helvetin kiva olla töissä.oon saanut taas alkamaan nämä paniikkihäiriö oireet.juhannuksena lopetin lääkkeet ..nyt helvetti alkaa taas..huomenna lääkäriin jos sais sairaslomaa.en pysty olla töissä itkett
ää kun ei kykene tehä mitään ja muut käskee tehä on vaikeeta.en tune ketään koko paikkakunnalta tänne vasta muutin.300 km sinne mistä muutin.en jaksa enää
ää kun ei kykene tehä mitään ja muut käskee tehä on vaikeeta.en tune ketään koko paikkakunnalta tänne vasta muutin.300 km sinne mistä muutin.en jaksa enää
Vastaukset 6
Vanhimmat
stressipisteesi ovat korkealla varmaankin muutosten vuoksi. Se ehkä sai sai oireesi taas pintaan.Mene ystävä hyvä hakemaan apua jos et jaksa,elämä jatkuu parempana pikkuhiljaa.Itsekin olen kokenut saman että elämänmuutokset alkoivat saada paniikin pintaan uudelleen.Nyt lääkitys ollut päällä yli puoli vuotta enkä aio lopettaa,elämäni on suht normaalia niiden avulla.
Toivottavasti sinulla on joku jolle kertoa pahasta olostasi. Itse en töissä ole pystynyt kertomaan,mutta on muutama jolle avaudun. He tietävät että minulla on tämä perkeleellinen vaiva.Ymmärtää kokonaan tätä tuskin voi kukaan muu kuin se joka itse on saman kokenut.Itse ajattelen että minun pääni on tällainen,se oikuttelee näin,sille en tahdonvoimalla paljon voi.Tämä on minun sairauteni,muilla on omansa.Jaksamista sinulle.
juu mä olen todella vaikea avautuun kenellekkään osaan muita kuunnella mutta itse en osaa avautua muutaku omalle ukolle joka on armeijassa.ihan perseestä tämä elämä nykyää ku alkannu ihmisekki ahistaa tuntuu kuin kaikki puhuisivat musta jotai pahaa..ja kattovat mua..menen aina piiloon.enkä pysty siis tehä mitään..kotiA ON HELPPO TULLA SITTE TYÖPÄIVÄN JÄLKEEN ITKEE PAHAA OLOA.MENEN HUOMENNA LÄÄKÄRIIN JOS SIELLÄ SAISIN JOTAIN EDES SUUSTANI SANOTTUA.
Mäkin muutin uudelle paikkakunnalle (kotiin 500km) ja en tunne täältä ketään. Alotin just optiparin ja propralin syönnin, et niiden voimin toivon, että koulussa pystyn käymään. Ärsyttää vaan ku tuntuu että kaikki muut on niin rohkeita ja itse ei saa sanaa suustaan ja vielä semmonen ala missä pitäis olla sosiaalinen. Enkä mä todellakaan haluu olla tämmönen, haluun olla rohkee ja puhelias ja niin oonki tuttujen seurassa... Eikä yhtään helpota ku tietää et alku on just sitä "esitteleppäs itsesi koko luokalle" hommaa.
Voimia vaan sulle, en mä osaa muuten sun oloa helpottaa muutaku sanomalla et on meitä täällä muitaki:)
Kuulostaa niin kovin tutulta... Toivon sinulle voimia hakea apua. Varmaan lääkityksen jatkaminen ja keskusteluterapia sekä lepo voisivat helpottaa oloasi. Olisi hyvä jos sinulla olisi esim. joku rentouttava liikuntaharrastus, jonka aikana saisit ajatuksesi rauhoittumaan. Myös rentouttavista hoidoista, jos vaan löydät sopivan henkilön, kuten rosen terapia, aromaterapia, vyöhyketerapia tms. voisi olla apua. On tosiaan tärkeää avautua jollekin, on se sitten ystävä, terapeutti, luontaishoitaja.., ja antaa kyynelten ja jännityksen virrata ulos.
Kaikkea hyvää sinulle ja muille näistä h..tin oireista kärsiville!
Uskon että selviämme vielä tästä voittajina!
aloitin tosiaan eilen ...en lääkäriin ole mennyt mutta enköhän sinnekki mene tänään tai en tiedä.soitin sine sanottii vaa et ei anneta akuuttiaikoja.en ymmärrä..
juhannuksena lopetin kaikki mutta niitä on jälellä syln ne ja menen lääkärii hakee reseptii,,