olen seuraillut näitä aborttikeskusteluja.mielenkiintosta.on se vaan kumma ettei ihmiset tunnu tajuavan että on abortin kannattajia,että abortin vastustajia.jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen siitä,olitpa itse kokenut abortin tai et.ei se ole mitään moralisoimista jos ottaa kantaa asiaan ja on eri mieltä.eikös täällä ole nimenomaan tarkoitus keskustella,ollaanpa sitten eri mieltä tai samaa mieltä!
kaksi mielipidettä
höh
22995
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
"ei se ole mitään moralisoimista jos ottaa kantaa asiaan ja on eri mieltä"
No jaa... keskustelua kun ei ole pelkkä ilmaisu että minä olen tätä mieltä. keskusteluun kuuluu olennaisena osana mielipiteen perustelu ja eriävien kommentoiminen.
Ja, hmh, se on moralisointia jos aborttipalstalle kirjotitaa viestin "abortti on murha" tai "abortti on hyväksyttävä vain tällaisessa tapauksessa". Moraalin opettaminen kuuluu arvot&etiikka-palstalle eikä abortista puhumiseen, niinkuin edellä olevissa viesteissä mainittiinkin, usea tänne tuleva hakee vertaistukea ja kokemuksia, ei moralisointia. Menevät vain usealta sekaisin, eh?
Sama juttu kuin se että yleisin aloitus ateismi-palstalla on varmaankin "jeesus pelastaa sinut kun vain kadut!"
***
mielipiteissäsi, että ei kannattaisi alkaa keskustelutaidosta muita moralisoimaan...
moralisoimaan en ala, jos viestin sellaisena näit olen pahoillani. Ei kai olisi kovin järkevää moralisoida moralisoinnista? :D
Ehdoton mielipiteissäni en koe olevani myöskään, keskustelujen myötä olen mielipiteitäni päässyt tarkistamaan useaankin kertaan, joskus on kelkka jopa täysin kääntynyt uuden tiedon valossa. Ehdoton olen ilmaisussa, mutta sälytän silti avoimen mielen, ei keskustelussa minullekaan muuten mitään pointtia olisi, ellen olisi halukas myös muuttumaan tarvittaessa.
***
..tarkoitus keskustella.
Ja ikävä kyllä tänne tulee ihmisiä kysymään abortista jonka aikovat tehdä. Mutta kun he saavat keskustella asiasta muiden kanssa niin mielipide on voinut muuttua.
Minusta se on arvokas asia!
Kenenkään ei kannata tehdä aborttia jos on olemassa joku muukin vaihtoehto.
Vaihtoehtoja kannattaa harkita tarkkaan, että ei käy niin ikävästi kuin joillekin tällä palstalla olevilla. Tuntuu että jotkut kärsivät tekemästään abortista loppu elämän.
Ymmärrän kyllä että joskus on niin että ei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin abortti, mutta sitä ei kannata tehdä jos ajattelee sitä joskus katuvansa.
Toivon että kenenkään ei koskaan tarvitsisi tehdä aborttia, toivon että kaikki lasta haluavát saisivat lapsen, toivon että jokainen syntyvä lapsi saisi rakastavan kodin.
Mutta nämä on vain minun unelmia ja ikävä kyllä en saa päättää asioista.... :(
Joten toivon että jokainen miettii kunnolla ennen kuin tekee ratkaisunsa!
Mielipiteitä saa ja pitää olla. Mutta mielestäni niitä pitäsi pystyä myös perustelemaan. Minusta osa näistä abortinvastustajista on kiihkomielisiä meuhkaajia, eivätkä osaa perustella loppujenlopuksi mielipidettään. He huutavat, että abortti on murha, mutta kuitenkin joissakin tapauksissa se on sallittua Minä en esimerkiksi ole saanut keneltäkään vastausta kysymykseeni, miksi vammaisen saisi abortoida.
sekä sitä että jos äidin fyysiset ja henkiset sairaudet/kärsimykset ovat hyvä syy aborttiin vastustajien mielestä niin silloinhan kaikki abortit ovat perusteltuja. Jos ei lasta halua ja raskautta joutuisi jatkamaan niin tälläisellä asiallahan on todella suuri vaikutus naisen henkiseen terveyteen ja kärsimyksiin.
tästä vähän samasta on jokin aika sitten myös keskusteltu..
