Steiner-koulu jopa lätistää luovuuden!

Millä luokka-asteilla lapsesi on ollu steinerissa?

Alaluokilla tuota akvarellimaalausta tosiaan on suurin osa ajasta. Toki kuvikseen voi myös laskea muotopiirustuksen, mitä on myös paljon. Tavallaan kuvista on myös se, että työvihkoihin piiretään kuvat itse. Siinä alaluokilla käytettiin vahaliituja, kuten myös muotopiirustuksessa. Itsekin puuduin ainaiseen maalaamiseen ja se alkoi todella maistua puulta.

Ylemmillä luokilla tekeminen onneksi monipuolistui PALJON. Minunkaan opettajani ei juuri antanu valita työtapoja, mikä toisaalta on hyväkin asia, sillä olisin mieluiten tehnyt kaiken lyijykynällä piirtäen. Steinerkoulussa ajatuksena on kokeilla mahdollisimman paljon erilaisia asioita ja tämä toteutuu parhaiten, kun opettaja valitsee yhteensopivan työn ja toteutustavan. Ja jos kaikkien antaa valita itse työskentelytapansa, millä pidät huolen että kaikki tulevat kokeilleeksi kaikkea. Kaikki tavat eivät myöskään istu kaikkiin töihin, minkä näkeminen mielestäni vaatii opettajan kriittisyyttä. Itseäni raivostutti toisinaan suunnattomasti maalata jotain, minkä olisin halunnu tehdä piirtämällä piipertäen. Perfektionismi kuuluu perusluonteeseeni, ja minun oli vaikea tehdä mitään suurpiirteisiä töitä. Nyt minulla kuitenin on kaksi kuviskansiollista täynnä mitä erilaisimpia töitä, joita on hienoa katsella jälkeenpäin. Tavallisia tusseja tosin en ole steinerissa käyttänyt koskaan. Lisäksi steinerissa sai myöhemmin tehdä käsitöissä paljon sellaista, mitä en tiedä keskiverron peruskoululaisen koskaan kokeilleen.

Aiheet sen sijaan koin vapaiksi, joissa rajana oli oikeastaan vain oma mielikuvitus. Mallista piirtämistä tai maalaamista harjoittelimme muutaman kerran, jotka tekevät tietenkin poikkeuksen. Sama juttu käsitöissä. Oma kuviksen ja käsityön opettajani oli kaikinpuolin kannustava ja ammattitaitoinen. Hänellä oli valtavasti kokemusta kaikesta vähänkin jompaan kumpaan opettamaansa aineeseen liippaavasta.

Tämä kirjoittamasi on varmasti jonkin verran opettajakohtaisesti vaihteleva asia. Hienoa kuitenkin, jos lapsesi pitää nykyään kuviksesta ja saa toteuttaa itseään. Tärkeintä on, että lapsi tuntee itse onnistuvansa ja osaavansa.

mukaan tuo taas riippuu opettajastakin, kuinka tarkkaan määrättyjä nuo tehtävät ovat.

Yhden opettajan opastuksella syntyi neulotut puput ja toisen opettajan johdolla huilupussi ja sen neulottuaan ekaluokkalaiset innostuivat ideoimaan vapaasti ja syntyi mm. kännykkäpusseja, kukkaroita, laukkuja, pipoja jne... Ja kolmannen opettajan opetettua lapset virkkaamaan, alkoi syntyä paljon lasten ideoimia käsitöitä koulun avoimiin oviin.

Omat lapseni ovat aina tykänneet piirtää koulussa. Aluksi palikkaväreillä ja sitten puikkoväreillä. Onnellisina aina kertovat ja arvuuttelevat, minkä uuden värin ovat saaneet käyttöön. Kotona sitten piirtävät muillakin kynillä, eikä vielä ainakaan ole luovuudeen latistamista ilmennyt.