, että jos itseluottamukseni oli huono yläasteen jälkeen niin se oli kiusaajien vika, mutta se että itseluottamukseni oli edelleen viiden vuoden jälkeen huono, oli kyllä täysin minun omaa vikaani. Tajusin, että oli niin paljon helpompi syyttää muita ongelmista kuin tehdä itse asialle jotain.
Ja kuten sanoin tilanteesi on vakavempi kuin minulla oli, joten sama ei välttämättä toimi sinun kohdalla.
Muistathan,että vastuu sanomisistasi on kuulijalla?En tarkoita,että törkeä pitää olla tai päästellä suustansa mitä tahansa paskaa,mutta OMAT mielipiteesi pystyt AINA esittämään.Mahdollisuus tunteisiin on aina,eri asia on,pystytkö niitä käsittelemään.Olet nyt n. kaksikymppinen nuori.Ystäväiseni:sulla on kaikki edessäs.Unohda paskat ja keskity olennaiseen.Sinunkin mielipiteilläsi ja sanomillasi on merkitystä.
Haluatko tulla chattiin?