Mielipiteessä kannattaa juomata sekin että ei ole vain abortia kannattavia ja vastustavia vaan myös sen sallijoita joka on jotakin siltä väliltä. Vastustajahan vastustaa henkeen ja vereen kaikkia abortteja, kananttaja kannattaa liki rajatonta aborttioikeutta ja sen sallija taas kannattaa rajattua ja säännösteltyä abortointia tietyin ehdoin. Noista ehdoistahan täällä käydään suurin vääntö ja minkä pitäisi olla lain rajan.
Abortti on suuressa määrin moraalikysymys. Suhtautuminen koko asiaan perustuu juuri omana moraalikäsitykseen ja sen mukaisia ovat sitten kommentitkin.
Mielipide on tässä asiassa vähän kimurantimpi juttu. Mielipidehän perustuu johonkin ajatukseen, ehkä tietoonkin asiasta. Jos on onnekas niin mielipiteen vakuutena on kokemus omalta kohdalta. Tässä asiassa kokemus näyttää olevan vain toisella taholla..
On monia asioita joita voi sanoa vääriksi jne, mutta vasta kun asia osuu omalle kohdalle lopulta tietää kuinka itse siinä tilnateessa toimii. Voi tietty olla että on niin aivopessyt itsensäkkin että toimii niin kuin on saarnannut ja huomaa tehneensä elämänsä suurimman virheen koska luuli olevansa oikeassa ja luuli sen olevan paras ratkaisu. Luulo ja ajatus asiasta ei koskaan ole sama kuin kokea se asia olipa kyse mistä tahansa!
Kun mielipide menee fanaattiseksi ei ole enää sijaa keskustelulle eikä toisen argumenteille. Jyrkkä mielipide sulkee kaiken muun ulkopuolelleen sillä onhan sen omaava henkilö mielestään oikeassa. Ikävä että lähinnä nyt aletaan puhua abortin vastustamisesta ja niistä naurettavuuksista joita siihen liittyy. Ei pahalla..
Keskustelu ei myöskään toimi niin että toinen sanoo mielipiteensä olevan oikein ja piste. Ilman hyvää perustelua tai selistystä että siltä nyt vaan tuntuu ei asia etene. Ehkä ei kaikki sitä edes halua vaan tarkoitus on lyödä oma ajatus läpi vaikka väkisin.
On aika turhaa tapella esim missä vaiheessa alkio on ihminen ja missä vaiheessa ei. Katolisella on asiasta aivan oma käsityksensä ja meillä toisessa ympäristössä kasvaneilla taas erilainen ja keskenämme vielä eroava. Kaikkihan pohjautuu siihen, mitä kukin ihmisyydellä tarkoittaa jne. Käsitys asioista kun vaihtelee aika rajusti..
Oma lukunsa on sitten ne jeesustelijat joille kaikki elämä on pyhää vaikka samakonkutu kotiojassa.. Kaikilla on kaikki hyvin ja he tapaavat vain ihania ja onnellisia ihmisiä jne. Maailma ei ihan oikeasti ole sellainen?
Toinen luku on ihmiset joiden mielestä todellakin riittää ettei halua lasta. Se ettei halua sitä lasta voi sattua usein koska kyse on ihmisestä joka ei juuri ajattele mitä huominen tuo tulelessaan vaan pohtii seurauksia vasta kun niitä on. Onneksi nämä ihmiset eivät ole enemmistö! Jos on leväperäinen niin on ja sitä ei täällä voi muuttaa, olisihan sellaisen äitikin jo kasvattanut paremmin jos jotakin olisi ollut tehtävissä?
Kun jo tuo ryhmä esittää mielipiteitään niin johan siitä soppa syntyy ja jokainen on vakaasti omaa mieltään niin kuin pitääkin. Ei siitä vaan keskustelua tule ja sitten joku heittää väliin murhaaja kommentin tai jutun verimöykystä tai limakasasta ja siinä taas ollaan lähtökuopissa..
Asialliset keskustelut eivät muuten edes kasva kovin suureksi vaan kuihtuvat aika pian..
