Sydän,

niin itsepäinen kirjoitti:

Taas olit mukanani jo aamulenkillä,hengästyitkö? Päätin jo,etten enää kirjoittelisi,mutta tässä sitä vaan ollaan.En saa millään pyristeltyä irti Sinusta,vaikka kuinka yritän.Herätit minussa sellaisia tunteita ja tuntemuksia,joita en ole koskaan tuntenut ketään miestä kohtaan,vaikka tiedät kuinka hirveän vanha jo olen.Enkä missään tapauksessa saisi tuntea niin vierasta miestä kohtaan.Välillä toivon,että en olisi koskaan tavannut Sinua,mutta ei kuitenkaan niin,olisin jäänyt paljosta paitsi.Jossain vaiheessa vaan huomasin,etten ajatellutkaan Sinua siinä roolissa,missä tapasimme,vaan ainoastaan miehenä.Olit aina kiltti ja kärsivällinen,et ilmeelläkään näyttänyt harmistumista,vaikka olin varmasti hankala monessakin mielessä.Joskus ilmestyi jopa hymy kapeille kasvoillesi!Viime kesänä olisin halunnut tehdä Sinulle jotakin,mutta siitä olisin varmasti saanut sapiskaa.Nimittäin nykäistä ponnarista,ihan vimmattu mieliteko,mutta kunto ei antanut periksi.Varmasti onneksi!Olisi ollut noloa,jos olisit joutunut juoksemaan vanhaa eukkoa karkuun!!Helpotti,vaikka hirvittääkin olla näin täysin rehellinen,mutta jos pidän tunteeni vain sisällä sydämessäni,ei kai se voi ketään vahingoittaa.Jos Sinä tiedät tai aavistat,ethän suutu ja vihastu!?Lämmin halaus sinne,(tietysti vain henkeni käsivarsin)ja ihanaa,aurinkoista päivää.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä