Ystäväni menehtyi 2 viikoa sitten syöpään
vain 42 v. ikäisenä. Oli kaikille helpotus, että
sairas ja kovista kivuista kärsivä ihminen sai kuolla pois. Samanikäisen ihmisen kuolema
pysähdyttää ja pistää mietteliääksi, miksi juuri
hän ? koska minä ? Mitä kuolemassa tapahtuu?
Vanhetessamme joudumme yhä useammin kohtaamaan ja ja jäsentämään ystäviemme ja sukulaistemme kuolemia, mikä osaltaan valmistaa meitä miettimään elämänkaarta ja suhtautumaan
luontevasti kerran meitä kohtaavaan elämän
loppumiseen. Uskon, että kuolemassa kaikki
loppuu; Aivotoiminta sammuu, muutaman minuutin
kuluessa ihmisen muistot, minäkuva, aistimukset ja tietoisuus kaikessa yksinkertaisuudessa vain häviää.Hyvä niin. Kuolleen ihmisen "sielu" jää elämään vain tänne jäävien ihmisten muistoissa.
vain 42 v. ikäisenä. Oli kaikille helpotus, että
sairas ja kovista kivuista kärsivä ihminen sai kuolla pois. Samanikäisen ihmisen kuolema
pysähdyttää ja pistää mietteliääksi, miksi juuri
hän ? koska minä ? Mitä kuolemassa tapahtuu?
Vanhetessamme joudumme yhä useammin kohtaamaan ja ja jäsentämään ystäviemme ja sukulaistemme kuolemia, mikä osaltaan valmistaa meitä miettimään elämänkaarta ja suhtautumaan
luontevasti kerran meitä kohtaavaan elämän
loppumiseen. Uskon, että kuolemassa kaikki
loppuu; Aivotoiminta sammuu, muutaman minuutin
kuluessa ihmisen muistot, minäkuva, aistimukset ja tietoisuus kaikessa yksinkertaisuudessa vain häviää.Hyvä niin. Kuolleen ihmisen "sielu" jää elämään vain tänne jäävien ihmisten muistoissa.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jälleen muuttuman - totta joka sana.
Ihminen "elää" kuoltuaan vain tekojensa ja häntä rakastaneiden ihmisten kautta.
Kamalaa kun nuori ihminen kuolee ja vielä kärsien, sitä ei jaksa ymmärtää...
Uskon kuoleman jälkeiseen elämään.
Olen nähnyt kuolleen iso-äitini ja se kosketti minua syvästi. Hänestä oli enää kuori jäljellä, sen kokee paikanpäällä niin konkreettisesti, ihmisen ruumis on siinä niin tyhjä... silloin käsitin, että ihmisen henki poistuu tästä kuoresta ja lähtee jonnekin?
Toinen voi tietysti kokea asian päinvastoin...
Kun näin iso-äitini arkussa, huomasin miten
kipujen aiheuttama jännitys vanhoissa kasvoissa
oli rauennut ja hän vaikutti levolliselta.
Pitkä, antoisa elämä iloineen ja suruineen oli lopullisesti ja ikuisesti päättynyt.
joka kohtaa meidän jokaisen jossain elämämme vaiheessa, kuuluu elämään.
Läheisen menetys on aina raskasta, mitä nuoremmasta ihmisestä on kysymys, sitä vaikeampi on asiaa käsittää ja hyväksyä.
Vanhan ihmisen pois nukkuminen on ymmärrettävää ja hyväksyttävämpää.
Läheisistä ihmisistä olen itsekin joutunut luopumaan liian aikaisin.
Asian kanssa olen oppinut elämään, en kuitenkaan ymmärrä/hyväksy sitä, miksi heidän piti joutua lähtemään niin nuorina ja elinvoimaisina...
Raskaan sumun kosteat pisarat,
ne tarjoaa itseään poskieni poltteeseen.
Älä katso taaksesi, enkelini!
Makaa vain!
Levitä siipesi sulat,
ja ota minut syliisi!
Vaha valkeilla poskillasi on minusta,
minä olen lukenut kirjani!
Puna poskillani on sinusta,
kirjasta huolimatta!
Anna meille mitä meille kuuluu,
vain kalasta ja leivästä ei haaveile enkelitkään!
Tapahtuuko tahtosi. Kenen?
Tämän kirjoitin!
Ajattelin tai en!
Ota minut tykösi, enkelini!
Ja päästä minut pahasta!
Suutelen suusi suloista simaa tänään,
huomenna lennän ja olen pois!
------------------------
Tämän runon kirjoitti mieheni minulle muutamaan kuukautta ennen kuolemaansa. Näitä runoja lukiessani palaan aina takaisin hänen lähelleen. Tiedän häneen menneen ikuisiksi ajoiksi. Mutta onneksi minulla on kuitenkin muistot, jotka auttavat jaksamaan.
...on sulla ollut hieno mies, taisi rakastaa sua paljon. Kaunis runo, mulle tuli kyyneleet silmiin...
Siitä on jo aikaa kun jätin jäähyväiset läheiselle ihmiselle, mutta kuitenkin tämä saa muistot tuosta hetkestä palaamaan.
Muistan miten silitin poskea,painon suukon kylmenneelle otsalle.
Olin kiitollinen kun sain jättää hyvästini yksin
En juurikaan käy haudalla, tämä ihminen kulkee ajatuksissani mukanani.
on meillä kaikilla mukana hedelmöitymisestä lähtien.
Kuolemassa ihmisen elintoiminnot vain loppuvat ja hänen kehonsa on enää vain kuori.
Kaikki se, mitä hän oli ja mikä hänestä ihmisen teki ovat enää meidän muistoissamme.
En usko tai ole uskomatta uuteen elämään samalla "sielulla" yksinkertaisesti siksi, että ei voida kumpaakaan vaihtoehtoa todistaa olevaksi tai olemattomaksi.