Äiteellä on sana hallussa tänään ja aika usein muulloinkin :D
***
Muuten olin kanssasi erittäin hyvin samaa mieltä, mutta tuo jäljessä oleva kappaleesi herätti minussa kummastusta.
"Toinen luku on ihmiset joiden mielestä todellakin riittää ettei halua lasta. Se ettei halua sitä lasta voi sattua usein koska kyse on ihmisestä joka ei juuri ajattele mitä huominen tuo tulelessaan vaan pohtii seurauksia vasta kun niitä on. Onneksi nämä ihmiset eivät ole enemmistö! Jos on leväperäinen niin on ja sitä ei täällä voi muuttaa, olisihan sellaisen äitikin jo kasvattanut paremmin jos jotakin olisi ollut tehtävissä?"
Tuo sotii minun mielestäni niin kovin vastaan käsityksiä, jotka olen tämänkin palstan pohjilta muodostanut, ja mitä mieltä itsekin olen.
Minunkin tärkein perusteluni abortille oli, etten halunnut lasta. Silti en missään tapauksessa ole leväperäinen ja "ei huolta huomisesta" ihminen. Päinvastoin olen erittäin tietoinen tekemieni ratkaisujen seurauksista ja pohtinut päätökseni sekä järjellä että tunteella. Ehkä sinä et vain ymmärrä, mitä kaikkea tuo "en halua lasta" pitää sisällään.
Täällä on toki niitäkin ihmisiä, joille tuo lause itseisarvossaan riittää syyksi abortille. Minulle, ja lukemani perusteella useimmille muillekin, se pitää kuitenkin sisällään tietoisuuden lapsen suuresta arvosta sekä tahdosta ja kyvystä ottaa vastuu sen ihmisen kasvattamisesta yhteiskuntakelpoiseksi parhailla eväillä, jotka minä voin tarjota (en todellakaan tarkoita nyt taloudellisia eväitä). On kyse todellakin vastuun ottaminen omista asioistaan eikä leväperäisyydestä! Minun mittapuuni mukaan on suurinta leväperäisyyttä omien asioidensa hoidon suhteen synnyttää lapsi "kyllä yhteiskunta huolen pitää" -periaatteella. Se jos mikä on hetkessä elämistä ja seurauksien miettimättä jättämistä. Jos tahto huolehtia lapsestaan sataprosenttisesti puuttuu, ei minusta vanhemmaksi tulossa ole järkeä.
jäi huomaamatta tuosta kappaleesta kohta
"Se ettei halua sitä lasta voi sattua usein koska kyse on ihmisestä ..."
Kirjoittaja ei yleistänyt "leväperäisyyden" olessa kyseessä aina jos lasta ei vain halua, esitti vain sen olevan yksi mahdollisuus haluamattomuuteen. Ettei vain ajatellut että sekin mahdollisuus suojaamattomassa seksissä on. Niitäkin kun riittää.
Oma syysi on esimerkiksi minusta jopa kunnioitettava, nimenomaan koska
"Jos tahto huolehtia lapsestaan sataprosenttisesti puuttuu, ei minusta vanhemmaksi tulossa ole järkeä. "
***
mutta - "Jos on leväperäinen niin on ja sitä ei täällä voi muuttaa..." -särähti korvaan, tai pitöisikö sanoa silmään.
Voin puhua vain omasta puolestani, minä en missään tapauksessa halua lasta. Tämän asian vuoksi olen tehnyt parhaani, ts. hormonikierukka, minkä ehkäisyteho on lähes sterilisaation luokkaa. Ja koska minulla ei ole vakituista miessuhdetta vaan satunnainen rakastaja, niin käytän muista turvallisuussyistä lisäksi kondomia.
JOS tämäkin sattuisi pettämään, niin abortti olisi ehdottomasti ratkaisuni. Vain, koska en halua lasta. Sosiaalinen tilanteeni on ok, vaikka olenkin yksin.
