Kimallus auringon säteen,
pinnalla lammen,
aamun sarastaessa,hiljaisuus,
vain ääniä lintusten.
Kuuntelen ääneti,syvintä sieluain,
se kertoo kaipuusta,ikävästä kaihoisasta.
Otan kädestä,itseäin,olenhan tässä,
elämän myrskyistä,menneistä,selviämässä.
Paljon en saanut,mitä menetin,
ehkä vain uskoni,
miehen ja naisen väliseen,rakkauteen,
aitoon välittämiseen,
sielunkumppanuuteen.
Aamuauringon nousun lailla,toivon jälleen,
sydämmeni,sieluni,unohtaneen,
selvinneen,elämän myrskytuulista.
pinnalla lammen,
aamun sarastaessa,hiljaisuus,
vain ääniä lintusten.
Kuuntelen ääneti,syvintä sieluain,
se kertoo kaipuusta,ikävästä kaihoisasta.
Otan kädestä,itseäin,olenhan tässä,
elämän myrskyistä,menneistä,selviämässä.
Paljon en saanut,mitä menetin,
ehkä vain uskoni,
miehen ja naisen väliseen,rakkauteen,
aitoon välittämiseen,
sielunkumppanuuteen.
Aamuauringon nousun lailla,toivon jälleen,
sydämmeni,sieluni,unohtaneen,
selvinneen,elämän myrskytuulista.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Nälkäisten sydänten ravitessa toisiaan,
kattavat he rakkaudelle pöydän,
antaen aistien aterioida ja
kylläistää kaipuussa
riutuneet rintansa,
täyttymyksen tunteella
Sinussa näen nälkäni,
nälkäsi katsovan minua
katselemme kattausta
tilausta odottaen,
kantapaikassamme
kantapään kautta
löydetyssä.
(Rakkaudella Tulitukalle)