jo vauvojen hoito. Olen itse kasvattanut jo omat lapseni ja nyt kuin kaikki alkaisi alusta, jatkuvasti pitäis hoitaa lapsenlapsia. Sitten suututaan kun ei jaksais enää. Voimat on niin pois ettei kantaa enää jaksais lähemmäs kymmenkiloista vauvaa. Ja ne isommat pitävät sellaista meteliä että tärykalvoissa tuntuu. On kuin lomalla olis se harva päivä kun saa olla yksin ilman lasten kitinöitä !
Kiitos
riittäis
5379
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
silti vaikka sanotkin ei!
Itselläni on yksi ja hoidan häntä silloin kun se mulle itselle sopii. Osaan sanoa ei, ja silti pikkuinen on mulle rakas, kuin myös lapseni. En tunne syyllisyyttä siitä, etten aina ota hoitoon, mutta mulla on jo omat lapset isoja, ja oikeus omaan elämään.
Ei mummi ole sitä varten, että hoitovastuu kasataan hänen päälleen, ja sinne viedään sillon kun huvittaa. Mummi auttaa ja on tukena ja turvan, mutta mummillakin on omat menot ja tekemiset.
Minä mummi en ole aina käytettävissä. Ja hoitopäivistä sovitaan jo aikaisemmin. Otan joskus myös itse pyytämällä, mutta minun luokseni ei vain kipata kun siltä tuntuu.
kun aina joskus toisivat. Ja varmasti oma aloitteisesti kysyisinkin, mutta kun en kerkeä kun jo ollaan muuten niin usein hoidossa. Ilman muuta rakastan ja kamerakin käy kun ovat täällä.
Vauvan hoito jo kaksi viikkoa sysättiin minulle kun ei päivähoitoa järjestynyt. Tuntuu kuin kädet olisi irti olkapäistä kun ei meinaa jaksaa kantaa ulos ja pesulle lavuaarille. Ja tuo hoito ei varmasti riitä, kunnes viikonloppu tulee ja pitää päästä irrottelemaan. Olenkohan liiaksi kiltti...
Ja mikä tärkeintä, osaatko avata suusi silloin, kun lapsesi pyytää lastenvahtiapua? Vai oletko naaman edessä mielin kielin, ja sitten ympäri kyliä valitat, kuinka sinua käytetään orjatyövoimana?
Olen kyllä tietoinen siitä, että on paljon äitejä ja isejä, jotka käyttävät vanhempiaan törkeästi hyväksi, kun tarvitsevat lapsilleen vahdin. Oma äitini oli sellainen. Minä ja siskoni suorastaan asuimme sairaan mummoni luona, joka ei taatusti olisi tarvinnut enää pieniä lapsia vaivoikseen. Mutta täytyy kyllä sanoa, että mummonikin oli erilainen näihin nykyajan itsekkäisiin mummoihin verrattuna. Hän tosiaan aidosti rakasti meitä, eikä olisi halunnut antaa meitä kotiin lainkaan. Mummostani jäi kyllä elämäni parhaat muistot! Sinusta tuskin jää, lapset huomaavat kyllä sen, että koet heidät pelkäksi vaivaksi...
Jos elämäntilanteeni olisi toinen, sanoisin, että onneksi et ole lasteni mummo. Mutta koska oma äitini on vielä sinuakin itsekkäämpi ja hankalampi, huolisin jopa sinut lasteni mummoksi. Sinä sentään joskus tunnut vahtivan lapsenlapsiasi. Omalle äidilleni jo pelkkä kahvilla käyminen meidän huushollissamme on liian rankkaa!
4 lastani hoitanut ja ja sisrusten lapset oli pienenä hoidossa ja kai minä kiva olen kun eivät sisarusten lapsetkaan ole vielä unoihtaneet. Jos olisin terve niin varmasti hoitaisin lapsenlapsia enemmän ja enemmmän. Mutta kun ottaa voimille lapsen kantaminen, en ole ehjä, pää on aina kipeä verisuonen katkeamisen jälkeen. En liioin jaksa maitopurkkia kaupasta kantaa, heikottaa ja pyörryttää. Mutta isot lapseni ei näy sitä ymmmärtävän. Ehkä sitten kun olen kuollu ja kuopattu. Tästä asiasta on juteltu lasteni kanssa mutta ei mene jakeluun. Kai heillä ei ole muita. Lapsen lapset kyllä ilomielin olevat luonani ja tappelevat kuka saa nukkua vieressäni.
nimimerkki, muisti tekee tepposia, edellisen viestin kirjoittaja