Enkä ole ikinä pitänyt itseäni leväperäisenä, vaikkakin tietysti rakastaja tekee minusta sellaisen monen jeesustelijan silmissä ;)
Eli tuo lause oli minusta tosi sekava ja ilmeisesti sitten tulkitsin sen täysin pieleen :)
Ihmettelinkin, miten vain yksi kappale pitkästä tekstistä tuntuu heittävän niin pahasti omasta näkökulmasta...
kommentoida, kun en huomannut tätä ketjua heti - minulla myös töksähti, sillä olen ehdottomasti sitä mieltä, että syyksi aborttiin riittä se, ettei nainen halua lasta.
Mutta raskaaksi pamahtaneitahan nyt on ihan joka lähtöön - ja niistä suoraan sanoen sille "leväperäiselle" sortille pitäsisi teettää pakkoabortti, elleivät itse älyä - - kamalia tarinoita kulkee asiantuntijapiireissä niistä perheistä....
Mutta olen käsittänyt näin; Vastustajilla ei ole kykyä ajatella asiaa toiselta puolelta, mikä on tavallaan aivan ymmärrettävää sillä he ovat sillä "puhtaammalla tiellä". Heille mielipide on täysin ehdoton, lapset ovat ihania ja elämä arvokasta... (Niinkuin moni kuitenkin on huomannut, puhdas tie ei olekaan enää niin houkutteleva kun itse onkin vahinkoraskaana...)
Kun taas aborttia puolustavan on helpompi astua myös vastapuolen saappaisiin, vastapuolen ajatukset eivät ole aivan vieraita kenellekään; Abortti ei ole eettisesti kaunis juttu, sen myöntää varmasti kaikki. Ihmisen ei ole tarkoitus leikkiä Jumalaa määräilemällä elämästä ja kuolemasta. Ja kaikki tämä tiedostaen tehdään kuitenkin abortti; ajatusmaailma ei olekaan yhtä mustavalkoista; lapset eivät olekaan ihan niin ihania ja elämänlaadulla on määrää huomattavasti suurempi merkitys.
Varmasti siis kaikilla ihmisillä yleensäkin on sama tavoite, vaikka on kaksi eri mielipidettä; Aborttien määrää pitäisi saada vähennettyä. Keinoista onkin sitten jo erimielisyyttä enemmän; toisten mielestä määrää vähennetään rajoittamalla oikeuksia, toiset eivät ideaa voi sulattaa. Mutta keinoista keskusteleminen ei onnistu kahden eritavoin ajattelevan tahon kesken, jos toinen puoli ei näe toisen motiiveja, ei edes halua ymmärtää toisen näkemyksiä tekojen takana, vaan tuomitsee suoriltaan.
Olenko siis täysin väärässä, kun olen saanut tältä palstalta kuvan, että abortinvastustajat ovatkin ne jotka kykenemättömyydellään ajattelemaan toisten tilannetta, on itse ne, jotka vaikeuttavat keskustelun etenemistä tähän yhteiseen päämäärään. Päämäärään joka kuitenkin tuntuu heille itselleen olevan tärkeämpi. Tämä siis siksi, että vastustajilla on taipumusta tuhota hedelmällisen oloisia keskusteluja putkiaivoisilla näkemyksillään, joista ei löydy hitustakaan kykyä myötäelää.
Oman puoleni puolustukseksi siis täytyy todeta loppuun; että ei kukaan meistä varmasti ole koskaan ketään teistä vaatinut tekemään aborttia, kuten te vaaditte meitä tekemään lapsia. Kukaan ei syyllistä niiden lapsien tekemisestä, kuten te syyllistätte aborttien tekemisestä...
"Kun taas aborttia puolustavan on helpompi astua myös vastapuolen saappaisiin, vastapuolen ajatukset eivät ole aivan vieraita kenellekään; Abortti ei ole eettisesti kaunis juttu, sen myöntää varmasti kaikki." No, minä nyt en ainakaan myönnä mitään tällaista ja tuskin kaikki muutkaan abortin kannattajat! Kyllä ne vastapuolen ajatukset ovat toisinaan hyvinkin vieraita minulle.. Eli olet siis käsittänyt väärin.
ymmärrän asian hyvin kummaltakin puolelta kyllä, oma etiikan tuntuni vetää vain puolustavalle puolelle. Oma luuloni on, että abortin vastustajat, ne kiihkeimmät jotka eivät sallisi sitä tehtävän missään olosuhteissa, eivät niinkään ajattele todellisen maailamn kehyksessä kuin siinä mitä me kaikki _toivoisimme_ olevan todellisuus. Siis se paikka jossa jokaiselle löytyy hyvä kumppani, kaikki ovat heteroita ja onnellisia, ja ehkäisy toimii aina kun sitä käytetään ja ihmiset ajattelevat nenäänsä pidemmälle. (ei sieltä eilenkään ketään tullut!)
Nähdäkseni vastustava puoli lähtee periaatteesta jota sovelletaan ihmiseen, ja puolustava puoli ihmisestä itsestään, siis tärkeimpänä pointtina jonka kannalta koko asiaa katsotaan.
Meneekö yhtään sinnepäin? Tunnistaako kukaan ajatusta omakseen?
***
Siis vastustajat näkevät ihmisen periaatteellisena/tavoitteellisena olentona (moraalisesti kauniina), kun taas puolustajat näkevät ihmisen inhimillisempänä, ei niin täydellisenä kuin ihmisen pitäsi periaatteessa olla, vaan virheisiin kompastuvana olentona...
Harmi vain, että usein tuo kyky nähdä ihminen vähemmän täydellisenä joudutaan oppimaan virheiden kautta.
Et näe abortissa mitään eettisesti arveluttavaa?
(En tarkoita, että et saisi ajatella vahvemmin naisen oikeuksia omaan itseensä, minustakin ne ovat huomattavasti voimakkaammat oikeudet kuin muun elämän kunnioittaminen ja halu olla vahingoittamatta mitään. Vaan tarkoitan sitä, että mielestäsikö ei ole oikeasti olemassakaan sellaisia arvoja kuin elämän kunnioittaminen, "älä tapa" jne asioita, jotka vaikuttavat mm. abortti ratkaisuihin?)
ajattelematon, lapsi?
Vaikka abortin kannalla olenkin, voin silti myöntää sen eettiset ongelmat (jotka siis eivät ole mielipidekysymys, vaan fakta). Kun lakkaat tuijottamasta vain omaan napaasi ja olemasta vain yksinkertaisesti jotain MIELTÄ, vailla ajatusta, perusteluja ym. voit oppia, että asioilla on kaksi puolta, eikä kumpikaan välttämättä ole oikein. Maailma ei ole mustavalkoinen.
en näe.. ehkä johtuu siitä että en ole koskaan etiikkaa opiskellut niin en osaa ajatella tarvittavalla tavalla? Oma järkeni kun ei näe siinä mitään väärää.. johtuu varmaan siitä että en osaa ajatella sitä solukasaa elämänä? Se on vain osa(?) naisen kehoa johon hänellä on täydellinen valta ja päätäntäoikeus. Muuten kyllä mielestäni ihmisellä ei ole oikeutta päättää toisen ihmisen elämästä, olen siis kuolemantuomiota vastaan. Toisaalta puollan kyllä eutanasiaa tietyissä tilanteissa, mutta se mielestäni menee elämän kunnioittamisen piikkiin. Sori, kun en osaa tarkemmin ilmaista ajatuksiani.. :/
Ymmärrän kyllä mitä tarkoitat...
Itsellenikin naisen oikeudet ovat tottakai erittäin tärkeät. Olen aina (aikuisikäni) ollut aborttioikeuden kannalla, joten sikäli ne naisen oikeudet ovat olleet minullekin tärkeämpiä kuin elämän kunnioittaminen tai sanotaanko se että "elämä on niin arvokasta, että se ei ole lopettamisen arvoista".
Mutta minulle, kuten monelle muullekin, elämä on ollut niin arvokasta, että sitä ei voi mennä lopettamaan, henkilökohtaisella tasolla. Eli minä en olisi hyväksynyt aborttia missään nimessä itselleni, vaikka muille se on aivan sallittavaa sen oman kehon määräämisen oikeuttamana.
olin siis jo kerennyt sisäistää asian noin; siksi minun on erittäin helppo nähdä asia myös siltä toiselta kantilta; siltä mikä itsellenikin omalle kohdalle oli ainut vaihtoehto; itsestäni ei ole alkanutta elämää lopettamaan.
Mutta sitten kun olin yllätys raskaana ei mielessä ollutkaan muita vaihtoehtoja kuin abortti. Silloin nousi elämänkunnioittamisen tilalle enemmän elämänLAADUNkunnioittaminen.
Mutta se ei poista sitä, että se elämän kunnioittamisen aate on jo äidinmaidosta imetty; se on tärkeä osa arvomaailmaani. Vaikkakin se valinnan hetkellä jäikin vain taka-alalle. Se on siellä, vaikkakaan se ei soimaa minua mitenkään, abortti ei silti saa minua kokemaan syyllisyyttä, sillä nämä muut arvot (laatu, oma valinnanvapaus...) olisi jäänyt soimaamaan jos olisin valinnut toisin.
Toisena esimerkkinä, mikä helpottaa kykyäni nähdä hiukan tuonne toisen puolen ajatuksiin, on vakaumukseni olla käyttämättä eläinkunnantuotteita. Vastustan siis esimerkiksi lihansyöntiä. Minusta lihansyönti on moraalisesti väärin ja en kykene todellakaan ymmärtämään lihaa syövien ihmisten perusteluja lihan syönnilleen. Eli minäkin vastustan jotain; en kykene, enkä edes halua nähdä toisten vaikuttumia miksi tekevät toisin, sillä niiden vaikuttumienkin täytyy olla moraalisesti vääriä, sillä lopputuloskin minusta on sitä. (Ei kannata kenenkään vetää hernettä nenäänsä; minäkin elän lihansyöjän kanssa, eli en vihaa ihmisiä lihansyönnin takia, en edes halveksu, ainoastaan en käsitä heidän ravintotottumuksiaan...)
Eli vastustaminen yleensäkin on kai jotenkin jäykempää touhua kuin asioiden puolustaminen, se on kaiken kaikkiaan putkiaivoisempaa.
Elämänarvot ne on ja pysyy, niitä on vaikea aikuiselta ihmiseltä muuttaa. Ne kuitenkin on siellä ja kyllä ne sinustakin löytyy, vaikket etiikkaa koskaan olisikaan opiskellut... Kuten joku sanoikin; kun ikää vähän tulee. Ja kun elämässä tulee erilaisia suuria "heräämisiä" tai tilanteita, niitä joutuu silloin aina tutkiskelemaan itsestään. Voipi olla, että sinusta ei löydy sellaista elämänkunnioittamista joka koskee ja aivan alkeellista elämää, sekin on ihan ok, mutta ainakin sinusta löytyy varmasti senkin edestä tuota elämänlaatuun painottuvaa kunnioittamista (viittauksesi eutanasiaan).
Ehkä olen siis ymmärtänyt oikeasti väärin; sitä on aina niin rajoittunut vain omaan näkemyksensä asiasta. Kaikilla ei todellakaan ehkä ole elämänkunnioittaminen samassa mielessä kuin itselläni niin arvokasta (kuitenkin niin arvotonta, että jää muiden arvojen alle...).
Oikeasti en minäkään näe abortissa mitään väärää. Mutta silti näen sen mihin vastustajat vetoavat, sillä se sama juttu löytyy jostain itsestänikin.
Hyvä kirjoitus :D
Ajattelin lukiessani tuota ajatusta teosta jonka tuntee moraalisesti vääräksi mutta tekee sen kuitenkin mukavuudenhalusta... enkä puhu abortista vaan lihansyönnistä.
Oikeastaan meillä (melkein) kaikilla on paheita joita toteutamme vaikka ne eivät ole hyväksi meille tai ympäristöllemme. Pointti on siinä että teemme niitä koska _pidämme_ siitä, pidämme elämästämme joissa nämä paheet ovat osa. Jos meidät pakotettaisiin luopumaan niistä, elämä tuntuisi hetken aikaa hiukan tyhjemmältä.
Sivuraiteilla mennää taas ja reilusti, mutta pointti on että ihminen tekee elämänvalintansa ensisijaisesti lyhyen tähtäimen perusteella, mukavuutensa lisäämiseksi, halujensa toteuttamiseksi. Me kaikki. Sellaista pyhimystä ei olekaan jolla paheita ei olisi ja joka aina toimisi oikein kaikille (mahdotonta sinänsä koska edut risteävät useinkin)
***